Prada Candy Kiss par VOGUEPARIS
Ihana filmi – keväinen, kepeä ja kupliva. Ei tosin helpota lainkaan Pariisin matkakuumettani! Muistaakseni joku noista kolmesta tuoksustakin oli ihan ookoo.

Monet ovat jo varmaan lähteneet pääsiäislomilleen ja siinä mielessä nämä Åre-vinkit tulevat vähän myöhään. Toisaalta noin ziljoonannetta kertaa “Pohjoismaiden Alpeilla” lomailleena voin vakuuttaa, että valtaosa vinkeistä toimii sesongista/vuodesta toiseen.
Ja hei, täytyy tunnustaa, että juuri nyt tekisi todellakin mieli häipyä jonnekin lumivarmaan laskettelukeskukseen pääsiäispyhien ajaksi. Ihan liian harvoin tulee nykyään hypättyä laudalle, mutta kun sen kerran tekee, ei millään haluaisi sesongin päättyvän..

1. Matkustaminen Åreen
Vaihtoehtoja on käytännössä kolme: omalla autolla, junalla tai lentämällä.
Omalla autolla matkustaminen on sikäli mukavaa, että mukaan otettavan kaman määrän kanssa ei ole niin tarkkaa. Muistan kerrankin, kun pääsiäisreissulle lähtiessämme heitimme kuorman päälle vielä rai-ruohot lomamökkiä somistamaan ja toisen kerran puoliksi syödyn lasagne vuoan. Ajaminen sinänsä vie aika kauan aikaa, noin 8 – 9 tuntia Tukholmasta ja iso osa matkasta on aika rasittavia pikkuteitä. Toisaalta, jos ajajia on kaksi tai enemmän, tuo ei ole niin paha – paitsi hiihtoloman ja pääsiäisen aikaan, jolloin Åreen johtavilla maanteillä voi kokea suurkaupunkimaisia tungosruuhkia.
Juna on ihan hillittömän kiva ja mutkaton vaihtoehto. Tukholmasta lähtee yöjunia puolenyön aikaan sesonkina vähintään puolen tunnin välein. Saapuminen Åreen on aamusella noin kahdeksan aikaan. Juna-asema on noin kahden korttelin päässä Åren kylän keskustasta (ja samassa rakennuksessa suomalaisomisteisen Holiday Club -hotellin kanssa). Ainoat rajoitteet ovat se, että kamat pitää kantaa itse ja jos majoitus on muualla kuin keskustassa, pitää kuljetus hoitaa jotenkin muuten.
Tämän kevään reissulla matkustin ensimmäistä kertaa Åreen lentämällä. Sinänsä aika vinkeä kokemus, koska aikaisemmilta reissuilta takaraivoon oli jäänyt fiilis, että matka kestää tosi kauan, mutta nyt olimme tsekanneet sisään hotelliin, vaihtaneet lasketteluvaatteet ja ostaneet hissiliput vain muutama tunti sen jälkeen, kun läksimme matkaan. Itse lentolippu ei ole kuin marginaalisesti kalliimpi kuin meno-paluu junalla (meno yöjunan makuupaikalla ja paluu iltapäivällä normaalilla paikalla), mutta lentokenttäkuljetukset sekä Tukholmassa että Åressa plus laskettelukamoista maksettava extra-maksu nosti kustannukset enemmän kuin tuplaksi.
Kaikki sujui kuitenkin tosi mukavasti – edes paluumatkan viivästyminen reilulla puolella tunnilla ei haitannut, sillä kuulemma junayhteyksissä oli ollut vielä enemmän häikkää..
2. Paras majoitus

