Virallinen joulurauhan julistus myös täältä meiltäpäin! Vielä on pientä viimeistelyhommaa keittiössä, mutta kaikki stressi on jo unohdettu pitkän aikaa sitten.

Karkki lähti suomalaiselle kirkolle veteraanien joulujuhlaan lippuvahdiksi ja Minttu päätti nauttia joulusaunan puutteessa suklaantuoksuisesta kylvystä kynttilöiden valossa.

Body Shopin suklaa-suihkusaippua toimii mainiosti kylpyvaahtona ja Shea Butter -vartalovoi täydentää joulun teeman (suklaa/pähkinäöverit…).

Ihan hetken päästä saapuu lippuvahdit tänne – ja perinteisesti varsin kylmissään. Taidanpa siis alkaa lämmitellä glögiä tässä pikkuhiljaa.

Se täytyy kyllä sanoa, että eihän nämä joulun valmistelut olisi ollenkaan niin mukavia, jos niitä ei saisi tehdä yhdessä. Tässä jouluassistentti nro. 1 pöydänkattamispuuhissa.

IHANAA JOULUA KAIKILLE GO 4 IT VOL. 2 -blogin lukijoille!!

Terkut täältä (hetki sitten valmistuneen) joulusiivouksen, perunalaatikkopajan, rosollitehtaan ja juustokakkuverstaan keskeltä! Päätettiin olla tosi pahiksia ja käydä tänään hakemassa pitsat tuosta allakerran pitseriasta. Syödään sitten sitä perinteisempää jouluruokaa koko loppuviikko.

Tässä joulutunnelmaa Tukholmasta. Toivottavasti teillä on siellä kaikki hyvin. Täytyy sanoa, että pieni itku pääsi, kun luin siitä lempääläisestä pojasta. Niin kauhea ajatella heidän perhettään tässä kaiken keskellä. Paljon lämpimiä ajatuksia ja voimia toivon heille.

Maailmanloppua saadaan näköjään odotella taas muutama vuosi. Kuulemma seuraavat “jännät paikat” on vuonna 2027, kun atsteekkien kalenteri päättyy.

Ajattelin juhlistaa elon jatkumista kaikkein optimistisimmalla ja symbolisesti merkittävimmällä tavalla mitä keksin – eli hankkimalla uuden kalenterin.

Sain jo aikapäiviä sitten käytettäväkseni koodin, jonka avulla voin tilata itselleni hienon omaksi personoidun kalenterin. Innostuin ihan täpöillä, sillä kuulun siihen ihmisryhmään, joka rrrakastaa suunnittelua, kynä kädessä miettimistä, todo-listoja, tavoitelistoja ja kaikenlaista muutakin planeerausta.

Kyllä, käytän toki myös elektronista kalenteria kaikkeen tylsään (tärkeään) ja mekaaniseen sekä iPhonen muistutuksia ja muistilistoja. Siitä huolimatta kannan aina mukanani paperista kalenteria ja vähintään yhtä – yleensä kahta – pientä muistikirjaa. Olen itse ensimmäinen myöntämään, että saisin varmasti paljon enemmän aikaiseksi, jos en käyttäisi niin paljon aikaa todo-listojen tekemiseen. Mutta mitä siitä, jos kerran listojen väsäily on kerran niin mieluisaa puuhaa?

Kalentereiden lisäksi tuolta voi tilata hienoksi ja persoonalliseksi duunatun muistikirjan. Luulenpa, että seuraavana ostoslistalla onkin sellainen. Muistikirjan voisi personoida heti jotain tiettyä tarkoitusta varten: ompeluideat, treenit, reseptit….

