Ja vaatekriisi!!

Sain kutsun Aussien täällä Tukholmassa järkkäämään blogi-tapahtumaan. Käsittääkseni tilaisuus on vähän vastaava kuin Suomessa järkätty Aussie Blog Awards, mistä täällä blogosfäärissä onkin ollut hienoja raportteja. Paitsi Tukholmassa ei jaeta palkintoja, vaan käynnissä on ollut jonkinlainen yhteistyöhässäkkä muutamien huippubloggareitten kanssa.

Aivan hillittömän jännää päästä mukaan tällaiseen tapahtumaan!! Siis vaikka täällä Tukholmassa asustelenkin ja joskus alkuaikoina vähän hengailin ruotsalaisbloggareitten kanssa, en käytännössä tunne enää ketään heistä ja henkisesti olen kotonani suomibloggareitten porukoissa.

Mutta – äääk – mitä ihmettä laittaisin päälleni???  Vaihteeksi on sellainen tilanne, että mielessä on joitakin utuisia hahmotelmia asusta, siluetista, fiiliksestä, jotka haluaisin, mutta sellaisia vaatteita tuskin löytyy varastostani (ylläri) ja toisekseen, en oikein osaa pukea konkreettisiksi mielikuviksi noita ajatuksiani.

Party on vasta ylihuomenna – hyvinhän tässä vielä on aikaa… Vai?

Viime viikolla tuli treenattua lähinnä SATSissa. Pari ryhmäliikuntatuntia ja kerta crosstrainerilla salilla on kai se kuuluisa semihyvä saldo. Kävin myös tekemässä pari reipasta kävelylenkkiä normaalin työmatkaramppaamisen lisäksi. Sunnuntaina siivosin koko meidän kämpän ja siinä samalla ajattelin, että olisi oikeastaan aika hauska laittaa sykemittari päälle siivotessa. Kyllähän siinä imurinvarressa pyllistellessä pulssi nousee ja pieni hikikin. Ehkä koko puuha tuntuisi hauskemmalta, kun voisi samalla todeta mukavat rasvanpolttosykkeet… 😀

TREENIT VKO 16

Maanantai, SATS CorePulse, 55 min

• Aikaisemmin corepulse oli Peetun lempparitunti. Muistaakseni olen käynyt itse kerran joskus viime vuonna testailemassa keikkulaudan kanssa huhkimista. Nyt meidän maanantai-boxing on ollut tauolla, joten päätettiin osallistua corepulseen. Hauskaa ja tehokasta oli, mutta kyllä se lauta vaan vaatii hiukan totuttelua. Välillä tuntui, että lennän justiinsa nokalleni ja joudun tuijottelemaan jalkojani kuin mikäkin toope. Vaikka laudan kanssa säätäminen aiheutti sen, että ihan täysillä en kyennyt painamaan, sain kyllä lihakset kipeiksi ihan erilaisista paikoista kuin muissa jumpissa. Eli “viesti oli mennyt perille” ja sehän se on pääasia!

Keskiviikko, SATS Energy, 55 min

• Keskiviikon energystä on tullut uusi kiva perinne. Karkkikin pääsee tuohon, joten hypitään ja hikoillaan siellä salissa kaikki kolme ripirinnan. Tuo on mielestäni tosi tehokas aerobinen tunti ja ponnistusta lisäämällä siitä saa ihan miten vaativan itse haluaa. Lihaskunto-osuus on mielestäni vähän outo, mutta se ei ole tunnin pääasia – ja parempihan se on tehdä jotain kuin olla tekemättä mitään.

Torstai, SATS crosstrainer 35 min, lihaskunto 30 min + venytykset

• Pitkästä aikaa crosstrainerillä! Olen vihdoin päätymässä olemaan samaa mieltä kaikkien niiden kanssa, jotka sanovat, että liikunnan vaihtelevuus on tärkeä asia. Aikaisemmin olen ollut innostunut, mutta melko yksipuolinen. Kun on juostu niin sitten on juostu… Nyt huomaan, että vaihtelu virkistää ja sinänsä pikkuisen yksitoikkoinen salivisiitti tuntui samanaikaisesti leppoisalta ja tehokkaalta.

Tänään olisi taas tiedossa corepulsea ja keskiviikoksi on varattuna energy. Näin ne tavat vakiintuvat – siltä vähän vaikuttaa. Ensi viikonloppun ajattelin laittaa fillarini kuntoon. Olisi mahtava lähteä vähän retkeilemään keväisille poluille nyt, kun tietkään eivät enää pölise ihan niin pahasti ja kävelytiet ovat kuivat. Tulisi vain nyt tännekin ne aurinkoiset kevätkelit, joista kuulemma siellä Suomessa on saatu nauttia.

