Viime perjantaina avattiin Tukholmaan Biblioteksgatanille uusi & Other Stories -putiikki. Käytiin tietty heti Karkin kanssa paikanpäällä todistamassa ihmettä ja tsekkailemassa tarjontaa. Olin itseasiassa bongannut jo etukäteen nettikaupasta, mitä juttuja haluaisin erityisesti ostoaikeissa katsastaa, joten visiitistä tuli varsin tavoitehakuinen.

Kauniit isot näyteikkunat hienossa vanhassa liikehuoneistossa. Samalla paikalla oli aikaisemmin Marc’O Polon liike, joka ensin avattiin suureellisten bileitten saattelemana, mutta aika pian joutui pienentämään myymälätilaa – ja nyt näköjään on sitten muuttanut jonnekin muualle.

& Other Stories -putiikin yleisilme on urbaani, funktionaalinen ja viimeistelemättömän karu. Studio-spottien tyylinen valaistus ja rakennusmateriaalista kasatun oloiset miljööt toimivat varsin tehokkaana taustana paikoin varsin haastavallekin designille. Myymälällä on helposti tunnistettava oma ilme ja aura – enkä kokenut olevan minkäänlaista vaaraa, että & Other Stories sekoittuisi sen paremmin mainstreamiin H&M:ään kuin hillityn aikuiseen COSiinkaan.

Oli ihan hyvä, että olin etukäteen miettinyt, mitä haluan putiikissa katsastaa. Ovilla seisovat portsarit tosin pitivät huolen, että sisällä ei ollut ihan mahoton tunku (niinkuin kuvasta näkyy), mutta väkeä oli kuitenkin liikkeellä sen verran paljon, että aika pian alkoi ahtaanpaikankammo nostaa hikeä otsalle.

Karkki ei niin innostunut & Other Stories -vaateista – olivat kuulemma liian kummallisia leikkauksiltaan. Sen sijaan hyvin varusteltu kosmetiikkaosasto ziljoonine sävyvaihtoehtoineen sai meikki- ja kosmetiikkafanilta varauksettoman kiitoksen.

& Other Stories alusvaateosastolle aion tehdä uuden täsmähyökkäyksen vielä. Monet jutut näyttivät juuri sellaisilta, joista tykkään: melko pelkistettyjä malleja, ehdottomasti ilman järjetöntä hörsötystä, mutta kuitenkin vähän jotain edgyä twistiä, joka tekee pukeutumisesta niin paljon hauskempaa. Avajaispäivänä pukukoppeihin oli niin älyttömät jonot, että ei tullut mieleenkään alkaa sovitella asioita.

I-ha-na pinkki laukku! Olen haaveksinut kirkasvärisestä aksenttilaukusta ja oikeastaan päätin jo etukäteen, että ostan tuon, nettikaupasta loppuunmyydyn laukun, jos niitä vain löytyy. Ja löytyihän niitä. Ulkonäöltään ja väriltään laukku on juuri niin upea kuin ajattelinkin. Valitettavasti kuitenkin (ei, en voi sille mitään, että olen kaikkien hankintojen kohdalla pikkutarkka niuho…) pikkuriikkinen magneettikiinnitys tuntui kaikkea muuta kuin turvalliselta. Ja kun sitten vielä totesin, että sinänsä ihana ja kaunis mattapinta on niin herkkä, että kaupassa esillä olevat kaksi laukkua olivat jo varsin naarmuiset. Ei tarvinnut miettiä pitkään, miltä kaunokainen olisi näyttänyt parin tositoimipäivän jälkeen.

No onhan se kyllä HIENO! Mutta kun on tällainen shoppailuvammainen, pelkkä päällipuolinen hienous ei valitettavasti riitä.

Kyllä, olisin halunnut tämän ihanaa hyvän oloista nahkaa olevan hameen. Murrettu hopeapinta on mielestäni niiin kaunis. Ehkä käyn sen vielä hakemassa. Kyllähän sitä hopeahameelle aina käyttöä löytyy? Ei ehkä ihan toimistolla, mutta jos vaikka ensi sesongin parhaaksi bileasuksi?