Aikaisemmilla reissuillani olen ollut aina perheen kanssa ja silloin on ollut jotenkin erityisen luonnollista, että asumme niin, että käytössä on keittiö ja riittävä määrä makuuhuoneita. Etenkin isompien lasten kanssa suosittelen lämpimästi Åre Fjällbyn tarjoamia majoitusvaihtoehtoja. Se sijaitsee tosi kätsysti ihan VM8-hissien vieressä, joten päärinteille on vain muutaman metrin kävelymatka. Samoilla rinteillä on myös alkutalvesta iltarinteet, joten paikka sopii hyvin porukalle, joka haluaa tulla ja mennä jaksamisen, kelien ja mielihalun mukaan. Äre Fjällbystä kävelee Åren keskustaan, torille, ihan muutamassa minuutissa.
Tällä viimeisellä Åren reissullani olin ensimmäistä kertaa matkassa ihan aikuisporukassa (kaksi on jo porukka – eikö niin?) ja jo ihan heti aluksi totesimme, että haluamme ehdottomasti asua hotellissa. Päädyimme valitsemaan perinteikkään, jo 1800-luvulla perustetun ja hyvästä palvelustaan kuuluisan Åregården -hotellin. Sijainti oli myös aivan loistava, samoin aamiainen. Kahden aikuisen seurue ei todellakaan kaivannut omaa keittiötä, mutta safety ja minibaari (kylmäsäilytystä varten) olisi kyllä ollut kivat. En ollut varsinaisesti puulla päähän lyöty kaiken ihanuudesta, mutta voisin hyvin kuvitella yöpyväni hotellissa toistekin.
Jos Åregården olikin meidän aikuisten mieleen kovasti ja lapsiperheille suosittelen Åre Fjällbyn loma-asuntoja, niin suomalaisen Holiday Clubin melko uusi hotelli on varmasti kiva vaihtoehto isompien lapsien kanssa matkustaville. Itse en ole paikassa koskaan käynyt, mutta ystävättäreni Tinni, tyttärensä (= kummityttäreni) kanssa yöpyi siellä joku vuosi sitten ja olivat kovin tyytyväisiä. Aamuinen patikointi rinteille on aavistuksen pidempi, mutta hotellin tarjoamat kylpyläpalvelut ja kuulemma aivan mielettömän ihana aamiainen kompensoivat varmasti. Erityisesti silloin, kun Åren tunnetusti arvaamaton säätila näyttää ne ei-niin-toivotut puolensa.
3. Parhaat rinteet

Rinteet on kyllä ehdottomasti Åren paras puoli!
Yleensä kaikki rinteet ovat erittäin hyvin pistattuja aamulla, mutta etenkin sesongin huippuina, hiihtolomalla ja pääsiäisenä, laskijoita on vaan niin paljon, että iltapäivästä homma alkaa olla aikamoista kumparemäkisurffausta. Eli suosittelen lämpimästi ajoittamaan mahdolliset after skit alkuiltaan, menemään ajoissa nukkumaan ja olemaan valmiina hissijonossa klo 9.00, kun homma alkaa taas pyöriä.
Kannattaa seurata säätiedotuksia, sillä joskus käy niin, että alhaalla kylässä tihkuu vettä, mutta pilvipeite on niin alhaalla, että ylärinteillä saa lasketella auringonpaisteessa. Toisaalta joskus taas huipulla on ihan älytön sumu, mutta alarinteillä laskee ihan mainiosti. Joskus kantsii myös ottaa päärintenteiltä hiihtobussi (ilmainen) noin 9 km päähän Duvediin. Rinteet ovat siellä hiukan eri suuntaan ja etenkin kovin tuulisella säällä Duved voi tarjota tosi mainioita laskukelejä, vaikka Åre By:ssä tuntuisi, että tilanne on ihan mahdoton.

Tässä on pakko olla sellainen “fashion-photo-shoot”-efekti… Siis että silmä on muka niin tottunut kaikkiin huikeisiin extreme-snoukkakuviin, että tällainen normaalissa rinteessä otettu kuvasarja ei näytä yhtikäs miltään. Tietty laskin vähän iisimmin, että Veera ehtii napsia kuvia (en halunnut kuitenkaan  vaivata häntä yhtä laskua enempää), mutta silti… No, voin kertoa, että keli oli aivan täydellinen, rinteet eivät olisi voineet olla paremmassa kunnossa ja muutenkin kaikki oli niin kohdallaan kuin ne vaan joskus voi olla.
4. Paras After Ski
I got one word for you: Fjällgården. Aivan mielettömän hauskan railakkaat monotanssit mahtavan livebändin säestyksellä. Päädyttiin sinne hiukan sattumalta perjantai-iltana (to-iltana käytiin vain syömässä) ja meno oli niin hulvattoman hauskaa, että päätettiin mennä samaan paikkaan vielä lauantainakin.
Fjällgården sijaitsee Bergbanan yläasemalla, mikä on varmasti yksi syy siihen, että tasan kaikki ovat oikeasti tulossa suoraan rinteestä. Monot, hienhaju ja kypärän alla liiskaantunut fleda on standari dress code. Paikalla kannattaa olla suht ajoissa, sillä jo puoli neljän, neljän aikaan jono alkaa olla aika pitkä eikä kaikki mahdu sisään edes tällaisena ei-niin-kiireisenä viikonloppuna. Bändi aloittaa puoli viiden aikaan ja bileet loppuvat reilun tunnin päästä siitä kuin seinään, kun setti on lopussa. Bergbanalla pääsee turvallisesti after skin jälkeen torille, ja itseasiassa kaikki alas johtavat rinteet on periaatteessa suljettu turvallisuussyistä.
Peetun mukaan meidän olisi ehdottomasti pitänyt käydä toisena iltana Verandanin after skissä. Varmasti hyvä meno sielläkin, mutta suhtaudun aina hiukan varauksella after ski -paikkoihin, joihin ei voi saapua laskettelemalla.
5. Parhaat ruokapaikat