Valikoima ei ole kovin laaja, mutta täyttää mielestäni hyvin juuri tämänkaltaisen tarpeen. Ihan minipikkuisessa kalenterissa hieno personointi voisi mennä hukkaan. Sen sijaan voisin kaivata vielä vähän suurempaa versiota. Sellaista pöydällä pidettävää koko perheen suunnittelukalenteria…

Itse valkkasin kaikkein suurimman kalenterin. Ideana on käyttää tätä nimenomaan kaikenlaiseen suunnitteluun – eikä niinkään kantaa sitä mukana. Isoin koko antaa eniten temmellystilaa ajatuksille.

Valmiita kansivaihtoehtoja on valittavana tosi paljon. Valkkasin tuollaisen tsemppihenkisen valmispohjan, vaikka pitkään kyllä mietin, että jonkun oman kuvan lataaminen voisi olla myös huippukiva. Myös kannen tekstejä voi muokata. Ensin olin päätymässä perusversioon: Minttu 2013, mutta sitten tuumasin, että osuva ajatus sopii suunnittelukalenteriin paremmin.

Sivujen yläreunan tyyliä olisi voinut myös vaihtaa, mutta jotenkin tuo “You are here.” puhutteli niin paljon, että halusin sen myös sivuille. Sivun alareunaan on tarjolla kaikenlaista diagrammia ja muuta nastaa (olisin niiiiin halunnut laittaa johonkin nuottiviivaston, koska se on niin kivan näköinen, mutta sitten tulin järkiini…) – päädyin kuitenkin valitsemaan joka blokkiin to-do -listan.

Kalenteriin saa laitettua myös omia merkintöjä. Laittelin kaikki tärkeimmät synttärit muistiin ja hikipäässä yritin keksiä, mitä muita henkilökohtaisia, kalenterityyppisiä merkintöjä olisin voinut tehdä, mutta pää löi niin tyhjää, että en keksinyt mitään. Tylsä ihminen.

Varsinaisten viikkosivujen jälkeen kalenterissa on vielä pari osiota, jotka pystyy räätälöimään mieleisikseen. Tarjolla on monenlaista hauskaa värityskirjasta, sudoku-sivuihin ja nuottiviivastoon. Olin taas jotenkin tylsä ja valkkasin kuukausiyleissivut (hyvät perheen lomien ja kissanhoitovuorojen suunnitteluun!) ja muuten pelkkiä valkoisia sivuja. Puhtaan valkoiset sivut kun ovat  kaikkeen parhaimpia luovaan to-do -suunnitteluun.

Toimitusaika kalenterilla on noin kaksi viikkoa – eli en mitenkään tule saamaan sitä ennen vuoden vaihdetta. Aloitusajankohdaksi olisi voinut laittaa jonkun muunkin kuin tammikuun, mutta ajattelin, että on tosi tylsää, jos kalenteri tulee vaikka tammikuun tokalla viikolla ja sitten pitäisi odottaa monta viikkoa ennenkuin sitä voisi alkaa käyttää…

Oikeastaan ihan huippua, että se maailmanloppu ei nyt sitten vielä tullutkaan. On niin monta suunnitelmaa vielä tekemättä! 🙂

Voiko yksi – joskin teknisesti varsin kehittynyt – lamppuhärveli muuttaa elämän?

Olen nyt testaillut kolmisen viikon ajan Philipsin Wake Up Light -herätysvaloa ja mieleni tekisi vastata, että: KYLLÄ VOI!

Tässä kokemuksiani ja ajatuksiani tuosta ihan oikeasti mullistavan ihanasta valosta. Ja aamuheräämisistä, jotka eivät muserra pientä ihmistä heti jokaisen arkipäivän starttiviivalla.

Jos lähdetään ihan banaaleista käytännön asioista, voin kertoa, että elämänlaatuni parani kertaheitolla ziljoona prosenttia jo pelkästään sen ansiosta, että iPhonen voi laittaa latautumaan herätysvalon telakointiasemaan. Ei enää hävöksissä olevia latureita ja sängyn väliin katoavia puhelimia! Lamppu kommunikoi saumattomasti ja kiltisti iPhonen kanssa. Oikea kellonaika ilmestyi näyttöön heti, kun laitoin puhelimen ensimmäisen kerran kiinni. Jotenkin kaikki käyttöönottorituaalit sujuivat muutenkin herätysvalon kanssa helposti ja luonnollisesti – juuri niinkuin iPhone-sukupolvi kaiken olettaakin tapahtuvan.