Jotain pientä löytyi Mintun ostoskassiin. Ei kylläkään mitään niistä asioista, joita olin katsellut etukäteen. Tosin syynä ei ollut pääasiassa se, että olisin ollut jotenkin pettynyt vaan yksinkertaisesti se, että en saanut itseäni pakotettua sovituskoppijonoon.

Kokonaisuudessaan putiikki on varsin iso. Ensimmäisellä kerralla olo jäi pikkuisen sekavaksi – esim. kenkiä tuntui olevan vähän joka toisella hyllyllä, mutta sitten yläkerrasta löytyi ihan kunnollinen kenkäosasto. Koruja, laukkuja, asusteita tai alusvaatteita ei ollut mitenkään selkeästi yhdessä paikkaa, vaan niitä sai bongailla eri “tyylisuuntien” miljöistä. Kuitenkin fiilis käynnin jälkeen oli ihan positiivinen ja dynaaminen, joten tavaroiden hajasijoittaminen ei ollut mikään hurja ongelma.

Kannattaa siis laittaa mieleen seuraava Tukholma-shoppailua varten myös & Other Stories -putiikki! Tarkka osoite on Biblioteksgatan 11 – eli juuri Stureplanin ja Biblioteksgatanin kulmassa,

Tukholmassa sataa tänään räntää. Mites siellä?

Ensimmäisen kerran  moneen vuoteen on sellainen tilanne, että sydäntalvelle ei ole suunnitteilla minkäänlaista breikkiä auringossa ja lämmössä. Pieni – tai no, ei ehkä ihan niin pienikään – kaukokaipuu tekee pesän mahanpohjaan, kun kesä tuntuu vielä olevan niin kovin kaukana. Eikä viimeisten kokemusten perusteella oikein voi luottaa siihenkään, että täällä mitään kunnon lämpötankkausta pystyisi toteuttamaan edes kesäkuukausien aikana.

En ole ihan varma lievittääkö vai pahentaako Peetun ihanat reissukuvat matkakuumetta. Jotenkin kuitenkin ihan lohdullista, että jossain meri kimaltaa, hiekka tarttuu varpaisiin ja muutenkin on kuumempaa.

Näiden kuvien myötä siis Peetun terveiset Aasiasta kaikille blogin lukijoille! Tytöt ovat kyllä tehneet muutakin kuin hengailleet biitsillä – Mintulla sattui vain nyt olemaan sellainen fiilinki päällä, että tänne valikoitui juuri nuo.

Peetun tämänhetkisistä kuulumisista sen verran, että Aasian turnee on takana ja tällä hetkellä tytöt majailevat Sydneyssä Australiassa. Ilmeisesti reissuporukka hajaantuu nyt ainakin hetkeksi, sillä Peetun olisi tarkoitus mennä töihin, mutta osa aikoo vain lomailla myös Ausseissa. Sydneystä suuntima otetaan kohti Melbournea, jonne on lennähtämässä myös Peetun hyvä ystävä, täällä blogissakin usein mukana ollut Liz, työviisumi taskussaan!

Käytiin tässä taannoin syömässä Tampereella käsittääkseni vain jokin aika sitten avatussa uudessa ravintolassa Ravinteli Huberissa. Olen tainnut täälläkin moneen kertaan julistaa, että en juurikaan syö lihaa – en edes joka kuukausi – mutta kokonaan kasvissyöjä en kuitenkaan enää ole. Entisen karaoke-kapakan tiloihin avattu Huber hemmottelee sitä pientä sisäistä lihansyöjääni. Seurueemme ainoa täyskasvissyöjä oli tosin myös hän tyytyväinen marinoituun ja grillattuun tofuunsa, mutta varsinaisesti en kyllä paikkaa voi suositella muuta kuin niille, jotka edes silloin tällöin nauttivat myös punaista lihaa.

