Jälleen yksi rehab-treeniviikko takana. Viime viikolla pohdiskelin, onko normaalia, että reagoin niin voimakkaasti fysioterapeutin selkään kohdistamiin toimenpiteisiin. Fyssari vastasi, että monet huolet, murheet ja henkiset ongelmat kasaantuvat ristiselän alueelle ja silloin manipulaation jälkeen voi tuntea itsensä todella heikoksi. Hmh… Eihän tuo nyt oikeastaan mikään suuri yllätys ole. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus eikä fyysistä ja henkistä puolta pitäsi erotella niin selkeästi kuin nykyään niin helposti tehdään.

Täytyy nyt vaan uskoa siihen, että saamani selkäjumppaohjeet tehoavat myös noihin selkään säilöttyihin vanhoihin murheisiin. Uusiakin kun tässä tuntuu olevan ihan jonoksi asti…

TREENIT VKO 21

Maanantai, SATS Boxing 75 min, venyttely ja reipas kävely 30 min

• Maanantai-illan boxing lähi-SATSissamme on palannut takaisin ohjelmaan. Oli oikein kivaa ja rentouttavaa mäiskiä menemään pitkästä aikaa! Otin tuohon treeniaikaan mukaan myös kävelymatkan, sillä varsinkin ennen tuntia lähdemme aina niin viimetipassa, että saamme pinkoa ihan hiki päässä ehtiäksemme tunnille.

Lauantai, kävely 40 min, jumpat kotona 20 min

• Oikeastaan olin ajatellut mennä SATSiin crosstrainerilla treenailemaan ja tekemään fysioterapiasta saamiani jumppaliikkeitä. Viime visiitillä sain suosituksen tasapainolaudalla tehtävistä liikkeistä, mutta sitten tuumasin, että ilma on aivan liian ihana, että voisin mennä sisälle liikkumaan. Korvasin tasapainolaudan seisomalla vuoretellen yhdellä jalalla samalla, kun tiskasin. 😀

Sunnuntai, kävely 40 min, jumpat kotona 20 min

• Sama 40 minuutin lenkki Sickla Sjön ympäri ja samat rehab-treenit kotona. Oikeastaan siis täysin sama meininki kuin lauantainakin – paitsi että sunnuntaina en edes teoriassa kuvitellut meneväni mihinkään sisätiloihin treenaamaan.

Tälle viikolle on suunnitelmissa jälleen boxingia ja muuten aika sama meininki. Yritän tehdä rehab-jumpat joka päivä, mutta ihan joka päivä niitä ei tule kyllä tehtyä aivan yhtä perusteellisesti. Tänään vaikuttaisi ihanat kesäkelitkin olevan vähän lomilla, joten ehkä pääsen tasapainolautailemaankin jonain iltana…

Tällä viikolla puhutaan rahasta! Rahasta ja luksuksesta. Oikeastaan voin paljastaa koko viikon sanoman heti tähän alkuun. Tärkeintä on tehdä juuri sitä, mitä haluaa ja rakastaa tehdä – silloin raha ei ole ongelma. Ja jotta tämä onnistuisi, pitää hemmotella itseään – löytää ne omat jutut, jotka juuri minulle ovat sitä parasta luksusta.

Ihania aiheita ja lupaavalta kuullostavaa juttua, mutta tsekataan ensin, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui?

Viikonloppuna jäi taas pari päivää väliin. Lähinnä kai siksi, että päivä oli jo pitkällä, kun ylipäätään muistin koko kirjoittamisen. Muuten alkaa tuntua, että alan pikkuhiljaa sen saman jauhamisen lisäksi tehdä vähän suunnitelmia ja saada pienenpieniä ideanpoikasia. Ei nyt mitään suurta ja mullistavaa, mutta jotenkin tuntuu hyvältä silti. Ehkä se johtuu aamusivuista, ehkä siitä, tämä ihana valon ja lämmön lisääntyminen antaa muutenkin voimaa ja optimismia.

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Mitä teit? Oletko jo alkanut suunnitella, että viikkoon mahtuisti toisetkin treffit?

Sunnuntainen fillarireissu oli minun taiteilijatreffini. Tai oikeastaan koko projekti talven ulkona seisoneen mummopyörän kunnostuksesta siihen, että poljin pitkin Söderin rantoja auringosta nauttien. Oli tosi ihanaa ja nautin kovasti. Ja pyöräkin pysyi kasassa, joten kaikki meni oikeastaan ihan erinomaisesti.

Varsinaisia toisia taiteilijatreffejä en ole suunnitellut, mutta kylläkin yritän keskittyä paremmin siihen, että nauttisin pienistä hetkistä, joita tupsahtaa kaiken arjen keskelle. Niin helposti sitä vain stressaa seuraavaa asiaa, mikä pitäisi tehdä tai mieli ja ajatukset on vain yleisesti jossain muualla kuin juuri siinä käsillä olevassa hetkessä.

Miten viime viikko meni muuten? Havaitsitko jotain positiivista kehitystä tai onnellisia yhteensattumia, jotka veivät sinua kohti päämääräänsä.

Viikko meni ihan mukavasti. En kyllä havainnut mitään merkittävää synkronia ja täytyy tunnustaa, että unohdin aivan täysin viime viikon haasteen esittää toive tai kysymys, johon haluaa vastauksen ennen nukkumaanmenoa. Niinpä en juuri kokenut saavani vastauksiakaan. Tällä viikolla aion yrittää uudelleen. Onneksi itsensä kanssa sinuiksi tuleminen ja elämän suunnan muuttaminen toivomaansa suuntaan on prosessi, jota voi toteuttaa ihan omassa tahdissaan!

RAHA

Julia Cameron esittää kirjassa aika radikaalin näkemyksen rahaan. Hänen mukaansa se, että alkaa tehdä juuri niitä asioita, joita itse rakastaa ja haluaa tehdä, ei raha ole ongelma. Että rahan puute on pelkkä tekosyy olla tekemättä itselle tärkeitä – ja suorastaan välttämättömiä asioita.

