Odd Molly esitteli viime viikolla ensi kesä-/kevätsesongin mallistonsa. Tapahtuman aurinkoisen rento, suolaisille surffilaineille tuoksuva henki huokui jo polaroid-kuvin koristellusta kutsusta. Kysymyksessä oli vanhaan ihanaan viime vuosisadan vaihteen talossa Östermalmilla sijaitsevaan asuntoon pystytetty näyttely perinteisen muotinäytöksen sijaan.
Suuri Odd Molly -uutuus SS15 -sesongille on uima- ja ranta-asujen sekä sisustustekstiilien lanseeraus.

Tapahtuman aluksi tarjottiin ihana, salaatti- ja dippikasvispainotteinen lounasbuffét. Siinä tuorepuristettua vihermehua maistellessani en voinut olla ajattelematta, että varmaankin jossain Kaliforniassa on juuri tällaista. Elegantti, perinteikäs asunto oli sisustettu boheemin tyylikkäästi; etno- ja retrohenkiset tekstiilit toimivat vastakohtana rennoille sisustuselementeille, kupariputkille, paljaille hehkulampuille, suurille viherkasveille, 2nd hand huonekaluille, kitaroille, skeitti- ja surffilaudoille.
Orgaaninen, suurimmalta osalta vegaani, luomulounas tuoreine kasviksineen vahvisti mielikuvaani kaliforniamaisesta terveyshippimeiningistä.

Jotenkin olen aina ajatellut, että en ole varsinaisesti Odd Molly -tyyppi. Tuntuu, että heidän koristeellinen ja folkloristinen tyyli jakaa porukan todella selkeästi kyllä tai ei -leireihin. Periaatteessa olen aina tykännyt Odd Mollyn tatuointimaisesta logosta ja kivasti käsintehdyn oloisista neuleista. Joitakin (valtavan ihania) silkkisiä alusvaatteita lukuunottamatta en ole kuitenkaan koskaan omistanut mitään ko. merkiltä, enkä varsinaisesti ole ollut kiinnostunutkaan. Vaikken mikään virtaviivaisen tai progressiivisen skandinaavisen suunnittelun lähettiläs olekaan, Odd Molly on tuntunut aina turhan näperrellyltä ja koristeelliselta.
En voi väittää, että vieläkään lämpenisin kaikille Odd Molly -luomuksille, mutta pressitilaisuus aukasi kieltämättä silmäni näkemään monia ihanuuksia, jotka aikaisemmin on korvieni välissä hautautunut kaikkien folklore-paituleitten alle. Rakastuin yli kaiken erityisesti sisustustekstiileihin ja koko tyyliin, miten ne oli pressitilaisuudessa stailattu. Tuon ylläolevan kuvan lisäksi napsin noin ziljoona fiiliskuvaa vain sisustuksesta – jotain tuon tapaista haluaisin toteuttaa myös meillä kotona…

Odd Mollyn toinen uusi aluevaltaus, sisustustekstiilien lisäksi, on uima-asut. Ei kovin yllättäen täälläkin voimakkaimpana nousee esiin bohochic-henkiset surffihippivibat. Ja kyllä, mielestäni sekä bikinit, uikkarit ja muutkin ranta-asut ovat todella ihania!
Oma bikinivarastoni kaipaa kipeästi päivitystä ja tällä hetkellä tuntuu varsin todennäköiseltä, että nuo huippusuloiset korallinpunaiset biksut vasemmalla muuttavat luokseni heti, kun tulevat myyntiin.

Viimeisteltyjä yksityiskohtia myös uikkareissa. Me likes!

Pressitilaisuudessa ei ollut varsinaista näytöstä, mutta paikalla oli liuta Odd Mollyihin puettuja malleja, jotka hengailivat tunnelmaan sopivasti korttia pelaten, kirjoja lueskellen ja polaroid-kuvia toisistaan näpsien. Mielestäni tosi ihastuttava – ja erittäin tehokas – tapa kommunikoida brändin syvin olemus vierailijoille. Kuvassa mallin päällä silkkinen rantaponcho, johon rakastuin ihan täysillä. Ensi kevään ostoslistalla alkaa olla jo tungosta…

Kaikkein eniten viehätyin tosiaan Odd Mollyn uusista aluevaltauksiin, sisustustekstiileihin ja ranta-asuihin, mutta muutakin kivaa löytyi. Kuvan niiten koristeltu nahkatakki sopisi täydellisesti toimistokäyttöön. Siro leikkaus ja unelmanpehmeä nappanahka pehmentää perinteistä rotsi-fiilistä. Kävisi oikein mainiosti osaksi Mintun työpukeutumispalapeliä. Oikealla jälleen unelmien silkkiponcho.



