Mistä on Mintun maanantai tehty? No, aika monestakin asiasta tietty. Mutta jos unohdetaan ne tyypillisimmät maanantai-asiat, kuten väärän laukun sivutaskuun mystisesti kadonneet kotiavaimet, ulko-oven väliin jäänyt huivi (oli vähän kiire, kun piti juosta bussille) ja täysin väärään aikaan töissä iskenyt (pakollinen) tietokoneohjelmistopäivitys, on tämä päivä ollut täynnä kivoja asioita. Tänään minua on ilahduttanut mm. iloisen nonparellipilkullinen mekko, ensimmäistä kertaa tällä sesongilla jalassa olevat ballerinat ja huikea aluevaltaus kampausrintamalla: ikuinen nuttura vaihtui aivan ex temporé rennon söheröiseen palmikkoon!

• mekko, H&M (alunperin Peetun…)
• ballerinat, Rizzo

Ja seuraavaksi on ohjelmassa Peetun tekemää sipulikeittoa (se saa juuri juustokuorrutusta uunissa. Tuoksu on a-i-v-a-n mieletön!!) ja illemmalla lähdetään vielä yhdessä sauvakävelylenkille (Peetu tosin ilman sauvoja…). Oikeastaan aika mahtava maanantai toisin sanoen!

Suomessa monet äidit ovat tainneet saada tänäaamuna herkutella sänkyyn kannetulla aamiaisella, croissanteilla, kuohuviinillä, mansikoilla, tuoreella kahvilla ja muilla herkuilla. Ruotsissa äitienpäivää juhlitaan vasta kahden viikon päästä, mutta sain silti nauttia a-i-v-a-n uskomattoman herkullisesta aamiaisesta!

Sain hyvältä ystävältäni Camillalta synttärilahjaksi aamiaistreffit Grand Hotellissa. Kysymyksessä oli siis nimenomaan aamiaistreffit  – ei brunssi. Tämä tuntuu tärkeältä mainita, koska olen hämmentyneenä seurannut facebookissa raivoavaa tappelua siitä, että brunssi ei mitenkään voi alkaa ennen klo. 11.00. (Kyllä on ihmisellä asiat hyvin, jos tuollaisesta asiasta vouhkaaminen tuntuu tärkeältä…). Elikkä koska mitään ennen klo 11.00 tapahtuvaa aterointia ei voi eikä saa kutsua brunssiksi – niin houkuttelevan trendikkäältä kuin se kuullostaisikin – haluan erityisesti tähdentää, että tapasimme Camillan kanssa Grand Hotellin aurinkoisessa ikkunapöydässä jo klo 8.00 aamulla. Toisin sanoen aamiaisella. 🙂

Reilut kolme tuntia vierähti  herkutellessa tuoreilla hedelmillä, mansikoilla, croissanteilla, suolaisilla ja makeilla herkuilla sekä litrakaupalla kahvia litkiessä. Samalla tuli laitettua maailmaa järjestykseen, vaihdettua kuulumiset, laadittua urasuunnitelmia, suunniteltua lakkiaisia (Camillan tytär pääsee myös ylioppilaaksi tänä keväänä) ja höpöteltyä niitä näitä kesäsuunnitelmista, matkoista ja muusta ihanasta.

Grand Hotellin aamiaisveranta on parhaimmillaan tällaisena uskomattoman kauniina ja aurinkoisena aamuna. Valkoiset pöytäliinat, kauniit monogrammein koristellut GH-astiat, yltiökohtelias henkilökunta ja koko atmosfääri yhdessä sai aikaan sellaisen olon kuin olisi oikeasti käynyt lyhyellä matkalla! Tätä pitäisi  ihan oikeasti tehdä paljon useammin. Grand Hotellin Breakfast Buffet ei ehkä ole sieltä halvimmasta päästä, mutta kun noin 25 euron hinnalla saa upeaa palvelua, hyvää ruokaa ja henkisen minimatkan pois arjesta, ei kustannus kuitenkaan ole mielestäni kohtuuton.

Nyt täytyy vielä tunnustaa, että tässä ei todellakaan ole kuva kaikista syömistämme lautasellisista… Haha! Hotellin keittiön itse valmistamat appelsiini- ja aprikoosimarmeladit sekä mansikkahillo olivat nekin taivaallisen hyviä. Pitkästä aikaa tuli sellainen olo, että oikein harmitti, kun ei enää mitenkään kyennyt syömään enempää.