Tavallaan allekirjoitan tuon. Ei tarvitse kuin ajatella kaikkia yrittäjiä ja taiteilijoita, jotka ovat menestyneet juuri siksi, että he suhtautuvat intohimoisesti siihen, mitä tekevät. Harva heistä kuitenkaan suhtautuu intohimoisesti rahaan. Raha on vaihdon väline – ei sinänsä hyvä tai paha.

Tämän viikon ensimmäinen – ja ehdottomasti työläin tehtävä liittyy rahaan. Tavoitteena on selvittää oma suhtautuminen rahankäyttöön ja avata hiukan sitä, mihin se kaikki oikein menee. Tehtävänä on kirjoittaa viikon ajan tilikirjaa kaikista menoista. Siis aivan kaikista. Kannattaa ehkä ostaa joku sievä pieni vihko, joka kulkee kätevästi mukana ja johon voi kirjoittaa menot sitä mukaa, kun rahaa käytetään. Vähemmän muistikirjafriikit voivat pitää tilikirjaansa vaikka kännykässä. Tärkeintä on, että kaikki menot kirjataan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun on rahaa käyttänyt. Muuten kaikki pienet menot, postimerkki sinne, kahvikuppi tänne ja vessamaksu tuonne, jäävät helposti merkkaamatta.

Tarkoitus on siis kirjata kaikki ylös pikkutarkasti ja pedantisti, mutta täysin tuomitsematta tai moralisoimatta!

Seuraava tehtävä antaa lisävalaistusta siihen, miten suhtaudut rahaan.

Täydennä seuraavat lauseet:

1. Ihmiset, joilla on rahaa ovat…
2. Raha tekee ihmisistä…
3. Minulla olisi rahaa, jos…
4. Isäni mielestä raha oli…
5. Äitini mielestä raha saisi…
6. Lapsuudenperheessäni raha aiheutti…
7. Raha on yhtäkuin…
8. Jos minulla olisi rahaa, niin…
9. Jos minulla olisi varaa, niin…
10. Jos minulla olisi vähäsen rahaa, niin…
11. Pelkään, että jos minulla olisi rahaa, niin…
12. Raha on…
13. Raha aiheuttaa…
14. Rahan omistaminen ei ole…
15. Jotta minulla olisi enemmän rahaa, minun pitäisi…
16. Silloin, kun minulla on rahaa, minä yleensä…
17. Minusta raha on…
18. Jos en olisi niin PA, niin…
19. Ihmiset ajattelevat, että raha…
20. Se, että minulla ei ole tarpeeksi rahaa, kertoo että…

 HEMMOTTELU JA LUKSUS

Toinen tämän viikon tärkeistä opetuksista on löytää juuri ne asiat, jotka juuri sinusta tuntuu ihanan ylelliseltä, hemmottelulta ja luksukselta. Ei ole itsestäänselvää, että se, mitä “virallisesti” kutsutaan luksukseksi, tuntuu siltä. Lentoemäntä ei ehkä kaipaakaan kaukomatkaa, kun hänellä on hetki vapaata, eikä lastentarhanopettaja ehkä näe mitään itua siinä, että omistaisi aikaansa kukkien prässäämiseen, kun sitä saa tehdä töissäkin jo ihan tarpeeksi.

Jos on hukassa itsensä kanssa, ei yhtäkkiä olekaan niin helppoa ajatella, mistä sitä oikeastaan nauttii. Saattaa vain ihmetellä, että miksi tämä, minkä piti olla hurjan hienoa ja mahtavaa ei tunnukaan oikeastaan yhtään miltään. Onneksi tällä viikolla on ohjelmassa muutamia tehtäviä, jotka auttavat alitajuntaa oikeille reiteille ja pikkuhiljaa voi löytää ne omat mansikkapaikkansa.

TEHTÄVÄ

Kerää viisi kaunista, hauskaa, erikoista luonnonkiveä. Valitse sellaisia, jotka jotenkin liikuttavat sinua. Laita kivet jonnekin, jossa voit ihailla niitä tai vaihtoehtoisesti voit kantaa kiviä mukanasi muistuttamassa tästä itsensä löytämisen matkasta.

Nyt ollaan siis matkalla kohti sitä tulevaisuutta, jonka toivomme ja haluamme. Muutoksen aikaan tulee tarve karsia ja muuttaa asioita elämässään. Liian suuret muutokset tuntuvat vaikeilta ja hankalilta. Siksi onkin parempi ja lempeämpi aloittaa yksinkertaisista ja konkreettisista asioista.

 TEHTÄVIÄ

Karsi vaatekaapistasi viisi vaatetta, jota et ole pitänyt pitkään aikaan. Hyvä testi siihen, mitkä vaatteet kannattaa heittää pois tai laittaa kiertoon on se, että jos vaate päällä ei tee mieli tanssahdella, sen on aika häipyä. Yritä olla mahdollisimman vähän järkevä. Mitä siitä, jos vaate on vielä hyvässä kunnossa, oli hankintahinnaltaan kallis tai se on hienon merkkinen? Jos se ei saa sinua tuntemaan oloasi kuplivan iloiseksi, et tarvitse sitä. Laita hyvät, itsellesi sopimattomat vaatteet eteenpäin – jollekin muulle ne saattavat tuottaa vaikka miten paljon iloa.

Milloin olet viimeksi tehnyt muutoksia kotonasi? Ehkä nyt olisi aika? Mieti pystyisitkö omimaan jonkun nurkan, tuolin, tyynyn, hyllyn pätkän tms. Pitää muistaa, että sisäinen taiteilija on lapsi ja lapset rakastavat kaikkea, mikä on minun.

