En ole tilannut koskaan mitään Asokselta ja vain kerran olen tehnyt tilauksen Nelly.comiin. Nellyltä tulee kyllä säännöllisesti uutiskirje, varmaankin juuri tuon tilauksen takia, mutta en yleensä edes avaa sitä. En suhtaudu nettishoppailuun kielteisesti – päinvastoin – joten jokin muu syy tähän vastahakoisuuteen luulisi olevan. Ehkä osasyy on molempien nettikauppojen suosimat pornahtavasti keikistelevät mallitytöt, jotka saavat ihan kivatkin vaatteet kirkumaan white trash…

Tänään kuitenkin avasin poikkeuksellisesti Nellyn uutiskirjeen. (Syy siihen on yksinkertaisesti se, että vietän tänään vielä vapaapäivää ja keittössä odottaa mahoton tiskivuori, joka pitäisi loihtia puhtaiksi astioiksi asap, että Peetu mahtuu laittamaan ruokaa…). Tiesin kyllä, että fantastisen Elin Klingin ja lahjakkaan Nhu Duongin yhteistyönä luomaa linjakasta Nowhere-vaatemallistoa myydään Nellyssä, mutta vasta uutiskirje sai minut klikkaamaan itseni sivuille.

Sen verran olen seuraillut varsin tuoreen Nowheren vaiheita, että osasin odottaa vaatteita, joista tykkään. Pidän myös merkin perusfilosofiasta, jonka mukaan garderobia “rakennetaan” itselle sopivaksi ajan kuluessa ja vaatteiden tulee kestää elämää useiden sesonkien ajan. Vaikka ihan kokonaan sesonkimallistoajattelusta ei ollakaan luovuttu, Nowheren tavoite on, että eri sesonkien vaatteet toimisivat keskenään.

Nämä herkulliset metallikärkiset maryjanet ovat jopa tarjouksessa. Voipi olla, että Minttu on nyt lähempänä Nelly-tilausta kuin tyyliin koskaan. En nyt niin tiedä tuosta laventelin värisestä neulehuitulasta, mutta kapeiden mustien housujen ja farkkujen kanssa nuo toimisivat aivan varmasti.

Tämä epäsymmetrisellä keepillä pimpattu hihaton kauluspaita olisi ihan täydellinen toimistovaate. Konservatiivinen ja siisti peruspaita muuttuu heti paljon kiinnostavammaksi, kun siihen lisää vähän twistiä. Vaikka ei mulla niitä ihan tavallisiakaan kauluspaitoja mitään vastaan ole – tämä vaan olisi todella herkullinen lisä työvaatepuvustoon.

Aika työvaatevoittoiseksi näköjään menee tämä Nowhere-selailu. Tuokin jakkumainen neuletakki olisi todella mainio toimistolla. Olen tainnut aikaisemminkin jo kertoa, että työpaikallani (tai ainakaan meidän kerroksessa) ei ac:tä säästellä. Tästä syystä siellä on kesät-talvet sen verran vilpoisaa, että neuletakit ovat kovassa tehokäytössä ympäri vuoden.

Kuvasta ei oikein selviä, mutta tuossa hameessa on hauska verkkopaitamainen verkko alushameen päällä. T-paidasta tulee välittömästi jotenkin vaatteemman oloinen pääntien muotolaskosten ansiosta. Voisin ihan mainiosti kuvitella pukeutuvani juuri tuollaiseen outfittiin töihin mennessäni. Paitsi, että päälle olisi ihan pakko laittaa vielä yksi lämmittävä kerros.

Oikein kivoja ja käyttökelpoisia vaatteita on tuossa Nowheren ss12 -mallistossa muitakin. Ja miten vapauttavaa, että tuo vaatteita esittelevä malli ihan neutraalisti on vain.

Röyhelöinen päällyshame, laskosteltu jakunhelma, ylimääräinen vyötärökaistale – tai miten tuota nyt kehtaisi kuvata – PEPLUM se on kuitenkin nimeltään ja vähintäänkin kuumintahottia tänä keväänä.

