Tukholman suosituimpiin ravintoloihin on aika vaikea saada pöytää. Välillä tuntuu, että se on ihan mahdotonta, sillä varauslistat on täynnä niin pitkälle eteenpäin, ettei voisi kuvitella kenenkään suunnittelevan elämäänsä ja ravintolassasyömisiään niin kauas tulevaisuuteen. Tämä pätee etenkin keskihintaisiin laaturavintoiloihin, jotka ovat onnistuneet saamaan maineen, jonka perusteella ruoka, ympäristö, palvelu etsetera on ihan samalla linjalla kolme-neljä kertaa kalliimpiin huippupaikkoihin verrattuna.
Jossain vaiheessa otin sellaisen tavan, että aloin kirjoittaa kalenteriin listaa paikoista, joissa haluaisin käydä syömässä ja heti, kun on vähänkään syytä, teen pöytävarauksen. Varauksen voi aina peruuttaa, mutta onpahan sitten ainakin tsäänssi, että pääsee herkuttelemaan johonkin suosittuun ja kehuttuun ravintolaan.
Yksi listallani pitkään roikkuneista toiveravintoloista on Södermalmilla osoitteessa Åsögatan 176 sijaitseva korealaisvaikutteinen, kiitosta, ylistystä, kehuja ja arvostettujen ravintolakriitikoiden suosituksia kerännyt NOOK.

Tuike varasi viimeviikonloppuisen Tukholman reissunsa joskus elokuun loppupuolella. Samalla hetkellä, kun kuulin lentolippujen olevan varattu, aloin tsekata meille ravintolaa lauantai-iltaa varten. Yksi kahden hengen pöytä löytyi NOOKista kello yhdeksäksi – jo tuolloin kaikki muut ajat olivat täynnä. No, yhdeksän sopii lomalaiselle hyvin, joten eipä siinä mitään!
NOOK tarjoaa aina kaksi kiinteää menuta ja lisäksi isompia ja pienempiä snacks-tyyppisiä annoksia. Menuiden osasia voi toki tilata erikseen ja yhdistellä myös haluamallaan tavalla, mutta valmiin version valitseminen tulee merkittävästi edullisemmaksi.
Me valitsimme 400,- kruunua (about 43,- – 44,- euroa?) maksavan menu kakkosen, jossa alkupalaksi tuli hummerikeittoa, pääruuaksi ankkaa ja jälkkäriksi makeansuolainen jätskityyppinen hommeli.

Hummerisopassa maistui kevyesti kookosmaito, maa-artisokka pehmeänä pyreenä, tuoreen tomaatin kuutiot, korianteri ja pienen pieni piristys chiliä. Viinisuosituksena kuiva portviini, joka tuntui ensin varsin avantgardilta ajatukselta, mutta toimi aivan täydellisesti keiton kanssa sen suolaisuutta ja rasvaisuutta taitavasti taittaen. En ehkä ole koskaan syönyt mitään niin hyvää!

Pääruuan ankkabiiteissä oli korealaisvaikutteet enemmän näkösällä. Tai niin ainakin kuvittelen nähdessäni vihreät lehdykäiset ja satukirjamaiset pienet valkoiset sienet. Kirsikkahässäkkä ja kurpitsapyree täydensivät makuelämyksen.
Tässä kohtaa alkaa taas Mintulta superlatiivit loppua. Olen aina kuvitellut, että en erityisesti pidä ankasta, vaikka sinnikkäästi sitä on tullut tilattua erilaisissa yhteyksissä. Milloinkaan en kuitenkaan ole saanut yhtä taivaallista, voinpehmeää lihaa, joka suorastaan sulaa suussa ja on maultaan monisävyistä ja jotenkin … raikasta!
Olen käynyt mielessäni hiljaista prosessia vegaani-ruokavalioon siirtymisestä. Todennäköisesti päädyn sellaiseen kompromissiin, että olen vegaani 90 % ajasta, mutta pari-kolme kertaa vuodessa voin sallia itselleni esimerkiksi jotain tällaista.