Opettele sanomaan kyllä kaikille eteesi tupsahtaville hyville asioille. Vaaditaan ehkä vähän uskallusta ja halua heittäytyä, mutta palkintona on todennäköisesti iloisempi ja tyytyväisempi minä. Kirjoita ensi viikon aikana muistiin kaikki pienet hauskat tapahtumat ja yhteensattumat (esim. aamusivuille). Kirjoita myös, miten niihin suhtauduit. Asioiden ei tarvitse olla merkitykseltään suurensuuria. Oikeastaan tärkeitä olisi, jos huomaat suhtautuvasi eri tavalla, avoimemmin ja optimistisemmin kuin aikaisemmin.

Kirjoita aamusivuille kaikki muutokset taloudellisessa tlanteessasi. Huomaa kaikki pienet ja hulluiltakin kuullostavat ideat, jotka saattaisivat parantaa tulevaisuudennäkymiäsi. Ideoita ei tarvitse alkaa toteuttaa, riittää, kun ne merkitsee muistiin.

Hyvin mielenkiintoisia asioita pohdittavaksi ensi viikolle mielestäni. Toisaalta tuntuu, että varsinkin raha-asioita tulee kyllä pohdittua välillä vähän liikaakin, mutta ehkä näkökulman muuttaminen muuttaa myös omaa suhtautumista. Että “tilanteen hallinnan” sjaan, alkaisin miettiä enemmän tulevaisuutta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia.

Erityisesti aion keskittyä miettimään omaa käsitystäni luksuksesta. Täällä muotiblogimaailmassa luksus ja ajatukset hemmottelusta muuttuu niin kovin helposti aika materiakeskeisiksi ja stereotyyppisksi. Siis en väitä, ettenkö tulisi iloiseksi Louboutinin punapohjaisista avokkaista, mutta onko se ihan oikeasti juuri se, mitä eniten toivon?

Kaikki aikaisemmat kurssikerrat löytyvät täältä: The Artist Way

Viides The Artis Way -kurssiviikko on mielestäni yksi koko kirjan tärkeimpiä. Viime syksynä, kun osallistuin kurssille, oli juuri tämä viikko täysin käänteentekevä itselleni. Tajusin, että vaikka olenkin aina uskonut, että jokainen on “oman onnensa seppä”, suhtautumalla oikein, uskomalla omaan itseensä ja katsomalla avoimin silmin eteen tupsahtavia mahdollisuuksia, elämästä tulee paljon hauskempaa ja sen onnenkin takominen kaikkea muuta kuin lohdutonta puurtamista.

Viikon 5 tärkeimmät opetukset:

• Onni ja onnistuminen eivät ole mikään niukkuustavara – sitä riittää kaikille, eikä sinun onnesi ole keneltäkään muulta pois.
• Maailmankaikkeus/kohtalo/jumala kuuntelee ja vastaa toivomuksiin, yleensä “sitä saa mitä tilaa”. Paitsi, että “kun ravistaa omenapuuta, syli tupsahtaa täyteen appelsiineja” – eli vastaukset toivomuksiin ei aina tule ihan siinä muodossa, mitä haluamme tai toivomme.
• Ulkoisten vaatimusten ja sääntöjen mukaan eläminen voi johtaa todelliseen pahoinvointiin. Eli on täysin välttämätöntä antaa tilaa ja aikaa sisäiselle lapselleen säännöllisesti ihan oman hyvinvoinnin takia. Vaikka olisikin suurimman osan ajasta kunnollinen aikuinen, vastuuntuntoinen vanhempi, luotettava työntekijä ja vakava ystävä, on todella tärkeää säännöllisesti olla myös vähän itsekäs, varata omaa aikaa, hassutella ja leikkiä juuri siten kuin itsestä tuntuu hyvältä.

Ennen tämän viikon tehtäviin siirtymistä tsekataan, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Miltä tuntui? Alkaako puolentoistasivun “totuuspiste” löytyä? (Useimmat kirjoittavat ensimmäiset 1,5 sivua enemmän tai vähemmän “poliittisesti korrektia” tekstiä, mutta sitten alkaa jutunaiheet vähentyä ja “totuus” pyrkii esiin…)

Putosin jälleen kirjoittamisen “viikonloppukuoppaan”. Karkki oli kotona viikonlopun ja lauantaina Peetu laittoi meille ihanan aamiaisen. Istuimme pitkään keittiön pöydän ympärillä jutellen ja nautiskellen. Sen jälkeen ei aamusivujen kirjoittaminen tullut enää mieleen. Sunnuntaina olinkin sitten aamiaisella Grand Hotellissa. Treffasimme Camillan kanssa jo kasilta aamulla cityssä – jotenkin en raatsinut herätä aikaisemmin kirjoittamaan sivuja… oli sentään sunnuntai. Muina päivinä sivujen kirjoittaminen sujui jo ihan rutiinilla. Mitään truth point -ilmiötä en kyllä ole havainnut, vaan ihan samaa puppua tuntuvat sivut tulevan täyteen. 🙂

Taiteilijatreffit 

Kävitkö treffeillä? Mitä teit? Oliko kivaa? Oletko vielä kertaakaan pitänyt treffejä, joissa olisi vähän seikkailun maku?

Treffirintamalla oli aika laihaa tällä viikolla… Suunnittelin suuria, mutta sitten päätinkin lähteä pienelle lyhytlomalle. Olen jo jonkin aikaa unelmoinut pienestä lomasta Lapissa, Alpeilla, Himalajalla tai miksei vaikka Norjan vuonomaisemissa. Jossain kuitenkin, missä voisi trekkailla luonnossa, kiivetä korkeille paikoille ja ihailla maisemia. Päätin leikkiä keskenäni vuoren herraa ja kiipesin parinakin päivänä tuon meidän lähellä olevan laskettelurinteen päälle. Eihän tuo nyt ihan Alpeille vedä vertoja, mutta yllättävän upeat näköalat Tukholman yli kuitenkin.

Mediapaasto

Pystyitkö paastoamaan? Miltä se tuntui? Saitko ahaa-elämyksiä?

