Niinhän sitä luulisi, että H&M:n yhteistyömallistojen shoppailu olisi hikistä puuhaa vain siinä tapauksessa, että päättää lähteä riehumaan putiikkiin. Tänään kyllä meinasi Mintulta mennä hermo ja kohota pulssi ihan samaan tahtiin, vaikka istuinkin siivosti tietokoneen ääressä.
Nyt kun tässä iltasella on jo verenpaineet taas normaalilla tasolla, niin kyllähän sen ymmärtää, kun on paljon ihmisiä ja hirvee meininki, niin kaatuileehan sitä paremmatkin järjestelmät. Tunnustan häpeilemättä, että siinä kymmenen korvilla aamupäivällä en todellakaan ollut yhtä rakentavalla tuulella. Siis niinku oikeesti – miten voi H&M:n kaltaisen suuren yrityksen nettikauppa kaatua tällaisen lanseerauksen yhteydessä?? Käsittääkseni henkkamaukalla on tuhatpäinen IT-tyyppien armeija ihan pelkästään omilla palkkalistoilla, eikä siellä pitäisi olla kokemuksen puutetta sen paremmin nettikauppahommasta kuin vastaavien lanseerauksien aiheuttamien hässäköittenkään hoitamisesta. Jotenkin erinomaisen vaikea käsittää, että sivut kaatuvat lähes totaalisesti!
Lyhyt yhteenveto niille, jotka välttivät tämän: nettikaupan sivut kaatuilivat jo hyvissä ajoin ennen kymmentä, kymmeneltä sivut toimivat, mutta ilmoittivat tuotteiden olevan tulossa myyntiin vasta myöhemmin, sen jälkeen reilu puoli tuntia sivut jälleen kaaduksissa, kunnes onnistun sujauttamaan yhden tuotteen ostoskoriin, toista ja kolmatta tuotetta lisätessäni tavarat eivät menneet ostoskoriin, mutta järjestelmä herjaa, että en voi enää lisätä niitä, koska ne on jo siellä, päätän tyytyä siihen yhteen, jonka olen jo onnistunut “kahmia”, kassalle mennessä sivut kaatuvat jälleen ja ovat pois käytöstä 45 min, olen epätietoinen ostoskorini tilanteesta, mutta ilahdun, kun sivut toimivat sen verran, että pääsen toteamaan tilanteen ja viemään kaupan loppuun. Tässä vaiheessa sivut toimivat jopa muutamia minuutteja, sillä ehdin tarkistaa, että ainakin kahdesta vaatteessa on ehtinyt kaiken tämän lomassa loppua koot, myös niistä, jotka ensin muka sain laitettua ostoskoriini. Shoppailen pari juttua lisää ja lopetan kaikkeni antaneena, hikisenä mutta kuitenkin saaliiseeni tyytyväisenä…
Ostoslistalla oli alunperin:
Korsettitoppi on todella kaunis esine ja niin hienosti tehty, että olisin jo ihan pelkästään sen takia halunnut hankkia sen itselleni. Jotenkin en kuitenkaan nähnyt itseäni ikinä käyttämässä sitä – vain ihailemassa mahtavasti rakenneltuja tukihärveleitä ja silittelemässä ihanaa silkkistä pintaa. Päätin olla kerrankin fiksu ja aikuinen ja jättää korsetit muitten ostettavaksi. Vekkihame olisi muuttanut kyllä meille, mutta siitä oli sivujen kaatuilun aikana salaperäisesti loppuneet koot. Harmittaa hiukan, mutta onneksi vain hiukan. Musta mekko oli ensimmäinen tuo-on-ihan-pakko-saada -listan ykköspakkomielle. Varmaan ehdin kyllästyä siihen jo, koska tänään en tullut edes katsoneeksi, onko siitä kokoja.
Sen sijaan ostoskoriin päätyi jotain aivan muuta!
Onnistuin näkemään noin viikko sitten unta, missä keikuin jossain häppeningissä tuo turkoosinvihreä surffimärkäpukuvaikutteinen palmu-krokotiili-paljettimekko päälläni. (Näkeehän kaikki muutkin kaikkia tällaisia tosi mielettömän tärkeitä unia??) Sen jälkeen en saanut sitä pois mielestäni, joten olihan se ihan pakko saada! Mekon kaveriksi hankin kullanvärisen rannekorun ensinnäkin siksi, että päätin justiinsa, että mekko tarvitsee kaverikseen kultaisen rannekorun. Ja toisekseen siksi, että halusin jotain, missä on tuo logo-nappi -yksityiskohta.
Ja vielä lopuksi ostoskoriin sujahti Peetulle ihana mekko!
Melkein kirjoitin, että nettishoppailun ainoa vika on se, että ostoksiaan joutuu odottelemaan. Kaikkein hienointa olisi päästä juuri tänä viikonloppuna ulkoiluttamaan uutukaisiaan. Tällä kertaa tuo ei sitten jäänyt ihan ainoaksi haittapuoleksi, mutta kyllähän me nyt täällä odotellaan ihan tohkeissamme, että paketti saapuisi mahdollisimman pian. Olisipa henkkamaukalla Shopbopin toimitusajat…
