Category: Oma tyyli

Valkoiset farkut taitaa olla yksi korkolenkkareitten kaltainen trendi-ilmiö, jota toiset rakastaa ja toiset vihaa. Itse kuuluun oikeastaan niihin, jotka eivät voisi kuunaan kuvitella liikkuvansa ihmisten ilmoilla moisissa, mutta joskus sitä onnistuu yllättämään jopa itsensä. Eiliseen Aussome You -tapahtumaan en ollut keksinyt oikein mitään kivaa päällepantavaa. Halusin olla keväinen, rento, sopivasti juhlava ja itseni näköinen. Yleensä selvittelen asukriisit aika hyvin päässäni ja kokeilen korkeintaan kahta eri vaihtoehtoa ennenkuin päätän, mitä lopulta laitan päälleni. Eilen homma ei mennyt ihan yhtä putkeen…

Vedin sängyn päälle valehtelematta puolet vaatekaappini sisällöstä ja lisäksi aika ison osan Peetun vaatekaapista. Sen jälkeen testasin noin ziljoonaa yhdistelmää, joista mikään ei vaan jostain syystä oikein natsannut. Olisin halunnut valkoisen tai vaalean hameen. Peetulta löytyy yksi kauniin luonnonvalkoinen raakasilkkinen hame, mutta se on leveähelmainen ja nyt halusin kapean. Lopulta muistin, että siinä laatikossa, johon olen kasannut kirppikselle meneviä vaatteita, pitäisi olla yhdet vanhat hyvin vähän käytetyt valkoiset farkut. Ja yllättäen ne tuntuivatkin just oikealta vaihtoehdolta!

 

  • farkut, Monki
  • pusakka, Stella McCartney for H&M
  • kengät, MTWTFSS
  • laukku, Mintun ompelimosta
  • korvikset, Marni for H&M
  • nuttura, made by Peetu (eikö olekin HIENO nuttura!!)

Peetu yhdisteli illan asussaan herkullisesti suloisia karamellivärejä. Ihana murrettu mintunvihreä mekko on henkäyksen ohutta 100 % silkkiä – 150 kruunun (noin 15 euron) löytö Americanasta. Kanariankeltaiset törkykorkeat sandaalit on tilattu Forever21:sta joskus ennen joulua jo. Vähänkö Peetu oli riemuissaan, kun vihdoin pääsi laittamaan ne jalkaansa muuallakin kuin vain kotona.

 

 

  • mekko, 2nd hand (Americana)
  • neuletakki, Primark
  • clutch, Kipling (saatu)
  • sandaalit, Forever21

Tultiin vähän aikaa sitten Peetun kanssa treenaamasta kotiin. Peetu hyökkäsi heti keittiöön laittamaan meille illallista ja Minttu alkoi ottaa päivänasukuvia. Aika hyvä työnjako vai mitä!? Haha! Nyt on herkulliset kananrintafileet chilijogurttikastikkeella ja vihannesbulgurit tomaattihöystön kera masussa. Ai että on ihana olo. Ensin treeniä ja sitten päälle hyvää ruokaa – kyllä kelpaa!

Tämän päivän asu on ollut suunnitelmana mielessä jo vähän pidempään. Halusin yhdistää MTWTFSS:n herkän luonnonvaalean, pikkuisen läpikuultavan palmikkoneuleen täysin vastakohtaiseen materiaaliin – rokuun mustaan pintanahkaan. Mustat nahkashortsit tuntuvat vaativan riittävästi painolastia myös kenkäosastolle ja siksi maiharit tuntuivat aamulla luonnikkaalta vaihtoehdolta. Päivällä tosin oli aika tyhmä olo, kun piipahdin kaupungilla ja näin kaikki tukholmattaret kipsuttelemassa sandaaleissaan auringonpaisteessa. Mieli ehti kylläkin muuttua uudelleen, sillä kun menin suoraan töistä jumppaan oli aurinko mennyt pilveen ja sataa ropsautteli keväisesti – maiharit olivat taas aivan nappivalinta.