Jälkkärien suhteen olen yleensä aika konservatiivi. Laadukas vaniljajäätelö ja mehevä tumma suklaa, kermainen créme bruleé sekä muut klassikkomaut toimivat mielestäni paremmin kuin tarkoitushakuinen kikkailu. NOOKin jälkkäri putosi hyvin perinteitä kunnioittavaan sarjaan. Soijajäätelö oli täyteläisen kermaista ja aavistuksen suolaisena se sopi täydellisesti tuoreiden vadelmien ja pistaasimarengin kaveriksi.
Myöhäisen päivällisemme jälkeen oltiin aivan masut piukeina ja soikeina onnesta. Taas tuli todettua, että kyllä sitä kannattaa nähdä vähän vaivaa ja varata pöytä etukäteen johonkin ihanaan ravintolaan, vaikka Richén kaltaisten vakipaikkojeni tuttu ja turvallinen menu tuntuisikin vaivattomimmalta vaihtoehdolta.

NOOK ei ole kovinkaan suuri, veikkaisin, että istumapaikkoja on salin puolella vain noin nelisenkymmentä – ehkä jopa allekin. Samassa yhteydessä on myös pikkuruinen baari ja näytti siltä, että ainakin jotkut söivät siellä baaritiskin ääressä. Niitä paikkoja tuskin varataan etukäteen, joten tsägällä sinne voisi päästä ihan ex temporekin.

Ravintolatoivelistaltani voi siis vetää nyt yhden nimen yli. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että NOOK on sellainen paikka, jonne ehdottomasti haluan mennä vielä uudelleen!

Nyt vihdoinkin on Helsinkimatkapäiväkirjan aika! Ennenkuin mennään asiaan haluaisin hiukan murmuttaa tämänpäiväisestä Balmain X H&M -yhteistyömalliston lanseerauksesta – ja etenkin verkkokaupan tukkeisuudesta jälleen kerran.
Muutamana edellisenä vuonna olen ollut jo keskiviikko-iltana VIP-shoppailutilaisuudessa hankkimassa ennakkoon himoamiani yhteistyön hedelmiä. Myös ennakkoshoppailussa pätee viidakon lait ja siitä syystä olen yleensä parsinut hankintojani seuraavana päivänä nettiputiikissa. Tänä vuonna olin valitettavasti estynyt osallistumaan eiliseen shoppailutilaisuuteen – ja siksi netti oli ainoa vaihtoehtoni.
Jokaikinen vuosi nettikauppaan “jonottaminen” on ollut tuskallista puuhaa, mutta sitkeällä yrittämisellä ja “yritä uudelleen” -napin väsymättömällä klikkaamisella, jossain vaiheessa shoppailutaivas on auennut. Yleensä siinä vaiheessa osa tuotteista on jo loppu, mutta sellaista se on, siihen on totuttu ja siitä en valita.
Sen sijaan pisti kyllä korpeamaan aika reilusti, kun tänään ensin päästyäni sisään putiikkiin noin 8 minuuttia myynnin alkamisesta ja klikattuani nopeasti kaiken haluamani (t-paidat sekä valkoisena että mustana, helmibrodeeratun mustan kauluspaidan, musta-valkoraitaisen kauluspaidan, sen ihanan huivin ja hopeisen clutchin), kello 10.13 klikkasin itseni ensin kassalle (tiedän, että pitää toimia nopeasti, sillä yhteistyömallistotuotteet eivät ole sinun ennenkuin olet maksanut), mikä meni mainiosti ja nopean tarkistuksen jälkeen painoin “check out” – ja järjestelmä heitti mut ULOS!!
Tällaista ei ole tapahtunut i k i n ä !! Siis nettiputiikkiin sisään pääseminen voi olla nahkeaa, mutta sitten kun on sisällä, kaupat saa kyllä vietyä loppuun ja saa syyttää vain omaa hitauttaan, jos tuotteet on tässä välissä ehtinyt loppua. Klikkailin tauotta ja sormi turtana “yritä uudelleen” -nappia sekä tietokoneella että puhelimessa. Kun sitten lopulta yhden aikaan – eli vähän vajaan kolmen tunnin pykeltämisen jälkeen – pääsin vihdoin viemään ostokseni loppuun (puhelimessa…), oli ostoskorissa enää musta-valkoraitainen kauluspaita (joka oli toivelistani alimpana, mutta onhan se toki hieno) ja hopeinen clutch (joka on kyllä tosi ihana ja tulee varmasti käyttöön ziljoonaksi vuodeksi).
Eli siis aavistuksen ottaa päähän nyt – eikä tällä kertaa voi lähettää edes Tinniä scouttaamaan Tampereen tarjontaa – niinkuin on tehty joskus aikaisempina vuosina – kun koko Balmainia ei ole Tampereelle asti saatu.
No, puhinat sikseen ja viime viikonlopun Helsinki-elämyksiin. 🙂

