Linnan Juhlat (tai Suomen presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto – miten kukin haluaa…) ja Nobel-gaala ovat niin mukavasti peräjälkeen aina näin joulukuussa, että en mitenkään malta olla hiukan vertailematta. Juhlat ovat tyyliltään hyvin erilaiset. Suomessa juhlitaan arvokkaasti kunnon suomalaisessa hengessä maan itsenäistymistä ja Ruotsissa manner-eurooppalaistyylisten juhlallisuuksien alkuperä on rauhaa (ja kaiketi sivistystä) rakastavan dynaamiitin keksijän testamentin tuotosta.
Arvostan suomalaisia juhlia suuresti – ja arvostan myös sitä viihdepläjäystä, jonka juhlat asujen ja inhimillisen sähläyksen muodossa tarjoaa. Nobel-gaalassa on erilainen tunnelma – ja monesti minulta kysytään “no pukeutuuko ne siellä niin paljon paremmin”. Vastaus on aivan ilmiselvästi ei – Ruotsissa tai Nobel-gaalassa ei automaattisesti pukeuduta paremmin tai tyylikkäämmin. Suurin ja ehdottomasti merkittävin ero on siinä, että Nobel-vieraat kantavat ylväänä ja leuka pystyssä sen vähän epämääräisemmänkin valinnan, joka ehkä tuntui hyvältä vielä kotona.
Suomessa ei myöskään näe koskaan sellaisia perintö-dimangeja kuin mitä kuninkaallisilla on käytössään. En voi sanoa, että pitäisin tyylikkäänä tätä kultaa ja mahtipontisuutta pursuilevaa asua. Mutta jos jollakulla täällä kylmässä pohjolassa on kanttia esiintyä kultaövereissä on se juurikin Bernadotteihin kuuluva Marianne Bernadotte.
Ruotsin kulttuuri- ja liikuntaministeri Lena Adelsohn Liljeroth on onnistunut (jälleen!) juhlapukuvalinnassaan! Himmeänkultaisista paljeteista tehty selkeälinjainen mekko on sekä erittäin trendikäs että hyvin pukeva. Ulkoministerin vaimo Anna Corazza Bildt on tunnettu jokseenkin räväkästä ja trendeistä piittaamattomasta tyylistään. Että turha kai hänelle(kään) on yrittää kertoa, että too much on vaan yksinkertaisesti too much.
Elinkeinoministeri Annie Lööfin mekko on kauniin värinen (sopii hyvin hiuksiin!) ja malliltaan ihan jees. Kuva päätyi tänne blogiin esimerkkinä siitä, että tylsäkin mekko pelastuu Bottega Venetan clutchilla. Ja kun harva siihen kuitenkaan voi turvautua, niin kiva kynsilakka saa aikaiseksi yllättävää sähinää. Kids – try this at home!
Miehet… Olihan Linnan Juhlissakin omat, jäyheällä tavalla charmantit uroksensa. Ja tietty Hjalliksen luotsaamaa touhupetterikerho. Mutta kyllä näissä kuninkaallisissa kavaljeereissa – olivatpahan sitten sukuun syntyneitä tai naituja – on jotenkin omanlaisensa meininki.
Juhlien isäntä, joka pönöttää hölmön näköisenä lasi kourassa on ehkä kuitenkin kivempi kuin tiukin ilmein pönöttävä ja kättelevä juhlien isäntä?
Mutta entäs ne puvut!?
Jossain vaiheessa mietin, että prinsessa Madeleinen uusi, tumma look on tarkoitettu lisäämään aikuisuutta ja vakavuutta imagoon. En ole ihan vielä tottunut siihen, että prinsessa on niin tumma, vaikka sävy on todennäköisesti lähempänä aitoa sävyä kuin ne monet aiemmin nähdyt vaaleat beessin, hunajan ja hiekan sävyt. Tumma sumuinen silmämeikki sopii hyvin tyyliin!
Prinsessa Madeleinen harmaanhaalea, hopeisin metallilangoin koristeltu mekko on ihan suloinen. Jotenkin en toisaalta voinut olla ihmettelemättä, että mitähän tuon vuosikausia fashion-statementeja asuvalinoillaan tehneen prinsessan päässä nykyisin oikein pyörii. Siis luulisi, että nykyisestä kotikaupungista New Yorkista löytyisi jotain edgympääkin.
Dimangit ja kutrit ovat kohdallaan. Niin se vaan on!
Kyllähän täälläkin valitetaan, että kuka jaksaa katsoa telkkarista, kun toiset syövät hienoa illallista. No, ilmeisesti heille ei ole kukaan kertonut, kuinka moni haluaa katsella telkkarista, kun jotkut kättelevät toisiaan…
Nobel gaalan ehdoton kuningatar ja parhain pukeutuja oli kruunuprinsessa Victoria.
Tummanvihreä paljeteista ja helmistä rakennettu syvään uurrettu mekko on samanaikaisesti hyvin elegantti ja trendikkään ajankohtainen. Puvun malli korostaa muotoja olematta lainkaan vulgaari tai liian paljastava. Väri sopii sekä Victorialle että illaksi valittuihin dimangeihin aivan täydellisesti. Virallista vahvistusta asialle ei ole saatu, mutta todennäköisesti puku on Elie Saabin käsialaa.
Hyviin tapoihin kuuluu, että “siviilit” – eli he, jotka eivät ole julkisissa tilaisuuksissa työn puolesta, vaan esimerkiksi puolison ominaisuudessa – säästetään blogiarvosteluilta. Ruotsin eduskunnan puhemiehen vaimo, psykiatri Ylva Westerberg, on niin coolisti pukeutunut, että oli ihan pakko laittaa kuva tänne blogiin siitä huolimatta. Westerbergin asu on loistava esimerkki siitä, miten aikuisen naisen ei tarvitse pukeutua kaiken peittävään halattiin ollakseen edustava ja miten viileä nude on uskomattoman hieno juhlaväri!
Kuvat: DN, SVT, Expressen ja Aftonbladet