Mediapaaston kanssa oli vähän niin ja näin. Ei tietysti ole mikään kovin hedelmällinen lähtökohta, kun jo alunperin suhtauduin tähän hiukan vastahankaisesti. “Turhanaikaista” mediamässäilyä yritin kuitenkin välttää ja esim. haahuilu kaikenmaailman nettisivuilla ja facebookissa jäi kyllä vähäisemmälle. Sen sijaan en voinut luopua viikonloppuisesta leffaillastamme Karkin ja Peetun kanssa – ja taisi sitä tulla luettua lehtiäkin.

Tämän viikon tehtävien tavoitteena on luoda uskoa siihen, että sitä voi, pystyy ja kykenee toteuttamaan kaikki unelmansa! Ja mikä parasta – sitä ei tarvitse tehdä yksin. Ottamalla itse yhden askeleen oikeaan suuntaan antaa maailmankaikkeus/kohtalo/jumala vetoapua viiteen seuraavaan. Ensimmäinen tehtävä on oikeastaan harjoitus: Mieti joka ilta ennen nukkumaan menoa jokin toive, jonka haluaisit toteutuvan, elämänalue, jolle tarvitset opastusta tai kysymys, johon tarvitset vastauksen. Havainnoi seuraavana päivänä avoimin silmin vastausta. Mutta muista – toive/kysymys ei saa sisältää vastausta (“haluan rikastua” on toive, “haluan lottovoiton” on vastaus/ratkaisu – ei toive), koska sen verran täytyy olla höveli, että maailmankaikkeus saa itse valita, miten haluaa toiveeseesi vastata (“no mä laitan sit tän rahasäkin pois, kun toi toivookin vaan lottovoittoa…”). Ja koska vastaus saattaa tulla odottamattoman oloisessa paketissa, pitää olla silmät auki, ettei vaan lähetä saamaansa lahjaa takaisin.

 Tehtävä:

Oletko kiltin tytön/kunnon pojan ansassa? Jatka seuraavia lauseita:

1. Suurin puute elämässäni on….
2. Elämäni suurin ilonaihe on….
3. Käytän eniten aikaani…
4. Kun teen enemmän hauskoja asioita, työni…
5. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen…
6. Olen huolissani että…
7. Jos unelmani toteuttuvat, perheeni todennäköisesti…
8. Sabotoin omaa aikaani, koska ihmiset…
9. Jos oikein kuullostelen tunteitani, tunnustan, että olen vihainen, että…
10. Yksi syy, miksi olen silloin tällöin surullinen on…

Tehtäviä:

Kirjoita lista kymmenestä asiasta, joiden tekemistä rakastat, mutta jotka eivät syystä tai toisesta ole sinulle sallittuja juuri nyt. (Siis tyyliin: mennä tanssimaan, osallistua sukelluskurssille, värjätä hiukset punaisiksi, osallistua keramiikkakurssille…).

Kiinnitä lista jollekin paikalle, vaikka ilmoitustaululle, jossa voit nähdä sen kokoajan.

Toiveita tajunnanvirralla. Seuraava tehtävä on tarkoitus tehdä kirjoittamalla niin nopeasti kuin pystyt, mieluiten täysin ajattelematta. Kirjoita 20 lausetta, jotka jokainen, paitsi viimeinen, alkaa “Minä toivon…” Viimeinen lause alkaa “Ihan erityisen paljon toivon…”

Tehtäviä:

Miksi et luota siihen, että maailmankaikkeus/kohtalo/jumala haluaa auttaa sinua pyrkimyksissäsi? Kirjoita viisi surua tai pettymystä.

Ihan samoin kuin positiivisten asioiden ja haaveiden kirjoittaminen auttaa niitä saamaan muotoa ja sitä kautta toteutumaan, negatiivisten asioiden kirjoittaminen auttaa pääsemään niistä lopullisesti eroon.

Kirjoita lista kymmenestä asiasta tai tavasta, miten olet ilkeä itsellesi.

Tehtävä:

Aloitetaan hahmotella millaiselta se unelmien elämä voisikaan maistua…

Listaa viisi haavetta, jotka haluaisit toteuttaa, jos sinulla olisi tarpeeksi joko uskoa itseesi tai rahaa. Kerää koko ensi viikon ajan kuvia, juttuja, itse otettuja kuvia aiheista tai teemoista, jotka liittyvät niihin.

Jälleen kerran – kirjoita lista viidestä unelma-ammatista/vaihtoehtoisesta elämästä. Onko listassasi tapahtunut muutoksia ensimmäisen kurssikerran jälkeen? Teetkö jo jotain elementtejä listasi ammattikuvista?

Kirjoita kymmenen asiaa, jotka haluaisit omistaa. Kerää kuvia ja kiinnitä ne johonkin, missä voit ne nähdä.

Tehtäviä:

Aikamatkaillaanpas jälleen kerran..

Mitä tekisit, jos olisit nyt 20-vuotias ja voisit tehdä mitä vaan – jos raha tai talouskaan ei olisi rajoite? Seikkailua kenties?

Mitä tekisit, jos olisit nyt 65-vuotias ja voisit tehdä mitä vaan – tälläkään kertaa raha tai talous ei olisi rajoite? Unelmien talo Italiassa ehkä?

Ensi viikolle on siis aika paljon melko paljon työtäkin sisältäviä tehtäviä. Itse muistan testanneeni tuota, että esitin kysymyksen/toiveen aina ennen nukkumaanmenoa ja jotenkin käsittämättömällä tavalla monet asiat alkoivat ratketa “kuin itsestään”. Olisi hauska kuulla viikon päästä, miten tuo on toiminut muilla.

Jatketaan aamusivujen kirjoittamista ja taiteilijatreffien pitämistä. Olisi kyllä kiva saada vähän vinkkejä, mitä olette tehneet taiteilijatreffeilläni. Tuntuu, että olen aika surkea keksimään mitään kivaa sisäiselle lapselleni. (Tai että mun sisäinen lapseni on oikeasti ihan lapsi ja se haluaa aina karkkiostoksille…).