Perjantaina pistäydyttiin Karkin kanssa Fashion & Beauty Forumin kivassa after work -tilaisuudessa. Hyvää ruokaa, mahtavaa seuraa, kauniita koruja ja vaatteita, kivoja sisustusideoita, kuplivaa juotavaa ja noin ziljoonan aivan mahtavan palkinnon arvonta – paljon sen hauskemmin ei Helsinki-viikonloppuni olisi voinut alkaa!
Hiukan kyllä ihmetyttää, että onko maailmankaikkeudella ja kohtalolla – ja mitä näitä nyt on – jotain Minttua ja Mintun jälkikasvua vastaan. Aivan huikean upeita palkintoja arvottiin tosiaankin monta, mutta kumpikaan meistä ei onnistunut voittamaan yhtään mitään. Tosin ei meitä kyllä yleensä ikinä arpaonni potki muutenkaan. Haha!
No, kivaa oli siitä huolimatta! Erityisesti jumiuduttiin testailemaan Karkin kanssa Trend Opticin paikalle tuomia ihania kehyksiä ja aurinkolaseja. Periaatteessa suosikkini olivat nuo aivan mahtavan ihanat kissalasit, jotka on Saran päällä tuossa ylempänä. Malli oli kuitenkin sen verran keski-eurooppalainen, että tällaisia slaavilaisia poskipäitä oli aivan turha yrittää tunkea niiden alle. Ihan kivat ovat nuo jännällä tavalla futuristiset arskat lähes kirkkailla pokilla myös. Livenä tykkäsin niistä kyllä vielä enemmän kuin kuvassa…

“Karkilla on sellainen pää, että sille sopii kaikki” – sanoi Karkin päiväkodin lemppari-ohjaaja silloin, kun neito oli noin 3 tai 4 vee ja ihastelin päähän ilmestynyttä palmikkokruunuviritelmää kotiinhakuhetkellä. Tuntuu vähän siltä, että sama pätee edelleen. Kaikki pokat, joita Karkki kokeili, näytti vähintäänkin tosi hyvältä neitokaisen päällä.
Omat suosikkini taitavat olla oikean yläkulman maskuliiniset arskat – vaikka yllättävän kivalta punaiset retro-kisulasitkin kuvassa näyttää.
Perjantai-iltaan tuli hiukan jännitystä, kun kotiinpaluu mutkistui aavistuksen raitiovaunun reitille sattuneen tulipalon vuoksi. Pimeässä syysillassa vilkkuvat hälytysvalot ja suojavarusteissaan vakavana liikkuva pelastushenkilöstö loivat ihan elokuvakulissimaisen tunnelman. No, sen dramaattisemmin ilta ei kuitenkaan päättynyt. Päädyimme vain aavistuksen myöhässä Karkin suurlähetystön saunasta varaamalle vuorollemme.
Saunan jälkeen oltiin aika valmista kamaa punkkaan. Tosin hiukan kyllä piti ensin ottaa hiukopalaksi Karkin ostamaa taivaallisen hyvää Brie-juustoa samalla, kun viriteltiin viimeisiä lauantain Halloween-asuja varten.
Lauantaina Karkin luona nautitun aamiaisen jälkeen olikin Mintun aika suunnata Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumaan ja Karkin asentaa itsensä muutamaksi tunniksi gradunkirjoitusasentoon.

Inspiration Day oli jälleen nimensä mukaisesti inspiroiva – ja sen lisäksi myös ihanan rentouttava kokemus. Aloitin päivän hankkimalla mustan geelilakkauksen kynsiini. Olikin ensimmäinen kerta ever, kun kynsilläni on jotain muuta kuin tavallista lakkaa. Täytyy sanoa, että olen kohtuullisen tyytyväinen. Siis lauantaina olin ihan supertyytyväinen, mutta jos tämän todella pitäisi kestää kaksi viikkoa hyvänä niin nyt vajaan viikon jälkeen tuntuu, että tuskin pitää paikkansa. Aika paljon väri on jo ehtinyt rispaantua, vaikka en ole edes tiskannut tällä viikolla.

