Indiedays Blog Awards -asusta ei tullut otettua varsinaista asukuvaa lainkaan, mutta tässä nyt kuitenkin viralliset “kuvausseinä” -kuvat. Etukäteen ajattelin, että COS:in raitamekko on ihan liian arkinen, mutta kyllähän klassinen tyyli toimii tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Korot eivät nyt valitettavasti näy kuvassa, mutta niiden ansiosta erityisesti tunsin olevani ihan gaala-hieno.

Ihanien Emilian ja Rillan kanssa tuli hengattua sekä päivä- että iltatapahtumassa. Tavallisesti ajattelen, että olen ihan “tavallisen” pituinen. Tämän kuvan perusteella tunsin itseni kyllä aika tapiksi… Haha!

 
Leveä gaala-hymy tässä Sara S:n kanssa.

 
Ja tässä Essin, Lindan ja Millan kanssa.
Kuvausseinäkuvat Krista Luoma ja vika kuva Jalmari Eskelinen

Suurkiitokset kaikille salaattiaiheiseen Fiskars-kilpailuun osallistuneille! Olipahan sellainen juttu, että vastauksia ei todellakaan sopinut lukea yhtäänkään nälkäisenä – sen verran ihania suosikkisalaatteja kommenttiboksissa julkistettiin! Suosittelen lämpimästi lukemaan vastauksia, jos yhtäänkään kaipaa inspiraatiota tavalliseen perussalaattinsa varioimiseen.
Kilpailun toinen tehtävä, lempparisalaatin paljastamisen lisäksi, oli kertoa suosikkinsa Fiskarsin uudesta Functional Form -tuotesarjasta. En nyt varsinaisesti laskenut ääniä, mutta mutu-tuntumalla superkätevä salaattilinko vei kyllä ihan selkeän voiton. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Sen lisäksi, että sen avulla saa pestyn salaatin hetkessä kuivaksi, siinä voi myös säilyttää pestyä salaattia, kulho sopii tarjoiluun ja siivilä myös vaikkapa pastan siivilöimiseen. Oma suosikkini, supertyylikäs salaatinkastikekannu, jossa voi myös sekoittaa kastikkeen tosi kätevästi, sai sekin ääniä – niinkuin monet muutkin sarjan tuotteet, joita en ollut edes testannut lohi-avokadosalaattia tehdessäni.
Uskollinen blogi-onnettaremme, random.org, arpoi kaikkien vastanneiden keskuudesta kaksi, jotka voittivat 100 euron lahjakortin Fiskarsille! Ja nuo kaksi ovat….
HannaKoo, jonka suosikkisalaatti on: Ruokaisa kinkkupastasalaatti. (Olisipa ollut mukava kuulla, mitä muuta siihen tulee…)
Krisse, jonka suosikkisalaatti on: Kreikkalainen salaatti on minunkin suosikkini: maistuu sellaisenaan tai lisukkeena pihville/grillatulle kanalle/muulle grilliruualle.
Lämpimät onnitteluhalit voittajille! Teihin ollaan yhteydessä Indiedaysin toimistolta varmaankin vielä tänään!
 

Tukholman muotiviikon viimeinen näytöspäivä on jo oikeastaan käynnistynyt. Kiire olisi taas päästä tästä liikkeelle ja laittaa itsensä kuntoon, vaikka teinkin sellaisen radikaalin päätöksen, että jätin aamupäivän ensimmäisen näytöksen väliin. Se olisi ollut Boråsin tekstiilikoulun show, ja nyt kun katselen muiden Instaan laittamia kuvia, harmittaa kieltämättä hiukan, että en saanut itseäni ajoissa liikkeelle… No, tälle päivälle on luvassa vielä monta kiinnostavaa näytöstä.
Tässä kuitenkin ensin muutamat highlightsit eiliseltä. Yksi ihanimmista jutuista oli kesäisen lämpimän ja aurinkoisen sään paluu!

