Monet ovat jo varmaan lähteneet pääsiäislomilleen ja siinä mielessä nämä Åre-vinkit tulevat vähän myöhään. Toisaalta noin ziljoonannetta kertaa “Pohjoismaiden Alpeilla” lomailleena voin vakuuttaa, että valtaosa vinkeistä toimii sesongista/vuodesta toiseen.
Ja hei, täytyy tunnustaa, että juuri nyt tekisi todellakin mieli häipyä jonnekin lumivarmaan laskettelukeskukseen pääsiäispyhien ajaksi. Ihan liian harvoin tulee nykyään hypättyä laudalle, mutta kun sen kerran tekee, ei millään haluaisi sesongin päättyvän..

1. Matkustaminen Åreen
Vaihtoehtoja on käytännössä kolme: omalla autolla, junalla tai lentämällä.
Omalla autolla matkustaminen on sikäli mukavaa, että mukaan otettavan kaman määrän kanssa ei ole niin tarkkaa. Muistan kerrankin, kun pääsiäisreissulle lähtiessämme heitimme kuorman päälle vielä rai-ruohot lomamökkiä somistamaan ja toisen kerran puoliksi syödyn lasagne vuoan. Ajaminen sinänsä vie aika kauan aikaa, noin 8 – 9 tuntia Tukholmasta ja iso osa matkasta on aika rasittavia pikkuteitä. Toisaalta, jos ajajia on kaksi tai enemmän, tuo ei ole niin paha – paitsi hiihtoloman ja pääsiäisen aikaan, jolloin Åreen johtavilla maanteillä voi kokea suurkaupunkimaisia tungosruuhkia.
Juna on ihan hillittömän kiva ja mutkaton vaihtoehto. Tukholmasta lähtee yöjunia puolenyön aikaan sesonkina vähintään puolen tunnin välein. Saapuminen Åreen on aamusella noin kahdeksan aikaan. Juna-asema on noin kahden korttelin päässä Åren kylän keskustasta (ja samassa rakennuksessa suomalaisomisteisen Holiday Club -hotellin kanssa). Ainoat rajoitteet ovat se, että kamat pitää kantaa itse ja jos majoitus on muualla kuin keskustassa, pitää kuljetus hoitaa jotenkin muuten.
Tämän kevään reissulla matkustin ensimmäistä kertaa Åreen lentämällä. Sinänsä aika vinkeä kokemus, koska aikaisemmilta reissuilta takaraivoon oli jäänyt fiilis, että matka kestää tosi kauan, mutta nyt olimme tsekanneet sisään hotelliin, vaihtaneet lasketteluvaatteet ja ostaneet hissiliput vain muutama tunti sen jälkeen, kun läksimme matkaan. Itse lentolippu ei ole kuin marginaalisesti kalliimpi kuin meno-paluu junalla (meno yöjunan makuupaikalla ja paluu iltapäivällä normaalilla paikalla), mutta lentokenttäkuljetukset sekä Tukholmassa että Åressa plus laskettelukamoista maksettava extra-maksu nosti kustannukset enemmän kuin tuplaksi.
Kaikki sujui kuitenkin tosi mukavasti – edes paluumatkan viivästyminen reilulla puolella tunnilla ei haitannut, sillä kuulemma junayhteyksissä oli ollut vielä enemmän häikkää..
2. Paras majoitus

