Vähän reilun viikon päästä – eli perjantaina 16.3. juhlitaan Indiedaysin 2-vuotissynttäreitä. Luvassa on ihan mielettömän upeat bileet, Ivana Helsingin muotinäytös, hienot puitteet etc… Ja voi KRIISI!! Mulla ei ole hajuakaan, mitä ihmettä laittaisin päälleni!

Juhlien pukeutumiskoodi on (luonnollisesti) “fashion”, mikä ei todellakaan helpota näitä paineita… Haluaisin kovasti löytää jotain itseni tyylistä, ajankohtaista ja tyylikästä päällepantavaa.

Jos juhla-asubudjetti olisi rajaton, olisi ongelmakin ratkaistavissa. Ihastuin inspiraatiota etsiessäni kovasti kuvan musta-valkoiseen, kirpsakalla keltaisella asustettuun kokonaisuuteen. Neitokainen  taitaapi tosin elellä vähän eri kymmenvuosilla kuin Minttu… Haha! Hailee Steinfeld on ikuistettu Vesacen mekossa Teen Voguen Young Hollywood Partyssa. 😀

Kuitenkin tuo idea musta-valkoisesta, vähän epäsymmetrisestä mekosta yhdistettynä keltaiseen jäi vaivaamaan takaraivoon. Kokosin inspiksen pohjalta vähän aikuisemman version samasta aiheesta. Ja lähetän tässä samalla kainon toivomuksen lotto-arvontapallojen pyörimisestä vastaaville haltijoille. 🙂

Mekko on Karen Millerin (Texture print dress), kengät Louboutinin (Rolando Hidden Platform Pump Silver), laukku YSL:n (Belle Du Jour patent-leather clutch), pleksirannekoru Ann Sofie Backin ja hopeakynsilakka Essien.

Onneksi muuten tuo aivan pudottavan ihana YSL:n kanariankeltainen clutch on tällä hetkellä loppu Net-a-Porterista. Muuten olisi kyllä aivan mahdotonta estää säästöpossua tekemästä harakiriä ja Minttua tilaamasta kaunokaista juhla-asun piristykseksi.

Muistuttaisin vielä, että Indiedaysin sivuilla on menossa kilpailu, jossa voi voittaa avec-kutsun syntymäpäiväjuhlille ja upeita tuotepalkintoja! 

Kevätgarderobini on todella päivityksen tarpeessa. Värien lisäksi huomaan, että kenkävarastostani puuttuu täysin kivat, kävelykelpoiset kengät. Mistähän se johtuukin, että 12 cm juhlakorkoja tuntuu olevan hyvinkin helppo shoppailla. Ne houkuttelevat kauniilla olemuksellaan ja sisältävät lupauksen huikentelevaisen hauskoista juhlista ja kuplivasta elämästä. Tavallisten, jopa tylsien kävelykenkien hankkiminen on puolestaan… niin no, yksinkertaisesti tylsää.

Hetken katumuotisivustoilla pyörittyäni havaitsin, peruskenkien ei tarvitse olla mitenkään arkinen ratkaisu. Eikä niiden käyttöä tosiaankaan tarvitse rajoittaa vain kun-en-mitään-muutakaan-keksinyt -päiviin. Kävelykengät toimivat mainiosti myös hameen ja shortsien parina.

 Vielä en ole ehtinyt kiertelemään kaupoissa katsomassa tarjolla olevia valikoimia. Haluaisin oikeastaan pikkuisen äijämäiset kengät, joissa on vähän kevyitä pikkukenkiä enemmän särmää. Nettisurffailulla löysin parit kivan oloiset vaihtoehdot Vagabondilta ja Dr. Martensilta. Oikeastaan houkuttaisi nuo Dr. Martensit jo melkein pelkästään senkin takia, että en ole ko. klassikkomerkiltä ikinä omistanut mitään – edes maihinnousukenkiä, vaikka ne on ehtinyt olla kuumintahottia jo vaikka miten monta kertaa Mintun muotielämän aikana.

 Kävelykenkien kanssa aion yhdistää kevyet nilkkasukat ja kynähameen tai punteista käärityt chinot. Tosin kengät ovat vielä kaupassa ja chinot odottavat valmistumistaan ompelimon puolella. Mutta eikös se niin mene, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty… 🙂

Kuvat: StockholmStreetStyle, Vagabond ja Dr. Martens

Garderobini sisältö on pääväritykseltään hyvin musta, valkoinen ja harmaa. Minimalistista ja tyylikästä voisi kenties sanoa. Turvallisuushakuista ja tylsää – siltä tuntuu ainakin nyt tänään. Jotenkin sitä vain aina päätyy hankkimaan helppoja epävärejä. Kevätauringon paistaessa (juu – täällä ei ole enää käytännössä ollenkaan lunta, aurinko paistaa ja lämpöäkin on about 10 astetta!) herää kaipuu väreihin.

