Jos voittaisit 3000 euroa, lähtisitkö mielummin joululomalla matkalle perinteisesti Lappiin vai modernisti aurinkolomalle huojuvien palmujen katveeseen? Olen mukana Indiedaysin ja Dronningholmin kampanjassa, jossa yksi onnellinen voittaa tuon, mielestäni aikas mahtavan arvokkaan matkan. Itse edustan ehdottomasti aurinkorantajoukkuetta! Edes ikimuistoinen, fantastisen upeassa Costa Ricassa viettämäni joululoma ei kustantanut lähellekään 3000 euroa…
Kilpailun kunniaksi leivoin tämän joulun ensimmäiset joulutortut. Hillona ihastuttavan jouluinen ja suussasulava Dronningholmin omena-kanelimarmeladi. Mielestäni omena ja kaneli ovat melkeinpä jouluisempia makuja kuin perinteinen luumu. Enkä nyt todellakaan aio mennä yksityiskohtiin, mutta sanonpahan vain, että itselleni tulee kyllä luumumarmeladin mausta ihan muut mielleyhtymät kuin mukava joulunvietto.

Kaikki siellä nyt varmasti jo ihan kuhisee, että miten ihmeessä sen 3000 matkan oikein voi voittaa – eli tässä lyhyesti ohjeet (perusteellisemmat yksityiskohdat pitäisi löytyä tämän Dronningholmin linkin takaa): lisää Instagramiin kuva, joka mielestäsi ilmentää sitä, mitä moderni joulu pitää sisällään. Merkkaa kuva hashtagillä #moderniomena. Ja sitten vain jännitetään voittoa!
Harmi, että me bloggarit emme voi osallistua arvontaan – ei nimittäin tuntuisi yhtään kurjalta lähteä jonnekin turkoosin meren rannalle, vitivalkoisessa puuterisessa hiekassa maleksimaan, syömään meheviä hedelmiä ja imemään energiaa ja voimaa auringosta…

Leivoin tällä kertaa kolmea eri mallia joulutorttuja. Mielestäni on hauskan näköistä, kun tarjoiluvadilla on erinäköisiä leivonnaisia, vaikka periaatteessa ovatkin ihan samoja torttuja. Tähtitortun lisäksi tein tanskalaistyylisiä, vähän kukkasen näköisiä wiener-torttuja ja tötterön mallisia puikuloita.
Puikulat ei ole sinänsä kovin näyttävän näköisiä, mutta niihin saa laitettua sisälle tosi paljon ihanaa omena-kanelimarmeladia ja siksi ne on oikeastaan kaikkein parhaita!

Torttujen koristeluun käytin tomusokerin lisäksi piparkakkujenkoristelutöhnää ja koska wiener-tortuista tuli niin kukkamaisia, ripottelin muutaman raesokerin keskustaan tehostamaan fiilistä. Ensi kerralla yritän saada “terälehdet” erottumaan vielä paremmin. Silloin tortut on jo melkein joulutähden näköisiä.
Valmiista taikinasta leipominen on ihan superiisiä jopa tällaiselle itseni kaltaiselle kokkikoululaiselle. Ruotsalaiseen perinteeseen joulutortut ei tosin kuulu, joten käytin näihin ihan tavallista voitaikinalevyä. Jotenkin se mielestäni käyttäytyy erilailla kuin suomalainen torttutaikina, mutta voi olla, että kuvittelen vain.

Meidän joulun perinteet on aina jonkun verran muutoksessa – silloinkin, kun vietämme juhlapyhiä kotona. Perinteet saattavat kestää muodossa tai toisessa pari-kolme vuotta, mutta sitten tulee jotain uutta tilalle. Oikeastaan ainoa, mikä pysyy, on aaton jälkeinen villasukka-pyjamahengailu lievässä konvehtikoomassa ja sekään ei päde muulloin kuin kotona vietettyinä jouluina.
Parhaat perinteet tuntuvat moderneilta, raikkailta ja pakottomasti hyviltä.

 
Nyt vaan hipitivii laittamaan kuvia Instagramiin hashtagillä #moderniomena (tai, jos olet visusti perinteisen joulun kannalla, hashtagillä #perinteinenluumu) ja sitten eikun jännittämään 3000 euron matkan voittoa! Huom. Instagram-tilisi pitää olla avoin, muuten kuvasti ei näy #moderniomena -joukkueen feedissä.
Ja samalla voikin virittäytyä mukavaan joulunodotusaikaan moderneja omena-kanelimarmeladilla täytettyjä joulutorttuja mutustellen. 🙂