Aikaisemmilla reissuillani olen ollut aina perheen kanssa ja silloin on ollut jotenkin erityisen luonnollista, että asumme niin, että käytössä on keittiö ja riittävä määrä makuuhuoneita. Etenkin isompien lasten kanssa suosittelen lämpimästi Åre Fjällbyn tarjoamia majoitusvaihtoehtoja. Se sijaitsee tosi kätsysti ihan VM8-hissien vieressä, joten päärinteille on vain muutaman metrin kävelymatka. Samoilla rinteillä on myös alkutalvesta iltarinteet, joten paikka sopii hyvin porukalle, joka haluaa tulla ja mennä jaksamisen, kelien ja mielihalun mukaan. Äre Fjällbystä kävelee Åren keskustaan, torille, ihan muutamassa minuutissa.
Tällä viimeisellä Åren reissullani olin ensimmäistä kertaa matkassa ihan aikuisporukassa (kaksi on jo porukka – eikö niin?) ja jo ihan heti aluksi totesimme, että haluamme ehdottomasti asua hotellissa. Päädyimme valitsemaan perinteikkään, jo 1800-luvulla perustetun ja hyvästä palvelustaan kuuluisan Åregården -hotellin. Sijainti oli myös aivan loistava, samoin aamiainen. Kahden aikuisen seurue ei todellakaan kaivannut omaa keittiötä, mutta safety ja minibaari (kylmäsäilytystä varten) olisi kyllä ollut kivat. En ollut varsinaisesti puulla päähän lyöty kaiken ihanuudesta, mutta voisin hyvin kuvitella yöpyväni hotellissa toistekin.
Jos Åregården olikin meidän aikuisten mieleen kovasti ja lapsiperheille suosittelen Åre Fjällbyn loma-asuntoja, niin suomalaisen Holiday Clubin melko uusi hotelli on varmasti kiva vaihtoehto isompien lapsien kanssa matkustaville. Itse en ole paikassa koskaan käynyt, mutta ystävättäreni Tinni, tyttärensä (= kummityttäreni) kanssa yöpyi siellä joku vuosi sitten ja olivat kovin tyytyväisiä. Aamuinen patikointi rinteille on aavistuksen pidempi, mutta hotellin tarjoamat kylpyläpalvelut ja kuulemma aivan mielettömän ihana aamiainen kompensoivat varmasti. Erityisesti silloin, kun Åren tunnetusti arvaamaton säätila näyttää ne ei-niin-toivotut puolensa.
3. Parhaat rinteet

Rinteet on kyllä ehdottomasti Åren paras puoli!
Yleensä kaikki rinteet ovat erittäin hyvin pistattuja aamulla, mutta etenkin sesongin huippuina, hiihtolomalla ja pääsiäisenä, laskijoita on vaan niin paljon, että iltapäivästä homma alkaa olla aikamoista kumparemäkisurffausta. Eli suosittelen lämpimästi ajoittamaan mahdolliset after skit alkuiltaan, menemään ajoissa nukkumaan ja olemaan valmiina hissijonossa klo 9.00, kun homma alkaa taas pyöriä.
Kannattaa seurata säätiedotuksia, sillä joskus käy niin, että alhaalla kylässä tihkuu vettä, mutta pilvipeite on niin alhaalla, että ylärinteillä saa lasketella auringonpaisteessa. Toisaalta joskus taas huipulla on ihan älytön sumu, mutta alarinteillä laskee ihan mainiosti. Joskus kantsii myös ottaa päärintenteiltä hiihtobussi (ilmainen) noin 9 km päähän Duvediin. Rinteet ovat siellä hiukan eri suuntaan ja etenkin kovin tuulisella säällä Duved voi tarjota tosi mainioita laskukelejä, vaikka Åre By:ssä tuntuisi, että tilanne on ihan mahdoton.