Uusia tulokkaita ruotsalaisessa muotiskenessä on naisellisia muotoja ja kauniita leikkauksia tarjoava Valerie. Käyttökelpoista aikuisen naisen tyyliä.
Täysin toisenlaista ajattelumaailmaa edustaa lahjakas Minna Palmqvist. Kokeileva mallisto esittää vahvan statementin jokaisen oikeudesta omaan vartaloonsa. Kauneusleikkauskuvioidut asut tekivät suuren vaikutuksen.

Yllättävän monella suunnittelijalla on tänä vuonna ollut mallistoissaan voimakkaitakin kannanottoja. Tasa-arvoisen feminiinisyyden puolesta julistaa myös Ida Sjöstedt. Pinkki, kimallus ja hörselöt eivät ole vähempiarvoisia vain siksi, että ne ovat perinteisesti naisellisia tai tyttömäisisä atribuutteja.
Osallistuin eilen myös Fashion Talks -tapahtumaan, jossa keskusteltiin kestävästä kehityksestä vaateteollisuudessa ja muotimaailman ristiriidasta kertakäyttökulutuksen kanssa. Samoja asioita on mielestäni jauhettu jo niin kauan (jokainen pohjoismaalainen heittää roskiin – siis roskikseen – noin 8 kg vaatteita vuodessa), että luulisi tästä pääsevän jo seuraavalle tasolle pikkuhiljaa.

Mielenkiintoinen havainto, joka keskustelussa tuli esiin, on se, että vaatevaraston rakkaimmat ja pysyvimmät osaset ei suinkaan ole niitä “ikuisia” klassikkoja – vaan ne persoonalliset, ehkä vähän erikoiset vaatteet, jotka tuntuvat omimmilta. Niiden käyttöikä on tehdyn tutkimuksen mukaan paljon pidempi ja niitä korjataan ja säilytetään huomattavasti enemmän kuin vartavasten pitkää käyttöä varten hankittuja perusvaatteita.

Maaginen Diana Orving (keskellä) ottaa vastaan ansaitut aplodit näytöksen jälkeen.
Aivan uskomattoman hilpeän ja hauskan breikin coolista fashion-maailmasta tarjoili eilen Cheap Monday.

Näytös järjestettiin täkäläisessä perus-uimahallissa. Kieltämättä alkoi jo vähän naurattaa, kun näki omissa ja kaikkien tärkeiden muoti-ihmisten jaloissa siniset suojapussukat!
Itse näytös oli kivan värikäs ja cheapmondaymaisen särmä. Yleisö hiukan kohahti, kun mallit alkoivat yksi toisensa jälkeen riisua kenkiä ja koruja päältään. En usko, että kukaan siitä huolimatta oikeasti ajatteli, että mallit ihan oikeasti hyppäisivät veteen – kiitoskierroksen sijaan…

Mutta niin ne vain hyppäsi!! Koko yleisö nauroi ja hurrasi, ja tunnelma oli tosi riehakas. Myös malleilla näytti olevan hirmu hauskaa! Periaatteessa olen sitä mieltä, että perinteinen catwalk näytös on aina parempi kuin teennäinen trixailu. Nyt täytyy kyllä sanoa, että tällä kertaa onnistuttiin ihan täydellisesti – tunnelma oli kaikilla katossa hilpeän shown jälkeen.

 
Illan viimeisenä oli vielä Dagmarin ensi kevään malliston esittely ja tuttuun dagmarmaiseen tyyliin myös elegantit cocktail-juhlat. Kyllä tunnustan, en haluaisi tätä viimeistä kesälomaviikkoani käyttää mitenkään muuten!

