Pääsin testailemaan erilaisia hyvinvointia edistäviä tuotteita Indiedaysin ja Vermanin yhteistyön myötä. Ajoitus on aivan täydellinen, sillä näin reissussa ollessa sitä todella toivoo, ettei harmilliset pikkuasiat kuten reistaileva ruuansulatus, unettomana vieraassa sängyssä kieputut yöt ja kaupunkikierroksilla rakoille hankaantuneet jalat, ole pilaamassa tärkeitä lomapäiviä.
Kätevän snadit pakkaukset kulkevat onneksi helposti mukana pienessäkin käsilaukussa – eli Italian reissuni kaltaisia ylipakkausongelmia ei ainakaan näiden vuoksi tule. Kaikkia Verman-tuotteita voi ostaa apteekista.

Olen aikaisemminkin kertonut, että olen ihminen, joka reagoi aivan kaikkeen vatsallaan. Matkoihin liittyy aina jonkun verran vauhtia, jännitystä tai ainakin kohonneita veren adrenaliinipitoisuuksia. Jo pelkästään se saa ruuansulatukseni sekoilemaan. Kun siihen vielä lisätään innostus ja kiinnostus maistella kaikkia eteen tulevia uusia ja erikoisia paikallisia herkkuja sekä vakaa periaate, että matkoilla ei laihduteta – on vatsani aika koetuksella, kun olen reissussa.
Onneksi NogasinGO auttaa vatsaoireilijan ikävimpään vaivaan: ruokailun jälkeen pinkeäksi turpoavaan mahaan, yleiseen tukalaan oloon ja kiusallisiin ilmavaivoihin! Hedelmän makuisia purutabletteja on kätevä kuljettaa mukana ja ne voi pureskella ilman vettä. Tablettien sisältämä alfagalaktosidaasi-entsyymi vähentää yllättävän tehokkaasti vatsan turvotusta ja ilmapallo-oloa ennen ateriaa nautittuna.

Rakkolaastarit on ehkä vakioin asia matkalääkekaapissani. Wonderm® Blister Defence silikonisidos on yksi parhaista testaamista rakkoja ehkäisevistä “laastareista”. Kooltaan se on tarpeeksi iso peittääkseen vaaravyöhykkeellä olevan alueen ja Wondermin ulkopinta on epälaastarimaisen liukas, joten se toimii tosi hyvin vaatteiden alla, sukissa ja kengissä.
Parhaimmillaan Wonderm on, jos sen älyää laittaa paikoilleen jo ennen, ennenkuin rakko on päässyt pahaksi ja puhjennut. Tai mieluiten jo ihan etukäteen. Kuulin muuten hyvän vinkin, että tuota voi käyttää myös vaatteiden alla, jos vaikka mekon vetoketjun pää tai paljettipaidan sauma raapii ihoa. Siitä vaan yksi Wonderm paikoilleen suojaamaan ihoa! En ole vielä ehtinyt itse testata tuota, mutta idea on mielestäni aivan nerokas! (Samaan osastoon melkein menee myös maratoonareitten – etenkin miesten – paitojensa alle liimaamat hankaussuojat. Siihenkin tuo olisi varmasti ihan huippu vaihtoehto.)