Tässä on pakko olla sellainen “fashion-photo-shoot”-efekti… Siis että silmä on muka niin tottunut kaikkiin huikeisiin extreme-snoukkakuviin, että tällainen normaalissa rinteessä otettu kuvasarja ei näytä yhtikäs miltään. Tietty laskin vähän iisimmin, että Veera ehtii napsia kuvia (en halunnut kuitenkaan  vaivata häntä yhtä laskua enempää), mutta silti… No, voin kertoa, että keli oli aivan täydellinen, rinteet eivät olisi voineet olla paremmassa kunnossa ja muutenkin kaikki oli niin kohdallaan kuin ne vaan joskus voi olla.
4. Paras After Ski
I got one word for you: Fjällgården. Aivan mielettömän hauskan railakkaat monotanssit mahtavan livebändin säestyksellä. Päädyttiin sinne hiukan sattumalta perjantai-iltana (to-iltana käytiin vain syömässä) ja meno oli niin hulvattoman hauskaa, että päätettiin mennä samaan paikkaan vielä lauantainakin.
Fjällgården sijaitsee Bergbanan yläasemalla, mikä on varmasti yksi syy siihen, että tasan kaikki ovat oikeasti tulossa suoraan rinteestä. Monot, hienhaju ja kypärän alla liiskaantunut fleda on standari dress code. Paikalla kannattaa olla suht ajoissa, sillä jo puoli neljän, neljän aikaan jono alkaa olla aika pitkä eikä kaikki mahdu sisään edes tällaisena ei-niin-kiireisenä viikonloppuna. Bändi aloittaa puoli viiden aikaan ja bileet loppuvat reilun tunnin päästä siitä kuin seinään, kun setti on lopussa. Bergbanalla pääsee turvallisesti after skin jälkeen torille, ja itseasiassa kaikki alas johtavat rinteet on periaatteessa suljettu turvallisuussyistä.
Peetun mukaan meidän olisi ehdottomasti pitänyt käydä toisena iltana Verandanin after skissä. Varmasti hyvä meno sielläkin, mutta suhtaudun aina hiukan varauksella after ski -paikkoihin, joihin ei voi saapua laskettelemalla.
5. Parhaat ruokapaikat

Jo edellisessä Åre-postauksessani (siitä on jo kuusi vuotta, miten voi olla!!) sanoin, että Åre tuntuu ihan pikku-Tukholmalta, etenkin, jos katsoo ravintolatarjontaa. No, sekä hyvässä että pahassa – asia ei ole muuttunut. Eli jos haluaa syödä edullisesti, pitää varata majoitus, jossa on ruuanlaittomahdollisuus ja vältellä ravintoloita. Myös kahviloiden, lounaspaikkojen ja ravintoloiden kanssa on ihan Tukholma-meininki. Mikään ei ole erityisen halpaa, mutta jos et pidä varaasi maksat itsesi kipeäksi eineslihapullia ja pulverimuusia sisältävästä lounaasta.
Rakastamme Veeran kanssa molemmat hyvää ruokaa tosi paljon – mutta hiihtoreissulla prioriteetti nro yksi on laskettelu eikä erilaisten hyvien ravintoloiden metsästys. Niinpä palasimme jokainen päivä lounaalle kerran hyväksi havaittuun Timmerstuganiin. Kaikki eri salaatit, pastat ja keitot, joita söimme lounaaksi, olivat tosi hyviä – ja palvelu kaikkina päivinä vähintäänkin erinomaista. Hintataso on toki piirun verran eineshampurilaispaikkoja korkeampi, mutta todellakin vain sen piirun, Åressa kun ollaan.
Kahtena ensimmäisenä iltana kävimme illallisella Wersen’s -nimisessä ravintolassa. Samassa paikassa olen käynyt monta kertaa edellisilläkin reissuillani ja laatu sekä palvelu on aina yhtä hyvää. Wersen’s ei ota pöytävarauksia, mutta jopa kiireisimpinä hiihtolomaviikkoina paikka löytyy vähintäänkin kohtuullisen odotuksen jälkeen (usein Suomessa saa odottaa tuplasti kauemmin, että tarjoilija tulee ottamaan juomatilaukset kuin Wersen’sissä pöydän saaminen). Annokset ovat runsaita, pitsat to die for ja palvelu todella mutkatonta ja mukavaa. Suosittelen lämpimästi yksinkertaisemmalle illalliselle ja myös lapsiperheille.
Yritin haravoida blogihistoriastani vanhempia vinkkejä ravintoloihin, sillä muutaman kerran tiedän syöneeni Åressa tosi hienosti ja hyvin. Mitään kovin perusteellista en löytänyt, mutta muistan tykänneeni lounaasta Fjällpuben -ravintolassa.
Ihan kaikkein paras illallinen tällä viime reissullamme nautitimme Vinbarenissa. Paikka on tosi suosittu ja sinne ei oteta pöytävarauksia, joten paikalla kantsii olla hiukan ennen arvioitua nyt-on-pakko-saada-ruokaa -aikaa. Voisin myös kuvitella, että ihan pienten lasten kanssa tuonne ei kannata mennä, mutta aikuisporukalle ravintola on ihan mahtava! Perusidea on se, että menu koostuu pienehköistä annoksista, joita tilataan 2 – 4 nälkätilanteesta riippuen. Itse söin annoksen tonnikalaa ja voissa paistettua turskaa, jotka molemmat maistuivat aivan taivaallisilta!
Muuta…
Åre on kuuluisa myös yöelämästään. Testasimme Country Clubia ja se oli oikein kiva ja aikuiseen makuun. Bygget olisi toinen vaihtoehto, mutta siellä pyörähdimme vain jonon tuntumassa ja totesimme, että vähemmälläkin tulee selväksi, että olemme jo täyttäneet 29 vuotta…
Åre Bageri -leipomo toimittaa leivät about kaikkiin paikallisiin hotelleihin ja ravintoloihin. Jos asuu loma-asunnossa, kantsii todellakin käydä hakemassa aamiais- ja välipalaleivät leipomosta mielummin kuin ostaa jotain randomia ruokakaupasta.
Pakollinen ja aina yhtä herkullinen tuliainen on Åre Chokladfabriken -suklaa. Kivoihin paperitötteröihin pakattua suklaata voi Åressa ostaa ihan mistä tahansa kaupasta tai jopa kioskista. Todellisille suklaa-faneille ja lapsiperheille suosittelen kuitenkin visiittiä itse tehtaalle. Siellä saa maistella monia eri konvehteja ja samalla nähdä miten niitä tehdään. Hinnat ovat myös pikkuisen halvemmat kuin Åren keskustassa (ja merkittävästi halvemmat kuin Tukholmassa).