 

 

  • neule, MTWTFSS
  • toppi, Uniqlo
  • shortsit (Peetun), 2nd hand
  • maiharit (Peetun), Vagabond

Bongasin eilen jostain (facebookista varmaan, mistäs sitä muualtakaan enää nykyään relevanttia tietoa saa – haha!), että tänään on “pukeudu punaiseen” -päivä. Teemalla on tarkoitus herätellä ihmisiä ymmärtämään sydänsairauksia samaan tapaan kuin erilaiset roosa-tempaukset tavoittelevat rintasyöpätietoisuuden lisäämistä. Kannatan hyvää asiaa ilman muuta. Suvussani on sydänsairauksia ihan tarpeeksi ja oma isäni kuoli sydänkohtaukseen vain 61 vuotiaana. Ja muutenkin tuollaiset teema-tempaukset ovat mielestäni kivoja – silloinkin, kun kysymys on vähemmän vakavasta asiasta.

Elisiis. Innostuin kovasti “pukeudu punaiseen” -päivästä. Jotain taisi kuitenkin mennä pieleen, kun katsoo tämän päivän asuani. Vai??

Harmaa poolo ja musta liivihame höystettynä mustilla kengillä ja sukkiksilla ei ole punaista nähnytkään. Edes kynsilakka (eikä alusvaatteet – voin kertoa! ;P) ei kielinyt teemapäivästä… Mutta näin siinä kävi. Olin periaattessa päättänyt, että laitan ainakin jotain punaista päälleni ihan vain osallistuakseni tempaukseen, mutta myös siksi, että tällaiset jutut helpottavat sitä iänikuista mitämäpaanpäälleni -angstia. No, aamulla tuli taas vaihteeksi ihan älytön kiire ja kiskaisin päälleni ensimmäiset, vähänkään toimistokelpoisen oloiset vaatteet kaapista. Vasta töissä muistin – ai hitsi vieköön, tänäänhän piti laittaa jotain punaista päälle…

Ens kerralla sitten paremmalla tuurilla. Toisaalta asuni matsasi kyllä ihan täydellisesti tämän päivän säätilaan. Näin mustanharmaata päivää en muista täällä olleen sitten viime marraskuun. Tuntui, että päivä ei valjennut koko päivänä. Siksi näissä asukuvissakin paistaa tuo meidän keittiönlamppu-kuu, kun luonnonvalo ei vain yksinkertaisesti riittänyt. Ja onneksi nuo nauhakenkäni on sitä kuuluisaa Palmrothin “joka sään” -materiaalia, tänään kun tosiaankin on vallinnut todellinen jokasää. 🙂

  • poolo, Oasis
  • liivihame, H&M
  • nauhakengät, Palmroth

Tänään olen istunut koko päivän koulutuksessa. Kivaa vaihtelua työpäivään ja muutenkin taidan olla sisäisesti ikuinen opiskelija. Uuden oppiminen vaan kun on niin kivaa! Toivottavasti kaikki työkaverit eivät ole sitä mieltä, että olen ihan hillittömän ärsyttävä, kun suhtaudun näin positiivisesti… Yleensä kun tällaiset koulutuspäivät enteilevät muutoksia organisaatiossa ja ymmärrän kyllä, että sellainen herättää pelkoa ja muutosvastarintaa. No, niitä muutoksia ehtii miettiä sitten kun ne on kohdalla, turha sitä on energiaansa tuhlata tulevista stressaamiseen – se on muutenkin mottoni ja hyvin sopii tähänkin. 🙂

Koulutuspäivä meni leppoisasti ja erittäin rennosti farkkuihin ja neuleeseen pukeutuneena. Farkut on lainassa Peetun garderobista. On näköjään tullut ihan tapa, että kuljen tyttären vetimissä… 😀

 

 

 

  • neule, Lindex
  • farkut, Acne (Kex)
  • tennarit, Converse

Tänään oli sellainen olo, että halusin laittaa jotain vähän tyttömäisempää päälleni. Valkoisella kevyesti ruudutettu mekko on alunperin Peetun Brysselistä hankkima kaunokainen. Tykkään kovasti sen taftimaisesta pikkuisen jäykästä materiaalista. Olisi tehnyt mieli laittaa mustat ballerinat asun kanssa ja jättää neuletakki pois, mutta onneksi aamulla pilkahti sen verran järki, että tajusin päätyä näihin vähän paremmin koleaan kevätsäähän sopiviin asusteisiin.