Peetu on yleensä sitä mieltä, että pukeudun ihan ookoo, mutta ehkä kuitenkin vähän liian konservatiivisesti ja turvallisuushakuisesti. Enkä oikeastaan voi väittää vastaan. Satunnaisia statement-koruja/laukkuja/kenkiä lukuunotta taidan kyllä oikeasti ollakin aikas tylsä pukeutuja.
Tämän päivän asua kun kuvattiin, Peetu kuitenkin äityi kameran takana oikein kehuskelemaan, että kylläpäs nyt on tosi kiva outfit äiskällä. Olin ihan että aijaa, ja mistäs nyt tuulee. Kameran takaa kuului selostus, että näytän kuulemma jotenkin harvinaisen seesteiseltä, silleen eat-pray-love -tyyliin itseni löytäneeltä. Ihan kuin olisin vain yhtenä aamuna herännyt seesteisenä, keskeltä perunapeltoa.
…
Täytyy sanoa, että tämän pudottavan analyysin jälkeen, ei muistikortille kyllä tarttunut enää ainoatakaan asiallista kuvaa. Sen verran hysteeriseksi meni kikatuskohtaus.

Pikkuisen Peetu sitten kuitenkin yritti pehmitellä analyysiään – että kuitenkin hänen mielestään oli kyse urbaanista perunapellosta, eikä mistään ihan tavallisesta.

Perunapeltomääritelmät sikseen, omasta mielestäni suurin uutinen on kuitenkin se, että laitoin päälleni ensimmäisen kerran vanhan H&M:n sini-musta-valkoisen hameen sitten viime loppukesän. Tähän asti tuo kuosi ja väritys on tuntunut ihan liian kesäiseltä, mutta tänään päätin, että juuri nyt on sopiva aina alkaa taas ulkoiluttaa hametta, josta olen tykännyt tosi paljon tähänkin asti.

Kello alkaa olla jo tsiljoona ja huomisaamuna pitäisi suunnata reippaana kohti Helsinkiä. Eli taidan nyt jättää suuremmat höpinät kirjoittelematta ja painua pehkuihin saman tien. Matkalaukkua pakatessani otin muutamia kuvia, joten pieniä tilannekatsaus-tyyppisiä juttuja on varmaankin suunniteilla. Lauantaina ja sunnuntaina pyrin laittamaan ainakin ne ensimmäiset hauskat uutiset ja herkulliset kuvat eetteriin sekä Aussie Blog Awardseista että Inspiration Blog Awardseista..

 

• paita, H&M
• slipari, Americana (2nd Hand)
•  hame, H&M
• tennarit, Karhu

Hiihtoloma loppui ja tänään oli ohjelmassa oikeastaan ainoastaan ja vain kotiinpaluu. Noin kuuden tunnin ajomatka sujui yllättävänkin leppoisasti. Edes Sälenin hiihtokeskuksen kohdalla ei ollut mitään erityisiä ruuhkia. Lounaspaussi oli suunniteltu puolillepäivin pikkukaupunkiin Ludvikaan.
iPhonen kartta-appi ehdotti useampaakin lounaspaikkaa, mutta randomilla valitsemamme CocoThai oli ihan järkyn hyvä. Yhtä aitoa thai-muonaa saa kyllä Tukholmastakin, mutta ei todellakaan läheskään joka paikasta.
Ludvika yllätti myös toisella tavalla. Lounaspaikan vieressä oli paikallisen kirkon hyväntekeväisyyskirppis. Reissukaverini Suvi on kova tekemään löytöjä ja halusi ehdottomasti käydä tsekkaamassa tarjonnan. Itse en yleensä ikinä koskaan löydä yhtään mitään, mutta tänään kävi todella tuuri. Kirpparin kangahyllyssä oli lappu: “kaikki kankaat 10 kruunua/metri”. Satuin iskemään näppini kirkkaan fuksianpinkkiin, noin 5 metriä pitkään thai-silkkikankaaseen. Olin ihan varma, että tuo sama hinta ei päde kauniiseen silkkiin ja vein löytöni hieman epäillen kassalle. Yritin näyttää ihan vilpittömältä, kun kysyin, että mitähän kangasbiitti mahtaa kustantaa. Siinä vaiheessa, kun kassahenkilö ilmoitti, että se olisi sitten 20kr (noin 2 euroa), tuntui a) olen voittanut lotossa ja b) olen huijannut hyväntekeväisyyskauppaa.. Kangasostosten jälkeen heittäydyin vielä hurjaksi ja ostin nyssykän vanhoja superkauniita luu-, kristalli- ja korallinappeja. Kahdella kruunulla.