Jo edellisessä Åre-postauksessani (siitä on jo kuusi vuotta, miten voi olla!!) sanoin, että Åre tuntuu ihan pikku-Tukholmalta, etenkin, jos katsoo ravintolatarjontaa. No, sekä hyvässä että pahassa – asia ei ole muuttunut. Eli jos haluaa syödä edullisesti, pitää varata majoitus, jossa on ruuanlaittomahdollisuus ja vältellä ravintoloita. Myös kahviloiden, lounaspaikkojen ja ravintoloiden kanssa on ihan Tukholma-meininki. Mikään ei ole erityisen halpaa, mutta jos et pidä varaasi maksat itsesi kipeäksi eineslihapullia ja pulverimuusia sisältävästä lounaasta.
Rakastamme Veeran kanssa molemmat hyvää ruokaa tosi paljon – mutta hiihtoreissulla prioriteetti nro yksi on laskettelu eikä erilaisten hyvien ravintoloiden metsästys. Niinpä palasimme jokainen päivä lounaalle kerran hyväksi havaittuun Timmerstuganiin. Kaikki eri salaatit, pastat ja keitot, joita söimme lounaaksi, olivat tosi hyviä – ja palvelu kaikkina päivinä vähintäänkin erinomaista. Hintataso on toki piirun verran eineshampurilaispaikkoja korkeampi, mutta todellakin vain sen piirun, Åressa kun ollaan.
Kahtena ensimmäisenä iltana kävimme illallisella Wersen’s -nimisessä ravintolassa. Samassa paikassa olen käynyt monta kertaa edellisilläkin reissuillani ja laatu sekä palvelu on aina yhtä hyvää. Wersen’s ei ota pöytävarauksia, mutta jopa kiireisimpinä hiihtolomaviikkoina paikka löytyy vähintäänkin kohtuullisen odotuksen jälkeen (usein Suomessa saa odottaa tuplasti kauemmin, että tarjoilija tulee ottamaan juomatilaukset kuin Wersen’sissä pöydän saaminen). Annokset ovat runsaita, pitsat to die for ja palvelu todella mutkatonta ja mukavaa. Suosittelen lämpimästi yksinkertaisemmalle illalliselle ja myös lapsiperheille.
Yritin haravoida blogihistoriastani vanhempia vinkkejä ravintoloihin, sillä muutaman kerran tiedän syöneeni Åressa tosi hienosti ja hyvin. Mitään kovin perusteellista en löytänyt, mutta muistan tykänneeni lounaasta Fjällpuben -ravintolassa.
Ihan kaikkein paras illallinen tällä viime reissullamme nautitimme Vinbarenissa. Paikka on tosi suosittu ja sinne ei oteta pöytävarauksia, joten paikalla kantsii olla hiukan ennen arvioitua nyt-on-pakko-saada-ruokaa -aikaa. Voisin myös kuvitella, että ihan pienten lasten kanssa tuonne ei kannata mennä, mutta aikuisporukalle ravintola on ihan mahtava! Perusidea on se, että menu koostuu pienehköistä annoksista, joita tilataan 2 – 4 nälkätilanteesta riippuen. Itse söin annoksen tonnikalaa ja voissa paistettua turskaa, jotka molemmat maistuivat aivan taivaallisilta!
Muuta…
Åre on kuuluisa myös yöelämästään. Testasimme Country Clubia ja se oli oikein kiva ja aikuiseen makuun. Bygget olisi toinen vaihtoehto, mutta siellä pyörähdimme vain jonon tuntumassa ja totesimme, että vähemmälläkin tulee selväksi, että olemme jo täyttäneet 29 vuotta…
Åre Bageri -leipomo toimittaa leivät about kaikkiin paikallisiin hotelleihin ja ravintoloihin. Jos asuu loma-asunnossa, kantsii todellakin käydä hakemassa aamiais- ja välipalaleivät leipomosta mielummin kuin ostaa jotain randomia ruokakaupasta.
Pakollinen ja aina yhtä herkullinen tuliainen on Åre Chokladfabriken -suklaa. Kivoihin paperitötteröihin pakattua suklaata voi Åressa ostaa ihan mistä tahansa kaupasta tai jopa kioskista. Todellisille suklaa-faneille ja lapsiperheille suosittelen kuitenkin visiittiä itse tehtaalle. Siellä saa maistella monia eri konvehteja ja samalla nähdä miten niitä tehdään. Hinnat ovat myös pikkuisen halvemmat kuin Åren keskustassa (ja merkittävästi halvemmat kuin Tukholmassa).