Bloggareita hemmoteltiin ihanilla herkuilla!

Kuvausta Vagabondin osastolla. Idea oli se, että kuka tahansa saattoi käydä kuvauttamassa itsensä ja asunsa valitsemiensa Vagabond-kenkien kanssa. Kuvaussetting oli houkuttelevan ammattimainen valoineen, assistentteineen ja kuvaajakin taisi tehdä tosi hyvää jälkeä. Pisteeseen oli kuitenkin koko ajan sen verran pitkä jono, että levoton sieluni ei kyennyt olemaan niin pitkää aikaa paikoillaan. Lisäksi ajattelin, että tapahtuman lopussa siellä olisi varmasti jo tyhjää, mutta vielä kymmentä minuuttia ennen sulkemisaikaa jonoa oli niin paljon, että uusia ei enää otettu mukaan. Hiukan harmi, mutta oma vika, kun en jaksanut jäädä jonottamaan aikaisemmin.

Tämä on ehdottomasti yksi lempparikuvani tapahtumasta! Monta kameraa ja monta kuvaajaa. Bloggaritapahtumat on siitäkin niin ihanan rentouttavia, että kerrankin ei tarvitse pyydellä anteeksi sitä, että kaikesta pitää ottaa kuva. Haha!!

Aivan loistava vinkki pikkujouludrinksuksi: puolet Fresita -mansikkakuohuviiniä ja puolet Blossa-glögiä. Tarjoillaan kuohuviinilasista ja koristellaan mansikalla. Jos nyt tohdin tunnustaa, niin voin kertoa, että Fresita ei ole ollut mikään suosikkijuomani. Tykkään kuivista, kirpeistä ja puhtaista mauista. Ei se missään tapauksessa pahaa ole – vain hiukan liian makeaa makuuni. Oikeastaan ainoa makea juoma (tähän lasketaan mukaan sekä alkoholittomat että -holilliset), josta tykkään, on glögi.
Suureksi hämmästyksekseni kaikki aikaisemmat käsitykseni meni nurin Fresitan ja Blossan yllättävässä ja yllättävän onnistuneessa liitossa (ja tämä ei todellakaan ole maksettu mainos – paitsi, että lasillisen sain toki drinksua maistaa). Elegantti, kevyesti kupliva, raikkaan mansikkainen ja sopivasti oikealle glögille maistuva juoma sopii erinomaisesti pariksi glögikutsujen cocktail-paloille, pikkujouluetkoille ja muihin kepeisiin joulunalusajan tilaisuuksiin. Miksei itse jouluunkin, mutta meillä tarjoillaan kyllä silloin ihan perinteistä glögiä.

Instrun ständillä testailemassa pokia – siis tarkemmin sanottuna avian mielettömän ihania pokia! Sen sijaan tuo peilin kautta kuvaaminen ei ole oikein ikinä luonnistunut. Eikä näköjään vieläkään… 😀

Kamerakuolausta Olympuksen ständillä. En voi käsittää, että kamerastani ei löydy yhtään kuvaa heidän uudesta, chanel-henkisestä kamerahihnasta! Niin hieno – sellainen on ihan pakko saada!!

 
Lisäksi muotia, kenkiä, henna-tatuointeja ja vaikka mitä. Oikean alakulman täydellisen ruskeat Vagabond-nilkkurit päätyivät välittömästi ostoslistalle…
 

Inspiration Dayn jälkeen treffattiin jälleen Karkin kanssa. Käytiin syömässä ihan ookoot Cesar-salaatit hotellin ravintolassa ja alettiin laittautua iltaa varten. Oli tosi helppo yrittää asentaa irtoripsiä paikoilleen, kun Karkki nauratti huikeilla music video -esityksillään. 😀

Superkisut in action! <3

Sunnuntaina vedettiin vielä ihan mieletön ähkyaamiainen hotellissa Karkin kanssa ennenkuin Mintun oli aika lähteä takaisin kohti Tukholmaa. Hotelliaamiainen on ehkä maailman paras ateria ever!
Kotona odotteli kaksi tällaista killisilmää.