Grand Hotellilla on viisi tähteä, mikä tietysti edellyttää myös tasokasta aamiaista. Muutenkin hotelli on varsin kunnostautunut gourmet-rintamalla. Grand hotellissa pitää majaansa Mathias Dahlgren -ravintolat eli bistrotyyppinen Mathias Dahlgren Matbaren, jolla yksi Michelin tähti ja piirun verran fiksumpi Mathias Dahlgren Matsalen, joka on toinen Tukholman kahden Michelin tähden ravintoloista.

Jotain Grand Hotellin tyypillisestä asiakkaasta kertonee se, että myytävänä on mm. jotain pientä kivaa itselle vaikkapa Bottega Venetan valikoimista. Sen sijaan yhtään tre kronor -paitaa en myymälästä bongannut…

Aamiaisen jälkeen nautimme vielä hetken auringonpaisteesta Kungsanilla. Kyllä Tukholma vaan on niin ihana kaupunki!!

Tämän herkkuja tihkuvan postauksen myötä haluan toivottaa kaikille äideille – ja erityisesti omalleni – upeaa äitienpäivää!

xoxo

Minttu

Eilen oli jännä päivä! Osallistuin nimittäin ensimmäisen kerran elämässäni ruuanlaittokurssille. Aikamoista seikkailua tyypille, joka ei käytännössä ikinä laita ruokaa. Kurssi oli järjestetty omalle tiimilleni työn puolesta – eli ihan ypönä ei tarvinnut kattiloiden keskellä seikkailla.

 Tarvittavat raaka-aineet oli aseteltu nätisti esille. Tunsin oloni vähän epämukavaksi ja yritin piileskellä takarivissä kunnon kouluajoilta tuttuun tyyliin, ettei vain joku vaikea nakki viuhahtaisi.

Illan menu näytti kyllä sen verran houkuttelevalta, että herkkusuu-puoleni voitti keittiökammon…

 Alkupalaksi oli siis luvassa (vapaa käännös, en ole ihan varma tuosta ruokasanastosta) röstiperunaa mädin, smetanan ja punasipulisilpun kanssa. Pääruuaksi saimme valmistaa höyryssä kypsennettyä lohta, parsaa ja papusalaattia, uusia perunoita (!!) kermaviilin kanssa. Jälkiruuaksi herkuttelimme ihanasti vaniljalla maustetulla omenakompotilla biscottimurskan ja kermavaahdon kera.

Tiimi jaettiin kolmeen ryhmään ja kaikki saivat oman ruokalajin valmistettavaksi. Minttu heilui mukana alkupalaryhmässä.

Kurssin ope, kokki Petter, esittelee meille höyryuunin loistavia etuja ruuanvalmistuksessa. Tuo kuullosti niin hyvältä (ja taitamattomalle noviisillekin sopivalta) laitteelta, että sellainen on kyllä ihan pakko saada omaankin keittiöön, jos tässä joskus vielä ryhtyy keittiöremonttia tekemään. 

 Hih – Mintustakin on jotain hyötyä.. Röstiperunoitten kuoriminen sujuu, vaikka ei niin tuota keittiökokemusta olisikaan! Sen verran olin näköjään jännässä, että puristin kuorimaveistä ihan rysytset valkoisina. 😀

 Taivaalliset röstiperunat – ohje ja vinkkejä!

• Röstiperunoihin sopii parhaiten vähän jauhoisemmat lajikkeet. Meillä oli käytössä mandelpotatis – eli kai siis manteliperuna suomeksi.
• Kuoritut perunat kannattaa laittaa lillumaan kylmään veteen, etteivät ne tummu.
• Perunat raastetaan raastimen karkeimmalla puolella. Jos kerralla tehdään isompi määrä röstilättysiä, kannattaa perunat raastaa vasta sitä mukaa, kun ne saa paistinpannulle. Raaste tummuu ällön väriseksi tosi nopeasti.

•  Perunaraaste suolataan kevyesti ja pippuroidaan hyvin.
• Suolaamisen jälkeen raaste pitäisi saada välittömästi pannulle, sillä suola erottelee tärkkelyksen perunoista ja sen jälkeen lättyset eivät enää paistu kauniisti.

• Röstiperunat paistetaan runsaassa voissa (ja nyt tarkoitan todella runsaassa ihan oikeasti!) ja keskimiedossa lämpötilassa.
• Perunaraasteen voi laittaa pannulle, kun voi on sulanut ja “kuohunta” loppunut.