Juuri nyt hypetetyt kevätpastellit eivät oikein jaksa innostaa. Enkä kovin helposti näe itseäni verhoutumassa neon-väreihin – vaikka kuinka olisivat kuumintahottia.

Aloin metsästää inspiraatiota sporttihenkisistä kevätmallistoista ja päädyin Isabel Marantin sivuille. Ihastuin välittömästi sport-chic -henkisiin kokonaisuuksiin.

 Yllättäen huomaan innostuvani kuviollisista farkuista. Yhdistelmä sporttisen takin kanssa tuntuu todella raikkaalta. Tuo vaan voi olla todella vaikea toteuttaa käytännössä ilman, että tulee tuulitakki-viboja… Simppelit kevyet sandaalit aiheuttavat myös vakavaa himotusta. Niin kiva nähdä vaihteeksi jotain muuta kuin paksuja klopo-sandaaleita.

Solmubatiikkivärjätyt vetimet ovat olleet pitkään niin jääkylmiä trendibarometrilla mitattuna, että paluun ennustaminen on tuntunut lähinnä tarkoitushakuiselta erikoisuudentavoittelulta. Punaisia tie-dye farkkuja en varmaan vieläkään kiskoisi jalkaani, mutta itse kuosi alkaa taas maistua. Puhumattakaan iloisen punaisesta, valkoisella raikastetusta kokonaisuudesta. Klassiset sporttivärit uudenlaisessa paketissa.

Värejä kaipailin, mutta kuitenkin tämä sävymaailmaltaan maanläheisempi kokonaisuus taitaa olla inspiraatiomielessä houkuttelevin. Ehkä jättisuuri beigen sävyissä solmubatiikkivärjätty biker-rotsi on vähän too much, mutta muuten säilön kyllä tämän outfitin inspiraatiokansiooni “toteutettavat”-otsikon alle. Takin tilalle voisi pukea reilun hiekan värisen neuleen tai rennon bf-bleiserin, tie-dye t-paidan voisi toteuttaa itsekin ja kuviolliset farkut sekä kepeät kultasandaalit lisätä ostoslistalle…

Kyllähän se kevätfiilis siitä pikkuhiljaa näyttää syntyvän!

Olen erittäin hyvin tietoinen, että kirkkaat väri-blockit ja neon-väriset asusteet ovat olleet kuumintahottia jo ainakin viime kevätsesongilta lähtien. Tähän asti olen sivuuttanut koko villityksen tuumien, että ihan kiva ja kaunista katsella, mutta ei todellakaan mitään minulle. Ne harvat vähän värikkäämmät vaatteet, joita olen garderobiini hankkinut, on jäänyt erittäin marginaaliselle käytölle.

En nyt sitten tiedä onko tämä pari päivää jatkunut täydellisen oloinen kevätkeli (kyllä, luitte oikein! Täällä on ollut lähemmäs kymmenen astetta lämmintä ja mieletön auringonpaiste nyt pari viime päivää…) pehmittänyt pääni, mutta bongattuani New Yorkin muotiviikon katumuotikuvista ihanan viheriäiset housut yhdistettynä sitruunankeltaiseen paitaan, en ole saanut värejä pois verkkokalvoiltani.

 Jutun juju on selkeästi överivärikkyyden ja neutraalien värien yhdistelmässä. Beige skarppi jakku ja taivaalliset nudet maryjanet raamittavat ärtsyt värit yllättävänkin rauhalliseksi kokonaisuudeksi. En usko, että ryntään kauppaan hankkimaan juuri kuvan kaltaisia värejä – niin herkulliset kuin nuo prässivekilliset myrkynvihreät housut ovatkin. Sen sijaan aion häpeilemättä kopioida idean ja kaivella kaappini perukoilta sinne piilotetut räiskyvärit ja himmata kokonaisuuden hillityillä hiekan sävyillä.

Yksi toipilaspäivän parhaita puolia on se, että ei ole enää kovin kipeä, mutta sen verran heikkona kuitenkin, että on ihan pakotettu loikoilemaan soffalla koko päivän läppäri sylissä. Olen mm. surffannut kuola valuen niin Brandoksen kuin Shopbopinkin talvikenkäosastoilla. Vanhat ja kunniakkaasti palvelleet Vagabondin pratkäbootsini ottivat ja hajosivat (vetoketju räsähti…) viime viikonloppuna ja tarvisin kipeästi niille seuraajat. Ihan vielä kun ei nuo sandaalikelit taida olla kohdalla.