Odotellaan tässä juuri Veeran kanssa hotellin aulassa lentokentälle lähtevää kuljetusta. Selailin odotellessa kameran kuvia – ja tajusin, että nyt on ihan pakko laittaa tuoreeltaan muutama reissun hailaitsi tänne blogiinkin.

Mahtava reissuseura!! Ollaan nähty Veeran kanssa IRL vain pari kertaa ennen matkaa, mutta voi mieletön, miten hauskaa meillä on ollut! Ette ikinä usko, miten montaa sekä Ruotsin että Suomen murretta joku voi osata matkia!

Jeee! Best things in life!!

Kelien puolesta saatiin kokea melkein kaikkia vaihtoehtoja superkovaa pakkasta lukuunottamatta. Varsinkin eilinen oli ehkä täydellisin mäkipäivä evö. Aurinko paistoi, rinteet aivan älyttömän hyvässä kunnossa edellispäivän lumisateen jäljiltä, lämpötila nollassa ja kaikin puolin huippu fiilis!

Laskettelun vastapainoksi hurjasti hyvää ruokaa ja juomaa, After ski -meininkiä ja ihan pikkuisen rillutteluakin! Ihanaa!
Tulossa on vielä vinkkipostaus, mutta tässä nyt nämä päällimmäiset!