• Pannu ei saisi missään vaiheessa olla “kuiva”. Eli lisää voita kehiin, jos perunat ovat imeneet itseensä kaiken!
• Röstilättysten paistaminen kestää aika kauan ja lopputuloksen pitäisi olla rapea ja keskeltäkin kiinteän tuntuinen.

 Visuaalisuus on puoli nautintoa! Petter opettaa kädestä pitäen, miten smetanasta saa lämmitetyn lusikan avulla tehtyä kauniita sileitä molluskoita lautaselle. Komeus koristeltiin vielä tillinhöytyvillä ja taiteellisella rouhautuksella pippurimyllystä.

 Tuli ihan siisti, vaikka itse sanonkin! No, käsityöt ja näprääminen kai ovatkin ne Mintun vahvuusalueet ennemmin kuin ruuanlaitto. Annosten asettelu menee mielestäni enemmän sinne askartelun puolelle… 🙂

 Valmis alkupala-annos! Ja oli kyllä niiiiin hyvää! Innostuin jopa niin paljon, että ajattelin uskaltautua kokeilemaan röstiperunoiden valmistamista joskus kotonakin. Pitäsi varmaan ryhtyä puuhaan jo ensi viikonloppuna. Muuten voi olla, että ruuanvalmistuskurssin antama pikkuriikkinen itsetunto haihtuu taivaan tuuliin.

 Höyryuunissa valmistettu lohi oli ehkä ihaninta lohta, mitä olen ikinä koskaan missään maistanut! Niin suussasulavan mehevää ja maukasta! Uudet perunat oli pyöritelty voisulassa ja tillisilpussa ennen tarjoilua – mums! Ja viimeistellään tämä huutomerkki-yliannostus sanomalla vielä, että niinikään höyryuunissa valmistettu parsa oli aivan pökerryttävän hyvää!

 Jälkkärin tullessa pöytään olin jo aika tainnuksissa kaikista herkuista. Jälkiruokaryhmään oli valikoitunut tiimimme ainoa miespuolinen jäsen ja hänen rakentamat “pikkuiset” annokset olivat viedä tajun koko tiimiltä. Hyvää kyllä oli tämäkin. Erinomaisesti sopii yhteen biscotti-muruset vaniljalla maustetun omenan ja kermavaahdon kanssa.

Eipä tullut sitten eilen kuvattua päivän asua ollenkaan. Maha oli kaikesta syömisestä niin piukeena, että oli aivan pakko hypätä suoraan verkkareihin, kun pääsin kotiin… Haha!

Ensinnä: sorisorisori, että olen näin kamalan myöhässä!! Meillä oli tänään töissä ruuanlaittokurssi meidän tiimille. Olin tietenkin unohtanut koko kurssin, niinpä en ollut valmistellut edes kuvia tänne koneelle valmiiksi. Ja sitten itse kurssi venähti luonnollisesti, kun oli niin mukava syödä kaikessa rauhassa yhdessä. Lupaan, että tästä lähtien tsemppaan paremmin luvatun klo 18.00 The Artist Date -postauksen kanssa!

Neljännen viikon keskeisin teema on oikeastaan omat tunteet. Miten pystymme erottelemaan todelliset tunteet niistä – usein “poliittisesti korrekteista” – tunteista, jotka näytämme ulospäin? Luvassa on jälleen läjäpäin kivoja ja ajatuksia herättäviä tehtäviä, mutta ensin tsekataan, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako aamuna kirjoitit? (Kaikkina toivottavasti, mutta kannattaa miettiä erityisen tarkkaan, miksi sivut jäivät kirjoittamatta, jos jäivät)

Hah! Lupasin viimeviikolla skarppausta ja tällä viikolla olen kirjoittanut ihan joka päivä. Tosin tuntuu, että tällä viikolla on myös ollut kirjoitettavaa… Asioita, joiden selkiintymistä sekä toivon, että tavallaan myös pelkään. Mutta olen aika huono elämään epävarmuudessa ja jotenkin ihmeellisellä tavalla aamusivut ovat toimineet kuin kainalosauva. Eivät varsinaisesti paranna tilannetta, mutta helpottavat kulkua kummasti.

Taiteilijatreffit

Toteutitko taiteilijatreffit tällä viikolla? (… ja saako sisäinen taiteilijasi tehdä muutakin kuin vuokrata leffoja?) Mitä teit? Miltä se tuntui?