Muistatteko, kun vinkkasin, että nettishoppailu on hyvä keino vähentää jouluvalmisteluihin aina joskus liittyvää stressiä?  No arvatkaapas, miten innoissani olin, kun kuulin, että pääsin mukaan Indiedaysin ja varsin uuden nettikaupan Coolstuffin yhteistyökampanjaan. (Postauksen lopussa on ihana arvonta, jos et jaksa lukea kaikkia Mintun jouluhöpinöitä 🙂 ..)
Meidän perheessä on aina ollut tapana, että lapset saavat useampia paketteja jouluaattona. Useimmiten ne on kautta vuosien sisältänyt jotain, mitä tytöt olisivat muutenkin saanut: uuden talvihaalarin, toppahanskat tai villapaidan. Lisäksi on sitten ollut yksi tai kaksi pakettia, jossa on ollut jotain kivaa – yleensä lelu toivelistalta.
Aikuisille on myös aina paketti tai pari. Lapsistakin on mukavaa, että myös aikuiset saavat lahjoja – ja itse olen sitä mieltä, että on myös hyvää kasvatusta, kun kaikki huomio ei ole koko ajan lapsissa edes jouluaattona. Aikuisten pakettien sisältö on yleensä ennemminkin kekseliästä kuin jotain kovin juhlallista tai arvokasta. Idearikkaus saattaa kuitenkin tehdä jouluvalmistelujen keskellä varsinaisen katoamistempun ja silloin on loistavaa, että on olemassa Coolstuffin kaltaisia nettikauppoja, joista voi todella helposti löytää persoonallisia ja hauskoja lahjoja koko perheelle.
Nyt spoiler-varoitus teille, joilla on ollut tapana saada Minttu-nimisen tontun antama lahja – kannattaa lopettaa postauksen lukeminen, sillä seuraavaksi paljastuu pakettien sisällöt! En kerro kuka saa mitäkin, mutta uskon, että kaikki kyllä tunnistaa itsensä.

Coolstuff-nettiputiikissa ei ole, nimestä ja ensivaikutelmasta huolimatta, vain kaikkea hassua tv-shop-rompetta, vaan myös ihan monenlaista kunnon kamaa. Ruotsalaisvalmisteinen, eurooppalaisella “Red Dot” -design-merkillä palkittu Veggie Twister on yksi näistä. 29,90 € hintaisen vihannesleikkurin avulla voi salaatin (tai vaikka voileipäkakun!) koristella henkäyksenohuella kurkkuhörselöllä. Leikkurin toinen pää muuttaa kesäkurpitsan ja muut vihannekset spagetiksi. Ihana härveli!
Tämän löytää joulupaketistaan meidän porukan kokeilevan kasviskeittiön kannattaja. Tuskin maltan odottaa kutsua kesäkurpitsapastapäivälliselle!

Toinen design-palkittu juttu, mihin törmäsin Coolstuff-putiikissa on älyttömän kätsy Spork lusikka-veitsi-haarukka. Olen jo pitkään miettinyt, että tuo jos mikä, olisi täydellinen lahja meidän pääosin enemmän tai vähemmän tien päällä aikaa viettävälle porukallemme. Opiskelijan välipala yliopistolla, office-rotan lounas tietokoneen ääressä ja eläkeläisen tauko puistossa – koko meidän alituiseen liikekannalla oleva porukka kertakaikkiaan tarvitsee kätevän, kevyen lusikka-haarukka -tsydeemin, jossa haarukan reunassa on vielä varsin tehokas sahalaitainen pieni veitsi.
2,90 € hintainen Spork on juuri sellainen edullinen, mutta tarpeellinen ja oivaltava lahja, jonka mielellään pistää joulupakettiin varsinkin aikuisille, mutta myös aikuisille (tai partiolaisille) lapsille. Ja niinkuin kuvasta näkyy, tänä jouluna aika moni löytää monitoimivehkeen paketistaan.

Isäni rakasti saada ja antaa kaikenlaisia pieniä pähkinöitä joululahjaksi. Hän olisi aivan varmasti rakastanut näitä metallisia arvoituksia. Isä ei ole enää täällä meidän kanssa joulua viettämässä, mutta tiedän ainakin yhden, joka on samanhenkinen ja varmasti ilahtuu saadessaan pienet probleemit ratkotavaksi joulunpyhinä.
Dekkarit ja muut kirjat on meilläkin ihan perinne joululahjarintamalla – erilaiset lautapelit samoin. Yksinään ratkottavat pulmat ovat vähän molempia: jotain mitä voi ratkoa yksin, mutta joiden ratkaisusta voi keskustella myös muiden kanssa. Coolstuff-putiikista löytyy aika paljon erilaisia pelejä yms. Jo pelkästään metallisia pulmia (á 3,90) on useampia erilaisia.

Okei – tämä menee hiukan tv-shopin puolelle, mutta miten älyttömän hauskoja nämä purkissa kasvatetut chilit vaan on!? Niinkuin näkyy, onnellisia tulevia super-tulisen chilin kasvattajia löytyy joulupöytämme äärestä kolme. Lahjat tulevat osoitteisiin, joissa välttämättä ei ole kovin suurta huonekasviosaamista, mutta sitäkin suurempi rakkaus tuohon tuliseen mausteystäväämme.
Coolstuff-putiikissa on tarjolla kolmea eri vahvuutta kotona kasvatettavia chilejä. Valkkasin omiin paketteihini keskimmäistä – Scorpion Pepper -nimeltään. Täytyy toivoa, että ainakin muutama chili päätyy burritoihin asti, vaikka hinta 8,90 € ei nyt mikään ihan ylisuolainen olekaan.