Matkoilla käy helposti niin, että nukahtaminen on aika vaikeaa. Kaikki päivän aikana kerätyt vaikutteet ja uudet kokemukset pyörivät päässä; joskus koko kroppa käy ylikierroksilla. Vieraissa ympyröissä rauhallisen unirytmin löytyminen ei käy välttämättä ihan automaattisesti ja silloin on ihanaa, että tähänkin löytyy apua. Melarest Travel Mintin sisältämä melatoniini imeytyy nopeasti ja helpottaa nukahtamista.
Olin aikaisemmin kuvitellut, että melatoniinia käytettään lähinnä pahojen jet lag -oireiden hoitoon, mutta Italian reissullamme Tinni kertoi, että hän käyttää sitä usein ihan kotonakin, kun työstressi tai iltainen aktiivisuus vaikeuttaa nukahtamista. Sen jälkeen todella vasta kiinnostuin itsekin!
Näin sanoo Melarest Travel Mintin tiedote:
“Melatoniini on etenkin aivojen käpyrauhasesta erittyvä hormoni, joka osallistuu uni-valverytmin säätelyyn. Melatoniinin eritys lisääntyy pimeässä ja sillä on unettava vaikutus. Tämän vuoksi se helpottaa nukahtamista ja auttaa lyhentämään nukahtamisaikaa. Lisäksi se auttaa lievittämään aikaeron yksilöllisiä vaikutuksia. Tuote sopii sekä satunnaiseen että jatkuvaan käyttöön.”
LactraseGO -tabletteja, joka auttaa laktoosista oireita saavia herkuttelemaan vapaammin. Itselläni ei ole – ainakaan toistaiseksi – ollut mitään laktoosi-ongelmia, mutta Peetu on alkanut oireilla viimeisen reilun vuoden aikana. Voisi melkein sanoa, että LactraseGOn avulla on nyt jäätelökesä pelastettu!
Kaikkia tuotteita saa tosiaan apteekista ja jos kiinnostaa lukea enemmän käyttäjien omakohtaisia kokemuksia, kantsii poiketa kampanjasivulla, jonne kaikki jutut on koottu yhteen paikkaan!

Kruunuprinsessa Victoria täyttää tänään 38 vuotta. Sen kunniaksi olen poiminut muutaman suosikkini Vickanin asuista viime vuosilta. Tosiasiahan on se, että parikymppisenä kruunuprinsessa pukeutui varsin tätimäisesti, mutta iän karttuessa ja itsevarmuuden lisääntyessä hänestä on kuoriutunut todellinen tyylitaituri ja kaunotar.
Nimesin asut TOP 5 -valinnoiksi, mutta oikeasti todella upeita kokonaisuuksia olisi ollut vaikka miten paljon. Sanotaanko nyt sitten vaikka niin, että tässä on asusuosikkini, jotka syystä tai toisesta ovat erityisesti sykähdyttäneet.

Polarpris-palkintojenjakotapahtumaan tämän kesän alussa kruunuprinsessa Victoria oli pukeutunut ruotsalaisen Dagmarin hurmaavaan keveään silkkikreppimekkoon. Pitkät roikkuvat tupsumaiset korvikset ja kultainen kirjekuorilaukku täydentävät elegantin ja kesäisen kokonaisuuden. Rakastan tuota Dagmarin mekkoa ja sovitin siitä polvipituista versiota joskus viime keväänä. Budjetti vain ei siinä vaiheessa ihan taipunut investointiin asti.

Monivivahteiset beigen sävyt pukevat tummaa kruunuprinsessaa todella hyvin. Tässä illallisille menossa päivää ennen hänen ja prinssi Danielin häitä Elie Saabin upeassa luomuksessa.

Viime joulukuussa Nobel Galan jälkeisenä iltana tarjottavalla illallisella (THE KINGS DINNER FOR THE NOBEL LAUREATES 2014). Ankarasta googlauksesta huolimatta en saanut selvitettyä kenen käsialaa puku on, mutta yhtäkaikki häikäisevän upea ja elegantti kokonaisuus.

Pikkuveljen häissä tänä kesänä H&M:n luomuksessa. Arvostan tosi paljon sitä, että kruunuprinsessa valitsee usein ruotsalaisten suunnittelijoiden suunnittelemia asuja ja voi olla hyvinkin ennakkoluuloton. Ja luonnollisesti myös aina huikean tyylikäs ilmestys.