Huberin sisustus on mukavasti trendikkään rouhea. Metallikehikkoiset lamput valaisevat tunnelmallisesti tiuhahkoon aseteltuja pötytäliinoittamattomia pöytiä. Tiettyä urbaania rustiikkiutta oli selvästi tavoiteltu ja ainakin tuollaisena iltana, kun väkeä on paikalla niin, että noin puolet pöydistä on miehitettyinä, se toimii oikein hyvin.

Ruuan tilaaminen tuntui melkoisen mutkikkaalta. En ole ihan sata varma, että lopulta edes tajusin, miten kaiken olisi pitänyt toimia. Käsitin kuitenkin, että keittiöllä on tietyn kokoisia lihakimpaleita, jotka sitten valmistetaan kokonaisena seurueelle. Tarjoilija yritti selvittää meille konseptia, mutta viestinnässä oli selvästi jotain hankaluuksia, koska tilaaminen oli käydä tuskallisen rasittavaksi tehtäväksi jopa meidän porukallemme. Sen verran kokemusta ravintolassa syömisestä on, että eipä luulisi ongelmaksi muodostuvan sentään omalla äidinkielellään tilaamisen.

Lopulta onnistuimme saamaan pöytään pari erinomaisen herkullista lihabiittiä, valikoiman kastikkeita ja valitsemamme lisukkeet. Entrecote oli oikein mehevää, ihanaa ja hyvää. Ribsit olivat melko kuivia ja vaikka toki tiedämme, että kylkiluissa ei tavallisestikaan ole paljoa kaluttavaa, olivat eteemme tuodut varsin hoikkia millä tahansa ribs-mittakaavalla mitattuna. Kastikkeet olivat maukkaita – joskin ehkä aavistuksen  yllätyksettömiä. Pöytäämme kannettiin lähes kaikkia tarjolla olevia lisukkeita ja yksimielinen mielipiteemme oli, että ne olivat täydellisen ihanan herkullisia. Luuytimellä vauhditettua perunapyreetä ei kannata missata!!

Huberiin kannattaa siis suunnata, kun tekee mieli hyvää lihaa. Paikka on sen verran uusi, että tarjoilijatkin varmaan vielä petraavat ulosantiaan, jolloin tilaamishässäkkä muuttuu asiakkaan kannalta miellyttävämmäksi. Yhden vinkin voisin heille antaa: jos koko seurue istuu h-moilasena, on ihan ookoo antaa selkeitä suosituksia, eikä vaan tuumailla, että tehkää miten haluatte. Talon laseittain myytävä samppanja on ihan raikasta ja reipasta – hyvinkin edullisen hintasa väärtiä ja maa-artisokkakeitto alkupalana sekä kookosta ja ananasta jälkiruokana ovat aivan järkyttävän hyviä!

Vietin reilun mittaisen viikonlopun Tampereella – henkisessä kotikaupungissani. Niinkuin eräskin ystäväni on sanonut: tytön voi viedä Tampereelta, mutta Tamperetta ei voi viedä tytöstä.

Koekäytin ahkerasti reissulla myös blogin kautta testiin saamaani Olympuksen PEN Lite -kameraa ja olen edelleenkin ihan nirvanassa. Rouva Automaattiasetuskin onnistuu saamaan ainakin omasta mielestään tunnelmaa tihkuvia kuvia. Arvostan!

Alkumatkassa oli pikkuriikkisiä ongelmanpoikasia. Tukholmaan hyökkäsi matkustuspäivänäni aivan järjetön lumimyrsky. Arlandan lentokenttä oli suljettu käytännössä koko päivän. Sinnikkyys (ja se tosiasia, että myös julkinen liikenne lentokentältä pois oli täysin jumissa) piti Mintun kentällä ja noin viisi tuntia myöhässä pääsin viimein matkaan.

Sitten Tampere! <3

Hämeenkatua ja muutenkin keskustaa koristavat jouluvalot ovat pysyneet samanlaisina ikiajat. Varmaan ensimmäisiä kaupunkimuistojani ovat juuri nuo ihanat valot. Sen vuoksi onkin  oikeastaan aika vaikea uskoa, että perinteiset kuviot loistavat tänä jouluna täysin LED-lamppujen turvin. Ympäristöystävällistä ja taloudellista!