Terkkuja toiselta Åre-päivältä! Tänään on ollut lumisateinen ja hiukan sumuinen keli, mutta rinteet ovat olleet ihanassa kunnossa. Mikä tarkoittaa sitä, että reidet ja pohkeet huutavat hoosiannaa tällä hetkellä. Huomiseksi on luvattu reilusti plus-asteita ja täyttä auringonpaistetta. Missä tahansa tänään ollaan oltukin, ainoa puheenaihe on ollut, että huomenna on tiedossa koko sesongin paras päivä! Sitä odotellessa.
Tässä lista kevätrinteiden must-asioista á la Minttu:
1. Kypärä. Okei, kypärä on must ihan aina, mutta pitää nyt rehvastella uudella K2-versiollani, jossa on sisään rakennettu sound system, joka toimii myös puhelimen kanssa! Ei enää pelkoa siitä, että kännykkä lipeää hississä kohmeisista käsistä!
2. Laskettelulasit ja säilytyspussi. Säilytyspussi on paras lasien kuivaamiseen – sitä ei saa unohtaa laskettelutakin taskusta.
3. Kasvoille sopiva aurinkorasva, tuulessa ahavoituneen ihon rauhoittaja ja 20 aurinkosuojakertoimen huulirasva. (saatu blogin kautta)

4. Aurinkolasit – mieluiten kahdet – after ski -hengailua varten.
5. Kuullokkeet ja piilarit. Erityisesti jälkimmäiset pitää olla meikäläisellä ihan erityisellä muistilistalla. Normaalisti käytän niin harvoin linssejä, että ne unohtuu helposti, mutta rinteessä ei kyllä selviä ilman. Karvatassuinen assistentti onneksi muistaa aina olla avulias!
6. Kevyemmät hanskat. Keväällä tulee helposti niin järkyttävän kuuma, kun aurinko paistaa ja on muutenkin ihanaa. Ihan ilman hanskoja en uskalla laskea – pyllähdykset vaanivat rutinoituneempaakin lumilautailija, joten hanskat on ihan must. Itse olen havainnut, että pyöräilysormikkaat toimii tosi hyvin tässä tarkoituksessa.
7. Kauluri. Pakollinen talvella, mutta tarpeellinen myös keväällä – viima kaulassa ei ole kiva milloinkaan. Oma lempparini  on toisesta päästä kevyttä jerseytä ja toisesta lämmintä fleeceä. Toimii niin pakkasilla kuin kevään plus-keleilläkin.

Siihen, mistä oikeasti tykkää ja mitä oikeasti haluaa, on aina aikaa ja rahaa. Pitää vain osata kuunnella itseään ja olla vertailematta muihin. Juuri nyt kurvailen jo lähes eläkeikäisellä Burton Customillani pitkin rakastamani Åren rinteitä. Kuka haluaa uutta laukkua tai muuta kampetta, jos samalla hinnalla voi saada kaiken tämän!?
Ensimmäinen reissupäivä alkoi tosiaan herätyskellon piristessä ennen viittä vain muutaman tunnin yöunien jälkeen. En ole koskaan aikaisemmin mennyt Åreen lentämällä ja matkanteon nopeus ja vaivattomuus yllätti. Mitä nyt onnistuin urpoilemaan lentokentällä jo Tukholman päässä, kun en tajunnut, että kotimaan lennot lähtevät eri terminaalista kuin “tavalliset” SASin lennot.
Olimme ehtineet tsekata sisään hotelliin ja ostaa hissiliput vain vähän puolen päivän jälkeen. Aikamoinen ero siihen, että istuu ziljoona tuntia autossa tai nukkuu yön yli junassa!
Keli on ollut täällä tänään hiukan haasteellinen. Pakkasta on kuutisen astetta ja täälläkin viime viikkoina vallinneet pluskelit on muuttanut rinteet aika jäisiksi esityksiksi. Lisäksi tuuli on ollut parhaimmillaan messevät 27 metriä sekunnissa. Vähän saatiin silti hankittua maitohappoa reisiin – kaiken adrenaliinin lisäksi. Loppuviikonlopuksi onkin sitten luvattu vähän vähemmän extremejä lasketteluolosuhteita. Ihanaa!
 