Leikin solmuvärjäyshommaa treffeilläni – lopputulos on ollut täällä jo esittelyssä. Mutta vaikkei lopputulos ollutkaan ihan – kröhöm – toivomani kaltainen tyrmäävän tyylikä kokonaisuus, täytyy sanoa, että näin kivaa ei ole ollut aikoihin! Aion ehdottomasti jatkaa kokeilujani vielä ja varmasti koitan pelastaa nuo reppanat ensimmäisen kokeilun uhritkin.

Synkroni

Havaitsitko synkronia tällä viikolla? Mitä se oli?

Synkronihan voi olla pientä (“ehdin bussiin, enkä siksi myöhästynyt palaverista”) tai suurta (“halusin perustaa upean berliiniläistyylisen ravintolan ja yhtäkkiä sille löytyi rahoittaja”) ja sikäli sitä on aina joskus hankala tunnistaa. Harva meistä kuitenkaan niitä lottovoittoja kahmii. Itse olen sitä mieltä, että tuohon solmuvärjäyspostaukseen saamani kommentit ovat ihan silkkaa synkronia. Tätä mun blogia ei yleensä niin paljon kommentoida, mutta tuohon tuli ihan käytänönläheisiä vinkkejä, miten projektissa pääsisi eteenpäin. Kutsuisin sitä synkroniksi, koska yhtä hyvin olisin voinut olla saamatta noita kommentteja.

Neljännellä viikolla alleviivataan aamusivujen kirjoittamisen tärkeyttä. Ilmeisesti tässä vaiheessa monilta alkaa vauhti loppua ja tulee ehkä tunne, että eihän tässä mitään kummempaa muutosta ole tapahtunut. Mutta muutoksen havaitseminen on tosi vaikeaa. Jos verrataan esim. lentokoneella matkustamiseen niin moniko oikeasti tajuaa, miten lujaa se liikkuu eteenpäin? Vasta, kun kohdalle osuu turbulenssia tai muuta jytyytystä, tulee pieni muistutus, että eteenpäin menossa ollaan – ja aika kovaa.

Vaikka oikeastaan en ole mikään lentopelkoinen, on muutaman kerran tullut eteen sen verran massiivista turbulenssia, että olisin mieluiten hypännyt pois koneesta, jos se nyt olisi ollut ylipäätään mahdollista. Samanlainen tilanne voi tulla kohdalle tässäkin prosessissa nyt neljännen viikon kohdalla – tai vähän myöhemmin. Silloin on tärkeä muistaa pitää turvavyö (=aamusivut) tiukasti paikallaan ja luottaa siihen, että kone on rakennettu kestämään paljon kovempaakin turbulenssia ja kohti unelmaelämää (toisin kuin sillä konkreettisella matkalla, jonka määränpää on yleensä se unelmaloma…) tässä ollaan matkalla.

Tälle viikolle osuu yksi tehtävä, jonka tehokkuudesta/järkevyydestä/toimivuudesta en ollut niinkään varma edes silloin syksyn kurssille osallistuessani. Se on kuitenkin The Artist Way -kirjan kirjoittajan Julia Cameronin mukaan Hyvin Tärkeä ja Erittäin Keskeinen, joten esittelen sen täällä kuitenkin.

Lukemattomuusviikko

Seuraavan viikon ajan tulisi pidättäytyä lukemasta. Tämä koskee pääasiassa kirjallisuutta ja kaikenlaisia lehtiä (aamu- , aikakaus-, sanoma-, ammatti-, naisten-, you got it?), sillä ihan totaalisesti ei voi lopettaa lukemista ja käydä samalla töissä… Harjoituksen on tarkoitus antaa tilaa omalle luovalle itselle. Tavallaan tässä on järkeä, sillä sanotaanhan, että lapsetkin on luovimmillaan silloin, kun niillä on tylsää. Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että harvalle meistä on mikään hillittömän suuri ongelma, että luemme liikaa kirjoja. Vai?

Ehkä tätä voisi hiukan modernisoida ja julistaa viikoksi mahdollisimman kattava mediapaasto.  Netti, sähköposti, facebook, blogit, telkkari, lehdet (kaikki yllä mainitut ja ne, mitä en huomannut mainita) ja ehkä sitten kai ne kirjatkin (etenkin, jos niitä luetaan siksi, että ne “kuuluu” lukea pysyäkseen “ajan hermolla” tai työn vuoksi..) ja kaikki muu media (kännykät etc..) minimiin ensi viikon ajaksi ja katso, mitä tapahtuu, kun sinulla on tylsää. Tässä pari vinkkiä, ettei vain tule paniikki: opettele neulomaan, maalaa kylppärin seinät, meditoi, kutsu kavereita illalliselle, maksa laskut, kunnosta polkupyöräsi, vaihda mullat ruukkukasveille, lähde tanssimaan. 🙂

 Tehtävä

Nyt olisi taas tarkoitus kirjoittaa nopeasti, sen kummempia pohtimatta, jokaiseen kysymykseen viisi vastausta, jotka tulevat mieleen ensimmäisenä.

