Eilen oli jännä päivä! Osallistuin nimittäin ensimmäisen kerran elämässäni ruuanlaittokurssille. Aikamoista seikkailua tyypille, joka ei käytännössä ikinä laita ruokaa. Kurssi oli järjestetty omalle tiimilleni työn puolesta – eli ihan ypönä ei tarvinnut kattiloiden keskellä seikkailla.

 Tarvittavat raaka-aineet oli aseteltu nätisti esille. Tunsin oloni vähän epämukavaksi ja yritin piileskellä takarivissä kunnon kouluajoilta tuttuun tyyliin, ettei vain joku vaikea nakki viuhahtaisi.

Illan menu näytti kyllä sen verran houkuttelevalta, että herkkusuu-puoleni voitti keittiökammon…

 Alkupalaksi oli siis luvassa (vapaa käännös, en ole ihan varma tuosta ruokasanastosta) röstiperunaa mädin, smetanan ja punasipulisilpun kanssa. Pääruuaksi saimme valmistaa höyryssä kypsennettyä lohta, parsaa ja papusalaattia, uusia perunoita (!!) kermaviilin kanssa. Jälkiruuaksi herkuttelimme ihanasti vaniljalla maustetulla omenakompotilla biscottimurskan ja kermavaahdon kera.

Tiimi jaettiin kolmeen ryhmään ja kaikki saivat oman ruokalajin valmistettavaksi. Minttu heilui mukana alkupalaryhmässä.

Kurssin ope, kokki Petter, esittelee meille höyryuunin loistavia etuja ruuanvalmistuksessa. Tuo kuullosti niin hyvältä (ja taitamattomalle noviisillekin sopivalta) laitteelta, että sellainen on kyllä ihan pakko saada omaankin keittiöön, jos tässä joskus vielä ryhtyy keittiöremonttia tekemään. 

 Hih – Mintustakin on jotain hyötyä.. Röstiperunoitten kuoriminen sujuu, vaikka ei niin tuota keittiökokemusta olisikaan! Sen verran olin näköjään jännässä, että puristin kuorimaveistä ihan rysytset valkoisina. 😀

 Taivaalliset röstiperunat – ohje ja vinkkejä!

• Röstiperunoihin sopii parhaiten vähän jauhoisemmat lajikkeet. Meillä oli käytössä mandelpotatis – eli kai siis manteliperuna suomeksi.
• Kuoritut perunat kannattaa laittaa lillumaan kylmään veteen, etteivät ne tummu.
• Perunat raastetaan raastimen karkeimmalla puolella. Jos kerralla tehdään isompi määrä röstilättysiä, kannattaa perunat raastaa vasta sitä mukaa, kun ne saa paistinpannulle. Raaste tummuu ällön väriseksi tosi nopeasti.

•  Perunaraaste suolataan kevyesti ja pippuroidaan hyvin.
• Suolaamisen jälkeen raaste pitäisi saada välittömästi pannulle, sillä suola erottelee tärkkelyksen perunoista ja sen jälkeen lättyset eivät enää paistu kauniisti.

• Röstiperunat paistetaan runsaassa voissa (ja nyt tarkoitan todella runsaassa ihan oikeasti!) ja keskimiedossa lämpötilassa.
• Perunaraasteen voi laittaa pannulle, kun voi on sulanut ja “kuohunta” loppunut.

• Pannu ei saisi missään vaiheessa olla “kuiva”. Eli lisää voita kehiin, jos perunat ovat imeneet itseensä kaiken!
• Röstilättysten paistaminen kestää aika kauan ja lopputuloksen pitäisi olla rapea ja keskeltäkin kiinteän tuntuinen.

 Visuaalisuus on puoli nautintoa! Petter opettaa kädestä pitäen, miten smetanasta saa lämmitetyn lusikan avulla tehtyä kauniita sileitä molluskoita lautaselle. Komeus koristeltiin vielä tillinhöytyvillä ja taiteellisella rouhautuksella pippurimyllystä.

 Tuli ihan siisti, vaikka itse sanonkin! No, käsityöt ja näprääminen kai ovatkin ne Mintun vahvuusalueet ennemmin kuin ruuanlaitto. Annosten asettelu menee mielestäni enemmän sinne askartelun puolelle… 🙂

 Valmis alkupala-annos! Ja oli kyllä niiiiin hyvää! Innostuin jopa niin paljon, että ajattelin uskaltautua kokeilemaan röstiperunoiden valmistamista joskus kotonakin. Pitäsi varmaan ryhtyä puuhaan jo ensi viikonloppuna. Muuten voi olla, että ruuanvalmistuskurssin antama pikkuriikkinen itsetunto haihtuu taivaan tuuliin.

 Höyryuunissa valmistettu lohi oli ehkä ihaninta lohta, mitä olen ikinä koskaan missään maistanut! Niin suussasulavan mehevää ja maukasta! Uudet perunat oli pyöritelty voisulassa ja tillisilpussa ennen tarjoilua – mums! Ja viimeistellään tämä huutomerkki-yliannostus sanomalla vielä, että niinikään höyryuunissa valmistettu parsa oli aivan pökerryttävän hyvää!

 Jälkkärin tullessa pöytään olin jo aika tainnuksissa kaikista herkuista. Jälkiruokaryhmään oli valikoitunut tiimimme ainoa miespuolinen jäsen ja hänen rakentamat “pikkuiset” annokset olivat viedä tajun koko tiimiltä. Hyvää kyllä oli tämäkin. Erinomaisesti sopii yhteen biscotti-muruset vaniljalla maustetun omenan ja kermavaahdon kanssa.

Eipä tullut sitten eilen kuvattua päivän asua ollenkaan. Maha oli kaikesta syömisestä niin piukeena, että oli aivan pakko hypätä suoraan verkkareihin, kun pääsin kotiin… Haha!