Olin Sveriges Radion suomekielisen toimituksen vieraana kommentoimassa kruunuprinsessa Victorian ja prinssi Danielin häitä suorassa lähetyksessä. Onneksi siellä oli lisäksi kaksi muuta kommentaattoria ja kaksi toimittajaa. Pääsi nimittäin Mintulta pienet itkut, kun Victoria astui ensimmäisen kerran esiin ihanassa hääpuvussaan eikä puhumisesta tullut yhtään mitään – sen verran sykädyttävä näky oli. Pär Engshedenin suunnittelema puku on kertakaikkiaan mielettömän upea ja sopii kantajalleen juuri niin täydellisesti kuin vaan voi toivoa!
Bonuksena vielä superhurmaava prinsessa Estelle tänään äiti-Victorian syntymäpäivillä.

Voipi olla, että ruotsin kuningashuoneen prinssessojen muoti- ja tyyliperinteille on ainakin yksi innokas jatkaja tiedossa!
Kuvat: Elle.se, Stella Pictures

Iso-Britannian tuore prinsessa, Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Prinsessa Charlotte, kastettiin viime sunnuntaina. Koko poppoo oli tietty puettu ja stailattu tilaisuutta varten ihan vimpan päälle, mutta ehdottomasti kaikkein hurmaavin oli prinssi George!
Pikkuprinssi oli pukeutunut (puettu…) punaisiin polvihousuihin ja punaisella brodeerattuun valkoiseen kauluspaitaan, kokonaisuuden täydensi mustat remmikengät ja valkoiset nilkkasukat. Ihan väkisinkin tulee ajatelleeksi, että vaatteiden valinta oli kunnianosoitus prinsessa Dianalle. Kysymyksessä on nimittäin tismalleen sama asu, johon isä-prinssi William oli puettu hänen pikkuveljen prinssi Harryn ristiäisissä.

No onhan tämä tulokaskin aivan järkyn suloinen! Kastemekko on sama, jota isoveli prinssi George käytti omissa ristiäisissään ja tarkka replika vuonna 1841 Queen Victorian vanhimmalle tyttärelle (Victoria hänkin, hauskoja noi kuninkaalliset…) valmistetusta mekosta. Alkuperäinen on nyt konservoitu säilöön, mutta tosi ihanalta näyttää tuo käsin hienosta Honiton-pitsistä valmistettu ja valkoisella silkkisatiinilla vuorattu uusiomekkokin.

Tyylipisteitä hurmaavista vintage-henkisistä vaunuista! Ymmärrän toki, että kaiken maailman bugaboot toimivat huomattavasti ketterämmin urbaanissa city-viidakossa, mutta retro-vankkurit voittavat kyllä selkeästi, kun puhutaan tyylikkyydestä.
Kate Middleton oli ristiäisissä juuri niin virheettömän tyylikäs kuin hänellä on tapana. Takki/mekko/takkimekko on Alexander McQueenin ja hattu brittikuninkaallisten vaki-modistin, Jane Taylorin käsialaa.

Kuningataräiti on aina aivan vastustamattoman herttainen, mutta ihan täysiä pisteitä en kyllä turhan jäykkälinjaisesta hatusta anna. Asun hento, lämmin vaaleanpunainen on sen sijaan just ihana!

Pippa Middleton oli pukeutunut saman tyyliseen takkimekkoon kuin sisarensa. Itseasiassa sisarusten tyyli oli niin samanlainen, että mielestäni se on jo vähän outoa… Pippan mekon on suunnitellut Emilia Wickstead, mutta periaatteessa kokonaisuus olisi voinut tulla, kampausta ja hattua myöten samasta osoitteesta kuin juhlakalun äidin. 

Onko samankaltaisuus vahinko vai tarkoitus? Vahingolta vaikuttaa ainakin minusta – ja vielä aika nololta sikäli, kun sisarukset ovat monella tapaa muutenkin niin saman näköiset.