Herätyksien asettaminen ei erotu juurikaan iPhonen omista herätyksistä noin teknisessä mielessä. Aivan hillittömän ihanaa on, että tuolla on valmiina kaikkia rauhallisia ja aidon oloisia luonnon ääniä. Olen mielistynyt eniten “Metsä”-herätysääneen. Se on melkein sama kuin “Linnunlaulu”, mutta ilman käen kukkumista. Luonnon äänien lisäksi vaihtoehtona on pari henkistä hippi-pling-plong -soundia ja halutessaan voi laittaa jonkun biisin puhelimestaan herätysääneksi.

Lempeämmän herätyksen ajatus lähtee siis siitä, että elimistöä valmistellaan rauhallisesti ennen varsinaista herätystä. Wake Up Light -lamppu alkaa hitaasti kirkastua aamunsarastuksen tapaan h-hetken lähestyessä. Mielestäni on aivan täydellistä, että sekä herätyssarastuksen kestoa että valon ja äänen voimakkuutta voi säädellä juuri itselleen ja mikä tärkeintä – herätyksen ajankohtaan sopivaksi.

Tavallisina arkiaamuina, jolloin herääminen on kaikkein herkintä taidetta, olen säätänyt sarastuksen kestoksi 20 minuuttia ja valon voimakkuudeksi vain puolet maksimista, eli 10. Tämä takaa sen, että valo on todella lempeä – enkä herää sekuntiakaan liian aikaisin. Toisaalta olen jo ihan mukavasti unen ja valveen välimailla, kun ensimmäiset metsälinnut alkavat viserrellä aamulaulujaan. Myöhäisempiin herätyksiin voikin ottaa rajummat otteet, laittaa kirkkaammat valot ja kovemmat äänet.

Heräämisen lisäksi Philips Wake Up Light auttaa myös lempeämpään nukahtamiseen. Valon voi laittaa himmenemään nukkumaan mennessä ja halutessaan voi kuunnella vielä musiikkia. Näidenkin pituutta ja voimakkuutta voi säätää. Itselläni nukutusjakso on viisi minuuttia ja valon lähtötasokin jo hyvin himmeä, muistaakseni seiska. Jo tässä lyhyessä ajassa nukatamisvalosta on tullut rakas ja rauhoittava rutiini. Laitan iPhonen telakkaan, jolloin nukutusvaihe alkaa, rasvaan käteni ja kaivaudun peiton alle. Mmmm – ihan alkoi nukuttaa pelkästään tuon ajatteleminen! Haha!

Sisäistä tilastonörttiäni ilahduttaa suunnattomasti, että tuon kanssa voi ottaa käyttöön aamuherätyksen jälkeen esitettävät kysymykset. Kysymykset käsittelevät omaa kokemusta unen laadusta ja heräämisen helppoudesta. Viimeisenä on vielä vapaatekstikohta, johon voi kirjata muutamalla sanalla muut mainitsemisen arvoiset asiat, kissan hajottaman maljakon siivouksen aiheuttaman katkoksen yöunessa, harvinaisen mukavan unen tai muut merkittävät jutut. Itse vastailen kysymyksiin vähän fiiliksen mukaan. Jokatapauksessa tilastot saa kuitenkin nukkumaanmenoajoista, yöunien pituudesta ja aamutorkutuksen kestosta.