Odotellaan tässä juuri Veeran kanssa hotellin aulassa lentokentälle lähtevää kuljetusta. Selailin odotellessa kameran kuvia – ja tajusin, että nyt on ihan pakko laittaa tuoreeltaan muutama reissun hailaitsi tänne blogiinkin.

Mahtava reissuseura!! Ollaan nähty Veeran kanssa IRL vain pari kertaa ennen matkaa, mutta voi mieletön, miten hauskaa meillä on ollut! Ette ikinä usko, miten montaa sekä Ruotsin että Suomen murretta joku voi osata matkia!

Jeee! Best things in life!!

Kelien puolesta saatiin kokea melkein kaikkia vaihtoehtoja superkovaa pakkasta lukuunottamatta. Varsinkin eilinen oli ehkä täydellisin mäkipäivä evö. Aurinko paistoi, rinteet aivan älyttömän hyvässä kunnossa edellispäivän lumisateen jäljiltä, lämpötila nollassa ja kaikin puolin huippu fiilis!

Laskettelun vastapainoksi hurjasti hyvää ruokaa ja juomaa, After ski -meininkiä ja ihan pikkuisen rillutteluakin! Ihanaa!
Tulossa on vielä vinkkipostaus, mutta tässä nyt nämä päällimmäiset!

Terkkuja toiselta Åre-päivältä! Tänään on ollut lumisateinen ja hiukan sumuinen keli, mutta rinteet ovat olleet ihanassa kunnossa. Mikä tarkoittaa sitä, että reidet ja pohkeet huutavat hoosiannaa tällä hetkellä. Huomiseksi on luvattu reilusti plus-asteita ja täyttä auringonpaistetta. Missä tahansa tänään ollaan oltukin, ainoa puheenaihe on ollut, että huomenna on tiedossa koko sesongin paras päivä! Sitä odotellessa.
Tässä lista kevätrinteiden must-asioista á la Minttu:
1. Kypärä. Okei, kypärä on must ihan aina, mutta pitää nyt rehvastella uudella K2-versiollani, jossa on sisään rakennettu sound system, joka toimii myös puhelimen kanssa! Ei enää pelkoa siitä, että kännykkä lipeää hississä kohmeisista käsistä!
2. Laskettelulasit ja säilytyspussi. Säilytyspussi on paras lasien kuivaamiseen – sitä ei saa unohtaa laskettelutakin taskusta.
3. Kasvoille sopiva aurinkorasva, tuulessa ahavoituneen ihon rauhoittaja ja 20 aurinkosuojakertoimen huulirasva. (saatu blogin kautta)

