Karkki, Peetu ja Eric ovat palanneet onnistuneelta pääsiäisreissulta Åresta. Kivaa kuulemma oli, rinteet huippukunnossa, kelit muutenkin erinomaiset ja after skissä rento meininki. Reissulaiset haluavat sanoa kaikille terkkuja Åresta näiden muutamien matkakuvien myötä.
Kotona maistui sitten taas datailu sängyn päällä loikoillen, kissa kainalossa. 🙂
Poikettiin eilen illalla Silverin kanssa aika uudessa, trendikkääksi hypetetyssä Miss Voon -ravintolassa. Paikka on tosi suosittu, eikä sinne yleensä mahdu ilman pöytävarausta. Näin pitkäperjantaina oli kuitenkin sen verran hiljaista (koko city vaikutti ihan poikkeuksellisen kuolleelta!), että saatiin pöytä ihan ilman odottelua.
Ruoka Miss Voonissa on kekseliästä ja niin – trendikästä kai sekin. Annokset ovat aasialaisvaikutteisia with a Nordic twist. Joku muukin on ilmeisesti tykännyt, sillä paikka on saanut suosituksen sekä arvostetuissa Michelin Guidessa että ruotsalaisessa White Guidessa.
Ravintolaa on myös ylistänyt järjestään jokaikinen täkäläinen ravintolatoimittaja arvosteluissaan. Tuollainen aina kiinnostaa Minttua – pitäähän se nyt tsekata, mistä täällä kuhistaan. Niinpä ei ollut vaikea keksiä ehdotusta, missä tavattaisiin.
Palvelu oli erittäin ystävällistä ja kotoisen mutkatonta. Eli ei tullut yhtään sellainen olo, että henkilökunnalle olisi noussut kehut ja trendikkyys hattuun, niinkuin joskus valitettavasti käy. Ei ole ollenkaan ravintolalle eduksi, jos asiakas tuntee olonsa vaivautuneeksi ja epämukavaksi. Tarjoilijat suhtautuivat ihan ymmärtäväisesti siihenkin, että meillä meni varmaan 45 minuuttia ennenkuin ehdittiin edes vilkaista menua. Pitihän sitä nyt ensimmäisenä päivittää päällimmäiset kuulumiset! 🙂
Toisen bloggarin kanssa ravintolassa käymisessä on se(kin) hyvä puoli, ettei tosiaankaan tarvitse selitellä sitä, miksi jokaisesta annoksesta, sampanjalasillisesta, ruokalistasta etc. pitää napsia kuvia. Haha!
Yhteisistä puheenaiheistakaan ei ole pulaa. Meillä on jo Silverin kanssa molemmilla viisi (!!) vuotta bloggausta takana ja jaksettiin jauhaa siitä, miten älyttömästi koko muotiblogiskene on tänä aikana muuttunut. Kumpikaan ei todellakaan haikaile takaisin niihin alkuaikojen kotikutoisiin tunnelmiin, mutta kyllähän kehitys on tuonut mukanaan myös vähän vähemmän kivoja lieveilmiöitä. Kuitenkin esim. joidenkin blogien ammattimaistuminen ja bloggaamisen muuttuminen työksi on vain ja ainoastaan positiivista. Sama ilmiö kun on ihan tuttu minkä tahansa muunkin harrastuksen kohdalla. Jos jääkiekosta, muffinssien leipomisesta, runojen kirjoittamisesta tai koirien kasvattamisesta voi tulla harrastuksen kautta työ, miksei myös bloggaamisesta? Blogosfäärissä on kuitenkin aina tilaa ja tilausta myös harrastelijoille.
Kaikki Miss Voonin annokset ovat kokoa “keskisuuri” (tai pieni oikeastaan). Eli vähän suurempia kuin alkupalat, mutta kuitenkin selkeästi pienempiä kuin normaali pääruoka. Tarjoilija suositteli, että illallinen koostuu noin 2 – 4 annoksesta. Minttu tilasi kaksi annosta ja Silver kolme. Ihan ensimmäisenä pöytään tuli friteerattuja jättikatkarapuja ja kastiketta. Limeltä ja kevyesti chililtä maistuva kastike oli niin hyvää, että vähältä piti, etten ottanut ja nuollut tuota pientä kulhoa! Silver otti lisäksi pilgrimmusslor (auttakaa, mitä nämä on suomeksi!!).