Olin tosiaan eilen päivän mittaisella pikavisiitillä Helsingissä. Herätyskello soi aamulla vähän viiden jälkeen ja sen jälkeen olikin sitten varsinaista haipakkaa siihen asti, kun kymmeneltä illalla taas istuin lentokoneessa matkalla takaisin Tukholmaan.
Ohjelmassa oli ensin uusien profiilikuvien kuvaamista id:n etusivua varten. Ja jos ihan totta puhutaan, toivon, että sieltä löytyisi myös joku kiva otos, jolla voisin korvata tuon blogin sivupalkissa olevan, nyt jo ziljoona vuotta vanhan esittelykuvan.
Tuntui aivan superluksukselta saapua paikalle Indiedaysin toimistolle, jossa odotti ihana Kira, joka vastasi kuvausmeikeistä ja hiustenlaitosta.

Lasillinen Fresitaa kädessä istahdin kammattavaksi. Esitin toiveeksi, että haluaisin rennon, hiukan sekaisen ja surffihenkisen kiharakampauksen sekä meikin, missä painopiste on silmissä. Tunsin oloni aivan superstaraksi, kun kaikkia toivomuksia kuunneltiin ja itse ei tarvinnut muuta kuin rentoutua ja antaa asiantuntijan hoitaa hommansa!

Tämä oli ihan ensimmäinen kerta ikinä, kun olin varsinaisesti meikattavana. Joskus on tullut käytyä muotiviikoilla ja muissa häppeningeissä “pikameikissä”, mutta silloin on aina pohjalla ollut oma ehostus ja kysymys on ollut lähinnä siitä, että meikkaaja vähän kohentelee lopputulosta. Sovimme meikkaaja-Kiran kanssa, että hän tekee päivänvaloon sopivan, vähän kevyemmän sumusilmäehostuksen.

Lopputulos on hiukan erilainen kuin mitä normaalisti käytän, mutta silti ehdottomasti itseni näköinen. Hiukset varsinkin onnistuivat mielestäni aivan täydellisesti. Tykkään myös meikistä, vaikka tuskin ihan samanlaista yritän itse toteuttaa. Kira ymmärsi hyvin toivomani sävymaailman ja jopa huulimeikki tuntui hyvin luonnikkaalta tällaiselle huulipunakammoisellekin. Kuvassa näköjään silmät vielä vähän punoittaa pensselöimisen jäljiltä, mutta onneksi se ehti laskeutua varsinaiseen photoshootiin mennessä.
Yksi ihanimpia asioita tällaisissa tapahtumissa on upeiden blogikollegoiden tapaaminen. Taas tuli parannettua maailmaa, annettua vertaistukea, hölpöteltyä niitä näitä mm. Tinder-deittailusta ja naurettua vatsalihakset kipeiksi. Mahtavaa!

Karkkipäivän Sanni kampausvuorossa, Mami GO GO:n Minttu on kuvausassistenttina, kun säädin kameran asetuksia ja Annikankin kampausta hiukan kohenneltiin. Saatoimme ehkä myös syödä kilon juustoa siinä sivussa…

Take a pose…

Kuvaussessio oli hauska, mutta yllättävän haastava. Jotenkin sitä kuvittelee, että mikä tahansa kuvaustilanne on helppo ottaa haltuun, kun kameran edessä tulee keikisteltyä tämän tästä. Enkä voi sanoa, että olisin tilannetta mitenkään erityisesti jännittänyt. Suorituspaineita oli toki hiukan. Edelliset viralliset profiilikuvat otettiin monta vuotta sitten ja sen tietää, että näiden kanssa tulee elää aika pitkään tästä eteenpäin.
Kuvaaja oli onneksi ihan rento ja huomasi kyllä, kun hymy alkoi hyytyä. Siinä vaiheessa hän kehotti ajattelemaan vain mukavia asioita, lomamatkaa ja auringonpaistetta. En tiedä mahtoiko hän arvostaa, kun kerroin, että Peetu alkaa aina höpötellä juttuja kissanpennuista päivänasukuvauksien yhteydessä, jos hän huomaa, että alan jännittää nenääni (= Peetun ilmaisu sille, että ilme kohmettuu paikoilleen…).