Maailmanmatkaajia löytyy porukastamme useampia, mutta yhdelle heistä lähtee joulupukin pakettiin kertakaikkiaan mainio, vesitiivis Cash Tash -turvakukkaro. Avaimenperäpidikkeellä varustettu minilompakko on tarkoitettu sellaisia tilanteita varten, kun kipeästi tarvitsee käteistä, mutta automaattia ei ole mailla eikä halmeilla. Tai, jos sattuu olemaan matkoilla ja käteisvarannot hupenevat yllättäen.
Pieneen CashStash-kapseliin menee yksi seteli, jolla voi olla iso merkitys kriittisessä tilanteessa. 8,90 € hintaiselle turvakukkarolle olisi kyllä varmsti käyttöä muillakin, mutta nyt se päätyy yhden perheen globe trotterin pakettiin.
Bag in Box in a Bag – vai miten se nyt meni? Jälleen kerran tuote, jolle varmaankin olisi käyttöä ihan kellä tahansa meidän joulun viettoon osallistuvista. Kuitenkin yksi meistä on innokkain piknikkien järjestäjä ja spontaanien ulkoilmabrunssien ideoia. Hänelle lähtee superkätevä, napakasti yhden bag-in-boxin nielevä olkahihnalla ja lisätaskulla varustettu kylmälaukku. 18,90 € hinnalla mukavuutta ja ihanasti viilennettyä retkeilyviiniä – toivottavasti minut kutsutaan piknikille mukaan!
Tässä oli siis omat joululahjashoppailuni. Jos itselleni jotain toivoisin, niin ehkä kaikkein eniten aitoa Polaroid-kameraa tai aivan ältsihienoa kissa-seinäkelloa. Mikäli lahjojen ideointi aiheuttaa päänvaivaa, Coolstuff-putiikista löytyy myös apuväline lahjavalintaan. Ihan pakko on tässä vielä vinkata, että täällä meillä Ruotsissa on “vuoden joululahjaksi” valittu aktiviteettiranneke (don’t ask) ja niitä näyttäisi löytyvän useitakin erilaisia Coolstuffin nettikaupasta.
Ja jos jotakuta arveluttaa heidän toimitusvarmuus tms. niin ainakin itse sain tilausvahvistuksen heti välittömästi, sitten jonkun toisen vahvistuksen (että tuotteet on pakattavana varastolla) ja sitten, että ne ovat matkalla, Muistaakseni sain vielä jotain muitakin viestejä, mutta koska koko toimitus tuli vajaassa kahdessa vuorokaudessa, en kovin ehtinyt kiinnittämään niihin huomiota. Eli todella hyvää ja nopeaa palvelua. Tavarat oli lisäksi pakattu suorastaan yltiö-turvallisesti, että vain mikään ei menisi rikki.
Coolstuff vaikuttaa aikas ihanalta ja inspiroivalta joululahjashoppailupaikalta, eikö vain? Nyt on aivan mahtava tilaisuus voittaa peräti 100 euroa shoppailurahaa Coolstuff-putiikkiin. Osallistu arvontaan:

1. Kommentoi tämän postauksen kommenttiboksiin, mikä olisi lahjatoiveesi Coolstuff-nettiputiikin valikoimasta. Laita linkki tuotteeseen vastauksessasi.
2. Ilmoita vastauksen yhteydessä voimassa oleva sähköposti (= jota luet säännöllisesti), johon voin olla yhteydessä voiton osuessa kohdalle.
3. Viimeinen hetki osallistua arvontaan on sunnuntaina 7.12.2014 klo 19.00. Kantsii toimia sitä ennen…

Nyt äkkiä linkkejä selaamaan ja voittamaan joululahjarahaa peräti 100 euroa!

Joulun viettäminen ilman stressiä on taitolaji. Kun minua pyydettiin mukaan Indiedaysin ja ASUSin yhteiseen kampanjaan kertomaan omat vinkkini stressittömän joulun viettoon, innostuin aivan samantien. Tästä asiasta minulla on nimittäin muutama tärkeä asia sanottavana!
Vaikuttaa siltä, että ihmiset jakaantuvat kahteen heimoon: niihin, jotka rrrrakastavat joulua ja jouluvalmisteluita ja niihin, jotka vihaavat kaikkea siihen liittyvääkin sydämensä pohjasta. Mitään laimeaa “ihan sama” -välimuotoa ei tunnu olevan. Itse kuulun ensimmäiseen, joulu-fanien joukkoon. Stressi ja liian suuret odotukset (mitkä johtavat helposti vielä suurempaan stressiin) pilaavat helposti kenen tahansa juhlatunnelman. Mutta ei hätää – muutaman ajatusharjoituksen kanssa ollaan jo paljon lähempänä leppoisaa adventti-aikaa.

