Siis kamoon nyt hei oikeesti! Mikä ihme on tää keli, joka muistuttaa enemmän marraskuun alkua kuin ihanaa kevättä!? Tänäänkin oli päivällä jo lupaavasti arasti pilkistelevä auringonpaiste, joka sitten muuttui tuuliseksi, superharmaaksi ja sateiseksi iltapäiväksi ja illaksi.
Monesti täällä on jo voinut aloittaa parvekesesongin huhtikuun puolen välin paikkeilla. Jo viikkoja ennen vappua on tavallisesti vietetty ensimmäisiä myöhään venyviä grilli-iltoja. Nyt en ole tehnyt edes kevätsiivousta partsilla, kun säät ovat olleet mitä ovat.
No, yritän tolkuttaa itselleni, että turha se on ilmoista nurista – niille kun ei kuitenkaan mitään mahda. Hiukan se vain on haasteellista tällaiselle sääriippuvaiselle auringonrakastajalle.

Onneksi pääsiäisenä Karlskronassa saatiin nauttia ihanista ilmoista ja paisteesta. Totuuden nimessä pitää kyllä tunnustaa, että yhtenä päivänä sielläkin piiskasi ravakka sade, joka iltaa kohti muuttui sankaksi räntäsateeksi.
Peetun synttäripäivänä perjantaina paistoi kuitenkin aurinko. Päivä alkoi Karkin järkkäämällä ihanalla brunssilla täytekakkuineen ja kuohuviineineen. Reippaan ulkoilupäivän päätteeksi (ja pienien päiväunien jälkeen) vaihdoimme kaupunkivaatteet päälle ja läksimme illalliselle Karlskronan parhaimmaksi mainostettuun, 2 Rum & Kök -ravintolaan.

Jotenkin olin kuvitellut mielessäni, että pääsiäisenä sitä varmaan jo liehuskellaan kesämekoissa. Ihan siihen ei nyt päästy, mutta hiukan keväisempää fiilistä tulee pinkin eri sävyistä.
Olen ollut ihan huipputyytyväinen tuohon Lindexin Roosanauhamalliston pinkkilurexiseen t-paidan malliseen neulepaitaan. Se on jotenkin hyvin juuri minun tyyliseni: rento, mutta huoliteltu ja pienellä twistillä.
Mukana juhlaillallisella olivat toki myös rakkaat, Karkilta saamani Efva Attlingin korvikset.

• paita, Lindex
• hame, H&M
• laukku, Michael Kors
• kengät, Acne (Star)
• shaali, By Malene Birger
• korvakorut, Efva Attling

Olen aina ollut sitä mieltä, että bloggaamisessa yksi hienoimmista asioista on samanhenkisten, upeiden ihmisten tapaaminen. Useimmiten kohtaaminen tapahtuu netissä – mikä on aika luonnollista tässä formaatissa – mutta aina silloin tällöin on mahdollisuus tavata kaikkia mahtavan hienoja ihmisiä myös livenä.
Lisähuomautuksena edelliseen pitää nyt kyllä ehdottomasti sanoa, että en millään muotoa pidä automaattisesti vähempiarvoisena tai pinnallisempana netissä löydettyjä kaverisuhteita. Itselläni on ainakin muutamia lukijoita, jotka on ollut mukana jo todella pitkään, jotka ovat eläneet kanssani monet ilot ja surut, nähneet Karkin ja Peetun kasvavan yläaste-teineistä yliopistossa opiskeleviksi nuoriksi naisiksi ja nähneet omankin elämäni muuttuvan matkan varrella. Monet ovat olleet mukana tässä yhä jatkuvassa itseksi tulemisen prosessissani, kannustaneet, tukeneet ja antaneet vinkkejä.
Myös toisten bloggareitten kanssa ystävyyssuhteet kehittyy ensisijaisesti netissä, blogien, kommenttien ja facebookin kautta. Silti on aina niin ihanaa, kun välillä saa tavata ihan nokakkain.

 
Aina välillä harmittaa, että asun niin kaukana (ja turhan tyyrin matkan takana…) Helsingistä, että en pysty osallistumaan kovinkaan moniin tapahtumiin, joissa voisin tavata ihania bloggarikollegojani, mutta onneksi sentään aina joskus!
Kuvista kiitos: Krista Luoma Photography