Niinkuin niin harvoin muodissa yleensäkään, tälläkään kertaa ei ole kysymys mistään uudesta keksinnöstä. Pukuhistoria tuntee peplum-tyylisen päällyshelman eikä  romaninaisen asun päällyspaitakaan kovin kauaksi tuosta siluetista mene. Historiallisissa puvuissa peplum oli useimmiten irrallinen koristeltu päällyshame.

Moderni peplum tuli muotiin 30-luvun loppupuolella, jolloin se tavallisimmin oli tiukan vartalomyötäisen jakun kevyesti hulmuileva helmaosa. Trendi kesti läpi koko 40-luvun peplumin muutellessa ajan kuluessa vähän muotoaan runsaammaksi ja minimalistisemmaksi.

Mistään ihan pikkuriikkisestä trendistä ei nyt taida olla kysymys. Sen verran yksimielisesti kaikki suuret muotitalot ovat marssittaneet omia peplum-tulkintojaan maailman catwalkeille. Tarjontaa on joka makuun ja vartalolle sopivaksi: lyhyempää ja pitempää irtohelmaa, epäsymmetristä, rehevän röyhelöistä, varsin minimalistista ja jopa topattuja versioita.

Ainoa pieni ongelma on siinä, että me 80-luvun eläneet saatetaan suhtautua ihan pikkiriikkisen ennakkoluuloisesti tuohon, nykyisin yleesä hameeseen tai mekkoon yhdistettyyn lisähörsellykseen…

Vai mitä tykkäätte tästä kauniin kukkaisesta 80-luvun vintage-peplum-virityksestä? SJP tietty pystyy kantamaan asun minkä hyvänsä, mutta you got the point?

Kasarilla peplum teki entracen trendipukeutumiseen siinä vaiheessa, kun väki alkoi kyllästyä laatikkomaiseen, ylisuurilla olkatoppauksilla varustettuun massiiviseen siluettiin. Elikkä ajankohta osuu johonkin 80-luvun  puolenvälin jälkeen, minkä jälkeen hörsöt häippäsivät kuvioista taas 90-luvun ensimmäisten vuosien jälkeen. For good – luulimma, mutta eipäs niin käynyt tämänkään ilmiön kohdalla.

No, onneksi trendikierrätyksen tunnusmerkki on, että mikään jo kerran eletty muotihullutus ei re-inkarnoidu ihan tismalleen samanlaisena kuin edellisellä käyttökerralla. Jotenkin tämä 2012 vuoden siluetti on – tai ainakin vaikuttaa – vähän linjakkaammalta, vähemmän rönsyilevältä, kuin edellisen peplum-kuumeen aikana.

Oikein ja hyvällä maulla käytettynä vyötäröhörhelö tuo leikkisyyttä asuun, loihtii illuusion kurveista pötkylävartalolle, kätkee pikkuisen pömsyttävän vatsan, markkeeraa vyötärön, vaikka sellaista ei niin kovin olisikaan. Tärkeintä on vain valita oikean mallinen peplum kunkin tarpeisiin.

Maailman celebrityt ovat luonnollisesti hypänneet jo mukaan peplum-trendijunaan. Varsinkin punaisen maton gaala-luomuksissa erilaiset päällyshameet ovat olleet suosittuja. Onkohan nuo kaikki niin kovin laihoja, että niiden pitää fuskata itsellensä vähän naisellisen pyöreää lantion kaarta? (tuumaa hän, eikä yhtään kateellisena… ;D)

Ja tosiaan, peplum ei tarkoita vain yhteen muottiin ahdettua vyötäröhelmaa. Se voi olla minimaalisen pienikin, epäsymmetrinen tai miksei vaikka topattu… Tykkään muuten ihan hurjasti, miten sekä Emma Stone että Nicole Kidman yhdistävät huikean punaisiin asuihinsa nudet kengät.