Kyllä, tiedostan ihan mainiosti, että tämä testiarvio kuullostaa vähän liiankin positiiviselta ollakseen totta, mutta olen ollut ihan oikeasti todella mielettömän tyytyväinen tuohon vehkeeseen! Kaiken edellä kerrotun lisäksi se on mielestäni ihan kivan näköinen esine (vanhaan yölamppuuni verrattuna suorastaan design-valio!), lampusta tulee miellyttävä pehmeä valo, joka valaisee kivasti ja hyvin luonnollisen oloisesti. Se toimii erinomaisesti lukuvalona ja on tosi helppokäyttöinen.

Tietty tein kaikkeni keksiäkseni myös negatiivista sanottavaa – tässä siis kritiikkini: Philips Wake Up Light ei poista luonteeseen iskostunutta tarvetta torkuttamiseen. Joinain aamuina oikein ihmettelen, että miksi pitää torkuttaa ja vetelehtiä sängyssä, vaikka olen aivan täysin hereillä ja tietoinen siitä, että vetkuttelu tietää vain välittömästi lisääntyvää kiirettä. Herätysvalon torkuttaminen onnistuu vielä kaiken lisäksi tosi helposti. Onko se nyt sitten miinusta vai plussaa?

Toinen miinus tulee valon säätönappuloista, jotka on sijoitettu diskreetisti lampun yläreunaan. Niitä ei tarvita muuta kuin silloin, kun lamppua käytetään ihan vaan lamppuna. Säätönappulat ovat sen verran pienet ja huomaamattomat, että niiden käyttäminen tulipalokiireessä (=aina) käy vähän keskittymiskyvyn päälle.

Suurin miinuspuoli on kuitenkin se, että herätysvaloon ei ole asennettu mitään lisätoimintoa, joka sulkisi tietokoneen ja pakottaisi punkkaan ihmisten aikoihin…

Mikäli helpommat aamuherätykset kiinnostavat, kannattaa käydä Philips Wake Up Light -brändisivulla osallistumassa arvontaan. Kisa on käynnissä 15.1. asti ja palkintona on juuri tuo samainen lamppumalli, joka minullakin on ollut koekäytössä.

Oletteko huomanneet, miten Indiedaysin etusivu on nykyään hieno!? Itse klikkailen yleensä suoraan seurailemiini blogeihin, joten etusivulla tulee käytyä aika harvoin. Uusi layout ja toiminnallisuus tekee kuitenkin blogien seuraamisen – ja etenkin uusien blogien löytämisen aivan fantastisen helpoksi.

Isot ja selkeät näyttökuvat esittelevät kunkin Indiedays-blogin tuoreimman postauksen. Mouse-over, eli hiiren vieminen halutun juttukuvan päälle, tuo esiin linkit, joiden avulla joko juttuun tai blogiin pääsee yhdellä klikkauksella. Tosi kätevää! Kaiken lisäksi aktiivinen nappula on punainen, joten ei todellakaan tarvitse ihmetellä, mitä tässä nyt voisi tehdä.

Sivupalstalta löytyvät Top Picks -postaukset ja Kuumimmat samalta paikalta kuin ennenkin, mutta selkeämpänä ja isompien kuvien kanssa.

Etusivun blogijuttugalleria suorastaan houkuttelee klikkailemaan blogeihin, jotka eivät normaalisti kuulu lukulistalle. Siispä pieni varoituksen sana: tuonne ei kannata eksyä, jos tarkoitus olisi esimerkiksi mennä ajoissa nukkumaan, saada aikaiseksi jokin tylsääkin tylsempi raportti tai tehdä jotain muuta hyödyllistä. Sitä nimittäin huomaa hyvin äkkiä tolkuttavansa itselleen: vielä, vielä tämä yksi blogi, sitten laitan koneen kiinni ja… – ja yhtäkkiä onkin parituntinen vierähtänyt ihan tuosta vaan!

Ylimpänä etusivulla keikkuvat mielenkiintoiset bloginostot. Tuo on aivan loistava juttu ainakin kaltaiselleni “sekakäyttäjälle”. Monta monituista juttua olisi mennyt ohi vain siksi, että loistava postaus on ilmestynyt sellaisessa blogissa, jota en lue säännöllisesti – tai onhan sitä aina joskus (lue: ihan liian usein!) niin paljon tekemistä, että lempparitkin jäävät vähemmälle huomiolle. Onneksi Indiedaysin loistava toimitus poimii rusinat pullasta meidän kaikkien nautittavaksi!