Tässä kuvassa näkyy vielä paremmin Kate Middletonin ihana nutturakampaus! Ja oli kuninkaallisia tai ei – äidin rakastava katse tuntuu hyvältä mahanpohjassa asti.
Kuvat: The British Monarchy & Elle

Yksi viimeviikkoisen Tampereen reissuni – sinänsä kyllä monista – kohokohdista oli illallinen tunnelmallisessa ja viihtyisässä Café Pispalassa. Ravintola sijaitsee varsin selkeästi sivussa kaikilta valtaväyliltä. Kävelymatkalla Tinnin luota Mariankadulta Pispalan sydämeen emme tavanneet paria lenkkeilijää ja koiran ulkoiluttajaa enempää porukkaa. Kontrasti viimeistä paikkaa myöten olevaan, lämminhenkiseen ravintolaan oli varsin selkeä.

Ravintolan ruokalista on aika suppea ja se vaihtuu usein. Mielestäni se on hyvän keittiön merkki: ensinnäkään ei ole tarpeen pitää ziljoonaa vaihtoehtoa listalla, kun kaikki on hyvää – toisaalta lyhyt lista takaa riittävän kierron, joten raaka-aineet ovat aina tuoreita ja lisäksi usein vaihtuvat annokset mahdollistavat aina sesongin parhaiden raaka-aineiden käytön.
Me söimme meksikolaistyylistä fuusio-kanapataa, jossa oli paljon vihanneksia, hauskoja taco-sipsisuikaleita ja nokare guacamolea. Kyytipoikana suomalaista Keisari-olutta. Ruoka oli oikein mainiota, palvelu erinomaisen mutkatonta ja ystävällistä. Poistuimme paikalta hyvin tyytyväisinä.

Tällä viikolla menun teemana näyttää olevan “skanaasia” ja täytyy sanoa, että listalla olevat skandinaavis-aasialaiset annokset kyllä houkuttelisivat, jos matkaa ei olisi nyt taas niin paljon. Viikottain vaihtuvan ruokalistan löytää helpoiten Café Pispalan facebook-sivuilta. Viikonloppuisin tarjolla on myös brunssi, joka on mm. Tinnin ja Tuiken erikseen siippoineen testaama ja hyväksi havaitsema. Muistaakseni kulinaristiystäväni kehuivat erityisesti paikan pannukkakkuja.

 
Vinkkinä siis sekä tamperelaisille, jotka eivät vielä ole Café Pispalaa löytäneet että ex-kotikaupunkiini matkalla olevat: ihana pikkuravintola on todellakin pienen kiertotien väärti – parhaat paikat eivät näköjään Tampereella(kaan) löydy välttämättä pääkadun varrelta!

Helsinkiin on avattu Pohjoismaiden ensimmäinen Indigo -hotelliketjuun kuuluva tyylikäs boutique-hotelli, Hotel Indigo. Me ulkopaikkakuntalaiset Indiedays-bloggarit saatiin yöpyä viimeviikonlopun ID-hulinoiden yhteydessä ilmaiseksi tuossa vasta vähän aikaa sitten avatussa paikassa.
Testiajo sopii tällaiselle hotellifanille mainiosti! Tiedän, että monet, jotka joutuvat työnsä vuoksi pakkomatkustamaan paljon, eivät ole ollenkaan niin otettuja siitä, että joutuvat nukkumaan muualla kuin omassa sängyssään. Itse rakastan sitä, kun joku muu siivoaa, laittaa ruuan, toimittaa jääpaloja huoneeseen, neuvoo, minne kannattaa mennä – ja aivan erityisesti rakastan hotellisänkyjen sileäksi mankeloituja lakanoita sekä tietty hotelliaamiaisia.