4. Aurinkolasit – mieluiten kahdet – after ski -hengailua varten.
5. Kuullokkeet ja piilarit. Erityisesti jälkimmäiset pitää olla meikäläisellä ihan erityisellä muistilistalla. Normaalisti käytän niin harvoin linssejä, että ne unohtuu helposti, mutta rinteessä ei kyllä selviä ilman. Karvatassuinen assistentti onneksi muistaa aina olla avulias!
6. Kevyemmät hanskat. Keväällä tulee helposti niin järkyttävän kuuma, kun aurinko paistaa ja on muutenkin ihanaa. Ihan ilman hanskoja en uskalla laskea – pyllähdykset vaanivat rutinoituneempaakin lumilautailija, joten hanskat on ihan must. Itse olen havainnut, että pyöräilysormikkaat toimii tosi hyvin tässä tarkoituksessa.
7. Kauluri. Pakollinen talvella, mutta tarpeellinen myös keväällä – viima kaulassa ei ole kiva milloinkaan. Oma lempparini  on toisesta päästä kevyttä jerseytä ja toisesta lämmintä fleeceä. Toimii niin pakkasilla kuin kevään plus-keleilläkin.

Siihen, mistä oikeasti tykkää ja mitä oikeasti haluaa, on aina aikaa ja rahaa. Pitää vain osata kuunnella itseään ja olla vertailematta muihin. Juuri nyt kurvailen jo lähes eläkeikäisellä Burton Customillani pitkin rakastamani Åren rinteitä. Kuka haluaa uutta laukkua tai muuta kampetta, jos samalla hinnalla voi saada kaiken tämän!?
Ensimmäinen reissupäivä alkoi tosiaan herätyskellon piristessä ennen viittä vain muutaman tunnin yöunien jälkeen. En ole koskaan aikaisemmin mennyt Åreen lentämällä ja matkanteon nopeus ja vaivattomuus yllätti. Mitä nyt onnistuin urpoilemaan lentokentällä jo Tukholman päässä, kun en tajunnut, että kotimaan lennot lähtevät eri terminaalista kuin “tavalliset” SASin lennot.
Olimme ehtineet tsekata sisään hotelliin ja ostaa hissiliput vain vähän puolen päivän jälkeen. Aikamoinen ero siihen, että istuu ziljoona tuntia autossa tai nukkuu yön yli junassa!
Keli on ollut täällä tänään hiukan haasteellinen. Pakkasta on kuutisen astetta ja täälläkin viime viikkoina vallinneet pluskelit on muuttanut rinteet aika jäisiksi esityksiksi. Lisäksi tuuli on ollut parhaimmillaan messevät 27 metriä sekunnissa. Vähän saatiin silti hankittua maitohappoa reisiin – kaiken adrenaliinin lisäksi. Loppuviikonlopuksi onkin sitten luvattu vähän vähemmän extremejä lasketteluolosuhteita. Ihanaa!
 

Ruotsissa muutama vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan vain yksin täällä heitetään roskiin vuosittain kymmeniä tuhansia kiloja vaatteita. Väkilukuun suhteutettuna se tarkoittaa, että jokaista asukasta kohti roskikseen päätyy kahdeksan kiloa! Aika mielettömiä lukuja. Jotenkin voisi kuvitella, että ison osan siitä voisi kierrättää joko materiaalina tai sitten ihan vaatteina.
Muotibisnes ei ole mikään kierrätyksen malliesimerkki, vaikka vintage ja second hand -shoppailu onkin ollut trendikästä jo pitkään. Trendien vaihtelu houkuttaa uusimaan garderobia ja hankkimaan uutta, vaikkei sille välttämättä olisi suoranaista tarvetta.
Pelkästään muodin kuluttajien syyllistäminen on mielestäni lyhytnäköistä ja typerää. Valmistajien, maahantuojien ja jälleenmyyjien pitäisi ottaa nykyistä suurempi vastuu siitä, että tuotteet päätyvät uusiokäyttöön tai kiertoon – eikä roskavuorta kasvattamaan.

Männäviikolla kävimme Filippa K:lla kuuntelemassa, miten eri tavoin heillä on pyritty kohti kestävämpää kulutusta.
Sinänsä Filippa K on mielestäni yksi niistä valmistajista, joiden perusfilosofia jo tukee ylenpalttisen kulutuksen välttämistä. Vaikka joka sesonki heiltäkin tulee aina uusia malleja, kuoseja ja tyylejä, linjat ovat ajattomia ja eri kausien vaatteet helposti toistensa kanssa yhdisteltävissä. Tietyt perusmallit säilyvät mukana vuodesta toiseen ja garderobia voi täydentää pikkuhiljaa aina tarpeen mukaan.
Monen valistuneen valmistajan tavoin Filippa K:kin kiinnittää huomiota vaatteen koko tuotantoketjuun, materiaalista valmistukseen, kuljetukseen ja sosiaaliseen ympäristövaikutukseen.