Eikä kokonaisuus ole mielestäni kuitenkaan liian tyttömäinen, siitä pitää mustanpuhuva yleissävy huolen. 🙂

 

 

  •  mekko, ostettu Brysselistä jostain pikkuputiikista, merkki on Mystic tms. jos nyt oikein tulkkasin
  • neuletakki, Lindex
  • t-paita, H&M
  • nauhakengät, Pertti Palmroth

Perjantain toimistoasuna toimi trikoinen raitahamonen, joka sai pikkasen skarpimpaa seuraa mustasta jakusta. Tykkään tosi kovasti tuosta Lindexin pohjepituisesta hameesta. Harmittaa vain, että siihen on jo ihan parin käyttökerran jälkeen venynyt aikamoiset polvipussit. Istun töissä käytännössä kaiket päivät, joten vaikea sitä on välttääkään. Pitäisi olla sellainen materiaali, joka palautuu vähän reippaammin. Hameessa on kyllä elastaania, mutta ei ehkä ihan tarpeeksi. Muuten se on materiaalitaan polyester-viskoosi -sekoitetta. Täytyy nyt toivoa, että tuo viskoosi-osuus kutistuisi pesussa sen verran, että ei ihan samantien tarvitsisi laittaa tuota “mökki-vaate”-pinoon. Ei, meillä ei ole mökkiä, mutta kutsun niitä (ihan liian montaa) vaatekappaletta mökkivaatteikseni, jotka ovat liian uusia tai hyviä meneen heitettäväksi, mutta liian kulahtaneita normaaliin arkikäyttöön…

 

Mielestäni tuo cappucino-sävyinen kynsilakka toimii hyvin vähän seilorihenkisen kokonaisuuden kanssa. Joku kirkas punainen olisi ollut ihan liian obvious, tuo sen sijaan luo jännää pientä tyylikontrastia asuun. Ja tiedoksi kaikille niille, jotka ihmettelevät: sormeni voivat aivan hyvin, en vain jotenkin osaa poseerata luontevasti, kun itselaukaisija on toisessa kädessä… 😀

Testasin tänään koko päivän eilen saamaani Max Factorin Colour Effect Flipstick -huulipunaa. Tohdin lähteä liikkeelle tosi raisusti ja aloitin tuolla kaikken neutraaleimmalla sävyllä Melody Brown. Tiedotteen mukaan huulipunien toisen pään pitäisi olla “tumma ja voidemainen” ja toisen “vaalea ja hohtava”. Tässä Melody Brown -sävyssä molemmat ovat silmämääräisesti arvioituna yhtä tummia, mutta koska tämä tänään käytössäni ollut tuntui todella ihanan voidemaiselta, oli varmasti kyseessä juuri tuo “tumma ja voidemainen” -pää.

Kuten täällä on jo moneen kertaan todettu, en erityisesti tykkää käyttää huulipunia, en halua juurikaan väriä huulilleni, enkä todellakaan tykkää, jos huulet tuntuvat tahmaisilta. Silti käytän koko ajan jotain huulikiiltoa tms. eli en myöskään halua olla au naturel.

Varsin haastavan työpäivätestin (kuiva toimistoilma, paljon puhelimessa puhumista etc) jälkeen olen kyllä positiivisesti yllättynyt. Tuo käyttämäni pääty antoi hiukan huulikiiltoa enemmän hohdetta huulille, mutta yllättäen huomasin pitäväni siitä! Väri on tarpeeksi neutraali muuten ja kestävyys huulilla moninkertainen verrattuna käyttämiini huulikiiltoihin. Suurin miinus tulee varmaan siitä, että tuota en uskaltanut lisätä ilman peiliä!