1. Mieti, mikä on tärkeintä
Et voi viettää joulua muiden puolesta. Eli mikäli sinulle on tärkeitä tietyt perinteet – joulumarkkinoilla käynti, kynttilöiden valaminen, glögijuhlien järjestäminen koko suvulle tai mitä tahansa muuta, mutta tuntuu, että ne aiheuttavat vain stressiä ja pahaa mieltä, kannattaa todella miettiä, että miksi näitä kaikkia perinteitä haluaa toteuttaa. Etenkin, jos stressiä aiheuttaa se, että et saa perhettä ja sukua mukaan, vaikka kysymys on perinteestä.
Tee vain sellaisia asioita, mitkä itsestäsi tuntuu mukavalta ja joihin tuntuu riittävän aikaa. Joulukorttien ei tarvitse olla itse tehtyjä ja lanttulaatikkoa saa myös kaupasta. Valitse ne asiat, joiden tekemisestä itse nautit ja jätä pakot ja pakkopullalta tuntuvat perinteet sivuun. Joulufiilis tulee korvien välistä – ei siitä, että pakonomaisesti toistetaan niitäkin vanhoja rutiineja, joista kukaan ei oikeastaan enää välitä.


2. Suunnittele etukäteen
Aloita valmistelut ajoissa ja jaa hommia. Liittyy vähän edelliseen kohtaan, mutta tässäkään et voi vastata kuin itsestäsi. Eli ei kannata odottaa, että muut jakavat kunnianhimosi täydellisen joulun luomisesta. Parasta olisi, jos voisi hyvissä ajoin puhua odotukset ja toiveet erilaisten jouluvalmistelujen sujumisesta selväksi. Nyt ensi viikonloppuna, ensimmäisenä adventtina, on jo korkea aika.
Onko teitä isompi porukka, joka viettää joulua? Hyvä. Sopikaa joulusiivouspäivä ja työtehtävät kaikille. Mikäli innokkaita riittää yli tarpeen, voidaan ne vaatekaapitkin siivota, vaikka kuuluisasti kukaan ei siellä joulua vietäkään. Sama ruuanlaiton kanssa – vastuu kannattaa jakaa niin, että kukaan ei tunne kantavansa koko taakkaa itsekseen ja kaikki saavat olla osallisena.
Sekin on älyttömän tylsää, jos yksi riehuu stressikupla otsassa, mutta ei sitten kuitenkaan anna kenenkään muun tehdä mitään. Kun juuri se stressaaja haluaa, että kaikki on juuri niinkuin hän haluaa – pätee ihan kaikkiin jouluvalmisteluihin siivouksesta koristeluun ja ruuanlaittoon – ja muut jäävät sen vuoksi ihan ulkopuolisiksi. Jos tuo stressaaja olet sinä, niin relaa vähän ja anna muidenkin osallistua. Asiat eivät ehkä mene ihan niin justiinsa, mutta kaikilla on mukavampaa.
 

3. Jouluherkut ja ruokien laittaminen
Karsiminen ja joulun viettoon kokoontuvan porukan kuunteleminen on tässäkin avain stressittömyyteen. Jos tuntuu, että ruuanlaitto stressaa kohtuuttomasti – ja ennen joulua leipominen & karamellien, hillojen ja muiden herkkujen tekeminen samoin, on varmasti aika priorisoida.
Meillä on tehty niin, että ennen joulua kaikki tekee niitä valmisteluja, jotka on itselle tärkeimpiä. Karkki ja Peetu on leiponut (lussepullia, englantilaista hedelmäkakkua, pipareita) ja kokanneet karamelleja (vaihtelevia lajeja ja vaihtelevia määriä) ja pimeänpelkoinen Minttu ripustellut ylenpalttisen määrän erilaisia valolähteitä, kynttilöitä, lamppunauhoja, joulutähtiä ympäri kämppää, ikkunoita ja parveketta.
Joulupöytään emme hanki väkisin mitään erityistä jouluperinnettä. Koko historian aikana meidän joulupöydässä on ollut tasan yhden kerran kinkku. Rosollia sen sijaan on aina, samoin perunalaatikkoa, koska ne on kaikkien herkkua. Muuten ollaan improvisoitu välillä ihan radikaalistikin. Kerran meillä oli keko fried rice -thaikkuherkkua noutopöydässä, koska Peetu niin halusi (ja myös sen valmisti).

4. Muista pysähtyä ja hengittää
Valmisteluhässäkän keskellä pitää toisinaan rauhoittua ja miettiä jälleen kerran, mikä oikein on tärkeintä. Sekö, että valmistelut sujuvat joidenkin laatimiesi nuottien mukaan – vai se, että kaikilla on mukava, rauhallinen ja lämmin olo? Yritä katsoa asiaa kauempaa ja ottaa etäisyyttä stressiä aiheuttaviin asioihin. Mikä merkitys niillä on minulle viiden vuoden kuluttua? Yleensä ei juuri mikään. Karsi tekemisiä niin kauan, että jäljellä on vain ne jutut, jotka oikeasti antavat hyvää mieltä ja joiden tekeminen ei siksi tunnu ollenkaan stressaavalta.
Välillä tekee hyvää myös käpertyä sohvannurkkaan höyryävä teemuki kädessä lukemaan kirjaa tai vaikka katsomaan omassa rauhassa hyvää leffaa.