 
Sunshine & Sailor Moon
Kiitos kaikille viime viikonlopusta! Oli ihana tavata kaikkia teitä vanhoja rakkaita blogituttuja, kuten myös kaikkia teitä uudempia tuttavuuksia – tuntuu kuin olisimme tunteneet jo ikuisuuden ja löytäneet yhteisen aaltopituuden, vaikka livenä nähtiinkin nyt vasta ensimmäistä tai toista kertaa!
Hiukan harmittelen sitä, että jäi niin monta ihanaa tyyppiä tapaamatta ja monta kuulumista vaihtamatta. Toisaalta sitä suuremmalla innolla sitä odottaa sitten sitä seuraavaa tapahtumaa!

Mikäli olet kiinnostunut muodista edes ihan pikkuriikkisen yli sen alueen, jota kutsutaan shoppailuksi, tässä on näyttely, jota ei kertakaikkiaan voi jättää näkemättä!
Liljevalchsissa muutama viikko sitten avattu näyttely Utopian Bodies – Fashion Looks Forward on kattavin ja mielenkiintoisin, mitä näillä leveysasteilla on ikinä nähty. Kaikki yksitoista eri tilaa esittelee erilaisen näkökulman pukeutumiseen, vaatteiden rooliin ja tulevaisuuteen. Osa kallisarvoisimmista näyttelyesineistä on lasivitriineissä, mutta suurinta osaa pääsee katsomaan todella läheltä – mikä ainakin tällaista ex-käsityöläistä kiinnosti kovasti.
Esillä on ihan mielettömiä luomuksia, ajattelua haastavia teoksia (joita ei ole tarkoitettukaan käytettäväksi), jonkin verran muodin historiaa (mutta ei niinkään pukuhistoriaa, joka on ihan oma taiteenlajinsa) ja mielikuvitusta kutkuttavia katsauksia nyt jo testikäytössä oleviin tulevaisuuden tekniikoihin. Miten olisi vaikkapa 3D-printatut sandaalit?

Utopian Bodies -näyttely sopii erinomaisesti vierailukohteeksi myös vähän isompien lasten kanssa. Varsinaisen näyttelytilan ulkopuolella on laaja workshop-alue, jossa on tarjolla runsaasti erilaista materiaalia – kankaita, helmiä, paljetteja, nauhoja, liimaa, neuloja, lankaa etc.. – joiden avulla nuoret näyttelyvieraat voivat luoda oman tulkintansa haluamastaan muodista.
Täytyy tunnustaa, että lasten alue näytti niin inspiroivalta, että olisin erittäin mielelläni jäänyt itsekin sinne askartelemaan. Terkuin nimimerkki: “Barbille vaatteita vielä lukioikäisenä ommellut”. Haha!

Vaikka pyörimme ystäväni Camillan kanssa näyttelyssä useamman tunnin ja nyt olen sulatellut kaikkea näkemääni jo viikon verran, tuntuu kuitenkin siltä, että haluan ehdottomasti nähdä Utopian Bodiesin vielä uudelleen. Harvoin, jos milloinkaan, näkee näin hyvin toteutettua, todella laajaa ja erittäin inspiroivaa muotiin keskittyvää näyttelyä näillä meidän leveysasteilla. Suosittelen todellakin lämpimästi ja jos ette usko minua niin ylistäviä arvosteluja voi lukea mm. täältä: Rodeo, “höstens mest omistliga modeupplevelse i Stockholm, DN, “modefest med politisk djup”, SvD, “En modeutställning som går utanpå det mesta”.