Toiseksi annokseksi tilasin ruohovasikkaa. Ihan lempeänmaukas sekin, ehkä aavistuksen liiankin lempeä pikanttien rapujen jälkeen. Liha oli tosin taivaallisen pehmoista ja mureaa. Ohuksi siivuiksi leikattuna se suorastaan suli suussa.
Paikkaa on kehuttu niin new yorkilaiseksi kuin se ylipäätään Manhattanin ulkopuolella on mahdollista . En ole ikinä käynyt New Yorkissa (shame on me!), mutta tykkäsin oikein kovasti ravintolan tunnelmasta. Keittiö on auki poikkeuksellisen myöhään – peräti yhteen asti yöllä, joten myöhäisempikin illastaja saa kupunsa täyteen. Viikonloppuisin paikalla on myös dj. Tosin pitkäperjantai oli poikkeus, joten sen sopivuudesta tai sopimattomuudesta en osaa sanoa mitään.
Mikään ihan ilmainen paikka Miss Voon ei ole. Vaikka annokset sinänsä eivät ole kovinkaan kalliita, tulee illallisesta helposti hintava, kun annoksia tilaa useamman. Ruuan lisäksi kuulemma paikan drinkit ovat huolella tehtyjä ja maistamisen arvoisia. Me pysyttiin vain kuplivassa, joten tuohon en osaa sanoa mitään. Heti sisäänkäynnin jälkeen on tosin ihan kivan oloinen pieni baari-alue ja ajattelin kyllä, että siellä voisi joskus toisella kertaa pistäytyä vaikka ihan pelkästään drinkillä.
Miss Voon sijaitsee osoitteessa Sturegatan 22 – eli ihan lähellä cityn ja Östermalmin shoppailualueita. Voin kyllä suositella lämpimästi paikkaa ainakin kaikille niille, jotka tykkäävät aasialaisvaikutteisesta ruuasta. Mikään pihvimättömesta Miss Voon ei todellakaan ole, mutta tunnelmaltaan tosi kiva ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen!
On joka kerta aivan yhtä fantastinen ihanaa käydä Tampereella. Rakastan kävellä pitkin poikin katuja mieli samalla kertaa nostalgisen onnellisena ja lämpimällä tavalla haikeana. Keskustasta, Pyynikiltä, Tammelasta, Amurista, Hämeenpuistosta… etc on täysin mahdotonta löytää yhtäkään kolkkaa, joka ei olisi täynnä muistoja.
Tällä kertaa visiittini ainoaan oikeaan kotikaupunkiini oli lievästi sanottuna pikainen. Muutamia kunnon Tampere-klassikoita ehdin kuitenkin mahduttaa tähänkin reissuun.
Lauantai-iltana tapasin vanhoja rakkaita ystäviäni likilegendaarisessa ravintola Tillikassa. Ja jos itse ravintola nauttii jonkinlaisesta kulttimaineesta on Tillikan pyttipannu aivan tyylipuhdas klassikko! Mikään ei voita pyttärin ravitsevaa ja ihmistä elvyttävää voimaa – etenkin, jos edellisenä iltana on tullut vähän juhlittua! 🙂
Tänään herättiin aivan uskomattoman hienoon, aurinkoiseen sunnuntaihin. Aurinko paistoi puhtaan siniseltä taivaalta ja lämpöäkin oli melkein 10 astetta. Ei muuta kuin saunakamat kassiin ja nokka kohti Rauhaniemeä.
Onnellinen ja seesteinen olo, mikä seuraa sauna-avantokomboa on ihan uskomattoman mahtava!! Sitä en vain tajua, että miten ne sadat ihmiset uskaltavat edelleen hillua jäällä. Eikö jäiden pitäisi olla ihan hengenvaarallisen arvaamattomassa kunnossa tähän aikaan keväästä?
Saunomisen jälkeen maistui herkullinen “brunssi” kahvila Aamuruskossa. 🙂
Vaikka olenkin sellainen nyyhky, että voin fiilistellä jotain kadunkulmaa vain siksi, että se tuo mieleen jonkun muka merkittävän tapahtuman tai keskustelun, tärkeintä on kuitenkin kohtaamiset ihmisten kanssa. Tänä viikonloppuna onnistuin törmäämään sattumalta vanhaan luokkakaveriin, jumppatuttuun GoGolta ja entiseen naapuriin. Siitä jos mistä tulee aito kotikaupunki-olo!
