Tässä vielä vähän detaljeja perjantaisesta biletysasusta. Onnistuin tosiaan (jälleen kerran) olemaan aivan toivoton aikaoptimisti. Juhlien teema oli huvudbonad – elikkä päähine tai pääjuttu silleen laajasti käsitettynä. Takaraivossa pyöri ajatus Nadjan blogissa näkemästäni yltiömageesta Jill Sander harsohörsöpiposta.

Noin suunilleen ideaan sopiva pipa löytyi omista varastoista ja tuumasin, että tuollainen nopsan oloinen diy-projekti valmistuu mainiosti perjantaina ennen juhliin lähtöä. Toki jo toimistolta kotiinpäin lähtiessäni tajusin, että rennon rauhallinen juhliin valmistautuminen ei tälläkään kertaa tule kysymykseen. Pienenpieni stressihiki meinasi nousta otsalle, kun pikavisiitti luottonappi- ja nauhakaupassani ei tuottanutkaan toivottua lopputulosta. Hattuharsoa ei ollutkaan tarjolla ja totesin, että nyt ei ole mitään tsäänssiä lähteä sitä metsästämään.

Peetulla on onneksi laajat valikoimat kaikenlaisia päähineitä sun muita. Lopulta päätin olla ihku prinsessa ja lainasin neidon kuusivuotiaana saamaa timangitiaraa. Salaa olin oikeastaan aikas hyvilläni. Siis ei sitä ihan joka viikko saa tekosyytä hillua tiara päässä ihmisten ilmoilla!

Tiara sai kaverikseen helmiä ja rautaa. Oikeastaan kokoava juttu on kuvista ehkä vähän huonosti erottuvat korvikset. Hopeisissa rinkuloissa roikkuu helmiä ja metallisia yksityiskohtia, jotka sitten toistuvat rannekoruissa. Helmirannekoru on oikeasti kaksi kaulakorua yhdistettynä (2nd hand) ja metallirannekoru tulee merkiltä Oxxo. Tavallaan koko muukin asu toistaa samaa kovia ja pehmeitä elementtejä yhdistelevää teemaa, kun hempeännaisellinen pitsitoppi saa kaverikseen mustan nahkahameen.

Räpsin illan mittaan iPhonella ison liudan kuvia kollegoitten hauskoista tulkinnoista päähine-aiheesta. Jostain kumman syystä suurin osa kuvista on enemmän tai vähemmän tärähtäneitä. Haha! Tässä nyt kuitenkin muutama otos.

Makea minisuikka hopeapaljeteista toteutettuna, huikea jouluvelhon hattu, vapaudenpatsas goes merry xmas ja erittäin charmatti nuori mies!

Onnistuin missaamaan junan, johon olin juoksemassa. Silloinhan sitä mainiosti aikaa räpsiä itsestään lumihiutaleisia prinsessakuvia. :DD

Aikaoptimisti täällä jälleen päivää.

Ne ainokaiset pikkujouluntapaiset, jotka Mintulla tässä joulun alla on, on tänään. Tapaamme työkavereitten kanssa about puolen tunnin päästä toimiston lähellä olevassa mestassa – mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että olen jo auttamattomasti myöhässä.

Koska nyt on ihan oikeasti niin kiire, että olen ihan epäkohteliaan myöhässä, jos alan väsätä kunnon postausta, laitan tänne nyt vain pienen sneak peakin illan outfitista.

Huomenna sitten parempia kuvia asusta, pikkuisen selvitystä siihen, miksi Minttu huuteli eilen puolen yön aikaan Nadjaa apuihin – ja miksi ihmeessä Peetun 6 vee prinsessatiara on päätynyt koristamaan kampausta…

Siihen asti – ihanaa joulunalusperjantaita kaikille! Ajatelkaa, että on enää viikko siihen, kun päivät alkavat taas pidentyä!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi esittelyssä Mintun juhla-asu viime lauantailta. Juhlittiin silloin täällä Tukholmassa hyvän ystäväni 30+ synttäreitä pikkutunneille asti. En edes muista, milloin olisin tanssinut niin paljon ja hartaasti. Svenne-dj (juhlakalun aviomies btw…) hoiti hommansa moitteettomasti ja vanhat rouvat saivat jorata Dingonsa ja Blondiensa. Silinterihattuinen baarimikko sekoitteli herkullisia drinkkejä, kikatusta ja syvällisiä (sekä niitä tooosi syvällisiä) keskusteluja oli juuri sopivassa suhteessa. Erinomaisen onnistuneet juhlat siis!

Zaran kermanvalkoinen kevyesti läpikuultava toppi toimii kivasti kontrastina mustalle nahkahameelle. Korot tuli potkittua jossain vaiheessa pois jalasta, mutta syynä oli toki se, että säälin isäntäväen lattiaa. Eikä suinkaan se, että varpaani olisivat huudelleet hoosiannaa. 😀

Tänään makoilen toisen hyvän ystäväni soffalla ja töllään pitkästä aikaa ihan livenä Linnan juhlia – ihanaa! Ja ihanaa Itsenäisyyspäivää kaikille blogin lukijoille!

• toppi, Zara
• hame, Mintun ompelimosta
• kengät, DinSko
• korvikset, Dyrberg/Kern

Viime perjantaina kruunattiin Suomi-instituutissa vuoden ruotsinsuomalainen, vuoden nuori ruotsinsuomalainen ja vuoden arjen sankari. Lämminhenkisessä gaalassa oli mukana yllättävän paljon väkeä – ruotsinsuomalaiset kun eivät ole mikään identiteetiltään kovin yhteneväinen porukka.