5. Joululahjat
Joululahjoille voisi oikeastaan omistaa ihan oman postauksensa mutta tässä nyt pähkinänkuoressa ja lyhyesti parhaat stressittömyysvinkkini lahjojen hankintaan.
Aloita miettimällä kenelle kaikille haluat lahjan antaa ja budjetti siihen. Päätä, että pysyt budjetissa. Lahjojen antamisessa ajatus on tärkeintä, mutta jos keksiminen stressaa, kysy lahjan saajalta, mitä hän toivoo. Jos toive on budjettiisi nähden liian kallis, sano se. Avoimuus vähentää huomattavasti myös aattoillan paineita.
Lähde joululahjaostoksille tietoisena siitä, että siellä tulee olemaan paljon väkeä ja mahdollisesti hitaasti eteneviä jonoja. Älä missään tapauksessa mene kauppoihin nälkäisenä! Varaa mukaan myös hyvää energiaa antavaa purtavaa, ettei sokea nälkäraivo iske kesken suorituksen. Mantelit ja pähkinät ovat oikein suositeltavia. Varaa ostoksille riittävästi aikaa ja merkkaa se kalenteriin. Jouluostoksia ei tehdä tuosta vaan ja nopsasti. Tilaa netistä kaikki minkä voit, mutta muista toimitusajat.
Lahjojen runsauden ei pitäisi olla se juttu. Vähemmällä stressillä ja pienemmällä shoppailuvaivalla pääsee, jos pakettiin kääritään jotain, josta on iloa koko perheelle!

Tässä siis Mintun viisi parasta vinkkiä stressittömään jouluun valmistautumiseen. Toivottavasti niistä on iloa ja hyötyä! Tärkeintä on muistaa pitää lippu korkealla ja olla hetsaamatta itseään tai muita suorittamaan joulua.
Täältä voi tsekata ASUSin parhaat joululahjaideat. Samalla sivulla voi omia suosikkejaan äänestämällä myös osallistua arvontaan, jossa palkintona on ASUS Transformer Book T200 (arvo 500 euroa!). Vähänkö joulustressi helpottaisi, jos voitto osuisi omalle kohdalle!

Miltä tuntuisi, jos voisi aina olla myös itse mukana kuvissa? Siis siitä huolimatta, että toimisi seurueen valokuvaajana?
Kirjoittelin jo hetki sitten uudesta fantastisen hyvästä Olympus PEN E-PL 7 -kamerastani, jonka sain käyttööni Indiedaysin ja Olympuksen kampanjan kautta. Kameralla saa tällainen noviisikin ja ikuinen automaattiasetusjumittaja todella ihania kuvia ja sen monet toiminnot helpottavat elämää ja tekevät siitä todellisen aarteen. Nyt muutaman viikon käytön jälkeen on kuitenkin yksi toiminto, joka E-PL 7:ssa on aivan omaa luokkaansa – ja se on se, miten kännykän avulla voi kauko-ohjata kameraa!

Ensinnä pitää puhelimeen ladata Olympuksen ilmainen appi. Sen avulla pystyy tekemään paljon muutakin (kuten esim. jakamaan kuvia somessa, editoimaan ja merkkaamaan kuvia kartalle) kuin vain kauko-ohjaamaan kameraa.
Kauko-ohjausvaihtoehtoja on kaksi: Live view ja etälaukaisin. Itse tykkään tuosta live view -toimminnosta enemmän. Siinä tosiaan näkee sen näkymän, mistä kuva tulee otetuksi ja mikä parasta – kosketusnäytön avulla voi fokuksen tarkentaa juuri sinne minne haluaa. Aika uskomatonta ja siistiä mielestäni!

Etälaukaisintilassa ei ole näkyvissä kuvaa – eli tämä toimii käytännössä samaan tapaan kuin perinteiset kaukolaukaisimet. Tämän toiminnon etu verrattuna “live view” -toimintoon on se, että kuvia voi räiskiä menemään ihan niin paljon peräkkäin kuin vain haluaa. Live view:tä käytettäessä jokaisen kuvan ottamisen jälkeen pitää erikseen palata yhdellä näpäytyksellä kuvaustilaan. Lisäksi tämän lyhyen kokemukseni perusteella tuntuu, että etälaukaisintila vie hiukan vähemmän akkua kuin live view.