Kaikki Indiedaysin blogit löytyy kätevästi yhden valikon takaa. Tuo on tosi kätevä, kun etsii jotain tiettyä blogia, muttei jaksa alkaa arpoa, että mikähän se osoite nyt sitten oikein olikaan.

Yläreunan navigoinnista löytyy blogien lisäksi myös käytetyt pääkategoriat. Itselläni on näistä ollut käytössä yksi ylitse muiden. Uskokaa tai älkää, mutta se on RUOKA. Nyt kun olen pitänyt käynnissä henkilökohtaista kokkikouluani Peetun maailmalle lähdön jälkeen, olen huomannut, että harva keittokirja on yhtä houkutteleva ja puhtaasti hyvä kuin kiva ruokajuttu blogissa. Bonuksena vielä kaiken lisäksi se, että bloggarille voi esittää niitä (tyhmiäkin) tarkentavia kysymyksiä, joita meillä vasta-alkajilla “aina toisinaan” saattaa olla.

Kannattaa siis tosiaankin tutustua uudistuneeseen Indiedays-etusivustoon ja kaikkiin sen tarjoamiin mahdollisuuksiin!

Mikä tekee joulusta joulun? Pimeässä tuikkivat valot, kynttilöiden rauhoittava lämpö, glögimausteiden tuoksu, punaiseen villapaitaan pukeutuva ystävä, jouluruokien maut, Sylvian joululaulu, rakkaudella paketoidut lahjat?

Jotenkin tuntuu, että tärkeintä joulutunnelman saavuttamisessa ja oikeaan taajuuteen virittäytymisessä, on jouluperinteet. Toisilla se tarkoittaa sitä, että myös vaatehuoneen seinät kuurataan kloritella puhtaaksi tai että joulukortteja kirjoitellaan satamäärin yötä myöten ennen viimeistä postituspäivää (“no Virtasille ei kyllä lähetetä mitään – ei niistäkään oo kuulunut moneen jouluun”… etc. Kyllä te tiedätte..)

Parasta jouluperinteissä on se, että ne saa ja pitää luoda itse. Mintun jouluperinteisiin kuuluu esimerkiksi “luova” suhtautuminen joulukorttien lähettämiseen. Tänä jouluna sukulaiset saavat joulukortiksi Peetun yo-kiitoskortin. Haha! Erottuupahan ainakin joukosta…

Kaikki ruotsalaiset (vain semi-karkea yleistys…) katselevat jouluaattona telkkarista Aku Ankan joulushown. Oikeasti. Sille jo pitkästi yli kolmekymppiselle työkaverillenikin ohjelma on jo kymmeniä vuosia sitten lakannut liittymästä erityisesti Aku Ankkaan. Kyseessä on rakas perinne, joka merkitsee joulua – ja sillä hyvä.

Meillä joulunodotukseen liittyy olennaisesti Love Actually -leffa. Villasukat jalassa, lämpimään vilttiin kääriytyneenä, sohvan nurkkaan käpertyneenä elokuvan töllääminen virittää juuri oikeanlaiseen joulutunnelmaan. Elämä voi olla ihanaa, vaikka se harvoin on täydellistä, tilaisuuksiin kannattaa tarttua, kun ne osuu kohdalle, ihmiset on pohjimmiltaan hyviä, kunnon ystäviin voi luottaa aina – ja tärkeintä on kuitenkin rakkaus.

All I want for Christmas is you – on kai Love Actuallyn sanoma yhteen lauseeseen kiteytettynä. Koska aina kaikki toiveet eivät toteudu – ainakaan ihan välittömästi – listasin muutaman jutun, jotka kilpailevat joululahjatoivelistani kakkospaikasta.