Ystävättären itselleen joululahjaksi hankkima pikkuyllätys aiheutti akuuttia käsilaukkukateutta…

YKKÖSLUOKAN VINKKI:

Keskustorilla on aatonaattoon – eli 23.12. – asti ihana, tunnelmallinen Joulutori. Torilla on paljon kivoja kauppiaita ja houkuttelevia herkkukojuja. Yhdellä visiitillä ei tietty ehdi kovin monessa paikassa syömään, mutta voin suositella todella lämpimästi ainakin suolaisia ja makeita täytettyjä lättyjä tarjoilevaa Crepésiä!

Söimme lounaaksi suussasulavan herkulliset Savulohi-Lime lätyt. Reilun kokoinen annos täyttää juuri sopivasti ja kylmänä pakkaspäivänä kuuma mustaherukkamehu sopii loistavasti kyytipojaksi.

Itsenäisyyspäivätunnelmaa  Palomäentiellä.

Viralliset itsenäisyyspäiväkynttilät, kirjallisuus-edition.

Juuri ennen Ratinan Stadionin ilotulitusta ja Linnan Juhlien tv-lähetyksen tölläämistä. Omnomnom… 🙂

Katsokaa, miten hyvä kamera!! Kuvassa Mintun sormet.

Ja aamukahvimuki. <3

Juuri ennen sinistä hetkeä – mustavalkoinen maisema Pyynikillä.

Alkaa jo taas pikkuisen pukata kiirettä. Heräsin tänään aamulla melkoisen huonosti nukutun yön jälkeen aika vetkuna, mutta kuitenkin ajoissa. Tarkoitus oli kuvailla ennen lähtöä tämän päivän matkustusasua ja illaksi kaavailemaani outfitia, mutta kuinkas kävikään. Tukka putkella sain kiitää – ja just ja just ehdin lentokoneeseen. Kuvista oli turha haaveilla – hyvä, kun ehdin vähän ripsiväriä sutimaan.

No, nyt olen täällä Helsingissä ja vedän hiukan henkeä sängyllä ennenkuin on aika lähteä illan rientoihin.

Aika harva asia vaatii niin paljon sisäistä zeniä kuin junan odottelu siinä vaiheessa, kun on jo oikeastaan aika hurja kiire. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että taksi ei todellakaan ole Tukholmassa aina se nopein vaihtoehto.

Tässä sitten sitä “asukuvaa” lentokentän vessassa kuvattuna – haha! Kiinnostuneille tiedoksi, että tummansininen villakangastakki, josta tykkään kovasti, on Boomerang, huivi Gudrun Sjöden, farkut H&M, laukku Filippa K ja tennarit Converse. 🙂

Sinivalkoisin siivin… Olisin niiiiin halunnut matkustaa sellaisella hienolla Marimekko-kuvioisella lentsikalla, joista oli kuhinaa joku aika sitten. Tosin niitä ei taida vielä olla liikenteessä ja keväälläkin ne tulee vain Aasian linjoille.

Ensimmäinen pysähdys Helsingissä: Ravintola Rafla! Ja niinkuin kuvasta näkee, olen Safkaa- keittokirjan onnellinen omistaja. Tiedä millainen tähtikokki sitä vielä meikäläisestä kuoriutuukaan.

Nautin Raflassa myöhäiseksi lounaaksi tai aikaiseksi illalliseksi – ihan miten vaan – aivan mielettömän hyvän korianteri-inkivääripestopastan. Jälleen huomasin, että harvoin sitä on niin huonolla mielellä, etteikö hyvä ruoka auttaisi näkemään elämää huomattavasti enemmän valoisalta kantilta!

