Olin eilen melko erikoisen muoti-installaation julkistamistilaisuudessa. Installaation isä on Siv Støldal, norjalainen Lontoon Central St. Martinsissa kouluttautunut muotisuunnittelija. Hän on kuulemma tunnettu innovatiivisesta miestenvaatesuunnittelustaan. Täytyy kyllä tunnustaa, että Mintulle herra on ihan uusi tuttavuus – toisaalta miesten muotia tuleekin seurattua lähinnä naisten muodin sivutuotteena (sorry guys!!).
Støldalin installaatio, Cover Up, joka koostuu miesten takeista ja paidoista koristaa Drottningatanin Weekdayn julkisivua. Vaatteet ovat väriltään sinisiä, turkooseja, harmaita ja oransseja tarkoitukseenaan kuvata ylisuurennetun valokuvan pikseleitä. Installaation tarkoitus on kertoa, miten vaatteet vaikuttavat miljööseen, jonka ne peittävät. Takit ja paidat ovat kaiken lisäksi myynnissä ja taiteilija toivoo, että ihmiset, jotka niitä ostavat lähettäisivät hänelle kuvia, jotta hän pystyisi seuraamaan eri vaatteiden elinkaarta.
Tähän mennessä installaatio on jo ollut esillä mm. Lontoossa, Antwerpenissä, Kööpenhaminassa ja Reykjavikissä. Tukholmassa takit roikkuvat 6. maaliskuuta asti ja paikka on tosiaan Weekdayn julkisivu Drottningatan 63:ssa. Eli mitään mahtiponnistusta tämän taide-elämyksen nauttimiseksi ei tarvitse tehdä. 🙂
9 Comments
Täällä Helsingissä, Taidehallissa muistaakseni, oli joitain vuosia sitten suomalaisen naistaiteilijan näyttely, jossa oli pikkutakeista tehty, jotakuinkin tismalleen samanlainen, installaatio. Vaikutteiden saamista vai suoraa kopiointia tämä siis?
Itse olin eilen Tukholmassa kaverin kans ja ihmettelinkin mitä varten ne siellä roikkuu. En hoksannut ottaa yhtään kuvaa vaikka muuten niitä tuli räpsittyä.
Hauska idea. Sitä tosin mietin, (Tukholmaa tuntemattomana)että onko ne siis ulkona vai sisällä? Luulis nimittäin, että takit menee ulkona heikkoon kuntoon.
Tuo suomalainen taiteilija, johon kirsi ekassa kommentissa viittasi on kuvanveistäjä Kaarina Kaikkonen.
Tunnetuin yksittäinen teos lienee Helsingin suurkirkon portaille v.2000 toteutettu “Way” jossa materiaalina taisi olla miesten paidat.
Löysin tämän blogisi vasta tällä viikolla, todella kivaa luettavaa =)
Voimia “ison-G:n” vääntämiseen!
t.Maria
SE Kaikkosen pikkutakki -installaatio oli Tampereella Satakunnankadun yläpuolella jo vuonna 1999…
Siv on kylläkin noin yleisesti naisen nimi, en tiedä miksi puhut postauksessa miehestä.
Kirsi: Eihän tuo ideana mikään ainutlaatuinen ole. Tampereella oli joskus 90-luvulla miesten pikkutakkeja (muistaakseni 2nd hand) ripustettuna Itsenäisyydenkadun yläpuolelle.
Sakke: Onhan se ainakin näin jälkikäteen hyvä tietää nähneensä juuri pystytetyn installaation! ;D
Anonymous: Takit on ulkona. Ihmettelin ihan samaa, että mitenkähän moni niitä vaatteita ostaa sen jälkeen, kun ne on roikkunut auringonpaisteessa, tuulessa ja sateessa viikkokaupalla.
Maria: Kiva kuulla, että pidät blogistani! Niinkuin tuossa ensimmäisessä vastauksessa sanoinkin, itse idea, eli vaatteiden käyttäminen ulkotaideteoksen osana, ei ole ihan uniikki, mutta ihan kiinnostava silti.
Lizajane: Näköjään olisi pitänyt lukea kaikki kommentit, ennekuin alan vastailla! Samasta installaatiosta siis puhutaan! Nyt tiedän minäkin, kuka oli taiteillut sen Tampereen teoksen! Kiitti! 🙂
Anonymous: Ai? Itse taiteilijaa en avajaisissa tavannut… Näköjään sorruin sekä tyhmyyteeen (vai on Siv naisen nimi?) että stereotyyppiseen ajatteluun (miestenvaatesuunnittelijan pitää olla mies – right?). Sorry!
Mäkin olen nähnyt Helsingissä sen naistaiteilijan vastaavan kollaasin. Tää taiteilija kävi myös meidän lukiossa kertomassa projektistaan. Siitä on siis jotain viitisen vuotta aikaa. Tuommoset on aina kivoja piristyksiä kaupunkikuvaan.
Herttainen: Olen täysin samaa mieltä! On paljon hauskempaa, että katukuvaa piristää aina silloin tällöin installaatio jos toinenkin, vaikka itse teos ei nyt sen kummempia tunteita herättäisikään. 🙂