Tässä siis kokemuksiani pikaiselta yhden yön visiitiltä Hotel Indigossa vinkkinä niille, jotka aina silloin tällöin yöpyvät Helsingissä.
Jossain lukemistani lehdistä on hauska matkustusaiheinen juttusarja, jossa julkkiksilta kysellään parhaimpia ja kauheimpia matkamuistoja, suosikkilomakohteita etc. Suosikkikysymykseni on kuitenkin: “mitä teet ensimmäisenä, kun tulet hotellihuoneeseen”. Aikaisemmin luulin, että kaikki tietenkin katsovat ensimmäisenä kylpyhuoneeseen (pitää tarkistaa siisteys, varustelutaso ja että pyyhkeet & vessapaperi ovat paikoillaan), mutta yllättävän moni ilmoittaa katsovansa ikkunasta ulos/testaavansa sängyn pehmeyden/tarkistavansa minibaarin/avaavansa telkkarin etc. Hassua – ja jotenkin inhimilistä!

Helsingin Hotel Indigo sijaitsee niin keskeisellä paikalla osoitteessa Bulevardi 26, että tällainen epähelsinkiläinen löytää paikalle helposti. Käsittääkseni kaikilla maailman Indigo hotelleilla on oma persoonallinen ilmeensä ja teemansa. Itse tykkäsin ainakin tosi paljon tämän hotellin retro-meets-harbour-meets-Finnish-design -tyylistä.
Kaikki on selkeästi viimeisen päälle mietitty, mikä ilahduttaa esteetikon silmää. Ihanaa myös se, että pohjoismainen tyylikkyys ei enää tarkoita samaa kuin tyhjät valkoiset pinnat. Erityisesti viehätyin kaikkiin rouheisiin meriteemoihin. Ykkösenä suihkukopin lasiseinän rakennuspalkki-installaatio ja ison seinän magee viivapiirroslaiva. Palkitut suomalaiset designerit Linda Linko, Pietari Posti ja Satu Maaranen ovat suunnitelleet sisutukseen elementtejä. 

Tässä on vielä parempi kuva laivaseinästä. Samasta kuvasta selvinnee myös Hotel Indigon ehkä ainokainen heikko lenkki. Perushuoneet eivät ole mitenkään erityisen suuria. Yhdelle hengelle ja yhdeksi yöksi tuo oli aivan superihana, mutta kun näin testikäyttäjän näkökulmasta mietiskelin sellaista skenaariota, että jos vaikka olisin jonkun ystävättäreni kanssa kahden-kolmen yön yhdistetyllä kulttuuri- ja shoppailureissulla, tila olisi kyllä todella koetuksella.
Kaapista löytyy kyllä onneksi ihan reilu henkariarsenaali – ja laatikko-/hyllytilaa on myöskin kohtuullisesti. Voisin kuitenkin kuvitella, että hotellin tarjoamissa hiukan perushuonetta tilavammissa vaihtoehdoissa olisi mukavampi yöpyä – etenkin yhtä yötä pidemmillä visiiteillä.

Muuten tuon ihan perushuoneenkin standardi on mielestäni aivan mainio. Estetiikan lisäksi vierasta hemmotellaan mm. aivan mielettömän upealla, ziljoonin tyynyin piffatulla sängyllä, Nespresso-kahvikoneella (ikuisen vedenkeittimen ja pikakahvin sijaan – ja sieltä löytyi jopa lemppareitani – niitä vihreisiin kapseleihin pakattuja!) ja aivan järkyn ihanalla suihkulla. Kuvasta ei oikein selviä mittasuhteet, mutta tuollaisen pizza-lautasen kokoisen sadevesisuihkun ottaisin kyllä niin mieluusti kotiinkin!
Ja koska hotellihuoneen kylppäri on itselleni aina niin tärkeä, pitää myös mainita se, että tarjolla on aivan ihanaa Avedan kosmetiikkaa ja ziljoona minipikkupyyhettä käsipyyhkeeksi. Tuollaiset pienet jutut merkkaa yleensä tosi paljon.