Tähän loppuun vielä ihan ammattilaisen (Mattias Nordgren) ottama kuva inspiroivasta Odd Molly -makuuhuoneesta. Täytyy tunnustaa, että vaikka vähän itsellenikin yllätykseksi ihastuin tulisesti useampaankin vaatteeseen, sisustus teki kaikkein suurimman vaikutuksen. Ihan sormia syyhyttää ainakin pienten muutosten tekeminen kotiin. Tekstiilien avulla tekee jo ihmeitä… Matonkin voisi uusia.

Viimeinen kuva: Mattias Nordgren – muut Mintun omia

Aina yritän toppuutella itseäni olemaan vouhkaamatta ketjuputiikkien designer-yhteistyömallistoista, mutta näin siinä kuitenkin käy. Vaikka miten yrittäisin esittää viileää, viimeistään kalkkiviivoilla olen ehtinyt saada yhden jos toisenkinlaista pakkomiellettä.
Huomenna valittuihin Lindex-putiikkeihin tuleva Jean Paul Gaultierin mallisto vilisee designerin signature-tyylejä. Merimiesraitaa, korsettityyliä, tatuointikuoseja ja ihastuttavan leikkisää ja vahvaa tyylittelyä. Eihän niihin voi olla ihastumatta! Kovasti mitään en kyllä tarvitse, mutta sormiharjoitteluna poimin silti parhaat listalleni.

Ikoninen tötterökorsetti tuntuu melkein pakolliselta hankinnalta. Ikuinen Madonna-fani tuskin voi elää ilman moista? Jostain syystä nimenomaan tämä nude puhuttelee enemmän kuin ehkä monikäyttöisempi musta.

Vetskarilla boleroksi pätkäistävässä jakussa on klassikon aineksia. Ihan satavarma en ole tuosta vyötärön rynkkylaskostyylistä, mutta toisaalta malli saattaa olla päällä todella kivan näköinen. Antaisi illuusion vyötäröstä meikäläisellekin pötkylälle.

Reilun kokoinen musta laukku on edelleen hakusessa. Tämä irtoaisi varsin mukavan oloisella summalla ja kunnollisen solkikiinnityksen ansiosta voisin joustaa laukun vetoketjukiinnitysvaatimuksestani. Kiiltonahkaiset raidat (kuinkas muuten!) tuovat kivaa ilmettä.

Vetskarein ja painonapein pimpattu feikkikietaisuhame on ehkä vähän turhankin kasari tyyliltään, mutta jokin siinä viehättää. Astetta särmempää toimistopukeutumista.

 
Kaikkein, kaikkein eniten himoan tätä lämpöisen ja ihanan oloista modernia kipparitakkia! Ja jos some-kuhinaan on yhtään luottaminen, en todellakaan ole yksin toiveideni kanssa. Muutama Lindexin myymälä avaa huomenna poikkeuksellisesti ovensa jo kasilta aamulla. Saa nyt nähdä, jos vaikka kykenisi paikalle ennen töihin menoa…
 
Kuvat: Lindex online shop

Filippa K:lla on tosi kiva tapa pitää muutaman kerran vuodessa pienet juhlat heidän pääputiikissaan täällä Tukholmassa. Normaalista superfäshion-meinigistä poiketen, esittelyssä on juuri kyseisen sesongin vaatteet eikä jonkun hamassa tulevaisuudessa keikkuvan vuodenajan mallistot.
Kävin viime viikolla tsekkailemassa tämän syys-/talvisesongin päätrendit Filippa K:lla ja samalla bongailin pikäaikaiseen käyttöön sopivia investointi-vaatteita. Tärkeimmän niistä, merinovillaisen neuletakin (jonka hankkimista olen rehellisesti sanottuna lykännyt aivan liian kauan!) ostinkin viimein ja viime maanantaina klassikkokaunokainen olikin jo esittelyssä.

