Varoitus: tämä juttu todistaa, että aina ei homma mene kuten Strömsössä…

Vouhkasin jo tuossa aikaisemmin keväällä Isabel Marantin tämän kevään mallistosta. Marantin rento sport-chic tyyli tuntuu hyvin omalta ja inspiroivalta. Nonchalantia hippihenkeä sporttimaisuuteen tuo huolettomasti solmuvärjätyt asut.

Ei kovinkaan yllättäen löytyy tie dye -tyyliä jo monen ketjuputiikinkin valikoimista.

Yksi nopeimmista on aina TopShop. Nuo TopShopin farkut ovat mielestäni oikeastaan tosi kivat, paita sen sijaan omaan makuuni jo vähän liiankin Woodstock ja shortsit auttamattomasti liikaa nimensä mukaiset – eli lyhyet.

Joskus ysärillä – sen alkuperäisen Go 4 it:n aikaan – tuunailin aika paljonkin solmuvärjättyjä vetimiä. Niinpä tuumasin, että nopsankeikkaa uudistan parista vanhasta, olemattomalle käytölle jääneestä vaatekappaleesta kuumintahottia olevat isabelmarant-vetimet.

Käsittelyyn pääsivät vanhat Monkin valkoiset farkut, jotka eivät ole montaa kertaa valkoisina päälle eksyneet ja vieläkin vanhempi Filippa K:n valkoinen t-paita. (joo, t-paita on ihan oikeasti Filippa K, vaikka onkin kiertynyt noin käsittämättömälle mutkalle, mitä ei laatupaidasta todellakaan olettaisi…)

Värisävyksi valitsin nynnypäissäni lähes mustan antrasiitin, vaikka pitkään hiplailinkin hyvin isabelmarantmaista korallia hyppysissäni. Ostin myös tuon värjäykseen tarkoitetun erikoissuolan, vaikka ennenvanhaan kyllä värjäilin ihan tavallisen ruokasuolan avulla (kilo koneelliseen) ja hyvin pysyivät värit niisäkin vetimissä pesusta toiseen. Lisäksi tarvitaan narua, joka kestää pesun 40 asteessa (tai kuumemmassa, jos värjää kuumemmassa…) eikä päästä väriä.

Tässä narumytyssä on siis farkut. Halusin läkkiä lähinnä puntteihin ja koitin välttää liikaa symmetrisyyttä. Marantin pöksyissä on hienot vähän pystysuuntaan menevät kuviot ja yritin solmuhommilla saada vähän samanlaista tulosta aikaiseksi.

T-paitaan tein ensin muutaman pienen sykerön, joista tiesin tulevan sellaisia rinkulamaisia jälkiä. Lopuksi vedin t-paidan vielä kasaan vinottain helmasta toisen olan yli ja lisäsin vyötärölle yhden narun eri suuntaan.

Solmuilun jälkeen tekstiilit kastellaan ja laitetaan pesukoneeseen. Väripaketissa on kaksi muovitötteröä, joiden kulma leikataan auki ja sitten ne sijoitetaan tekstiilien päälle koneeseen. Lopuksi kaadoin vielä värjäyssuolan kaiken päälle. Ja sit eikun kone pyörimään. Valitsin normaalin 40 asteen ohjelman (pikaohjelmia ei saa käyttää!) ilman esipesua (tietenkin… daa), koska farkuissa on sen verran stretsiä – muuten 60 olisi toiminut.

Väripesun jälkeen avasin koneen luukkua sen verran, että poistin väritötteröt rummusta. Sen jälkeen laitoin heti saman 40 asteen ohjelman uudelleen, tällä kertaa normaalin jauhemaisen värilliselle pyykille tarkoitetun pesuaineen kanssa. Ei tuota pesuainetta kai niin olisi tarvinnut, mutta halusin olla varma, että kaikki tekstiileihin mahdollisesti jäänyt irtoväri lähtee.

Ja tässä on lopputulos….

Värjäyksen aikana oli parikin naruviristystäni lähtenyt litomaan – siitä todisti rummun pohjalta löytyneet narunpätkät. Kuvittelin, että olin solminnut vaatteet tosi huolella ja taisinpa pelätä, että housuista tulee ihan liian vaaleat… No ihan niin ei käynyt. Narut poistettuani en tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Punteissa oli vain aavistuksenomaiset pienet rinkulat, jotka näyttävät lähinnä värivirheeltä, eikä niinkään huikealta tee-se-itse fashion taiteelta… Ja entäs tuo toisen reiden päällä möllöttävä mitokondrio sitten??

T-paidalle kävi piirun verran paremmin.

Tosin vain todellakin ihan pienen piirun… T-paidan etupuoli on oikeastaan aika kauhea. Pikkuisista solmunyppylöistä ei tullut sellaisia oikeaoppisia tie dye -tähtösiä vaan ennemminkin koomisia rinkuloita. Ja entäs sitten nuo epäsymmetriset viirut sitten?? Peetun tyrmäävä kommentti oli, että paita näyttää aivan huonon hevibändin me-tykätään-salamoista -bändipaidalta. T-paidan takakappale on ehkä vähän vähemmän kauhea. Jos kaikki olisi mennyt tosi putkeen, olisin hyväksynyt t-paidan takaosan ihan ookoona – koska käsityössä aina jokin on vähän vähemmän täydellistä…

Nyt täällä mietin kuumeisesti, että tekisinkö vaatteille pelastusyrityksen joko uudella tie dye -kierroksella, mutta tällä kertaa mustan värin kanssa, vai tekisinkö saman värinpoistajalla…

Kaiken tämän jälkeenkin olen sitä mieltä, että solmuvärjäys on tosi kivaa ja helppoa. Varsinkin nyt, kun voi ottaa opikseen Mintun virheistä. Eli mitä opimme:

• solmuja kannattaa olla riittävästi
• solmut tulee tehdä kunnolla tiukoiksi
• narujen päät kannattaa kiinnittää kunnollisella tiukalla solmulla

Lisäksi pari vanhaa viisautta:

• tarkista, että väri sopii materiaalille ja päinvastoin
• tekstiilien tulee olla tahrattomia – tahrat tulevat yleensä näkyviin vielä paremmin värjäyksen jälkeen
• punnitse tekstiilit kuivana
• älä laita liikaa tekstiiliä, jos haluat intensiivisen värin