Tämä oli paras esimerkki, jonka löysin vähän aikuisemmasta peplum-versiosta. Kovin röyhelöinen kun on helposti myös turhankin tyttömäinen. Victoria Beckham tosin esitteli tuon kuvan mekon mallistossaan jo muistaakseni syys/talvi 2009 -kaudelle. Ei siinä mitään, mielestäni mekko on linjakkaalla tavalla elegantti – ja toimisi aivan loistavasti vielä tänäänkin.

Varsinaisesti peplum ei herätä mitään sporttiviboja. Tämän kuvan löytäessäni ymmärsin, että ehkä voisin sittenkin antaa härpäkkeelle mahdollisuuden. Mutta silloin ilmeen pitäisi olla nimenomaan joko naisellinen tai sporttinen – eikä missään tapauksessa sokerisöötin tyttömäinen.

Pikaisella silmäyksellä ainakin nettikaupoissa tuntuu olevan peplum-tarjontaa tyrkyllä ihan pilvin pimein. Asokselta löytyi noin ziljoona mekkoa ja tuo söpö paita on H&M:ltä. Eli peplum-kuumeisella ei ole mitään syytä kärsiä.. Ja varmaan tähän trendiin on nyt syytä vähintään tottua – jos ei nyt sentään ihastua – sillä härpäkkeet taitavat olla keskuudessamme vielä monta sesonkia. Ainakin, jos syksyn näytöksiä on uskominen.

Viikon fashion-puheenaihe, ainakin täällä meilläpäin, on ollut sitkeät huhut, että H&M olisi perustamassa uuden luksusbrandin. Varsinainen uutinen tämä ei vielä ole, sillä H&M ei ole vahvistanut asiaa. Kuitenkin Henkkamaukan talliin on palkattu designeriksi Whyredin naistenmallistosta aikaisemmin vastannut Behnaz Aram. Lisäksi H&M:n tiedottaja Camilla Emilsson vahvistaa, että suunnitteilla on uusi putiikkiketju, jonka valikoima tulee olemaan laadukasta ja asettumaan korkeampaan hintasegmenttiin. Konserni on myöskin jo viime vuonna rekisteröinyt ympäri maailmaa nimen “& other stories”, mikä kertoo siitä, että uuden konseptin valmistelut ovat jo aika pitkällä.

Jotenkin tuntuu yllättävältä, että H&M satsaa luksukseen. Tosin voin kuvitella, että uutta brandia rakennettaessa ei todellakaan liputeta sen kuulumista Henkkamaukka-klaaniin. Aika monet ehtivät aikoinaan epäillä COS-putiikkienkin toimivuutta – mutta ihan hyvinhän tuo on paikkansa ottanut linjakkaana ja johdonmukaisena keskihintasegmentin brandina. Uuden tulokkaan olisi tarkoitus olla siis selkeästi vielä COSiakin hintavampi.

Mielenkiintoista on sekin, että halpismuotispesialisti haluaa hyökätä luksusmarkkinoille samaan aikaan, kun perinteiset designer-vetoiset muotitalot lanseeraavat edullisempia alamallistoja. Toisaalta H&M:llä on jo nyt aika paljon kokemusta designer-muodista kaikkien hyvin myyneiden yhteistyömallistojen ansiosta. Epäilyttää kuitenkin, että miksi joku, jolla on varaa ostaa oikea design vaate, päätyisi tekemään ostoksensa H&M:n putiikissa. Vaikka sen nimi olisikin jotain muuta, esimerkiksi nyt vaikka & other stories…

Juuri nyt tuntuu tarpeellisemmalta kuin pitkään aikaan saada vähän päivitystä ja ajankohtaisuutta kevätgarderobiin. Vastustan ajatusta vain yhtä sesonkia tai käyttöaikaa hankituista vaatteista – kaiken, mitä ostan, pitää kestää käytössä mahdollisimman pitkään ja toimia myös kaapista löytyvien vanhojen vetimien kanssa. Jotain uutta on kuitenkin aina kiva hankkia ja etenkin näin sesongin vaihtuessa päässä risteilee toivelistoja kaikista jutuista, joita tunnen tarvitsevani. Olen erittäin surkea heräteostosten tekijä ja siksi onkin shoppailumoodin iskiessä hyvä, että olen etukäteen miettinyt, mitä oikeasti tarvitsen.