En ole oikeastaan ajatellut, että olisin mikään varsinainen Filippa K -tyyppi. Jotenkin olen itse mieltänyt, että sellaisen pitäisi olla ainakin pidempi ja melkoisesti hoikempi, mutta myöskin tyyliltään jotenkin monta kertaa seesteisempi. Aika huvittavaa sinänsä, koska ne muutamat kerrat, kun olen tavannut itse Filippa K:n, Filippa Knutsonin (tai niinkuin hän hetken aikaa oli nimeltään: Filippa Kihlborg), erilaisissa – lähinnä Tukholman muotiviikkoon liittyvissä – yhteyksissä, hän ei suinkaan ole mikään 180 senttinen hoikka amatsooni, jollaiseksi miellän brändin arkkityypin.
Olen kuvitellusta ei-filippa-k-maisesta tyylistäni huolimatta kuitenkin havainnut, että heti H&M:n jälkeen hyvänä kakkosena garderobiani kansoittaa juurikin Filippa K -merkkiset vaatteet, parit kengät ja jokunen laukkukin. Yllättäen olen näköjään päätynyt juuri niihin, kun olen etsinyt hyviä pukeutumispalapelin kulmapaloja, joissa hinta ja laatu kohtaavat normaalin toimistoduunarin tarpeet ja budjetin. Eilenkin sekä kauluspaita että neule olivat Filippa K:ta.

Putiikki-partyn päällimmäiseksi fiilikseksi jäi vaalean teräksenharmaan, tumman italiansinisen ja kevyesti taitetun pellavanvalkoisen muodostama värimaailma (ihanan prosecco ja marja/pähkinä -tarjoilun lisäksi siis). Aksenttivärinä käytetään lähinnä viininpunaisen ja tumman violetin eri sävyjä, mutta myös todella haaleita, jäisen huurrettuja pastellisävyjä. Perinteinen musta ja puhdas valkoinen ovat tietty myöskin omilla vahvoilla vakipaikoillaan.
Karvafanina ilahduin siitä, että kaikenlaisia kivoja nahkajuttuja kengistä laukkuihin ja lompakoihin on tarjolla myös eläimellisinä karvaversioina.


Ihan parhaita perusvaatteita! Vaalea teräksenharmaa – tai ehkä pitäisi sanoa alumiininharmaa? – on uusi ja todella raikkaalta tuntuva syysväri. Filippa K:lta sävyä löytyy niin neuleissa, jakuissa kuin paksummissa päällysvaatteissakin.

Ylärivissä tuossa on mustan merinovillaneulettakkini alumiininharmaa sisar – ja sininenkin siellä vähän pilkottaa. Tuntuu vähän siltä, että taidan olla pakotettu hankkimaan kaikki päävärit ko. neuletakista. Eihän sitä nyt enää kykene palaamaan joihinkin epämääräisiin akryyliversioihin, kun on saanut maistaa ihanaa huippulaatua. Sitäpaitsi on paljon järkevämpää säästää jossakin muussa. Neuletakkien suurkuluttajana niiden hinta/käyttökerta laskee kuitenkin todella pieneksi.

Bestikseni – ja erinomainen pukeutuja – Tinni, on sitä mieltä, että jokaisen naisen garderobista tulisi löytyä hyvä nahkahame. Olen tässä aivan samaa mieltä, sillä monipuolisuudessaan etenkin musta nahkahame on täysin samaa luokkaa perinteisen pikkumustan kanssa. Stailauksella hameen voi muuttaa sopivaksi aivan mihin tilanteeseen ja tilaisuuteen tahansa ja näyttää aina todella hyvältä ja tyylikkäältä. Tavallinen kankainen musta puolihame ei pysty missään tapauksessa samaan ilmaisulliseen skaalaan.
Lisäksi nahkahame on aivan mainio matkakumppani, sillä se ei rypisty – eikä myöskään nukkaannu tai ärsyynny pikkuroiskeista!
Filippa K:n syysmalliston nahkahame on malliltaan aivan täydellinen. Noin polvipituinen ja kevyesti A-linjainen hame imartelee useimpia vartalotyyppejä ja se kestää erinomaisesti trendikellon heilahteluja. Mielestäni tuosta on olemassa myös ruskea versio, mutta kestoklassikkoa etsivälle musta on tietty se ainoa oikea.

 
Jotenkin tuntuu taas, että Filippa K on palannut hyvällä tavalla juurilleen. Tai onhan tätä kestänyt jo aika kauan. Se oli joskus silloin 2010-luvun taitteessa ja ehkä pikkuisen sitä ennen, kun tuntui, että brändi ei oikein tiedä suuntaansa ja mallistoissa oli mukana kaikenlaista sinne tänne sohottavaa trendijuttua, printtejä ja kaikkea muuta kuin klassisia leikkauksia. Onneksi perustaito ei ole hävinnyt minnekään ja tuntuu, että tänään Filippa K:n laadunvalvontaosastolla ollaan skarpimpana kuin koskaan!