Kun kaikki halukkaat oli kuvattu, siirryimme id:n toimiston yläkerrassa sijaitsevaan edustustilaan syömään lounasta ja pitämään palaveria. Tsekkaa Jannin mielettömän ihana hapsuneule!

Aivan järkyn hyviä erilaisia salaatteja ja onko tuo nyt sitten joku pesto-versio bruschettasta… Omnomnomnom! Reilu parituntisen palaverin jälkeen oli pakko käydä santsaamassa vielä yksi kierros salaatteja – ja voin kertoa, että en ollut ainoa!
Päivän virallisen osuuden jälkeen suuntasimme vielä Helsingin kasvitieteelliseen puutarhaan Rekorderlig-bileisiin.

Ihan täydellinen, kuulas, aurinkoinen, tyyni kevätpäivän alkuilta. Niin uskomattoman kaunista!

On aika vaikea kuvitella makeampaa paikkaa pitää kesä-teemaisia juhlia näin heti talven loputtua kuin Helsingin kasvitieteellinen puutarha. Trooppinen lämpö, runsas kasvillisuus ja hilpeästi thai-henkinen monivärinen valaistus loivat ihan mahtavat puitteet bileille.

Pääsin myös toteuttamaan ikiaikaisen haaveeni ja viritin päähäni oikein näyttävän hennon vaaleanpunaisista muhkeista ruusuista koostuvan kukkapannan. Olo oli vähintäänkin kuin Disney-prinsessalla! Tai no, Disney-prinsessa, joka juo siideriä pullon suusta ja pukeutuu printtipaitaan ei ehkä ole mikään ihan normaali-ilmiö, mutta siitä huolimatta oli hauskaa saada tekosyy huvitella ruusuövereitten kanssa.

Pitihän sitä tietty ikuistaa myös bloggari-kollegoita kukkapannat päässä!

Juhliminen jäi omalta kohdaltani varsin pikaiseksi, koska piti lähteä kohti lentokenttää ja kotimatkalle. Ihan mahtavaa kuitenkin, että ehdin edes pyörähtää paikalla. Harvoin, jos koskaan, sitä pääsee näin erityiseen paikkaan irrottelemaan.
Kotimatka sujui ilman pahempaa turbulenssia. Mitä nyt viereen osui pahassa (ja äänekkäässä) parisuhdekriisissä oleva nuoripari… Onneksi Urbanearsin kuulokkeet eristävät mainiosti myös ulkoa tulevia ääniä.
Postauksen kuvista kaikki ne, missä esiinnyn itse ja jotka eivät selvästi ole selfieitä, on ottanut joko Sanni tai Minttu – suurkiitokset teille ja olipas niin kiva tavata!! Seuraavan kerran sitten Bloggers’ Inspiration Day:ssä huhtikuussa – eikö niin!?

Toissaviikonloppuna juhlittiin sekä Mintun synttäreitä että ylihuomenna ainakin puoleksi vuodeksi Berliiniin vaihtoon suuntavan Karkin läksiäisiä. Ohjelma oli varsin herkuttelupainotteinen perjantai-illan sitruunapastasta, lauantain ravintolavierailuun ja sunnuntain brunssiin.
Brunssipaikaksi valikoitui Södra teatern ja heidän likilegendaarinen Tukholma-klassikko: Jazzbrunch. Ei niin, että olisimme varsinaisesti mitään tolkuttomia jatsifaneja, mutta leppoisa swing live-bändin soittamana toimii kyllä – etenkin juhlaviikonlopun sunnuntai-aamupäivänä.