Yksi tämän kevään ykköshankinnoista on vaalea jakku.

 Kokovalkoisia jakkuhousupukuja on näkynyt eri valmistajilla jo viime keväänä. En ole ihan vakuuttunut, osaisinko käyttää valkoisia liehuhousuja, mutta kapeat chinot voisivat kyllä toimia. Tykkään erityisesti kuvan jakun kevyesti kaulalle nousevista kauluksista. Tosin tuo taitaa olla ihan tavallinen smokki-bleiseri, jonka kaulukset on nostettu ylös. Mutta näinhän ne inspiraatiokuvat yleensä toimivat. En itseasiassa halua kuvan asukokonaisuutta, mutta löydän yksityiskohdan, joka miellyttää ja jonka haluaisin toteuttaa omassa pukeutumisessani vähän toisella tavalla.

 Tässäkään kuvassa jakku ei ehkä ole juuri etsimäni kaltainen, mutta inspiroiduin kovasti tuosta punaisen, pinkin, nuden ja valkoisen yhdistelmästä. Tällä tavoin ajattelin itsekin yhdistää vaalean jakun: tasapainottamaan ja rauhottamaan väreissä hehkuvaa asukokonaisuutta.

Tsekkailin netistä myös kivoja budjettivaihtoehtoja vaalealle jakulle. Ihan vitivalkoista en halua, vaikka kuvissa se kieltämättä näyttää hyvältä. Jotenkin tuntuu, että vitivalkoinen on hyvin vaativa väri – ja murretut luun-, helmen- ja hiekanvaaleat olisivat käyttöiältään ajattomampia.

Ihan täydellistä mallia en surffailureissullani löytänyt. Nämä kaksi on H&M:ltä. Vasemmanpuoleisessa on mielestäni kaunis luonnonvalkoinen sävy, mutta yksinappinen malli ei oikein tunnu omalta. Oikeanpuoleinen vaikuttaa kivalta ja ryhdikkäältä, tykkään myös mallista kovasti, mutta sävy saisi olla ehkä vielä aavistuksen vaaleampi. 

Zara on osoittanut olevansa melkoisen taitava pikkutakkien tekijä. Nämä kaksi ovat malliston ykkössuosikit, vaikka ovatkin molemmat tuota yksinappista mallia. Varsinkin tuo vasemmanpuoleinen voisi olla hyvin lähellä täydellistä, varsinkin värinsä puolesta ja kaulusten malli on myös hyvin kaunis.

Onneksi nyt on vähän ajatustyötä tehty, niin voi sitten seuraavalla shoppailukierroksella hyvillä mielin hankkia juuri sen täydellisen jakun, kun se eteen osuu. (Luottavaisin mielin sanoo hän… :D)

 
Inspiraatio: Stockholm StreetStyle muut kuvat Zara ja H&M

Viime sunnuntain shoppailureissulla löytyi mekkokankaiden lisäksi muutakin kivaa. Halusin ilman muuta käydä Lindexillä tsekkaamaassa vieläkö himoitsemiani Holly & Whyte -malliston vaatteita olisi jäljellä. Suhteellisen paljon kaikkea oli onneksi vielä jäljellä, mutta ai vitsi vieköön, miten jäi harmittamaan, että se ihana palmikkoneulepaita oli myyty loppuun. Ja kuulemma kaikista Tukholman alueen putiikeista. Myyjän mukaan jotkut olivat ostaneet tuota ihanuutta kassikaupalla…

Mukaani nappasin kuitenkin raikkaan raitaneuleen ja raitaisen hameen.

 Neulepaita on aivan ihanan pehmeää puuvillaa ja väritys rento ja raikas. Tykkään tosi paljon tuosta yläosan puhtaasta vihreästä. Neule tuntuu helpolta yhdistellä ja se sopii hyvin sekä toimistolle että rennommin asustettuna seilorihenkiseen vapaa-aikaan.