1. Listaa viisi harrastusta, jotka kuullostavat hauskalta
2. Listaa viisi koulutusta/kurssia, jotka kuullostavat hauskalta
3. Listaa viisi asiaa, jotka kuullostaa hauskalta, mutta joita et voisi ikinä kuvitella tekeväsi itse
4. Listaa viisi taitoa, joiden osaaminen tuntuisi hauskalta
5. Listaa viisi asiaa, joiden tekemisestä olet nauttinut
6. Listaa viisi hullua juttua, joita haluaisit kokeilla kerran

Tehtävä

Kuvaile itsellesi täydellisin ympäristö. Onko se suurkaupunki, pikkukylä, maaseutu, trendikäs, tunnelmallinen, romanttinen, perinteikäs. Kirjoita ja kuvaile muutamalla rivillä mielestäsi täydellinen ympäristö. Etsi jostain (vaikka lehdestä – tosin se kyllä on ristiriidassa tämän lukemattomuusviikon kanssa…) kuva, joka on mahdollisimman lähellä tuota paikka – tai piirrä se itse. Laita kuva johonkin, missä voit nähdä sen säännölisesti.

Tehtävä – Aikamatkailua

Kuvaile millainen olet 80-vuotiaana. Kerro, mitä kaikkea kivaa olet tehnyt 50-vuotta täytettyäsi. Yritä olla mahdollisimman yksityiskohtainen kuvailussa. Kirjoita kirja 80-vuotiaalta itseltäsi nykyiselle itsellesi. Mitä unelmia 80-vuotias itsesi kehottaisi sinun seuraamaan nyt?

Kirjoita millainen olit 8-vuotiaana. Mistä tykkäsit, mitä teit kaikkein mieluiten? Kirjoita kirje 8-vuotiaalta itseltäsi osoitettuna sinulle juuri nyt. Mitä asioita 8-vuotias itsesi haluaisi sanoa sinulle nyt?

 Tehtävä

Katso kotiasi. Löytyisikö sieltä mitään soppea, josta voisit tehdä sinun omasi? (amerikkalaisessa alkuperäisteoksessa kehotetaan tarkastelemaan “oman talon” ylimääräisiä huoneita. Myös sen voi toki tehdä. Tuntui vain jotenkin todellisuudelle vieraalta täällä meillä Pohjolassa…). Omaa soppea varten ei oikeastaa tarvitse kuin yhden nojatuolin, mukavan tyynyn tai pienen pöydän ja hyvän tuolin. Tärkeintä olisi, että voisit kutsua paikkaa omaksesi (vaikka lapset ja kissat siinä välillä hyppelehtisikin) ja että voisit sisustaa se oman makusi mukaan. Ja nyt ei puhuta siitä virallisesta hyvästä mausta, jolla kotisi on ehkä muuten – sinun halustasi – sisustettu, vaan siitä mausta, joka saa sinut sisältäpäin lämpimäksi. Vaikka se sitten tarkoittaisi My Little Pony -tyynyjä tai tummaksi petsattuja rukinlapoja seinillä. Olisi hyvä, jos omassa paikassasi olisi tilaa sytyttää kynttilöitä ja pitää tuoreita kukkia vaasissa.

Tehtäviä

1. Suunnittele laajennettu taiteilijatreffipäivä. Treffien olisi tarkoitus kestää aamusta iltaan (mutta ei välttämättä yön yli) yhtenä päivänä. Tätä ei tarvitse vielä toteuttaa, kunhan nyt vain mietitään, mitä sitä tekisi, jos saisi yhden kokonaisen päivän vain itsensä kanssa.
2. Avaa vaatekaappisi ja poimi sieltä vähintään yksi lihava-ruma-tyhmä-paska-idiootti -päivän vaate. (Luulen, että tiedätte, mitä vaatetta tarkoitan…) Heitä tuo vaate pois tai anna jollekin, jolle se merkitsee jotain positiivista. Yksi vaate riittää. Saa olla useampiakin.
3. Mieti elämääsi. Mitä asioita haluaisit muuttaa? Mikä estää sinua tekemästä sitä? Mitä etua tai hyötyä sinulle on siitä, että et tee tätä muutosta?
4. Kirjoita viikon aikana fiiliksiä mediapaastosta.