Tunnelma Södra teaternissa on mukavan hämyinen ja kotoisa. Kun tulimme sisään, meiltä kysyttiin, että haluammeko istua lähellä bändiä vai katsella hienoa näköalaa. Valitsimme näköalan ja meidät johdateltiin viehättäävään saliin, joka toi mieleen tyttökirjojen isoäidin, kiemuraisine antiikkituoleineen, samettisohvineen ja lehvätapetteineen.
Brunssibuffetissa on tarjolla monenlaisia herkkuja: perinteistä kermaisen pehmeää munakokkelia, rapeaa pekonia, herkullisia juustoja ja monenlaisia paikanpäällä leivottuja leipiä, focacciaa, hapanjuureen leivottua leipää, pikkusämpylöitä, erilaisia salaatteja (oi, niitä marinoituja erilaisia pikkutomaatteja oliivien ja artisokan kanssa) etc. Eksoottisempaa osastoa edustaa taivaalliset pulled pork -minihampurilaiset, nachot lisukkeineen, ihana uunijuuresvuoka, råbiff (mitähän se on suomeksi? “Raakapihvi” ei kuullosta oikein järkevältä…), ihanan tulise chorizot ja tillin makuiset marinoidut lohipalat, jotka olivat erityisesti Karkin mieleen.

Peetu ja Karkki santsikierroksella.

Brunssikuvia selaillessani tajusin, että en ollut juurikaan ottanut kuvia meidän suolaisista annoksista… Taidettiin olla hiukan nälkäisiä!
Jälkiruokiin siirtyessämme toivoin taas kerran, että voisin syödä varastoon. Siis ei niin, että herkut varastoituvat vyötärölle, kuten niillä on tapana, vaan niin, että tällaisena hetkenä voisi nälkäisenä maistella ihan kaikkea ilman pelkoa ähkystä. Yllättävän nopeasti sitä kuitenkin toteaa, että ei, nyt saa kanankoivet ja nachot jäädä väliin, että kykenee maistamaan vielä makeitakin herkkuja.

Tarjolla on aivan mieletön määrä kaikkea ihanaa, suklaamoussea, lemon curdia, suklaapalloja, vadelmapaistosta, pieniä kakkusia, hedelmäsalaattia ja vaikka mitä. Jostain syystä meidän porukka keskittyi pannukakkuihin, jotka olivat aivan suussasulavan syntisen hyviä! Päälle vaahterasiirappia, kermavaahtoa ja itsetehtyjä hilloja… Omnomnom! Peetu testasi myös amerikkalaista perinnettä, pekonia ja pannukakkuja vaahterasiirapin kanssa. Oli kuulemma tosi hyvää, mutta en sitten kuitenkaan itse maistanut.

Ja olihan siellä sitä jatsiakin! Soitto kuului oikein mukavasti, vaikka emme tässä esiintymissalissa istuneetkaan. Oikein leppoisa vaihtehto siis, jos ei varsinaisesti ole tullut fanittamaan jotain bändiä.
Parisen tuntia istuttuamme patojen äärellä olikin sitten Peetun aika lähteä lentokentälle ja kohti Uumajaa. Me Karkin kanssa vyöryimme masujemme kanssa kotiin.
Suosittelen Södra teaternin jazzbrunchia, jos kiikarissa on mutkaton leppoisa paikka, hyväfiiliksinen stressitön tunnelma ja perinteikäs, mutta myös uusia makuelämyksiä tarjoileva hyvä ruoka. Brunssihommat on Tukholmassa yleensä tosi suosittuja ja monissa, kivoiltakin tuntuvissa paikoissa, väkeä ja hulinaa on niin paljon, että melkein alkaa ahdistaa. Vaunujen tai rattaiden kanssa kulkevat eivät Södra teaternia juuri suosi, sillä sinne on kiivettävä rappusia toiseen kerrokseen. Mikä tietysti on hyviä uutisia kaikille niille, jotka haluavat nauttia brunssinsa ilman ruotslaisen vapaan kasvatuksen saaneiden pikkupilttien vilinää pöytien välissä…