Kävin sunnuntaina lounaalla aivan ihastuttavassa Meatballs For the People -nimisessä pikku ravintolassa Södermalmilla. Nimensä mukaisesti paikka on keskittynyt ruotsalaisten kansallisruokaan, lihapulliin. Ja täytyy kyllä sanoa, että jos Peetun tekemiä palleroita ei lasketa, en ole varmasti ikinä missään syönyt yhtä hyviä!
Ravintolan menu on lyhyt ja ytimekäs: muutama alkupala/snacks, muutama perinteinen jälkiruoka ja yhden pastan lisäksi pääruuaksi on tarjolla vain lihapulla-annoksia. Arvostan suuresti tällaista omanarvontuntoa! Jos kerran ollaan lihapullapaikka, niin sitten ollaan. Toki “liha”pullia on saatavana myös kala- ja kasvisversioina, ollaanhan Tukholmassa ja Söderillä, mutta perusajatus on kuitenkin sama.
Fisupullia en ole maistanut, mutta seuralaiseni otti kasvislihapullat – ja nekin maistuivat aivan erinomaiselle. Muistuttivat käsin tehtyjä falafel-pullia ja intensiivisen täyteläinen tomaattikastike oli kerrassaan taivaallista. Eipä tullut kysyttyä, mitä rasvaa kasvisannoksen tekemiseen käytetään, mutta äkkiseltään veikkaisin, että tuo sopii myös vegaanille.
Kivasti skandinaavisella designilla ja kirpputorilöytö-tyyppisillä elementeillä sisustettu Meatballs For the People ei ole kooltaan mitenkään älyttömän iso. Arvioisin, että sisälle mahtuu syömään noin viitisenkymmentä henkeä. Sunnuntaina lounasaikaan ravintola oli melkein täysi – ja lopuissakin pöydissä oli “varattu” lappu. Meille kyllä järjestyi paikat pitkän pöydän päästä ihan odottelematta, mutta ikiomaa pöytää olisi joutunut odottelemaan.
Asiakaskunta oli pääasiassa sen näköistä, että he asuvat parin korttelin päässä ravintolasta. Leppoisaa meidän ruokasali -fiilistä sekoitti muutamat paikalle eksyneet (tai vartavasten tulleet ehkä paremminkin) turistit. Oikeastaan ihme, että turisteja ei ollut enempää – kyllähän sitä nyt lihapullia pitää syödä, kun ollaan Ruotsissa käymässä!
Itse söin klassisen lihapulla-annoksen – enkä voisi olla tyytyväisempi! Luomutuotetusta vasikanlihasta tehdyt pallerot olivat mehevän herkullisia, sopivan miedosti pippurilla maustettu – ja riittävän suolaisia. Kermakastike, perunamuusi, etikkakurkut ja puolukkasurvos toimivat täydellisesti lisukkeena. Ensin katsoin, että puolukkaa oli annoksessa aika niukasti, mutta hyvin se riitti. Varmasti sitä olisi saanut myös lisää, jos olisi pyytänyt. Lisäksi tarjolla oli extra-lisukkeena melko hotteja chili-etikkakurkkuja, pikkelöityjä sipulirenkaita ja kurpitsan siivuja. Niin hyvää!
Eli kannattaa pistää muistiin kiva – ja suht edullinen – lihapullaravintola Meatballs For the People seuraavaa Tukholman reissua varten ja Södermalmin kierrosta varten! Osoite: Nytorgsgatan 30, pöytävärauksen voi tehdä esim. täällä!
 