1. Sain muutama joulu sitten Karkilta ja Peetulta joululahjaksi Essence-sarjan punaviinilaseja. Saman sarjan viinikarahvi saatiin ystäviltä tuparilahjaksi jo aikaisemmin. Elegantit punkkulasit ovat mielestäni tuon sarjan onnistunein osa, valkkarilaseja en ole edes harkinnut hankkivani. Sen sijaan matalat cocktail-lasit olisivat aivan ihanat! Tiedän, että samppanjaa ei kuulu nauttia laakeista laseista, mutta olisi siinä vaan jotain 20-lukuisen dekadenttia!
2. Hemmottelulahjakortti johonkin ihanaan kylpylään tai kauneushoitolaan olisi taivaallinen yllätys! Jotenkin sitä aina sortuu priorisoimaan jotain muuta kuin hierontaa tai kauneushoitoja. Lahjakortti toimisi hyvänä muistutuksena, että itsestäänkin pitää pitää huolta.
3. Koru, jolla on merkitystä. Kyllähän sitä tulee käytettä ihan randomeja pukukorujakin – varsinkin korvikset ja kaulakorut ovat helposti sitä sarjaa. Sen sijaan sormuksilla on itselleni aina suurempi merkitys, enkä juurikaan vaihtele käyttämiäni sormuksia. Just nyt on vasemmassa kädessä sellainen tilanne, että sinne mahtuisi hyvin cool, voimaa antava sormus. Täydellisin löytyy Ideakorulta.
4. No enhän mä nyt sitten ole voinut päästää mielestäni niitä Vuittonin syötävän suloisia Mini Bagejä. Kuvan malli ja väri käy oikein hyvin, jos joulupukki-kulta sellaisen löytää ylimääräisenä pyörimässä jostain Korvatunturin pajan nurkista!
5. Marimekon punaiset Mariskoolit ovat olleet himotuslistallani jo vaikka miten pitkään. Ongelmana vain on se, että haluaisin niitä samantien ainakin kuusi kappaletta. Mikä on kustannussyistä johtanut siihen, että en ole hankkinut ensimmäistäkään. Mielikuvissani tarjoilen upean punaisista kulhoista marjaisaa jälkkäriä tai vaikkapa alkupalaksi tujauksen pikanttia borsh-keittoa…
6. Puhtaat kauniit lakanat – ja niiden väliin pujahtaminen – on ehdottomasti henkilökohtaisen voi hyvin -listani top vitosessa. Lexingtonin raikkaan ruudulliset lakanat olisivat enemmän kuin tervetulleet piristämään aavistuksen mälsän oloista liinavaatevarastoani.
7. Karkki on himoinnut jo varmaan kesästä lähtien Mulberryn mustaa Del Reytä. (Ja juu, tytöllä on rahatkin säästettynä, mutta ostopäätöksen tekemiseen menee se aika, mikä siihen menee.. ;D) Kun viimeksi poikettiin Mulberryllä laukkua ihastelemassa, erehdyin silittelemään suloisia villa/silkki-huiveja. Ja sen kokemuksen jälkeen on hyvin vaikea kuvitella voivansa selviytyä talvesta ilman tuollaista lämmittävää ihanuutta.
8. Ja kun nyt tässä oikein toivomaan alettiin niin pistetään nyt toivomusläjän päällimmäiseksi vielä lentoliput Australiaan! Muutama viikko lämpimässä ei tekisi pahaa ollenkaan ja voi miten ihana olisikaan päästä moikkaamaan sitä maailmalla huitelevaa lapsukaista. Ikävä on kova.

Mutta tosiaan. Tavaraa saa rahalla, mutta ne oikeasti tärkeät asiat ovat ihan jossain muualla.

Kuvat: Ideakoru, Stockmann, Iittala, Mulberry, Hotels.com, Louis Vuitton ja Sturebadet.