Syksyn tulon hyvä puoli on upeat syysmallistot ja tunnelmalliset kuvat. Niinkuin esimerkiksi nämä Acnen.

Jos olisin tänään menossa hienoihin juhliin, esimerkiksi muotiviikon glamouria tihkuviin päätöskemuihin, tekisin sen enemmän kuin mieluusti antiikin Kreikkaa henkivässä Lanvin-mekossa. Ihan niinkuin Gwyneth Paltrowkin…

Never underestimate the power of the white t-shirt! Tyylinäyte Cameron Diazilta.

Kate Hudson on yksi lempparijulkkiksiani. Enkä oikein edes tiedä miksi. Varsinaiset ammatilliset meriitit kun eivät juuri herätä sen suurempia tunteita. Ehkä pidän hänestä, koska paparazzi-kuvissa Kate on usein urheilemassa, lenkillä tai niinkuin nyt tässä – tennistä pelaamassa. Ja aina iloinen hymy kasvoilla. Aivan kuin todistaakseen, että myös naiset voivat harrastaa liikuntaa siksi, että se on vaan niin älyttömän kivaa. Eikä vain pitääkseen huolta ulkonäöstään tai karistaakseen kiloja. Tai saadakseen hyvän olon liikunnan jälkeen. Sitäpaitsi tennis on hieno laji!

Suunnilleen tasan vuosi sitten löysimme takapihaltamme surkeasti maukuvan pikkuisen kissanpennun. Kisuparka oli kuumissaan, hirmuisen janoinen ja selvästi totaalisen eksyksissä. Kävimme soittamassa kaikkien naapureittemme ovikelloa, mutta kukaan koko rivitaloalueella ei tunnustanut hukanneensa pentua. Se oli kuitenkin selvästi kotikissa ja tottunut ihmisiin, sillä saatuaan vähän vettä, ruokaa (naksuja kissanomistajanaapurin varastoista) ja unta, oli otus iloinen ja reipas.

Väsäsimme pinon lappuja, jotka Peetu kävi teippaamassa lähialueen lyhtypylväisiin ja aidanpätkiin. Sydämessä tiesimme, että niin oli parasta tehdä, vaikka sen reilun vuorokauden aikana, jonka Vilpertti (Karkin antama nimi) eli Einstein (pentu oli niiiiin fiksu…) meillä viipyi, käytiin muutamakin vakava keskustelu, jotka alkoivat tyyliin voisihan meille ottaa kissan – voisihan…

Yksi yö ja pari päivää ehti kulua, ennenkuin puhelimeni soi ja huolestunut ääni naapuritaloyhtiöstä kertoi, että heillä hoidossa ollut kisu oli karannut lauantain rapujuhlien aikana. Joku vieraista oli kuulemma jättänyt terassin oven auki.

Yksi niistä noin ziljoonasta kuvasta, jotka ehdin elämäämme tupsahtaneesta ihanasta kisuliinista ottaa, on siitä lähtien sulostuttanut tietokoneeni desktopia. Sen lisäksi, että otus on ihan käsittämättömän viehättävä pilkullisine masuineen ja kissanvirnistyksineen, antaa se uskoa siihen, että ihmeitä tapahtuu. Crazy catwoman (that’s me!) sai pariksi päiväksi “oman” kisun, vaikka onkin periaatteessa tuomittu elämään naapureitten kissojen armollisuuden varassa. Ja toisaalta voin myös kuvitella, että huojennus oli valtava myös Maja-kissan hoitopaikassa, kun katti löytyi iloisena ja hyvinvoivana.

Miracles do happend!!

Valitsetko sinä desktopillesi kuvan jollakin erityisellä perusteella? Antamaan toivoa, kannustamaan, auttamaan tavoitteiden saavuttamisessa, muistuttamaan elämän tärkeistä asioista? Vai riittääkö, että kuvaa on kiva katsella eikä se häiritse työntekoa?

Kirjoitin jutun Elleihin Tukholman muotinäytösviikon osallistujien tyyleistä. Ehkä joku sen on jo bongannutkin… Koska kuvaamani upeat ja persoonalliset tyylit eivät ehkä ihan pääse oikeuksiin pikkuriikkisissä valokuvissa, tässä vielä uusintana muutama suosikkini. Ensimmäisessä kuvassa on muuten Tukholmassa muotisuunnittelijana vaikuttava Anna, josta on ollut juttua täälläkin.




Lue koko juttu: Miten muodin ammattilaiset pukeutuvat

BTW… Tänään ilmestyneessä Iltalehden Ilonassa saattaa olla jotain juttua Mintusta, Karkista ja Peetusta. Onko joku nähnyt/lukenut? Lehti ei ole vielä ehtinyt tänne meille asti, joten itse en tiedä sen tarkemmin.