No Tukholma on hieno kaupunki ja viihdyn siellä erinomaisesti. Enkä oikeastaan haikaile Tampereelle pysyvästi, vaikka siellä onkin aina ihana käydä. Onneksi välimatka on lyhyt ja matkustaminen helppoa. Toista se olisi, jos olisi muuttanut jonnekin Singaporeen. Nyt on ohjelmassa leipäjuusto- ja karjalanpiirakkaostokset, sitten onkin aika suunnata nokka kotia kohti. 🙂
Täällä ollaan! Kivaa!
Montaa tuntia ei tullut nukuttua viime yönä, vaikka pääsinkin punkkaan ajoissa. On tää vaan sen verran jänskiä puuhaa!
Lento lähti aamulla 9.15 Tukholman pienemmältä, Bromman, lentökentältä. Tykkään ihan mielettömästi tuosta Bromman kentästä. Se on jotenkin herttaisen pikkukaupunkimainen. Ja lisäksi sinne pääsee tosi kätevästi ja nopeasti tavallisilla julkisilla liikennevälineillä. Kannattaa panna mieleen, jos on reissua Tukholmaan. Mun käsittääkseni ainakin Finnair ja FlyBe lentää Suomesta Brommaan.
Sen sijaan en suorastaan hihkunut, kun näin lentokoneemme… En ole oikeastaan varsinaisesti lentopelkoinen, mutta pikkuinen pörr-pörr -kone varsinkin tällaisena tuulisena päivänä! On kyllä oikeasti aika ällöä, kun kone heittelehtii holtittoman oloisesti puolelta toiselle jo kiitoradalla…. No, nousua ja laskua lukuunottamatta, matka oli tosi tasainen. 🙂
Ja nyt olen onnellisesti täällä Helsingin keskustan Holiday Inn -hotellissa, johon meidät kaukomatkalaiset Indiedaysiläiset on majoitettu! Jotenkin aina sellainen kiva, kutkuttava “olen matkalla” -olo, kun on hotellissa. Täällä ei kyllä ollut suklaata tyynyllä, kun tulin huoneeseen, mutta ehkä se on vaan parempi, kun ajatellaan, miten tiukka tuo mun illan pukuni on. Haha!
Yritin ikuistaa peilin kautta kaunista Nougatin silkkineulepaitaa, joka oli mustan kynähameen kanssa matka-asuni tänään. Onnistui niinsanotusti aika hyvin. 🙂 Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tänään ei taida tulla kuvia oikeasta juhla-outfitista, koska hyviä kuvia saa varmaan vasta illalla juhlista.
Hoksasin heti lentokentällä, että pari elintärkeää asiaa oli jäänyt kotiin, nimittäin huulikiilto ja valokynä. Huulikiilto on mulle aina ihan must! Tykkään eniten aika neutraaleista ja ei kovin tahmaisista kiilloista. En käytä käytännössä koskaan huulipunaa, juhliin kyllä rajaan huuleni yleensä. Mutta siis ilman huulikiiltoa en pärjää! Vaihdoin illalla vielä viimetipassa toiseen käsilaukkuun ja niinhän normaalisti käyttämäni kiilto jäi siihen toiseen.
Bromman kentän miinuspuolia on se, että siellä ei ole kovin iso tax free -valikoima. Niinpä päädyin vanhaan tuttuum Cliniquen huulikiiltoon, vaikka se onkin makuuni aavistuksen liian tahmea. Kaikki muut oli joko liian värikkäitä/peittäviä tai ihan liian glitterisiä – mikä on ihan ehdoton no-no.
Toinen asia, minkä unohdin kotiin on YSL:n valokynä!! Aaargh! Mietin pitkään, että nappaisinko sellaisenkin mukaan tax freestä, mutta sitten olin niin pihi, että päätin olla pandana illalla. Ei voi mitään… Valokynä on mun mielestäni ihan huippu, mutta avattuna se ei kestä kovin kauaa, enkä nyt ollut sillä fiiliksellä, että olisin halunnut heivata menemään 35 euroa…
Nyt mun pitäisi lähteä kiiruunvilkkaa lähimpään Lindexiin sukkahousuostoksille. Ja tarvitsen ehdottomasti mustan neuletakin illaksi takin alle. Miksei kukaan kertonut, että täällä on näin kylmä!!
Ja jostain syystä mun kännykkäni ei löydä täältä ollenkaan verkkoa… Olen käynnistänyt rakkineen vaikka miten monta kertaa uudelleen!