Majapaikkamme on tällä reissulla GLO Art -hotelli. Ihan kivan oloinen mesta, vaikka Mintun maailmassa hotellien paremmuus mitataan vasta aamiaisella! Paria asiaa silti ihmettelen. Ensinnäkin, että mikä on tää juttu, että suihkusta pitää olla lasiseinä itse huoneeseen? Sama on ollut jokaisessa hotellissa, joka liittää itseensä määreen “trendi-“, “lifestyle-“, “art-” tms. Ja toisekseen, että missä ihmeessä on mun kämppikseni Veera?? Eikö meidän pitäisi olla jo suunnilleen valmiina lähtemään? (No tosin en ole kyllä valmis vielä itsekään…)

Tekisikö mieli paeta hetkeksi marraskuun pimeyttä, kylmyyttä, kosteutta, viimaa etc? Tervetuloa lämpimän aurinkoiselle mielikuvamatkalle Aasiaan!

Peetu halusi lähettää reissultaan näiden muutamien kuvien välityksellä paljon terkkuja kaikille blogin lukijoille!

Tyttöjen ensimmäinen pysähdys oli Singapore. Tosin siellä vierähti vain yksi päivä, mutta kyllä sitä aika paljon ehtii nähdä, kun on liikkeellä aikaisesta aamusta iltamyöhään.

Suoraan Singaporesta neidot lennähtivät Balille. 

Balilla aika itsestäänselvä kohde oli Kuta Beach. Bailaamisen ja biitsihengailun lisäksi Peetu ehti jopa opetella surffaamaan. Taisi käydä hippasen nopsempaan aaltojen valloitus kuin Mintulta, joka nieleskeli muutaman päivän suolavettä ennenkuin edes jonkunlaisesta laudalla pysymisestä voitiin puhua.

Peetun matkaseurue: (vas.) Peetu, Anna, Malin ja Malin.

Kuta Beachin remuamisen jälkeen matka jatkui Mintullekin tuttuihin maisemiin Gili Trawanganille.

Vajaan viikon Gili-chillailun jälkeen neidot hyppäsivät taas speed boatiin ja suuntasivat takaisin Kuta Beachille. Pikkuisen jäi kuulemma biletyshammas kolottamaan – ja taisi siellä joku komea aussi-kollikin odotella… 

Paluu Kutalle ei sujunut ihan niinkuin Strömsössä… Heti ensimmäisenä (toisena?) iltana, kun tytöt olivat sheikkaamassa ulkona, heidän hotellihuoneeseen murtauduttiin. Ja juu, johonkin vääränlaiseen turvallisuudentunteeseen matkaseurue oli ilmeisesti vajonnut, koska huoneeseen oli jätetty tyyliin Aivan Kaikki. No, rosvot olivat ilmeisesti siinä mielessä “ammattilaisia”, että mitään ei ollut sotkettu – tai otettu mukaan vain huvin vuoksi.

Väliaikaiset passit kourassa retkue matkusti Bangkokiin hankkimaan uusia passeja, pankkikortteja ja muita matkustusasiakirjoja hävinneiden tilalle.  

Alunperin tyttöjen ei ollut tarkoitus pysähtyä Bangkokissa koneen vaihtoa enempää. Passien teko kesti kuitenkin melkein kaksi viikkoa, joten aika nopsaan piti ajatella tilanne uusiksi.

Shoppaamisen ja Khao San Roadilla maleskelun lisäksi Peetu & co. tekivät useita retkiä mm. kultaiseen kuninkaanlinnaan, viikonloppumarkkinoille, vesiputoukselle ja yksi päivä meni jokilaivalla noin 3 h matkan päässä Bangkokin ulkopuolella. 

Peetun “päivän asu” viime keskiviikolta. Lievää Halloween-hulinaa havaittavissa… Haha!

Eilen tuli tieto, että uudet passit ovat saapuneet, samoin äiskän lähettämä pankkikortti ja uusi SIM kännykkään. Bangkok taisi olla jo aika nähty – ainakin tältä erää – sillä jo tänään tuli viesti, että retkue on saapunut seuraavaan matkakohteeseensa, joka on Vang Vieng Laos.