Uutta on Tencelistä valmistettu minimallisto, joka koostuu kolmesta pehmoisesta ja hengittävästä tuotteesta: mekosta, kauluspaidasta ja topista. Suosikkini on kauluspaita, joka on skarpin ja fiksun näköinen, mutta Tencel-jerseyn ansiosta supermukava päällä. Myös mekon lepakkohihat ja kauniisti avoin selkä ovat tosi kivat. Tencel-mallisto on tietääkseni myynnissä ihan kaikissa Filippa K:n myymälöissä.

Toinen iso askel kulutuksen vähentämiseen on vaateiden liisaus. Vaatevuokraamot tai -lainaamot eivät ole mikään uusi keksintö, mutta minä en ole ainakaan kuullut aikaisemmin, että valmistaja itse vuokraisi asujaan.
Heti oli pakko rynnätä kysymään, että onko tuo aivan mielettömän ihana smokkijakkupuku liulahkeisine housuineen liisattavien vaatteiden listalla. Voisin niin kuvitella pukeutuvani juuri siihen eräässäkin huhtikuussa edessä olevassa blogi-gaalassa. Mutta ei se kuulemma ollut – toistaiseksi vuokrattavana on vain juhlapukuja. Sinänsä silti aivan ihana idea ja toivottavasti kokeilu on menestys, että saadaan laajempi vaatevalikoima ja toiminta laajenemaan myös muualle kuin kolmeen ruotsalaiseen myymälään.

Mintun virallinen “odottelen-kaveria-sovituskopista-ulos” -peiliselfie. Haha!
Kolmas uutuus Filippa K:lla on vaatteiden palautusoikeus. Jos tuo minkä tahansa vanhan Filippa K -vaatteen liikkeeseen, saa voucherin, joka oikeuttaa 15 % alennukseen seuraavasta ostoksesta. Ja tämä siis täysin riippumatta palautettavan vaatteen kunnosta! Kertyneet vaatteet myydään eteenpäin Filippa K:n omissa second hand -myymälöissä tai lahjoitetaan kirpparitoimintaa ylläpitäville hyväntekeväisyysjärjestöille.
Sinänsä palautuksesta saatava 15 % alennus ei mielestäni ole tässä niinkään olennaista. Tärkeämpää olisi ajatella asiaa niin, että vaatteiden valmistaja on vastuussa tuotteidensa koko elinkaaresta. Mielestäni aivan kaikki pitäisi velvoittaa ottamaan vastaan omat tuotteensa sen jälkeen, kun kuluttaja ei niitä enää halua – vähän samaan tapaan kuin pullojen palautus. Näin kasvaisi aivan varmasti myös kiinnostus materiaalien uusiokäyttöön ja toisaalta paljon vähemmän päätyisi ihan vain roskiin.
Filippa K:llakin palautushomma on toistaiseksi käytössä vain Ruotsissa ja Tanskassa. Mutta kysyin kyllä ja Suomi on kuulemma seuraavana listalla!

Tulihan siinä sitten samalla kaiken valistuksen ohessa tutustuttua myös kevään uuteen mallistoon. Alan olla aika vakuuttunut siitä, että Filippa K tekee maailman kivoimmat rennot pikkulaukut! Kuvaavaa on se, että sekin jo kuusi-seitsemän vuotta sitten alesta ostamani pieni olkalaukku on edelleen joka vuosi mukana mallistossa. Aina vähän eri värisenä ja erilaisin metalliosin, mutta mitä sitä muuten klassikkoa muuttamaan.

 
Filippa K:n neuleilla voisi myöskin helposti täyttää yhden garderobin. Ja kengillä.
Heti muistin, että kaapistani löytyy yksi superkittana (hei vaan 90-luku!) harmaaksi pesty valkoinen Filippa K t-paita. Vähän kutkuttelisi käydä testaamassa palautusprosessin toimivuutta sen kanssa…