Ja siinä hän kuvaa itseään!
Kävin tänään Fotografiskassa katsomassa varsin kattavan Herb Rittsin näyttelyn “In Full Light”. Jotenkin en ole koskaan häntä listannut miksikään valokuvausgurukseni, mutta olihan se aika pysäyttävää tajuta, että juuri hänen kuvat ovat olleet ne, jotka ovat vaikuttaneet todella paljon. Että ne on juuri niitä kuvia, joiden kanssa kasvoin. Hiukan tuntuu hassulta kirjoitella tänne valokuvaukseen liittyviä juttuja samana päivänä, kun on käynyt häkeltymässä todellisen taiturin kuvista…

Kaukolaukaisijassa on käteviä toimintoja. Ei ole kovinkaan kiva olla kuvissa se, joka pönöttää kännykkä ojossa, sen ruutua tuijottaen. Ratkaisu tähän on, että kuvan voi ajastaa otettavaksi 2 – 12 sekuntia sen jälkeen, kun laukaisinta on painettu. Näin myös kuvaajana toimiva ehtii kohdistaa katseensa kameran linssiin ja diskreetisti piilottaa kännykän näkyvistä.

Kaksi sekuntiakin on aika pitkä aika. Jos kaukolaukaisijalla kuvataan isompaa porukkaa, voi olla hyvä, jos viive ei ole hurjan pitkä. Etenkin lasten keskittyminen herpaantuu yllättävän nopeasti.

Kuvauksen perussäädöt kantsii tehdä tietenkin kamerassa, mutta kännykän kaukolaukaisimella pystyy myös muuttamaan keskeisimpiä asetuksia. Itselleni ei nyt ole ihan selvää vieläkään kaikki kamera-aiheinen ammattisanasto, mutta tässä se ei haittaa ollenkaan. Näytöstä näkee nimittäin aivan loistavasti, mitä kukin muutos tekee lopputulokselle!

Kissa-parkaa kiusataan!

Kauko-ohjaukseen voi myös laittaa asetuksen, että kamera ottaa useamman kuvan putkeen yhdellä laukaisimen painalluksella. Etenkin isompaa ryhmäkuvaa otettaessa aivan loistava toiminto, jonka avulla onnistuneen kuvan ottamisen todennäköisyys monikertaistuu kerralla.

 
Alunperin ihastuin PEN E-PL 7:n kaukolaukaisutoimintoon, koska hovivalokuvaajani Peetu muutti melkein tuhannen kilometrin päähän. Ja pitäähän sitä nyt bloggarin saada asunsa ikuistettua!
Nyt olen huomannut ajattelevan koko ajan enemmän ja enemmän sitä, miten kätevää on, kun valokuvaajakin voi tästä lähtien olla itse aina mukana ryhmäkuvissa. Edes kymmenen vuoden päästä ei tarvitse ihmetellä, että miksei äitiä näy missään jouluaattona otetuissa kuvista (koska äiti otti ne kaikki kuvat), koska kätevän kaukolaukaisutoiminnon avulla sitä voi aina olla mukana kuvassa.
Omaa Olympus PEN E-PL 7 -kameraa himoitsevien kannattaa osallistua kilpailuun täällä – tai, jos haluaa varmistaa kameratilanteensa, täältä löytyy mahtavan hyvä tarjous ihanasta huippukamerasta ja kaupanpäälle vielä hitsin hieno Design House Stockholmin Harri Koskisen suunnittelema Mini Block -klassikkolamppu (arvo on 121,00 €).

Jo 12 vuotta on Blossa lanseerannut erityisen “vuoden glögin”. Mikä kulloinkin toimii glögin mausteena on aina viimeiseen asti suuri salaisuus. Itse en varsinaisesta hypestä tässä yhteydessä niin välitä, mutta tykkään tosi paljon glögistä – ja sen eri versioista, joten joka vuosi on tullut maistettua myös tätä Blossan erikoisversiota.
Kaikki vuosispesiaalit eivät ole mielestäni olleet ihan täysin onnistuneita. Esimerkiksi vuoden 2008 mustikkaglögi maistui mielestäni dagenefteriltä jo dagen innan – vaikka olenkin suuri mustikkafani muuten. Jotkut taas – kuten vaikkapa vuoden 2006 puolukkainen glögi tai vuoden 2012 ihanasti inkiväärille maistuva versio – olisivat mielestäni saaneet jäädä vaikka ihan pysyvästi valikoimiin.

Vuoden 2014 vuosikerta-Blossan päämaku on laventeli. Ensimmäistä kertaa ajattelin, että ehkä skippaan koko jutun. Muutama vuosi sitten tuumasin, että olisi ollut siistiä säästää pullo jokaiselta vuodelta (design on ollut joka vuosi mielestäni tosi kiva), mutta koska en ollut niin tehnyt, ei nytkään ollut mitään varsinaisia paineita hankkia tätäkään.
Lopulta kai se oli tuo hurjan kauniin violetti pullo – ja muutamista enemmän ruokaan ja viiniin suuntautuvista lifestyle-blogeista lukemani kehut – jotka sitten lopulta vakuuttivat, että kannattaahan tuota nyt edes maistaa. Vaikka siis laventeli mielikuvana vie lähinnä saippuuaan ja muuhun kosmetiikkaan.
Ja täytyy sanoa, että olen todella positiivisesti yllättynyt!