Muuten tsemppiä ensi viikolle ja tapaamisiin kommenttiboksissa! 🙂

Täältä löytyvät kaikki vanhemmat The Artist way -postaukset!

Jos tämän viikon liikuntahommat pitäisi kiteyttää yhteen sanaan, se olisi “mummotreenausta”. Niinkuin viime viikon treeniraportissa kerroin, aloitin tämän viikon käymällä vihdosta viimein näyttämässä selkääni lääkärille. Ja lääkärin tuomio oli aikas yksiselitteinen: välilevypullistumahässäkkä on tulehtunut (siitä syystä se on ollut tässä viime viikkoina kipeämpi kuin aikaisemmin) ja minkäänlainen vähänkään rankempi liikunta ei tule missään tapauksessa kysymykseen. Niin, oikeastaan sain komennon pysyä poissa kokonaan ryhmäliikuntatunneilta, mutta varsinaisesti pannaan joutui “vain” hyppiminen ja juokseminen. Eli kaikki, mikä tärähdyttää selkää. Niinpä maanantaille varattu Sats CorePulse vaihtui sauvakävelylenkkiin. Vähän kyllä harmitti, koska on niin älyttömän hauska käydä jumpassa yhdessä Peetun kanssa, mutta kyllähän olen sen jo itsekin huomannut, ettei CorePulse taida olla ihan parasta mulle just nyt.

Keskiviikon Energystä en voinut luopua. Tuumasin, että mulla on sen verran pokkaa, että kehtaan hillua mukana niin, että jätän kaikki hypyt tekemättä. Kieltämättä välillä teki pahaa, kun näin mikä mummo sieltä peilistä katsoo takaisin, mutta koitin psyykata itseäni tajuamaan, että ilman tätä vaihetta, en pääse koskaan takaisin kunnon hyppykuntoon.

Torstaina pääsin jo tapaamaan ensimmäisen kerran fysioterapeuttiani. Mitään suurta ahaa-elämystä en siellä kokenut, enkä valitettavasti myöskään sitä ihmeparantumista, jota olin luonnollisesti salaa toivonut. Sain kuitenkin kotiin tuomisiksi pinon (tylsiä…) treeniohjeita ja komennuksen venytellä kunnolla joka päivä. Tähän asti olen ollut reipas ja tehnyt kiltisti sekä tunnollisesti kaikki harjoitteet. Uskon myös, että jaksan jatkaa, jos edes minipientä edistystä on havaittavissa – sen verran kypsä olen tappelemaan ikuisen kivun ja harmin kanssa!

TREENIT VKO 19

Maanantai, sauvakävely, 1 h 15 min

• Joopajoo – treeniviikon mummoversio lähti uskottavasti käyntiin räjähtävällä sauvakävelysessiolla. MBT-kengät jalassa ja (hiukan liian pitkät) sauvat kädessä sulauduin erinomaisesti kaikkien muiden rehab-tyyppisesti urheilevien eläkeläisten joukkoon. Sen verran oli pakko nokittaa, että kipusin sauvoineni (tai oikeastaan ne on Vesan – siksi ne on mulle vähän liian pitkät) tuohon meidän lähellä olevan laskettelurinteen huipulle. Sykemittarin lukemat kipusivat parhaimmillaan yli 155 – siinä olisi kyllä monella mummolla tekemistä!

Keskiviikko, SATS Energy, 55 min

• Mummoversio energystä toimi oikeastaan ihan hyvin. Kyllähän siinä ihan treenatun olon saa aikaiseksi, kun keskittyy tekemään kaikki liikkeet huolellisesti, vaikka varsinaiset hypyt jäisivätkin väliin. Syke ei tietenkään noussut niin korkealle kuin normaalisti, mutta kyllä se siinä 130 hujakoilla kuitenkin pysyi aerobisten biisien aikana. Ja selkä kiitti mummoilusta. Ei tarvinnut yhtään irvistellä lopputunnista!

Sunnuntai, sauvakävely, 1 h 15 min

• Tein saman lenkin kuin maanantaina – nyt jo paljon leppoisammalla mielellä. Vain viikon jälkeen tuntuu, että selkä voi jo paremmin ja usko siihen, että jonkunnäköistä valoa tunnelin päässä voisi vaikka ollakin, alkaa pikkuhiljaa nostaa päätänsä. Sunnuntain sauvakävelylenkillä aloin jo ihan vakavissani miettiä, että pitäisköhn sitä sittenkin hankkia ihan omat, oikean mittaiset kepukat hommaa varten. Lisäksi mietin, että pitäiskö alkaa tervehtiä kaikkia vastaan tulevia sauvakävelijöitä. Vähän samaan tapaan kuin motoristit ennenvanhaan tai TKL:n bussikuskit moikkailivat toisiaan. Ollaan vähän niinkuin samaa porukkaa.

Ihan nasta Tukholma-maisema on palkinto siitä, että on jaksanut kiivetä Hammarbybackenin päälle. Mäki on aika suosittu intervalli-treenipaikka ja kaikenmaailman urheiluseurat etc. juoksuttavat jäseniään pitkin rinnettä. Tänään oli myös ankkurihissit pyörimässä ja lauma muovihaarniskoihin pukeutuneita DH-tyyppejä veti ensin itsensä hissillä ylös ja sitten kuolemaa ja luiden katkomista uhmaten laskivat tuhatta ja sataa hiekka ja nurmi pöllyten alas rinnettä. Oli siinä mummolla ihmettelemistä!

Noiden varsinaisten treenien lisäksi olen siis tehnyt vatsan, selän ja jalkojen lihasten tasapainoa vahvistavia lihaskuntoliikkeitä torstain fysioterapeuttikäynnin jälkeen. Ei nyt tosiaankaan varsinaista treenihommaa, mutta mainitaan nyt tässä “mummo edition” -postauksessa kuitenkin.