Työpäivän jälkeen testailin kotona myös muut huulipunasävyt.

Melody Brown -sävyn toinen pää on persikkaisempi ja selkeästi toista päätä hohtavampi. Ensin karsastin koko sävyä, mutta kun levittelin sitä huulilleni, totesin, että tämähän näyttää ihan kivalta. Jotenkin sellainen kreisi mutta hillitty vähän Maria Montazami -tyyliin.  Haha! Tästä ei todennäköisesti tule mitään arkisuosikkia, mutta voisin hyvinkin ajatella käyttäväni joskus, kun hiuksetkin olisi oikein kiharalla ja rusketus kohdallaan. 🙂

Colour Effect Flipstic -huulipunien idea on, että kahden eri pään avulla voi luoda monia eri vaihtoehtoisia lopputuloksia suosikkisävyistään. Ajattelin vähän, että mitähän ideaa on laittaa päällekäin kahta näin lähellä toisiaan olevaa sävyä… Mutta huomaatteko tuon eron kuvassa (ei saa katsoa silmiä, yritän kiivaasti olla räpyttelemättä… :D)? Itse ainakin huomasin, ja lopputulos on mielestäni jopa luonnollisempi kuin kohdassa yksi – eli kun huulillani on vain tuota mielestäni neutraaleinta sävyä. Aika huippu homma, että molemmat punat ovat samassa hylsyssä. Eivätpähän pääse eksymään toisistaan käsilaukun syövereihin.

Seuraavksi testasin Gipsy Red -punan “vaalea ja hohtava” -päätä. Puikossa sävy näyttää hurjan kullanoranssiselta. Huulissa sävy on aavistuksen luonnollisempi, mutta ei todellakaan mitään, mitä ottaisin arkikäyttöön. Sen sijaan aloin kyllä kieltämättä heti haaveilla kesän ilta-auringossa vietetyistä kullanhohtoisista hetkistä, rantahiekasta varpaiden välissä, vastaleikatun nurmikon tuoksusta… Niin, luulenpa, että tämä sävy saa uuden mahdollisuuden sitten, kun posket eivät enää loista kalpeina ja matsaaminen oranssikukalliseen bikini-toppiin käy vähän kivuttomammin.

Gipsy red -huulipuikon “tumma ja voidemainen” -pääty tarjosikin sitten huulipunaelämyksen vailla vertaa! Oranssinpunainen täyteläinen ja oikeasti hoitavan oloinen huulipuna tuntui kieltämättä aivan erinomaiselta huulilla. Mutta täytyy kyllä sanoa, että en tunnistanut peilikuvaani tuon jälkeen! Eihän se itseasiassa tuossa kuvassa ollenkaan hassummalta näytä, mutta olo on vähän sama, kun joskus nuorena värjäsin hiukseni mustaksi (tai “musta tulppaani” oli sen – silloin trendikkään – violettiin taittavan mustan sävyn nimi). Monet kehuivat silloin, että voi kun sulle sopii musta ja silmätkin tulee paremmin esiin, itse en vain tunnistanut itseäni peilikuvasta…

Näiden kahden sävyn kanssa voisi värin syvyyttä ja intensiivisyyttä varioida varmasti ihan miten paljon. Tässä olen lisännyt vain tuota kultaa edellisen kuvan aika paksun punakerroksen päälle. Kuvassa ero ei näy niin kovin hyvin, mutta livenä tuosta tuli kyllä sellainen kesä-sorbetti-kulta-pommi ettei mitään rajaa. Ei edelleenkään mitään, mitä luonnikkaasti käyttäisin, mutta todellakin jotain, mitä mielelläni ihailisin jollakulla muulla.

Tässä vielä dagens:

  •  jakku, H&M
  • hame, Lindex
  • t-paita, H&M
  • nilkkasukat, David
  • kengät, Pertti Palmroth
Old stuff