Tämän kesän säästä on tullut valitettua täällä blogissa ihan riittävästi. Tästä lähtien suhtaudun kaikkeen positiivisesti! Sateisista päivistä on toki monenlaista hyötyäkin – esimerkiksi sisällä oleminen ei harmita tai tunnu omituiselta. Olen kuullut huhuja, että jotkut hyödyntävät sadepäivät esimerkiksi siivoamalla vaatekaappinsa, järjestelemällä kirjahyllyn aakkosjärjestykseen tai jopa silittämällä sen kaappiin kertyneen pinon vaatteita, joita ei koskaan tule käytettyä juuri siksi, kun ikinä ei ehdi tai jaksa silittää…
Toisaalta kotitöissä on se hyvä puoli, että ne voi aina tehdä myös “myöhemmin”. Sen sijaan monet näyttelyt ovat esillä vain rajoitetun ajan ja mikäs sen romanttisempaa kuin hiiviskellä hämärissä saleissa tiirailemassa taidetta, kun sadepisarat piiskaavat ikkunoita!
Valokuvamuseo Fotografiska on yksi suosikkipaikoistani Tukholmassa. Siellä on yleensä aina 3 – 4 muutaman kuukauden välein vaihtuvaa näyttelyä. Vielä kertaakaan ei ole sattunut, että mikään näyttelyistä ei olisi vähintäänkin kiinnostava. Jotenkin osaavat valita sinne niin ajankohtaisia ja hyviä juttuja, että ne on ihan pakko käydä katsomassa.
Juuri nyt Fotografiskassa on mm. Sally Mannin laaja A Matter of Time -näyttely. Rakastui Mannin kuviin jo joskus ysärillä, kun näin Immediate Family -näyttelyn silloisen elokuvateatteri Niagaran aulassa Tampereella. Nuo samat, Sally Mannin omista lapsistaan ottamat kuvat ovat mukana myös tuossa Fotografiskan näyttelyssä. Aika hassua, miten eri tavalla suhtauduin kuviin nyt, kun omat tyttöni ovat jo aikuisia. Ensimmäisellä kerralla tytöt olivat ihan pikkuisia ja kerran olemme nähneet Immediate Family -kuvat yhdessä noin kymmenen vuotta sitten, kun näyttely oli Tukholmassa Kulturhusetissa.
Mutta tosiaan – nyt tuo Fotografiskan Sally Mann on huikeasti paljon laajempi ja esittelee kuvaajan tuotantoa ihan alkuajoista tähän päivään asti.
Lisäksi tsekattiin ePic Moments -urheiluvalokuvanäyttely. Se ei oikeastaan kiinnostanut etukäteen ihan hirveästi, mutta kuvia katsellessa tajusin (vihdoinkin!) ehkä pikkuisen sitä, miksi urheilukilpailut ja niiden katsominen on niin käsittämättömän suosittua. Siinähän on – ystäväni Tinnin sanoin – kreikkalaisen draaman kaari ja koko tunneskaala turvallisessa ja helposti lähestyttävässä paketissa! ePic Moments -näyttelyssä esitettiin myös älyttömän mielenkiintoinen dokumentti Tukholman olympialaisten taustoista ja rakentamisesta vuonna 1912. Tiesittekö, että suomalaiset oli niin cooleja silloin, että marssivat kisoissa Suomen nimen alla, vaikka olimme edelleen osa Venäjää?!
Kaksi näyttelyä on jo aika hevi paketti, mutta käytiin silti vielä tsekkaamassa August Strindberg -näyttely. Onneksi käytiin, sillä se oli myös tosi kiinnostava ja hyvin koottu. En tiennytkään, että Strindberg oli sellainen – pardon my french – kusipää ja naistenvihaaja! Aina oppii uutta. 🙂
Päätin tuoda sadepäivään vähän valoa ja väriä neonoransseilla housuilla. Aika uskomatonta miten tuntuu, että nuo housut siis ihan oikeasti loistavat. Räiskyvät housut saivat tasapainopariksi vähän hillitymmän version glitterikynsistä. Alla Chanelin White Satin 459 ja kimalteena tuo samainen Lumenen Natural Code -sarjan Go Glittery 16, mitä olen tässä nyt koko kevään käyttänyt.
- jakku, H&M
- t-paita, ?? (Peetun vanha eikä laput ole enää paikalla)
- housut, Calvin Klein Jeans
- sandaalit, Marni for H&M
- laukku, Filippa K