Sen lisäksi, että onnistuin (tietenkin!) vetistelemään vuolaasti jo siinä vaiheessa, kun eri kategorioissa ehdolla olevien perusteluja luettiin, tapahtui gaalassa kaikessa hiljaisuudessa myös kummia juttuja. Niistä saa vähän vihiä viimeistään tänään illalla täältä…

Gaala-asuna toimi hyvin ja monelaisissa tilaisuuksissa palvelleet Henkan Marni-malliston kultabrokadihousut ja uusi Zaran toppi. Iltalaukku on vähän tuollainen matkalaukkumalli, mutta kameralle piti olla suojaisa kantoväline perjantaisen lumi- ja räntäsateen vuoksi. Tapahtuma oli onneksi gaala-nimityksestään huolimatta aika mutkaton tunnelmaltaan, joten eipä tuo nyt paljoa haitannut.

• toppi, Zara
• housut, Marni for H&M
• sandaalit, Zara
• laukku, Botkier
• korvikset, AdR for H&M
• kultasukat (hehe!), TopShop

Uskomattoman kaunis talvipäivä tänään! Mutta hitsivieköön, että oli kylmä… Käytiin Karkin kanssa katsomassa Breaking Dawnin kakkososa (I say no more…) ja leffan jälkeen ystäväni Carolinen perinteisillä 1. adventin glögi-kutsuilla. Virallisen pikkujoulun kunniaksi halusin päälleni vähän hillittyä kimallusta ja sesonkiin sopivat punaiset korvikset. Maksihelmojen kanssa tarkenee onneksi kovemmassakin pakkasessa. Alle voi piilottaa vaikka leggarit…

No nyt täytyy palata adventin juhlinnasta takaisin arkeen ja alkaa ruksailemaan juttuja loputtoman oloiselta todo-listalta… Taidan aloittaa tiskeistä.

• neule, Vero Moda
• hame, Mintun ompelimosta
• kengät, Vagabond
• korvikset, Lanvin for H&M

Tämän juhlasesongin pukeutumishuolet on nyt suunnilleen ratkottu. Hetken jo olin täysin panikointivalmis. On nimittäin aika yllättävän vaikeaa löytää 1 – 2 “kivaa monikäyttöistä biletoppia”, vaikka miten olisi liikkeellä kaikki käy -asenteella. Aina sitä kuitenkin jossain takaraivossa lymyilee alitajuinen ajatus siitä, millaista tyyliä on etsimässä.

Koska Beyond Retron synttäreiltä ei löytynyt sopivaa toppia, päädyin taas laukkaamaan läpi hinta-/laatu-/todennäköisyyssuhteessa lupaavimmat putiikit – eli Monkin, Weekdayn, Zaran, Åhlénsin, Lindexin ja H&M:n. Monta melkein kivaa osui kohdalle, mutta Zarasta löytyi viimein kaksi ajattelemiini kombinaatioihin sopivaa biletoppia.

Kermanvalkoinen hihaton toppi on aavistuksen läpikuultavaa sifonkimaista materiaalia. Koko jutun juju on pääntietä kiertävä koristekivirivistö. Tykkään ihan mielettömästi tuosta pääntien koristeesta! Kivet ovat ihanalla tavalla vähän himmeästi kiiltäviä ja tumman meripihkan sävy sopii luonnonvalkoisen kanssa yhteen aivan täydellisesti.

Sen sijaan en ollut aivan varma tuosta vyötäröä kiertävästä kuminauhasta. En oikein osaa käyttää vaatteita, jotka korostavat olematonta vyötäröäni. Karkin mukaan malli on kuitenkin hoikentava ja nuorekas (molemmat taikasanat!! Haha!), joten päätin, että annan topille ainakin mahdollisuuden.

Toinenkin toppi löytyi Zarasta.  Näköjään olen onnistunut jossain vaiheessa deletoimaan sen kuvan, jossa ihana musta pitsitoppi näkyy kokonaan. Oh well. Tärkeintä tuossa on eniveis kaunis musta pitsi – muuten malli on aika perus: vyötäröltä vähän istuva ja helmasta levenevä normi-Zara-malli. Tämän topin olisi tarkoitus päätyä päälle vielä tänä iltana, joten eiköhän siittä saada vähän parempaakin kuvaa.

Toppien alaosaksi olen ajatellut yhdistää garderobista jo valmiiksi löytyvät kultagabardiini-housut ja mustan nahkahameen. Kumpikin toppi käy kummankin alaosan kanssa, mutta fiilis vaihtelee aika reippaasti eri kokonaisuuksissa. Hyvä niin. Asusteet ja kengät + laukun ajattelin kalastella kutakin tilaisuutta varten ihan omasta garderobistani.

Pikkulisukkeeksi hankin vielä kultaista glitterikynsilakkaa.

Oikeastaan tarkoitukseni oli hankkia tuon saman merkin (Ciaté) Caviar Manicure -kynsilakkasetti. Valitettavasti jäljellä oli vain hyvin monivärisiä vaihtoehtoja, joiden aika kummalliset sävyt eivät olisi sopineet suunniteltuihin asuihini eikä kyllä miellyttänyt silmääkään. Päädyin siis klassiseen kultahileeseen – aina passeli vaihtoehto pikkujoulukynsille.