Muistatteko vielä, kun pari kuukautta sitten uhosin, että aion opetella käyttämään huiveja muutenkin kuin vain pakollisena lämmikkeenä? Hieno huivi kun käy mainiosti ihan korusta ja sen avulla saa helposti pientä jujua muuten tylsään asuun.
Huivivarastoni on varsin vaatimaton. Hurjan rakas By Malene Birgerin villahuivini on oikeastaan ainoa käyttökelpoinen asustehuivi. Lisäksi löytyy epämääräinen kasa pikkuisia ja erittäin epäkäytännöllisiä sieviä neliön mallisia versioita ja muutama käyttöhuivi, joista voisi kyllä yrittää testata ihan asusteenakin.

Kuten otsikkokin jo paljastaa, perheeseen on nyt muuttanut uusi, pääkallokuosinen Alexander McQueen! Hetken kyllä mietin, että onko kallot vähän too much, mutta sitten totesin, että sehän oli juuri se, mitä asustehuiveilta toivoin – pientä twistiä asuun. Huivin materiaali on aivan ihanaa, hiukan melkein läpikuultavaa modaalin (viskoosin sukuinen muuntokuitu) ja silkin sekoitusta. Väri on klassinen mustavalkoinen, vaikka kuvassa näyttääkin, että sävy paikoin taittaisi siniseen.
Hankinta tuli tehtyä, kun Mytheresa.com -verkkokaupassa oli Free Shipping -kampanja. Muuten tuollaista pikkuostosta ei kannattaisi isojen postikulujen vuoksi tehdäkään. Sain vielä lisäksi -10% alennusta, koska kysymyksessä oli viimeinen kappale. Tunnen tehneeni hyvät kaupat!

Vielä emme ole ulkoilleet yhdessä, mutta uskon vakaasti, että huivinkäyttöharjoitteluni tulee tämän uutukaisen kanssa sujumaan entistä paremmin.

Tiedän ihan hyvin, että 99,5 % blogini lukijoista ei ole tänä viikonloppuna Tukholmassa. Mutta tiedoksi kaikille niille puolelle prosentille, jotka sattuvat olemaan tai peräti asuvat täällä: minimarketin sample sale (+ massiivisesti kamaa vanhoista mallistoista) jatkuu vielä tänään ja huomenna. Lähin T-bana on Zinkensdamm ja varastotilan oloinen mesta sijaitsee vastapäätä, eli kadun toisella puolella Nitty Gritty -putiikkia.
Terveisin nimim. “Ihan tosi paljon ihania kenkiä”.

Tämän syksyn väriskaala on nude. Tai jos saman sanoisi virallisella fäshion-kielellä: nude is the new black! Olen aivan rakastunut kaikkiin hiekan, beigen, luonnonvalkoisen ja saven väreihin. Kesän kirkkaiden värien jälkeen ne vaikuttavat jotenkin hyvin rauhoittavilta ja seesteisiltä. Perussuojaväriin mustaan yhdistettynä nudevärit toimivat mainiosti toimistopukeutumisen runkona.
Lisäksi olen ollut Dagmar-fani siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran pääsin kesällä 2007 tutustumaan heidän mallistoihinsa ja tapasin kaksi ihastuttavista suunnittelijasisaruksista. Ei siis kai mikään suuri ihme, että lankesin heidän klassikkoonsa, Dagmar Fortuna Classic -neuletakkiin, kun bongasin sen mukavalla alella heidän verkkokaupassaan.

Tykkään hurjan paljon värin lisäksi myös neuletakin laatikkomaisesta mallista, söpöistä pikkutaskuista ja näyttävistä Dagmar-napeista. Materiaali on ihanan pehmeää, mutta kuitenkin hiukan ryhdikästä puuvillaa. Olen aivan varma, että käyttökertoja uutukaiselle tulee kertymään vaikka kuinka paljon. Pukeudun mielelläni toimistolle niin, että näytän asialliselta, mutta olo on kuitenkin mukava. Fortuna-jakussa yhdistyy molemmat ominaisuudet juuri passelisti!

Blogikuvien ottaminen ei ole ollut entisensä sen jälkeen kun Sailor Moon -niminen täystuho muutti perheeseemme! Tässä valokuvausassistenttina järjestelemässä kuvattavaa vaatetta vähän paremmin vinksalleen. 😀