Ihan mahtavaa, että ensimmänen vähän pidempi lenkki on nyt juostu. Meni kaiken lisäksi ihan hyvin. Juoksuvauhti oli todella rauhallinen ihan varmuuden vuoksi – parin viime lenkin jälkeen olo kun ei ole ollut kovin hyvä, on heikottanut ja vähän pyörryttänytkin. Nyt on siis ihan voittajan olo, vaikka jalat onkin sen verran tönkkönä, että ajatus vain muutamien viikkojen päässä olevasta maratonista tuntuu lähinnä koomiselta…

Tässä lisää hyviä juoksumuistoja… Aamulenkki viime joulun reissulla Ao Nangissa Thaimaassa:

opiskelupäivä tänään… Hahmottelin lopputyön rakennetta ja haastattelukysymyksiä, mutta eniten aikaa meni kyllä ruotsalaisilla ja kansainvälisillä muotisivustoilla surffatessa.

Yksi suhteellisen hauska sivusto on Outfits, jonne kuka tahansa voi ladata kuvia omista outfiteistään toisten arvosteltavaksi. Kuvia selatessa vierähtää helposti hetki jos toinenkin. Ainakin Stila kannattaa tsekata. Rekisteröin itsenikin sinne, mutta sisäänkirjautumisessa tuli koko ajan ongelmia, joten toistaiseksi siellä ei vielä ole näkyvissä meikäläisen outfittejä.

Tukholmassa on ollut aivan ihana kevätsää tänään. Juoksin reilun viiden kilometrin lenkin yhdessä miehen kanssa. Sunnuntaina on ohjelmassa ensimmäinen varsinainen pitkä lenkki – 15 km – mikä tässä vaiheessa tuntuu pitkältä, mutta ennen maratonia lähinnä pikkuisen lyhyttä lenkkiä pidemmältä. Lupaan, että tästä lähtien ainakin jokaisen pitkän lenkin jälkeen kertailen treenaukseen liittyviä fiiliksiä…

Käytiin tänään äänestämässä Suomen suurlähetystössä. Olen tietysti vähän pihalla suomalaisesta päivänpolitiikasta, mutta halusin kuitenkin sanoa mielipiteeni siitä, mihin suuntaan Suomea pitäisi kehittää. Kaikkein mieluiten olisin halunnut äänestää vihreää maahanmuuttajaa, mutta arvaa löytyikö sellainen Pirkanmaan vaalilistalta. Ylen vaalikone valitsi mulle sopivimmaksi ehdokkaaksi 28 -vuotiaan liberaalin Ozzi Järvisen (zetat nimessä on pakko olla vitsi! Tai ainakin ironiaa…). Tutuistuin Ozzin vaaliteeseihin blogissa ja jollain tavalla ajatus liberaalien äänetämisestä kaikkien näiden vuosien jälkeen tuntui suorastaa kotoisalta. Nyt sitten vaan jännätään kovasti pääseekö Ozzi eduskuntaan rakentamaan liberaalimpaa Suomea!

Enemmän kuin Suomen eduskuntavaaleja olen tänään kuitenkin pohtinut maisterikurssin lopputyön rajausta. Aihealue, josta olen jo aloittanut kirjoittamisen, on laajasti “techno fashion and wearable computers”. Tavoitteena olisi tutkia käyttäjien kokemusta – miten ja miksi tekniikasta tulee muotia. Olen enemmän kiinnostunut aihealueesta käyttömuodin näkökulmasta, vaikka esim. Hussein Chalayan on tehnyt aika huikeita esityksiä catwalkille.

Kuvassa esimerkki Hussein Chalayanin luomuksen alle kätketystä tekniikasta.