Mutta oikeasti tänä iltana tarkoitukseni ei ollut hölpötellä sen paremmin Ludvikan erinomaisesta thai-ruuasta tai samaisesta pikkukaupungista tekemästäni huikeasta silkkikangaslöydöstä. Tarkoitus oli kirjoittaa ihanasta Nytorget 6 -ravintolasta, jossa kävin Karkin ja Peetun kanssa nauttimassa synttäri-illalliseni reilu viikko sitten.
Editoin ja valkkailin kuvia jo autossa matkalla kotiin. Tuumasin, että kiva saada juttu nopeasti kotona valmiiksi ja päästä ajoissa nukkumaan, koska huomenna on taas työpäivä.
Toisin kävi…

Ihan erinomaisesti palvellut tietsani alkoi yhtäkkiä räpsyttämään kuvaa. Ihan kuin räpsyraita olisi kiertämässä alhaalta ylös. Ennenvanhaisissa analogisissa telkkareissa saattoi olla samaa vikaa. Tai se taisi silloin olla kyllä lähetyksessä??
Räppäsin samantien irtokovalevyn kiinni koneeseen ja toivon, että jotain tapahtuu. Itse tietokone ei ole reiluun pariin tuntiin vastannut minkäänlaiseen komentoon. Nyt vain ihmettelen, että onko tämä nyt Macin loppu?
Kaikki käytössäni olleet PC:t ovat kestäneet maksimissaan kaksi – kaksi ja puoli vuotta. Sikäli tämä suuresti diggailemani Mac on ollut superpitkäikäikäinen. Työvuosia on sille kertynyt jo yli neljä. Jotenkin kuitenkin olin siinä kuvitelmassa, että omppukoneet voivat kestää vieläkin pidempään.

Ihan hurjan hellävaraista kohtelua armas työvälineeni ei ole valitettavasti ihan aina saanut. Monet reissut on tullut tehtyä yhdessä ja sen tyyppistä retuutusta toki osunut kohdalle. Muuten yhteiselomme on ollut varsin rauhallista. Nyt tosiaankin ihmetyttää, että onko tämä nyt Macin ja minun yhteisen tien pää??
Tämä avunpyyntötyyppinen “postaus” on toteutettu alusta loppuun (uudella ja hienolla) iPhonella. Jotenkin voisin kuvitella, että ajatuskatkojen ja kirjoitusvirheiden määrä on normaaliakin suurempi. Sorry big time!
Nyt on enää pari kysymystä:
a) onko Mac nyt dead?
b) mistä tietää onko back up tehty vai ei, kun kone ei vastaa mihinkään komentoon?
c) voiko koneen nyt sulkea, vai onko kaikki sitten mennyttä?
d) why me??
Terkuin epätoivoinen Minttu iPhonen välityksellä…

Hei ettehän nyt vaan unohda osallistua mahtavaan Gillette Venus ProSkin -arvontaan!?

 
Osallistumisaikaa on vielä koko tämä päivä aina puoleen yöhön asti – ja täytyy sanoa, että nyt on kyllä mahtavat oddsit, että voitto osuu kohdalle. Arvottavana on peräti KOLME pakettia, johon kuuluu Venus ProSkin Sensitive -höylä ja Satin Care -geeli! Tämä nyt erityisvinkkinä vaikka kaikille teille, joita ei Sallan arvonnassa onnistanut. 🙂

Osallistumiset siis tänne: Sileät sääret – Gillette arvonta.