Ihanaa maanantaita kaunokaiset!!

xoxo
Minttu

Päätin himmailla tämän viikon ja ottaa iisisti selkäni kanssa, ettei se nyt vaan enää äityisi pahemmaksi. Vappuaatto-iltana käytiin kyllä Peetun kanssa SATS Core Pulsessa – sellaista tolkutonta juhlintaa täällä meilläpäin harrastetaan. No, olihan sitä pientä juhlaa sitten viikolla, kun ensin käytiin keskiviikkona Peetun skivassa ja torstaina treffasin Jenniä ja Moksua. Juteltiin aika paljon Moksun kanssa juoksemisesta ja juoksutapahtumiin osallistumisesta, niihin valmistautumisesta ja mitä olisi hyvä ottaa huomioon, koska reipas neitokainen oli menossa eilen juostuun HCR-tapahtumaan. Keskustelun jälkeen oli sellainen olo, että ei vitsi vieköön, haluan saada selkäni kuntoon n-y-t NYT ja päästä taas kunnolla lenkkeilyn makuun. Onneksi selkälääkärille varattu aika on jo huomenna. Sitten seuraa varmasti oma aikansa fysioterapeuttikäyntejä ja rehab-jumppaa, mutta se ei haittaa – kuntoon on nyt päästävä, makso mitä makso!

TREENIT VKO 18

Maanantai, SATS CorePulse, 55 min

• Vaikka ruotsalaiset ei juuri olekaan kiinnostuneita vapusta, oli aattoillan jumppa melkein puolityhjä – varmaankin kauniin ilman ja seuraavan päivän vapaan vuoksi. Oli oikein hauska treenailla ohjatussa jumpassa ilman, että koko ajan tarvitsi pelätä huitaisevansa jotakuta kuonoon. Keikkulauta alkaa tulla pikkuhiljaa tutuksi, vaikka kyllä edelleen tulee välillä sellainen olo, että nyt lennän justiinsa nokalleni. Hiukan himmailin tietyissä “epäsymmetrisissä” liikkeissä selkäni vuoksi, mutta muuten oli ihan loistava meininki!

Lauantai, kahvakuula kotona, 30 min

• Hmmm, joo… Koko viikko ehti vierähtää ja lauantai-iltana tuumasin, että olisihan se hyvä, jos tekisi edes jotain… En jaksanut lähteä kotoa minnekään, eikä ulkoilukaan huvittanut, koska täällä oli ihan älytön myrskytuulinen keli. Kaivoin siis koneelta vanhan kahvakuulatreenivideoni ja tsemppasin itseäni, että vähäsenkin on aina tyhjää parempi…

Sunnuntai, sauvakävely, 60 min

• Alunperin ajattelin meneväni salille vähän crosstraineilemään, mutta tulin järkiini, kun heräsin tajuamaan, millainen keli ulkona on! Täydellinen auringonpaiste ja lämpö, tuulikin tyyntynyt eiliseltä. Jälleen kerran jaksoin ihmetellä, miten sauvojen kanssa kävely voikin tuntua niin paljon tehokkaammalta kuin ihan vain pelkkä reipas kävely. Selälle tuo tuntui myös tekevän hyvää ja kun jalassa oli vielä MBT-kengät niin kyllähän siitä sekä kroppa että pääkoppa sai elvyttävän hetken valkovuokkojen keskellä.

Huomenna on tosiaan se selkälääkäri. Pikkuisen jännittää, mitä siellä sanotaan. Alan kyllä itkeä, jos lääkäri sanoo, että mikset tullut vuosi sitten – nyt on jo liian myöhäistä… No, ei pidä maalailla piruja seinille. Otetaan ohjeet vastaan ja tsempataan kohti selkäkivutonta tulevaisuutta.

Mun ja Peetun vakitunnit SATSissa on kyllä varattuna ensi viikolle. Uskon, että saan edelleen luvan käydä tunneilla, kunhan osaan ottaa huomioon sen, että selkä vaatii nyt vähän erityiskohtelua. Huomenna olen toki tässä suhteessa huomattavasti viisaampi. Ainakin toivon niin.