Olin eilen kaverini Geraldinen luona tyttöjen illallisella (onko parempia ehdotuksia, miten “tjejmiddag” kääntyisi suomeksi??). Meitä oli yhteensä kymmenen, ikähaitari 23-41 (joo – olin vanhin…). G oli laittanut hyvää ruokaa: hunajassa marinoitua kanaa, joka oli maustettu chilillä ja valkosipulilla, cous-cous salaattia (rukolaa, fetajuustoa, aurinkokuivattua tomaattia, rusinoita ja tietenkin cous-cousia) ja kreikkalaistyyppistä mintulla ja valkosipulilla maustettua jogurttikastiketta. Jälkkäriksi Tiramisua.

Illallisen jälkeen lähdettiin Café Operaan. G oli varannut meille drinkkipöydän, mikä tuntui vähintäänkin siistiltä. Pöydässä meitä odotti iso jäähdytin täynnä jääpaloja ja pullo vodkaa + miksereitä. Tarjoilija toi lisäksi limen paloja, pillejä, coctail-tikkuja ja muuta reksvisiittaa drinkkien rakentamista varten. Mielenkiintoinen elämys ja varsinkin visuaalisesti hauska yhdistelmä kotibilemäistä drinkkien sekoittelua ja toisaalta ympärillä Café Operan upeat puitteet. Noin periaatteessa olen kyllä sitä mieltä, että yksi yökerhon ideoista on se, että ammattitaitoinen baarimikko sekoittaa kauniita ja herkullisia drinkkejä ja käsivaralta sekoitetut vodka-russian paukut kuuluu, niinkuin sanottu, kotibileisiin. No, pöytää ei kuulemma voi varata, jos ei tilaa ns. drinkkipöytää ja toisaalta, kun on varannut pöydän saa marssia jonon ohi – mikä on tietysti aina itsetuntoa hivelevä kokemus.

Puolen yön aikaan paikka oli aivan iskettynä täynnä väkeä. Paikalla olevaa naisväkeä tarkastellessani tajusin, että dress code on lähes käsittämättömän yksiselitteinen. Noin 95 % naisista oli pukeutunut empire-linjaiseen/baby-doll -malliseen toppiin, pillifarkkuihin ja korkeisiin saapikkaisiin, jotka oli vedetty farkkujen päälle! Vaihtelua toi lähinnä topin väri (pääsääntöisesti kuitenkin musta), mahdollinen glitteri ja se oliko kantaja valinnut nirunaru-olkaimet vai peräti täysin olkaimettoman topin… Ehkä Café Operassa ei viihdy Tukholman trendi-eliitti, mutta eikö nyt edes joku olisi voinut laittaa päällensä metallinhohtoisen tunikan, säihkyvän superminin tai Balenciaga-henkiset hopea-legginsit??

Kiitos kaunis uusiseelantilaisille, että keksivät BodyPumpin! Mikä mahtava tapa saada vähän punttitreeniä, jos sattuu olemaan niinkuin meikäläinen – eli ei niin kovin kiinnostunut saati motivoitunut varsinaiseen salitreenaukseen. No tiedän kyllä, että tiukkapipoiset fitness-fasistit ovat sitä mieltä, että BodyPump ei ole lainkaan painoharjoittelua. Mutta jos vaihtoehtona on joko BodyPump tai ei painoharjoitteua ollenkaan, on pumppi tietenkin sata kertaa parempi vaihtoehto.

Tänään Kistan SATSissa oli yllättävän täyttä. Ekakertalaisia oli kuin sesongin alussa uuden vuoden lupauksiaan pitämässä. Toivottavasti eivät säikähtäneet ohjaajaa, joka on kyllä ihan mukava (vaikka onnistuukin kimittämään falsetissa, kun hengästyy), mutta ei aina ihan pysy ohjelmissa mukana… En silti valita – lihakset on ihanasti väsyneet ja muutenkin hyvä olo kropassa. Vasen olkapää, joka on vihoitellut koko kevään, kesti hyvin koko treenin. Dippejä tehdessä heräsi kyllä epäilys, että just tuo liike on syypää kipeytyneeseen olkapäähän. Olisi kiva kuulla, onko muilla ollut samoja ongelmia.