Päivän suuri uutinen: varasimme Karkin ja Peetun kanssa tänään aamupäivällä matkan New Yorkiin!!! JEIII!
En tiedä miten älyttömän monta vuotta olen halunnut matkustaa juuri New Yorkiin. Jotenkin se vaan on silti aina ollut liian kaukana, kallis ja ties vaikka mitä. Mutta nyt, nyt on matka varattu! Ajankohta on ensi helmikuu – mikä nyt varmasti säiden puolesta ei ole ihan maailman paras, mutta kaupunkikohteissa yleensä riittää tekemistä, vaikka kelit olisivatkin ulkoilmaelämän kannalta haasteelliset.
Suurin syy siihen, että tällainen lähes ex tempore -päätös tehtiin – ja juuri tuona ajankohtana – on se, että Mintulla on helmikuussa “The Syntymäpäivä”. Rakastan juhlia yli kaiken ja juhlien suunnittelemista ja järkkäämistä, jos mahdollista, vielä enemmän. Mutta tulossa olevat synttärit ei nyt vaan jotenkin herättänyt muuta kuin vastenmielisiä puistatuksia, ja niinpä oman, yli seiskakymppisen äiskäni innostamana, päätin juhlia klassisesti “matkoilla”.
Puhuin äidin kanssa puhelimessa viime maanantaina, Karkin ja Peetun kanssa innostuttiin New Yorkista torstaina ja tänään lauantaina ostettiin aamulla lentoliput. Hiukkasen kyllä huimaa näin nopeat päätökset, mutta ihan New York -hurmiossa on mennyt koko päivä. Lauantain todo-listalla oli vaikka mitä, mutta en ole saanut riivittyä itseäni pois NYC-saiteilta, Airbnb:stä etsetera. Pitkällä lenkillä sentään kävin, kun oli niin ihanaa ja aurinkoista taas tänäänkin, mutta muuten on kyllä kotihommat jäänyt New Yorkin varjoon.
Tämä on ihka ensimmäinen kerta New Yorkissa meille kaikille kolmelle, siksi kaikki tuntuu niin hurjan jännittävältä ja uudelta. Jo nyt vaikuttaa selkeästi siltä, että viikon reissu ei riitä kuin murto-osaan siitä, mitä kaikkea sitä haluaisi nähdä ja tehdä. Toisaalta on onni, että mennään helmikuussa, niin voidaan rauhassa skipata iso osa ulkoilma-must-nähtävyyksistä.
Mutta koska ollaan tosiaan ekaa kertaa matkalla meidän kaikkien unelmien kaupunkiin – ja ollaan hiukan pihalla kaikesta – olisi tosi mielettömän kiva saada vähän vinkkejä teiltä, jotka olette siellä jo käyneet. Ekakertalaisina me varmasti halutaan rampata kaikki perusnähtävyydet, vapaudenpatsaat, satc-kiertoajelut ja groundzerot, mutta erityisesti toivoisin vinkkejä:

• hyvät, kivat ravintolat (mellan tai budjet)
• erityisesti kiva ja mysigt ravintola “The Synttäri” -illaksi
• brunssipaikat
• majoittuminen, missä, miten
• vinkkejä kivoista Airbnb -asunnoista

Onhan tuohon reissuun vielä aikaa (sitä yritin tolkuttaa itselleni jo päivällä, kun olisi pitänyt tarttua imuriin…), mutta suunnittelu on aina mielestäni yksi ihana ja olennainen osa matkustamista. Lisäksi New Yorkin kaltaisessa paikassa sitä aivan varmasti päätyy pyörimään kaikkein pahimmissa turistiansoissa, jos ei yhtään suunnittele etukäteen.
Toisin sanoen: kaikki vinkit ja linkit hyville sivustoille otetaan erittäin mielellään vastaan! Myös kaikki ihan basic käytännön asiat, kuten esimerkiksi, että miten subway-lippuja ostetaan ja miten Newarkilta pääsee Manhattanille ja onko kaikki paikat suljettu sunnuntaisin etc. on täällä toistaiseksi aivan hämärän peitossa… 🙂

Niinkuin varmaan muistattekin, olin parisen viikkoa sitten pienellä blogilomamatkalla Helsingissä. Reissun ihaninta antia oli aivan ehdottomasti kaikkien mahtavien blogikollegoiden tapaaminen. Meille järjestetty hauska ohjelma ja kaikki ihanat herkut olivat nekin ihan ykkösjuttuja. Yksi asia tekee kuitenkin näistä Helsinki-viikonlopuista aivan erityisiä ja se on yöpyminen hotellissa!
Tällä kertaa meille oli varattu huoneet viime keväänä avatusta Hotel Indigosta. Elegantisti skandinaaviseen ja aavistuksen 50-lukuiseen henkeen stailattu hotelli sijaitsee kätevästi Boulevardilla, kävelymatkan päässä kivoista ravintoloista, kiinnostavista putiikeista – ja Helsingin rautatieasemasta!
Itselleni on tärkeää, että hotellini on Helsingissä kävelymatkan päässä rautatieasemalta, jonne päädyn aina Finnairin bussilla lentokentältä. Olen nimittäin niin onnettoman surkea suunnistamaan armaassa pääkaupungissamme, että sorrun helposti tuhlaamaan taksiin, mikäli etäisyys näyttää vähänkään pidemmältä.