Ensi viikolle on varattuna energy keskiviikolle, mutta muuten ajattelin pysytellä dementia-hiihdon parissa. Paitsi, jos tänne tulee se luvattu lumisade (luvattiin tosin jo viime perjantaille, mutta onneksi ei ole näkynyt!), voin mennä hiihtelemään SATSin crosstrainereillä. Periaatteessahan crosstrainerissa on aika sama liikerata kuin sauvakävelyssä.

Vaikuttaa vähän siltä, että tästä, mitä alkuvuodesta ajattelin tsemppaavaksi treenijuttusarjaksi, tuleekin aika kuntoutuspainotteinen ainakin nyt hetkeksi, mutta aion silti jatkaa näitä viikottaisia raportteja siitä huolimatta. Fysioterapeutti ei luvannut, että kykenen vielä vuoden päästä juoksemaan maratonin… mutta kenties jo kahden vuoden päästä! 🙂

Suomessa monet äidit ovat tainneet saada tänäaamuna herkutella sänkyyn kannetulla aamiaisella, croissanteilla, kuohuviinillä, mansikoilla, tuoreella kahvilla ja muilla herkuilla. Ruotsissa äitienpäivää juhlitaan vasta kahden viikon päästä, mutta sain silti nauttia a-i-v-a-n uskomattoman herkullisesta aamiaisesta!

Sain hyvältä ystävältäni Camillalta synttärilahjaksi aamiaistreffit Grand Hotellissa. Kysymyksessä oli siis nimenomaan aamiaistreffit  – ei brunssi. Tämä tuntuu tärkeältä mainita, koska olen hämmentyneenä seurannut facebookissa raivoavaa tappelua siitä, että brunssi ei mitenkään voi alkaa ennen klo. 11.00. (Kyllä on ihmisellä asiat hyvin, jos tuollaisesta asiasta vouhkaaminen tuntuu tärkeältä…). Elikkä koska mitään ennen klo 11.00 tapahtuvaa aterointia ei voi eikä saa kutsua brunssiksi – niin houkuttelevan trendikkäältä kuin se kuullostaisikin – haluan erityisesti tähdentää, että tapasimme Camillan kanssa Grand Hotellin aurinkoisessa ikkunapöydässä jo klo 8.00 aamulla. Toisin sanoen aamiaisella. 🙂

Reilut kolme tuntia vierähti  herkutellessa tuoreilla hedelmillä, mansikoilla, croissanteilla, suolaisilla ja makeilla herkuilla sekä litrakaupalla kahvia litkiessä. Samalla tuli laitettua maailmaa järjestykseen, vaihdettua kuulumiset, laadittua urasuunnitelmia, suunniteltua lakkiaisia (Camillan tytär pääsee myös ylioppilaaksi tänä keväänä) ja höpöteltyä niitä näitä kesäsuunnitelmista, matkoista ja muusta ihanasta.

Grand Hotellin aamiaisveranta on parhaimmillaan tällaisena uskomattoman kauniina ja aurinkoisena aamuna. Valkoiset pöytäliinat, kauniit monogrammein koristellut GH-astiat, yltiökohtelias henkilökunta ja koko atmosfääri yhdessä sai aikaan sellaisen olon kuin olisi oikeasti käynyt lyhyellä matkalla! Tätä pitäisi  ihan oikeasti tehdä paljon useammin. Grand Hotellin Breakfast Buffet ei ehkä ole sieltä halvimmasta päästä, mutta kun noin 25 euron hinnalla saa upeaa palvelua, hyvää ruokaa ja henkisen minimatkan pois arjesta, ei kustannus kuitenkaan ole mielestäni kohtuuton.

Nyt täytyy vielä tunnustaa, että tässä ei todellakaan ole kuva kaikista syömistämme lautasellisista… Haha! Hotellin keittiön itse valmistamat appelsiini- ja aprikoosimarmeladit sekä mansikkahillo olivat nekin taivaallisen hyviä. Pitkästä aikaa tuli sellainen olo, että oikein harmitti, kun ei enää mitenkään kyennyt syömään enempää.

Grand Hotellilla on viisi tähteä, mikä tietysti edellyttää myös tasokasta aamiaista. Muutenkin hotelli on varsin kunnostautunut gourmet-rintamalla. Grand hotellissa pitää majaansa Mathias Dahlgren -ravintolat eli bistrotyyppinen Mathias Dahlgren Matbaren, jolla yksi Michelin tähti ja piirun verran fiksumpi Mathias Dahlgren Matsalen, joka on toinen Tukholman kahden Michelin tähden ravintoloista.

Jotain Grand Hotellin tyypillisestä asiakkaasta kertonee se, että myytävänä on mm. jotain pientä kivaa itselle vaikkapa Bottega Venetan valikoimista. Sen sijaan yhtään tre kronor -paitaa en myymälästä bongannut…

Aamiaisen jälkeen nautimme vielä hetken auringonpaisteesta Kungsanilla. Kyllä Tukholma vaan on niin ihana kaupunki!!

Tämän herkkuja tihkuvan postauksen myötä haluan toivottaa kaikille äideille – ja erityisesti omalleni – upeaa äitienpäivää!

xoxo

Minttu

Kolmannen The Artist Way -viikon pääteemoina on viha, synkroni ja häpeä. Vahvoja sanoja kaikki – ja tärkeitä ymmärtää, kun ollaan matkalla siksi, mitä olemme. Mutta ensin tsekataan, miten kulunut viikko on mennyt.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit aamusivuja? Tavoite on yhä edelleen, että sivut tulisi kirjoitettua joka päivä. Välillä kirjoittaminen tuntuu hankalalta, tylsältä ja tarpeettomalta. Kuitenkin on tärkeää, että kirjoittamista jatketaan siitä huolimatta. Jos joku aamu jäi väliin, mistä se johtui?