 
Vuoden 2014 laventeli-Blossa ei maistu hajuvedelle tai mummon liinavaatekaapille – vaan hyvin täyteläiselle, kivasti mausteiselle ja modernisti jouluiselle. Lämmitettynä maku on vielä enemmän glögimäinen; täytyy tunnustaa, että en oikein edes löytänyt laventelia ensimaistamalla. Toisaalta modernisti perinteinen on mielestäni se tismalleen oikea kompromissi – ja vaaleiden glögien ystävä olen ollut siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran sain sellaisen eteeni.
Mielestäni glögin yksi perusjuttu on se, että se on lämmintä. Voin antaa paljonkin anteeksi maulle, jos vain lasissa tai mukissa on jotain kuumaa ja mausteista. Valkoisten glögien kanssa olen kuitenkin tottumassa ilmiöön, että juoma tarjotaankin huoneenlämpisenä tai jopa jäiden kanssa. Jäitä en edelleenkään hyväksy, mutta Blossa14 toimii äärimmäisen hyvin huoneenlämpöisenä, jos tarjolla suolaisia tai makeita glögi-cocktailpaloja. Vahvat kovat italialaiset juustot, viikunat, taateliherkut, ilmakuivattu kinkku ja muut ihanat sormisyötävät toimivat paremmin kuin hyvin tämän vuoden Blossan kanssa. Huoneenlämpöisenä myös laventeli on paremmin aistittavissa.
Ja tuo violetti pullo – sehän nyt vaan on taas niin ihana!
 

Taisin saada jonkun paasausvaihteen päälle tuossa muutama postaus sitten. Hoksasin, että näköjään jaksan rasittua siitä suuresta mielensäpahoittajien joukosta, joka paheksuvasti nyökytellen tuomitsee vähintään joka toisen uudehkon yleisilmiöksi paisuneen jutun. Yksi hyvä esimerkki (yhteistyömallistojen lisäksi, så klart) on selfien, meitsien tai pienemmissä piireissä urpo-kuvan nimellä tunnettu juttu. Selfie tarkoittaa siis käytännössä kuvaa, jonka kuvaaja on ottanut itse itsestään joko yksin tai yhdessä muiden kanssa.
Yksi kuuluisimmista – tai ainakin laajimmille levinneistä – selfieistä on viime kevään Ellen DeGeneresin tähtikuva Oscar gaalasta (vaikka teknisesti kuvaajana toimi kylläkin Bradley Cooper, mutta vain, koska hänellä on pidemmät kädet), mutta oman suosikkilistan kärjessä on Tanskan pääministerin Helle Thorning Schmidtin Nelson Mandelan muistotilaisuudessa yhdessä pääministeri David Cameronin ja presidentti Barak Obaman kanssa nappaama selfie.

Helposti saa kuvan, että koko länsimainen maailma poussaa selfieissä – eli se on varsin tavallista huvia niin naapurin teinille kuin maailman johtajillekin. Jos kerran on kysymys niin tavallisesta asiasta, miksi tuntuu siltä, että silmäni, korvani ja facebook-feedini täyttyy kyseistä ilmiötä paheksuvista kannanotoista?
Tässä muutamia suosikkikommenttejani: “Selfie on merkki persoonallisuushäiriöstä!”, “selfie kertoo vääristyneestä minäkuvasta”, “sisäinen kauneus unohtuu, selfie on vain kiillotettua pintaa”, “selfie ei kerro totuutta” ja lempparini: “selfie on itsekeskeisyyden huipentuma!”.
Yhteistä kaikille näille paheksujille on se, että he eivät suinkaan suuntaa sanojaan oscar selfieille tai vallanpitäjien vastaaville, ei, vaan kohteena on meikäläiset ja vielä mielummin homogeeniseksi niputettu ryhmä nimeltä nuoret, mieluiten vielä nuoret naiset. Vaikka kyllähän sekin on tietty aika arveluttavaa, kun aikuinen nainen kuvaa omaa lärviään – eikö?