Itse huoneen ja yleisen palvelukokemuksen lisäksi hotellin aamiainen on mielestäni yksi tärkeimpiä laatukokemukseen vaikuttavia tekijöitä. Sinänsä hiukan ristiriitaista, sillä arkisin saan tuskin nautittua mitään yhtä näkkileipää kummempaa aamupalaa, mutta hotellissa vedän mielelläni kunnon aterian (niinkuin kuvasta näkyy… haha!), jolla selviän iltaan asti.
Hotel Indigon aamiainen saa ehdottomasti hyväksytty-leiman otsaansa. Pisteitä erityisesti siitä, että tuoreet hedelmät, joista saattoi koota oman hedelmäsalaattinsa, olivat kaikki oikeasti tuoreita, suurimmasta osasta oli tiedossa, mistä raaka-aineet tulevat (kasvikset Lapinjärveltä, kalat ja juustot Ahvenanmaalta, hillot ja leivät ovat omaa tuotantoa) – ja suurin osa kaikesta on luomua.
Kaikki aamiaisella oli niin hyvää ja söpösti esille laitettu – jopa pannukahvi on maukasta, tuoretta ja sopivan kuumaa – että en mitenkään haluaisi valittaa. Mutta jos he vaikka hotellilla sattuvat lukemaan tämän postauksen, niin Mintun kehitysehdotuksena olisi, että tarjolla olisi myös hieman pehmeämmäksi keitettyjä munia ja munakuppeja (siis oikeasti, vain kovaksi keitettyjä munia ja ei munakuppeja. Hotelliaamiaisella. Todella tuli sellainen olo, että mun on pakko ollut missata joku radikaali ruokatrendi – eihän tämä muuten voi olla mahdollista?).
Toinen toivomus olisi, että tarjolla olisi maukkaita maustekurkkuja. Maalaispaté on yksi peruspaheeni hotelliaamiaisella – ja Hotel Indigossa se oli to-del-la hyvää – mutta sen kanssa pitäisi olla maustekurkkua. No pitäisi, pitäisi.

Kaiken kaikkiaan vierailuni Hotel Indigossa oli kuitenkin poikkeuksellisen nautittava. Yksi suuri syy siihen oli mukava, joustava, ystävällinen ja auttavainen palveluasenne, jonka jokaikinen hotellin työntekijä tuntui ei vain oppineen, vaan myös sisäistäneen täydellisesti. Jopa se baarimikko, jonka kohtasin ID Blog Awardseista supernälkäisenä kotiutuessani, oli vain ja ainoastaan superauttavainen, kun halusin jotain syötävää.
Hotellin ravintolan keittiö oli jo sulkeutunut, tavallaan harmi, sillä hotellin ravintolat Bröd Punavuori ja Soup & Juice ovat kuulemma tosi hyviä. Mutta en halunnut sipsejä tai pähkinöitä, joita olisi ollut vielä baarissa tarjolla. Sen sijaan, että baarimikko olisi ärtynyt tai ylimielinen väärään aikaan häiritsevää asiakasta kohtaan, hän järjesti, että sain tilattua ihanat serrano-kinkkuleivät suoraan huoneeseen toimitettuna. Eikä ollut edes kallista!
Eli annan ehdottomasti täydet pisteet palvelusta kautta linjan. Palvelu oli niin ihanan ystävällistä, rennon ymmärtäväistä ja luonnollisen oloista, että pisteet olisivat tulleet varmasti muutenkin. Se, että muualla Helsingin visiitilläni (mm. Indiedays Blog Awardseissa) tapasin sitä perinteisempää suomalaista palvelukulttuuria, jossa palvelutyössä oleva henkilö a) ilmaisee, että asiakas häiritsee häntä työaikana tai b) kokee olevansa oikeutettu kouluttamaan asiakasta tietynlaiseen häntä häiritsemättömään käyttäytymiseen, toki vielä erityisesti alleviivasi Hotel Indigon henkilökunnan auttavaista, joustavaa ja luonnikasta asennetta työhönsä.
Puolet nyt jo kohtuupitkästä elämästään erilaisissa palveluammateissa viettänyt Minttu kiittää!
Piti ihan muutamalla sanalla kommentoida uutta hotellia ja kokemuksia siitä. Näköjään matkareportteri ja mielipideautomaatti minussa heräsi kirjoitushommiin, kun teksti vaan venyy. Pari asiaa haluan silti vielä sanoa.
Kun on reissussa, hotellin sijainnilla on yleensä todella paljon merkitystä. Joskus tulee valittua joku ihan random-hotelli vain siksi, että se on lähellä jotain tapahtumaa tai juttua, minkä takia ylipäätään on matkoilla. Helsingin Hotel Indigo sijaitsee tosi kivasti vähän sisemmällä Bulevardilla niin, että ihan ydinkeskustan yö-örvellys ei häiritse unia, mutta kuitenkin tosi lähellä kaikkia kivoja putiikkeja ja muuta elämää. Itse löysin esmes aivan hillittömän kivan  ja hyvän sushi-paikan, kun lähdin vain randomisti vähän haukkaamaan happea ja etsimään jotain syötävää ID-päivän päivä- ja iltatapahtuman välissä.
Jos nyt innostuit Helsingin reissusta ja testaamaan Hotel Indigoa, niin tästä pääsee suoraan varauksiin. Mielestäni siellä on nyt jotain tosi kivoja avajaistarjouksia (ei mitään blogiyhteistöitä – vaan ihan tavallisia), jotka ovat voimassa toukokuun ajan.