Itselläni ei ollut aamusivujen kannalta kovin hyvä viikko. Kirjoitin vain neljänä aamuna. Jotenkin nämä vapaapäivät eivät “sovi yhteen” kirjoittamisen kanssa. Päivä on jo yleensä pitkällä, kun ylipäätään muistan koko kirjoittamisen. Taidan olla aika rutiineihin sidottu tyyppi. Normaaleihin työaamuihin kirjoittaminen istahtaa, mutta vapailla tulee kaikenlaista muuta väliin. Yritän tsempata tämän kanssa jatkossa.

Taiteilijatreffit

Kävitkö treffeillä? Mitä teit ja miltä se tuntui?

Päätin noudattaa ohjetta ja olla olematta liian kunnianhimoinen treffien suunittelussa, koska silloin ne jää helposti pitämättä. Vein sisäisen lapseni käymään askartelukauppaan ja pyörimme siellä varmaan just sen tunnin. Hiplailin läpi kaikki helmet, maalit, nauhat, pensselit, paperit, niitit, ketjut ja ihastelin esille laitettuja esimerkkejä askarteluista. Löysin ihanat akvarelli-värit, pensselit ja akvarellipapereita, jotka laitoin ostoslistalle. Tällä kertaa hankin kangasväriä ja päätin experimentoida muutaman vanhan vaatteen uudistamisen kanssa.

Tapahtuiko viikon aikana jotain muuta merkittävää parantumisen tai itsensä löytämisen kannalta?

VIHA

Viha on voimakas inhimillinen tunne, mutta koska olemme sivistyneitä ja hyvin kasvatettuja, kiellämme sen. Vihaa on helppo pitää heikkoutena ja siksi se yleensä peitetään, jos ylipäätään tunnustamme sitä edes itsellemme. Kuitenkin viha osoittaa, minne olemme matkalla. Tai paremminkin minne haluaisimme olla matkalla ja siitä syystä vihaa tulisi kuunnella. Juuri vihan kuuntelussa, sen tunnistamisessa on koko jutun juoni. Spontaani tunne voi olla, että haluttaisi polkea jalkaa, lyödä jotakin, särkeä astioita, huutaa suorat sanat kaikille idiooteille. Jotta vihan valtavat voimavarat saa käyttöönsä pitää vihan kohde tai syy tunnistaa ja tehdä sen mukaan tarvittavat päätökset omassa elämässä. Viha osoittaa tien, minne haluamme olla menossa. Viha on väline – kompassi – ei jotakin, johon tulisi jäädä märehtimään.

Esimerkiksi: Työkaverisi saa ylennyksen, joka oikeastaan olisi kuulunut sinulle. Vihan avulla voit saada voiman selvittää, miksi et ssanut ylennystä. Ehkä kukaan ei ollut edes tietoinen, että haluat eteenpäin?

SYNKRONI

Miksi tuntuu, että joillakin ihmisillä käy aina tsägä? Että jotkut saavat käytännöllisesti kaiken, mitä haluavat suunnilleen sormeaan nostamatta? The Artist Way -kirjan yksi tärkeimpiä oppeja on luottaa ilmiöön “SYNCHRONITY”, jonka olen näppäränä tyttönä suomentanut synkroniksi. Synkronin idea on yksinkertaisesti se, että toivo jotain ja saat sen.

Useimmat meistä ovat kokeneet joskus elämän varrella hetkiä ja tapahtumia, jotka tuntuvat aivan uskomattomilta yhteensattumilta. Monta pientä asiaa loksahtaa kohdalleen ja yhtäkkiä huomaat saaneesi juuri sen, mitä olet toivonutkin. Jotkut kutsuvat sitä sattumaksi, jotkut kohtaloksi, monet johdatukseksi. Kirjan mukaan kyse on maailmankaikkeuden antamasta vetoavusta. Ota yksi askel oikeaan suuntaan itse ja maailmankaikkeus järjestää sinulle kaksi askelta lisää.

Suurin ongelma synkronin kohdalla on, että tunnistamme sen ihan liian harvoin. Eteen tupsahtaa loistava tilaisuus päästä kurssille, alkaa osa-aikaiseksi yrittäjäksi, mennä eteenpäin jne. mutta muutos tuntuu pelottavalta ja kieltäydymme. Saamme lahjahevosen, katsomme sen suuhun ja lähetämme sen takaisin. Synkroni ilmenee harvoin juuri siinä kaavussa kuin toivomme. Maailmankaikkeuden antama lahja myös velvoittaa: no tässä on nyt sulle se, mitä halusit, tee sillä jotain. Ehkä onkin helpompaa jäädä vanhaan uhrin ja epäonnistujan rooliin voivottelemaan, kun mitään ei koskaan tapahdu.

HÄPEÄ

Häpeä opitaan jo lapsena. Asioista ei sovi puhua, kissaa ei saa nostaa pöydälle, muuten tulee häpeä ja syö elävältä.

Kritiikki on häpeän kantaäiti. Ja nyt puhutaan nimenomaan ei-suunnatusta, epäoikeutetusta kritiikistä. Tämän viikon tärkeimpiä tehtäviä on opetella erottamaan häpeän tunteita tuottava, hajottava kritiikki rakentavasta, eteenpäin vievästä kritiikistä. Vaikea homma, mutta välttämätöntä, jotta voi tunnistaa niitä syitä, mikä estää etenemästä haluamaamme suuntaan. Jos saadun palautteen jälkeen on energinen olo: ok, tuossa ja tuossa voin tulla paremmaksi ja tuota voin kehittää vielä eteenpäin, on kysymys hyvästä, rakentavasta kritiikistä. Mikäli olo on tyhjä ja tunnet häpeää (aaargh, olen tyhmärumalahjatonlihavapaska) on ihan aiheellista miettiä kritiikin antajan tarkoitusperiä ja suojella itseään tuollaiselta palautteelta – todennäköisesti koko ihmiseltä.