Tämä ei ollut ensimmäinen kertani Hotel Indigossa – vaan sain ilokseni yöpyä siellä jo viime keväänä ID:n ja Indigon yhteistyön ansiosta. Sinänsä hyvin mielenkiintoista, kun voi vertailla kahta eri kokemusta samasta paikasta. Oliko mikään muuttunut tai eri tavalla?
Vastaus on kyllä ja ei. Tällä kertaa sain astetta isomman huoneen kuin viimeksi. Yksinäinen matkailija, joka ei ole shoppailureissulla, mahtui kyllä ihan mainiosti siihen kaikkein pienimpäänkin huonekokoon yhdeksi yöksi. Pariskunnille, ystävyksille, suurshoppaajille ja useammaksi yöksi majoittujille suosittelen tätä isompaa huonetta. Siellä mahtuu levittelemään pariakin matkalaukkua, kaappitilaa on todella reilusti ja muutenkin huoneessa mahtuu hengittämään paljon paremmin.

Palvelu on hotellissa edelleen ihan kiitettävää – eli kaikki into ei ole karissut avajaisten jälkeisessä arjessa. Hiukkasen tosin palvelualan veteraanin korvaan särki se, että vastaanottovirkailija ilmoitti up-greidauksesta isompaan huoneeseen tyyliin “varaamanne huonetyyppi on valitettavasti loppu, joten siirrämme teidät isompaa huoneeseen”. Ehkä jokin muu kuin pahoitteleva äänensävy tällaisen postiivisen uutisen kanssa olisi ollut paikoillaan? Mutta pikkupottujahan tuo on, enkä halua antaa pelkästään sen vuoksi miinusta Hotel Indigon henkilökunnalle.

Edellisestä reissusta poiketen, söimme tällä kertaa illallista hotellin Bröd-nimisessä illallisravintolassa. Menu on tyylisuunnaltaan varsin skandinaavinen – ja tarjolla on paljon tuttuja makuja, osin innovaatisin yhdistelmin. Kaikki, mitä tarjottiin, oli mielestäni ihan ookoo hyvää. Mitään kovin huikeita makuelämyksiä ei syntynyt ja hiukan tuntuikin kuin ravintola Bröd ajattelisi asiakkaansa tulevan jostain Pohjoismaiden ulkopuolelta, jolloin meille tutut maut ovat jo sinänsä uusia ja kiinnostavia.
Parasta oli mielestäni ennen alkupaloja tarjotut hauskan kaareviksi kuivatut ohuen ohuet näkkärit, joiden päällä oli muutama pisara punajuurimajoneesia.

Brödissä voi ihan vapautunein mielin ajatella tilaavansa kaikki aterian osat alkupaloista jälkiruokaan, sillä annosten koot ovat sen verran hienostuneet, että varsinaista ähkyn vaaraa ei ole. Enpä muista milloin viimeksi olisin jaksanut syödä yhdeltä istumalta neljä eri ruokalajia! Voin kertoa, että en ollut seurueemme ainoa, josta tuntui tältä ja monet olivatkin kuulemma parsineet tilannetta vielä samana iltana hampurilaisella. Itse tyydyin huoneen minibaarista löytyneisiin salmiakki-traktoreihin ja suklaapatukkaan…

Hotelli-aamiainen taitaa olla suosikkini kaikista maailman aterioista! Indigon aamiainen on pitänyt kutinsa: tuoreita hedelmiä on edelleen runsaasti, kaikki on ihanan freesia, pannukahvi maukasta ja maksapatee kertakaikkiaan taivaallista.
Vaikuttaa silti vähän siltä, että ainakaan aamiaistarjoilusta vastaavat eivät ole lukeneet edellistä arvosteluani, sillä tarjolla ei edelleenkään ollut maukkaita maustekurkkuja maksapateen kaveriksi – eikä lämpimiä kuuden minuutin munia tai munakuppeja. Toisaalta kaikki muu oli niin hyvää, että jotenkin ei kehtaa valittaa.

Virallinen hotellinvessa-selfie! 😀
Palvelun, mukavien huoneiden, ihanan aamiaisen, kauniin interiöörin ja erinomaisen sijainnin lisäksi Hotel Indigo on kunnostautunut yhdessä, matkailijalle täysin kriittisessä asiassa: sängyt on niin täydelliset, että jos niissä ei nuku hyvin, niin ei kai sitten missään!