 Hame on trendikkäästi vähän pidempää mallia. Ajattelin tätä ensisijaisesti toimistokäyttöön. Vapaa-ajalla taidan edelleen valita mieluiten vähän lyhyemmät helmat. Saman malliston kivat pilkkushortsit olisivat olleet ihan täydelliset, mutta niitäkään ei ollut jäljellä kuin yhdet kokoa 42.

Aika monta muutakin vaatetta olisin voinut tuosta samaisesta Holly & Whyte -mallistosta kotiuttaa, mutta aloitellaan nyt näillä. Ainakin kultanappista jakkua aion mennä sovittamaan vielä uudemman kerran. Peetu osti samaisesta mallistosta itselleen tosi kivan laukun, mutta se unohtui kuvata…

Palmikkoneuleenpuutetta paikkaamaan hankin Weekdaystä ihanan ohuen neuleen. Varsin monikäyttöiseltä vaikuttaa tuokin, vaikka onkin sen verran ohut ja läpikuultava, että vaatii allensa aina jonkun topin tai paidan.

 Ihan samaan tarpeeseen tämä MTWTFSS:n kaunokainen ei kuitenkaan ole kuin se Lindexin palmikkoneuleihanuus olisi ollut… Elikkä jos nyt jollakulla sattuu pyörimään yksi sellainen ylimääräisenä (koko S tai M), niin sopii ottaa yhteyttä! 🙂

Pikku vinkkinä kaikille, jotka kaipaavat uniikkia, ihanaa juhla- tai miksei vaikka hääpukua: NK on avannut uudelleen Haute Couture -osastonsa. Taidokkaasti räätälöityjä asuja voi tilata NK:n Rosenrummet-konseptin kautta. Sunnittelusta vastaavat ruotsalainen gaala-pukulegenda Lars Wallin ja nopeasti huippusuosituksi noussut juhlapukutoimittaja Fadi el Khoury.

Tiukkikset (joihin Minttu kyllä taitaa laskea myös itsensä… krhm) ovat sitä mieltä, että NK:n tarjoama haute couture ei ole sitä aitoa. Ihan virallisen ranskalaisen määritelmän mukaan haute coutureksi lasketaan vain ainoastaan la Chambre Syndicale de Haute Couturen jäsenet, jotka täyttävät tietyt tarkat vaatimukset mm: ateljeen henkilöstön määrä, osallistuminen viralliseen näytöskalenteriin sekä mallistossa käytetyille materiaaleille asetetut vaatimukset.

NK:lla on kuitenkin pitkät perinteet. Aikoinaan haute couture -muotitalot kuten esmes Dior, Balenciaga ja Chanel myönsivät lisenssejä valitsemilleen valmistajille, jotka saattoivat näin tuottaa haute couture muotia asiakkailleen. NK oli aikoinaan yksi näistä lisenssinhaltijoista. Vieläkin kuulemma voi bongata varsinkin Östermalmin kieppeillä olevilta kirppiksiltä näitä ennen 50-lukua teetettyjä aitoja NK-Chanel-jakkuja!

NK:n lisäksi muutkin ruotsalaissuunnittelijat tarjoavat haute couture -tyyppistä palvelua. Fifth Avenue Shoe Repair taitaa tosin olla lopettanut paljon huomiota, mutta ilmeisen vähän asiakkaita keränneen tilauspohjaisesti räätälöidyn By the No -mallistonsa. Sen sijaan ikisuosikki Ida Sjöstedt vaikuttaa olevan enemmän kuin täystyöllistetty mittatilausluomustensa kanssa.

Niin että jos nyt joku kaipaa todella yksillöllistä juhlapukua (kuulemma tuolta voi kyllä tilata ihan tavallisiakin vaatteita, mutta mahtaakohan silloin hinta ja laatu kohdata parhaalla mahdollisella tavalla??), kannattaa varmasti pistäytyä NK:lla. Erityisesti tämä on vinkki niille ystävilleni ja lukijoilleni, jotka ovat karsaasti pettyneet hääpukuliikkeiden palvelukykyyn ja -halukkuuteen sekä Tukholmassa että Helsingissä. 🙂