Mukavaa perjantaita teille kaikille siellä ruudun takana! Palataan huomenna juhlakuvin ja -juoruin!
xoxo
Minttu 🙂
Tiedättehän sen tunteen, kun on ulkomailla jossain ja haluaisi mennä syömään johonkin kivaan paikallisten suosimaan ravintolaan? Ja niin sitä kuitenkin päätyy parhaimmassa tapauksessa johonkin ihan ookoo paikkaan syömään melko hyvää ruokaa – tosin vieläkin useammin kohdalle osuu joku itsestään selvä, helposti löydettävä mesta, jossa keskinkertaisesta sapuskasta saa maksaa kohtuutonta ylihintaa. Tukholmassa tuollainen paikka olisi esim. Kungsträdgårdenin Friday’s… Keskeinen paikka, laatuun nähden kalliit hinnat ja ruuat ehkä sellaista McDonald’s plus -tasoa. Mutta sinnehän sitä on helppo päätyä, jos hengailee keskustassa shoppailemassa eikä tunne paikkoja.
No nyt tässä tulee ravintolavinkki, joka kannattaa laittaa talteen seuraavaa Tukholman reissua/keskustashoppailukierrosta varten: aivan törkeän hyvää – ja asiasta jotain tietävien mukaan myös uskomattoman autenttista – meksikolaista “pikaruokaa” saa pienestä La Neta -ravintolasta!
Ruokalistaa ei ole pituudella pilattu. Tarjolla on muutamia eri vaihtoehtoja tacoja ja quesadilloja. Mutta se riittää! Ruoka on tosiaan ihan tajuttoman hyvää ja vaatimattomasti, etten jopa sanoisi hieman askeettisesti sisustettu ravintola on aina täynnä ihmisiä. Kesällä ravintola leviää iloisen epäpohjoismaalaisesti ulos asti, mutta näin talvella pitää yrittää löytää oma lokonen pöytien ääreltä.
Henkilökunta on pääasiassa espanjankielistä, mutta kyllä siellä aina joku sen verran ruotsia tai englantia puhuu, että tilaushommat saadaan selvitettyä. Ja hinnat ovat Tukholman mittakaavassa todella edulliset. (Peetu huudahti juuri tuossa keittiöstä, että “voi paljastatko sä nyt mun parhaan Tukholmavinkkini kaikille sun blogin lukijoille!!” :D)
Lättyset tulee nopsasti pöytään konstailemattomilla muovilautasilla. Täytteissä on valinnanvaraa ja kasvissyöjille on monta eri vaihtoehtoa. Täytteet eivät ole valmiiksi mitenkään erityisen tulisia tai hurjasti maustettuja. Tarjolla on kaikenlaisia salsoja ja sooseja, sipuli- ja korianterisilppua, joilla herkut voi maustaa just mieleisekseen.
Nom nom nom nom nom nom…
Tosiaan, ympäristö on aika simppeli, mutta sen ei kannata antaa hämätä. Ruoka on todella hyvää (jos ei nyt tullut vielä sanottua… haha!) ja meininki ihan kuin olisi tehnyt pienen pikatripin Meksikoon!
Eikä tuo Barnhusgatan 2 nyt niiin kaukana parhaimmilta shoppailualueilta ole. Hötorgetin t-bana-asemalta tuonne kävelee maks. 10 minuuttia. Ja jokaikinen minuutti on sen väärti!!
Heips! Täällä Gili Trawanganilla ollaan edelleen. Mitkään laivat, sen paremmin isot kuin pienetkään, ei kulje Balille myrskyn takia. Nyt alkaa kotiinlähtölento olla jo niin lähellä, että on pakko ottaa kovemmat keinot käyttöön. Lähisaarelle Lombokille pääsee (toivottavasti) laivalla huomenna ja illaksi meillä on nyt ostettuna lentoliput sieltä Balille.
Suunniteltu visiitti Balin Suomen konsulaattiin äänestämään taitaa nyt jäädä tekemättä. Toivottavasti paras voittaa siitä huolimatta.
Nyt on ihan pakko esitellä muutama Reggae baarin vakiasukasta:
Mini-Stigu reggae-henkisillä kevyillä päiväunosilla.
Pirkko ja Musta Mouruaja ottavat matsia. 🙂
Rantapummikisulauman ehdoton kunkku, Pirkko, pistää kampoihin kaksi kertaa isommillekin kissoille.
Kisujen elämästä voi lukea lisää naapuribambumajan valtiattaren blogista Moottoritiellä on Puuma.
Ja ollaan täällä mekin…
Rakkain terkuin Minttu ja Vesa! <3