Miten päin tahansa asiaa käänteleekin niin ei voi muuta sanoa kuin että onhan se nyt ihan järkyttävän narsistista, että halutaan ottaa kuvia itsestään. Vai miten se nyt oli?
Jos ajatellaan valokuvauksen historiaa, mistä niitä kuvia alunperin otettiin? Olematta sen kummemmin valokuvaushistorian asiantuntija, uskaltaisin väittää, että ehdottomasti valtaosa alkuaikojen valokuvista on erilaisia potretteja. Vakavia miehiä, joskus myös naisia, pyhäpuvuissaan arvokkaina ja niin mahtavina kuin vain on varaa. Ilmeet ovat vakavia ja ilmeet jäykkiä, mutta voin kuvitella, että se johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että valotusajat olivat niin pitkiä, että speksailuun tai ilmehtimiseen ei paljoa ollut varaa – kuvia otettiin vain se yksi ja sen oli parasta olla hyvä.
Tai voidaan mennä vielä pidemmälle ja miettiä muotokuvamaalausta. Silloin selfieen – tai sen öljymaalattuun vastineeseen – oli varaa vain kaikkein rikkaimmilla. Kuitenkin niissäkin on ihan samat elementit: haluttiin näyttää juuri niin upeilta, mahtavilta, voimakkailta, haluttavilta ja rikkailta kuin vain mahdollista. Muotokuvaan otettiin mukaan parhaimmat näätäpuuhkat ja käteen vallan merkit. Ei paljoa eroa tämän päivän katsokaa-mun-uutta-Chanelia -poseerauksista. Sillä erotuksella tietenkin, että muotokuvamaalauksia käydään katsomassa pitkänkin matkan takaa, ja kiinnostusta pidetään sivistyneenä ja korkeakulttuurisena.

Selfieistä on tietty aika uskaliasta puhua samassa kappaleessa muotokuvamaalausten kanssa. Kävin taannoin Gripsholmin linnassa, jossa säilytetään Ruotsin valtion laajaa muotokuvakokoelmaa ja museon erittäin ammattitaitoisen ja asiantuntevan intendentin jutustellessa kuvista tuli todella sellainen olo, että maalaukset olivat aikansa selfieitä. Miten se yksikin rakastajatar oli laittanut juuri tietyn puvun kuvaan, vain näyttääkseen kunningattarelle ja kuinka kädessä olevan viuhkan avulla “näytettiin keskaria” kolmannelle osapuolelle. Kaikki tottakai pyrittiin näyttämään mahdollisimman edullisessa valossa kunkin aikakauden ihanteet huomioiden.
Vaikuttaa siis siltä, että itsensä kuvaaminen ei todellakaan ole mikään uusi keksintö saatika tämän ajan ilmiö. Miksi siis selfiet hiertää niin pahasti? Onko se se, että käytännössä kuka tahansa voi näppäistä itsestään kuvan ja laittaa sen näytille? Tai se, että kaikki kuvat ei ole hienoja tai hyvän maun mukaisia? Vaiko sitten se, että nuoret naiset dominoivat omakuviensa kanssa genreä?

Ei toki ole ensimmäinen kerta, kun jokin asia, joka aikaisemmin on ollut vain harvojen yksinoikeus, levitessään kaikelle kansalle, on yhtäkkiä muuttunutkin jotenkin epäilyttäväksi ja vähempiarvoiseksi puuhaksi.
Sinänsä kuitenkin hassua, että mielensäpahoittajat ja paheksujat eivät todellakaan kuulu siihen porukkaan, joka on yksinoikeutensa menettänyt. Johtuu varmaankin siitä, että heillä on riittävästi privilegioita ja uusia juttuja meneillään, että tuskin ehtivät moista edes havaita. Äänekkäimmät vastustajat löytyvät yleensä itseään ajattelevaisena kansalaisena ja fiksuna ihmisenä pitävien joukosta.

Postauksen kuvituksena oleva selfiekavalkadi varmasti jo osaltaan kertoo, mitä mieltä itse olen. Olen sitä mieltä, että kun kerran tällainen hauska mahdollisuus blogien, instagramien ja digitaalisen kuvaamisen ansiosta on, niin totta ihmeessä käytän sitä!
Saattaa olla, että vielä joskus puutun syvällisemmin aiheeseen “kuvavirtojen aiheuttamat paineet minäkuvalle”, nyt tyydyn toteamaan vain, että mielestäni on aivan loistavaa ja erinomaista, mitä enemmän ns. tavalliset ihmiset julkaisevat kuviaan. Mikä voisi olla tehokkaampi keino käydä vastahyökkäykseen mainosten, elokuvien ja tv-sarjojen usein kovin puleerattua ja yhteen muottiin (hoikkaan ja nuoreen) sopivaa ihmiskuvaa vastaan? Olen vilpittömästi sitä mieltä, että suurempi muutos saadaan aikaiseksi sillä, kun kaikki maailman mintut ja antit julkaisevat kaikenlaisia – iloisia, laittautuneita, väsyneitä, meikkaamattomia, reippaita, hölmöjä – selfieitä, kuin yhdelläkään paheksujan syyttelevällä palopuheella.
Selfiet on tapa kaapata pala mediaa itselleen, näyttää että monenlaisuus ei ole vain ok – se on tosi jees. Ja onhan se ihan älyttömän kiva, kun on kaikkia näitä kuvia! Eli nyt vaan kamera/kännykkä käteen ja uusi motto on:
“But first – let me take a selfie!”
EDIT: Kommenttiboksiin tuli linkki niin loistavaan, samaa aihetta käsittelevään tekstiin (suurkiitos “n”), että haluan nostaa sen myös tänne: Selfies and Misogyny: The Importance of Selfies as Self-Love.