Upean voimanaisen, Minna Canthin, kunniaksi vietettävä tasa-arvon päivä on jo päättymässä. Tasa-arvon ajatuksia sietää silti levitellä ihan kaikkina vuoden päivinä. Jotenkin tuntuu, että juuri tämän merkkipäivän soisi kokevan samanlaisen kohtalon kuin Halloweenit ja muut tuontijuhlat, mutta toisin päin – voisimme viedä maailmalle selkeästi tasa-arvoa korostavan ja siitä muistuttavan tapahtuman. Periaatteessahan sellainen toki on jo olemassa. Vastikää vietetyn naisten päivän perimmäinen tarkoitus ei todellakaan ollut olla mikään kakkosystävänpäivä, jolloin naisia hellitään ja paapotaan spa-hoidoin, suklaarasioin ja muilla perinteisiä sukupuolirooleja vahvistavilla rituaaleilla, vaan taistella epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
No, tarkoitus ei ollut taas ryhtyä paasaamaan. Ajattelin laittaa tähän kaimani merkkipäivän kunniaksi muutamia hänen ajatuksiaan, otsikon lisäksi.
”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys.”
“Minä vähät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat!“

“Hullu työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin. Mutta työ se sentään on hauskinta elämässä – ei siitä mihinkään pääse.”
” Elämä on taistelua, ihanaa taistelua!“
Tiesittekö muuten, että Minna Canth on ainoa nainen, jolle on omistettu Suomessa oma liputuspäivä? Täällä meillä sitä ei tietty näkynyt ja muutenkin ruotsalaisten liputustavat ovat varsin erilaiset ihan historiallisista syistä. Kuitenkin tuo tosiasia mielestäni sekä alleviivaa päivän tärkeyttä että Minna Canthin merkitystä naisen aseman kehitykselle Suomessa.

Tasa-arvon päivän toimistoasu koostui synttärilahjaksi itselleni hankkimastani Asoksen kashmir-neuletakista, pitkästä kynähameesta ja kevätfiilisväriä on tuomassa Acnen nasta t-paita. Tykkään tosi paljon tuosta teepparista, mutta niin monet on onnistunut tulkitsemaan sen printin niin totaalisen väärin (“ai, milloin olet ollut Nevadassa”, vaikka paidassa lukee selkeästi “Nevada Sweden”), että lopulta olen käyttänyt sitä aika harvoin.

 

• t-paita, Acne
• neuletakki, Asos
• hame, H&M
• kengät, Acne