 TEHTÄVÄ

Jatka seuraavia lauseita:

1. Lempileluni lapsena oli…
2. Lempileikkini lapsena oli…
3. Paras elokuva, minkä näin lapsena oli…
4. En tee sitä enää usein, mutta tykkään…
5. Jos olisin vähän iloisemmalla mielellä, haluaisin…
6. Jos ei olisi jo liian myöhäistä, haluaisin…
7. Lempisoittimeni on…
8. Käytän rahaa itseeni ja huvitteluun kuukaudessa…
9. Jos en olisi niin tiukka itselleni ja sisäiselle taiteilijalleni, ostaisin itselleni…
10. Ajan varaaminen vain minulle itselleni on…
11. Pelkään, että jos alan unelmoida…
12. Tykkään salaa lukea…
13. Jos minulla olisi ollut täydellinen lapsuus, minusta olisi kasvanut…
14. Jos se ei kuullostaisi niin hullulta kirjoittaisin tai tekisin…
15. Vanhempieni mielestä taiteilijat ovat…
16. Minun mielestäni jumalan mielestä taiteilijat ovat…
17. Tässä itsensälöytämisprosessissa tuntuu omituiselta se…
18. Että luottaisin itseeni on todennäköisesti…
19. Musiikki, joka saa minut hyvälle mielelle on…
20. Tykkään eniten pukeutua…

 TEHTÄVIÄ

1. Kuvaile oma huoneesi lapsena, voit myös halutessasi piirtää sen. Mikä oli lempparijuttusi huoneessa? Mistä pidät nykyisessä huoneessasi? Et mistään? No – hanki jotain, mistä tykkäät, vaikka jotain, mikä muistuttaa lapsuutesi huoneesta.
2. Kirjoita viisi luonteenpiirrettäsi lapsena, joista tykkäsit.
3. Kirjoita viisi lapsuutesi saavutusta (hyppäsit 3 m ponnulta, vaikka pelotti, opetit naapurin tytölle, miten hypätään kahta narua, sait ysin tärkeässä matikan kokeessa… tms).
4. Kirjoita viisi ruokaa/herkkua, joista tykkäsit lapsena. Ja syö jotain niistä tällä viikolla!

TEHTÄVÄ

Tavat: Tarkastele tapojasi ja mihin aikasi menee. Voi olla, että löytyy aika monta juttua, jotka eivät ole hyväksi itsellesi tai tue tässä prosessissa. Jotkut tavat ovat suorastaan itsetuhoisia. Katsotko esimerkiksi telkkaria, vaikka sieltä ei tule mitään kivaa, jäätkö kenties hengailemaan nettiin ja facebookiin, vaikka olet jo tsekannut, mitä kavereille kuuluu, vietätkö aikaa kavereitten kanssa, joista et oikeastaa yhtään tykkää vain, koska et halua olla yksin? Jotkut huonot tavat ovat itsestään selviä (juopottelu, tupakointi, mähkiminen). Kirjoita lista kolmesta huonosta tavastasi. Kirjoita myös, mitä hyötyä sinulle on näiden tapojen jatkamisesta.

Jotkut huonot tavat ovat vähän vähemmän ilmiselviä (ei aikaa treenata, hiljentyä, aina muiden käytettävissä, vääränlaisten ihmisten kanssa hengailu…). Kirjoita lista kolmesta tällaisesta “epätarkemmasta” huonosta tavasta. Kirjoita (mahdollisimman tarkasti), miten ne sabotoivat elämääsi.

TEHTÄVÄ

Kirjoita lista ystävistäsi, jotka ovat sinulle hyväksi. Valitse listalle ihmisiä, jotka oikeasti auttavat sinua. Tässä on tärkeä huomata ero niiden kanssa, jotka oikeasti auttavat sinua, koska sinä olet sinä ja niiden kanssa, jotka saavat sinut tuntemaan itsesi avuttomaksi. Siinä on selkeä ero, kun auttaa ystäväänsä ja kun auttaa ystäväänsä, kun hän on niin avuton. Varo ystäviä tai tuttuja, jotka saavat avunannollaan sinut tuntemaan itsesi avuttomaksi!

TEHTÄVIÄ

Nimeä viisi ihmistä, joita ihailet. Sen jälkeen kirjoita lista viidestä ihmisestä, joita ihailet salaa. Mitä ominaisuuksia näillä ihmisillä on, joita voisit löytää ja kehittää itsessäsi?

Nimeä viisi ihmistä, jotka ovat kuolleet, mutta jotka olisit halunnut tavata. Sen jälkeen kirjoita lista viidestä jo kuolleesta ihmisestä, joiden kanssa haluaisit hengata “taivaassa” (tai minkä nyt koetkin sopivaksi paikaksi tavata heitä).

Vertaile kahta edellistä listaa. Löydätkö jotain eroja? Tunnistatko siitä, että joitakin pitäisi haluta tavata ja jotkut vain tuntuvat kiinnostavammilta ja hauskemmilta? Mieti, mitkä ominaisuudet ihailemissasi ihmisissä, joiden kanssa haluaisit viettää aikaa, on sellaisia, joita voisit kehittää itsessäsi.

ENSI VIIKKO

Aloitamme jo neljännen yhteisen viikon! WAU!

Jatketaan aamusivujen kirjoittamista ja tavoite on seitsemän aamua viikossa (I promise!!). Taiteilijatreffit kuuluu myös ohjelmaan. Itse ajattelin nyt päästä tuumasta toimeen niiden ostamieni kangasvärien kanssa. Lisäksi ohjelmassa olisi tunnin meditatiivinen kävelylenkki (yksinään) sisäistä kuplintaa kuunnellen. Ja kommenttiboksi on auki koko viikon (ja siitä eteenpäinkin såklart!) keskustelua, ajatuksia, mielipiteitä ja kysymyksiä varten.

Kaikki aikaisemmat The Artist Way -postaukset löytyy täältä.