Käytiin eilen illalla vähän pyörähtämässä Monkin bileissä Peetun kanssa. Tapahtumalla juhlistettiin Monkin ja nykiläisen valokuvaajan Ruvan Wijesooriyan yhteistyötä. Esillä oli sekä kuvauksissa käytettyjä vaatteita että tietysti niitä valokuvia. Ruvanin kuvaustyyli on nopea, spontaani ja viimeistelemätön. Peetun mielestä monet kuvista näyttivät Instagram-käsitellyiltä bilekuvilta… Haha! No, ihan makea fiilis kuitenkin – ja ehkäpä nämä illan aikana iPhonella räpsimäni kuvat sopivat häilyisyytensä ansiosta hyvin teemaan. 🙂

 Kuvauksissa käytetyistä vaatteista ehdottomaksi lemppariksi nousi läpikuultavan ohut suukkopainatuspaita. Paita nousi erityisesti Peetun ostoslistalle. Hyvä niin, saanpahan sitten joskus lainata sitä!

Mintulle kelpaisi söötti paituli kimalluskivillä koristeltuine kauluksineen. Mustien kapeiden housujen kanssa tuo toimisi mielestäni ihan hyvin töissäkin…

 Tämäkin sifonkipaita nousi lemppariksi! En ole pitkiin aikoihin käynyt Monkissa edes sisällä, mutta tämän pienen katselmuksen jälkeen alkoi tuntua siltä, että nyt olisi aika taas poiketa!

Kuvasatoa:

 Monki / Ruvan -yhteistyönä syntynyt valokuvanäyttely on yleisölle avoinna koko ensi viikon. Aukioloajat: ma-pe 8.00 – 18.00, la 9.00 – 17.00 ja su 11.00 – 16.00, osoite: Snickarbacken 7.

Viime perjantaina koitti jälleen yksi kuukausittaisista huippuhetkistäni, kun postiluukusta kolahti uusi Elle. Aikoinaan ennustettiin, että muotiblogien lisääntyminen vähentäisi muotilehtien lukemista. En ole oikein taipuvainen uskomaan tuohon, sillä vaikka blogeista saakin monenlaista tietoa nopeammin, persoonallisia analyysejä trendeistä ja usein myös todella laadukkaita kuvia, mikään ei voita tuoreen, painava, kiiltavälehtisen magazinen nautiskelevaa selailua. En usko, että muotilehtien tyylijutut olisivat vähemmän subjektiivisia tai kosmetiikkajutut vähemmän korruptuneita kuin blogeissa – melkeinpä päinvastoin. Siitä huolimatta nautin kovasti aina siitä hetkestä, kun ainoa kotiin tilaamani lehti ilmestyy.

Tiedän monien kritisoivan sitä, että mitä kalliimpi ja “hienompi” muotilehti, sitä suurempi sivumäärä sisällöstä on pelkkiä mainoksia. Olen tässä(kin) suhteessa vähän vastarannankiiski. Tykkään katsella monien luksus-brandien mainoskampanjoita, jotka ovat yleensä tehty kalliilla rahalla ja monesti myös kauniita ja inspiroivia. Tuntuu myös, että mainoksien yhteisvaikutelmana syntynyt fiilis takaraivossa kiteyttää usein sen kuuluisan “ajan hengen” paremmin kuin jonkun yksittäisen tiimin tekemä editoriaali.

Ja sitten täytyy tunnustaa, että olen niin hillittömän lapsellinen, että tykkään hurjasti, kun lehden välissä on voide-, shampoo- tai muita kosmetiikkanäytteitä! Kerään tyytyväisenä talteen  kaikki näytehommelit, vaikka aika harvoin niitä kyllä kieltämättä tulee käytettyä.

Jos lehdessä sattuu olemaan tuoksunäytteitä, aina parempi. Availen kaikki tuoksunäyteluukut ja -lipareet, koska on aivan ihanaa, kun hieno lehti myös tuoksuu hyvälle. Yleensä en testaa hajuvesinäytteitä ollenkaan, vaan annan niiden vain tuoksuttaa lehteä. Joskus käy sitten myös toisin…

Perjantaina ilmestyneessä Ellessä oli Chloén uuden, viime helmikuussa lanseeratun tuoksun, L’Eau de Chloén näyte. Olin aivan myyty heti ensimmäisellä nuuhkaisulla!! Uskomattoman raikas ja kesäisen iloinen tuoksu, jossa hallitsee sitrusmaiset elementit, kuitenkin niin, että mukana on tarpeeksi makeutta ja syvyyttä. Nuuhkin ranteitani tämän tästä koko perjantai-illan lehteä selaillessani.

Nyt vain jännittää se, että mitenköhän lähellä tuo näytetuoksu on oikeaa. Vielä en ole ehtinyt kauppaan asti testaamaan, mutta jos tuoksu on lähellekään, ei todellakaan tarvitse miettiä, mikä hajuvesi on seuraavana ostoslistalla!

Ei mulla muuta.

Karkki, Peetu ja Eric ovat palanneet onnistuneelta pääsiäisreissulta Åresta. Kivaa kuulemma oli, rinteet huippukunnossa, kelit muutenkin erinomaiset ja after skissä rento meininki. Reissulaiset haluavat sanoa kaikille terkkuja Åresta näiden muutamien matkakuvien myötä.

Kotona maistui sitten taas datailu sängyn päällä loikoillen, kissa kainalossa. 🙂