Kenkien lisäksi ehdin pitkästä aikaa haravoida antaumuksella näytöskuvia. Poimin New Yorkin muotiviikon tyyleistä inspiroivimmat itselleni talteen. Joskus olen harrastanut näytösten arviointia kaikenlaisesta akateemisesta ja (muka) objektiivisesta näkökulmasta. Tällä kertaa annoin ne kuuluisat piut ja paut kaikelle tekotaiteelliselle himphampulle ja otin mukaan vain niitä juttuja, jotka tuntuvat itsestäni kivoilta ja toteuttamiseen/soveltamiseen inspiroivilta.

Rodarte on aina ollut suosikkini jollain tasolla. Enemmän ehkä kuitenkin teoreettisesti ja vain kaukaisesti inspiraatiota tuovana. Muutamatkin lähteet ovat “haukkuneet” Rodarten ensi syksyn ja talven malliston suunnittelijakaksikon kaupallisimmaksi. En tiedä johtuuko siitä vai mistä, mutta mulle kyllä toimii! Kauniit isot kaulukset, merkattu olkalinja – mutta ei liioitellen, kapeat pitkät kädet, polvipituiset hameet ja riittävän edgyt kengät. Klassista ja naisellista with a twist.
Michael Korsilta olisin voinut hilata inspiraatiokansioon vaikka ihan koko malliston! Jotenkin vaan nuo naisellisesti kellotetut ruutuhameet iskevät. En tiedä olisko tuo pituus tosi hankala käytössä. Jotenkin tuntuu, että tuo helman pituus vaatii hiukan “ilmaa” – eli paljasta säärtä helman ja kengän väliin. Muuten kokonaisuudesta tulee helposti tosi tukkoinen. Tykkään myös hillittömästi metalligabardiinisesta pikkujakusta, kapelinjaisesta liivistä ja karvakauluksista.
Jossain vaiheessa tuntui, että Alexander Wang on niin puhki jankutettu blogosfäärissä, että hädin tuskin jaksoin katsoa näytöskuvia, saatika hyperventiloida sen enempää. Nytkin vähän ajatus tökki ensin, mutta kyllähän sieltä löytyi aivan voittajatyylejä! Poolokaulusellinen pikkumusta rypytettyine mesh-hihoineen on kertakaikkiaan nerokas – peittävä ja silti houkutteleva… (plus antakaa mulle nuo bootsit – pliiiiis!!). Valkoisten vajaamittaisten chinojen, verkkosukkien ja basic-nilkkureitten yhdistelmä pitää ottaa toteutukseen aivan välittömästi! Harsoinen neulepaita toimisi myös – ja jos sen stailaisi samoin kuin näytöksessä ei tarvitsisi ollenkaan olla huolissaan siitä, että kaksoisleika näkyy kuvissa… :DD
Tsekkasin Marc Jacobsin näytöksen ihan ekana täältä (klick – video!) Tiedän, että monien mielestä juuri mikään ei ole niin kaukana trendikkäästä kuin kiiltäväpintaiset caprit. Noh, minä nyt sitten satun rrrrakastamaan niitä! Marc Jacobsilla on mallistossaan aivan täydellinen siluetti ja mittasuhteet mielestäni. Tykkään kovasti nilkkasukista kävelykengissä ja hillitysti metallinkiiltävistä materiaaleista. Hatuista en sano mitään… 😉
Badgley Mischkan mallisto on mielestäni aika epätasainen, enkä oikeastaan tykännyt muista kuin näistä kahdesta takkupäisestä outfitista. Mittasuhteet ovat kivat ja tykkään tuosta tavasta käyttää metallikangasta arkisemmissa asuissa.
Sitten vielä vähän haaveksintaa… Jos nuo muut ovat pääasiassa inspiraationa arkivaatetukselle, sopii Zac Posenin japanilaishenkiset luomukset paremmin juhlaan. Stailausta myöten kauniita naisellisia linjoja – ja taas kerran aivan mielettömän hienot kengät!

Kiitos nykytekniikan ja iTV:n pääsee täällä lahden toisella puolellakin seurailemaan Linnan Juhlia ihan suorana. Jotenkin tuntui, että tänä vuonna naiset olivat älynneet keskittyä vähän aikaisempia vuosia paremmin juhlapukeutumisen yksityiskohtien hallintaan. Masun päällä muhkuroita aiheuttava sukkahousujen kuminauha, silittämättömät hameenhelmat, “mustahan sopii kaiken kanssa” -logiikalla valittu iltalaukuntapainen, kampaamattomat hiukset ja kymmenet muut pikkuasiat voivat pilata totaalisesti hienonkin juhlapuvun yleisilmeen.

Floppeja en lähde nimeämään, vaikka kyllähän niitäkin joukkoon mahtui. Osa oli silkkaa yli-yrittämistä, osa terveisiä joltain sellaiselta vuosikymmeneltä joka ei ole vielä muuttunut trendikkääksi ja osa jopa pikkuisen liikuttavia itse-ommellun näköisiä virityksiä (silitysrauta on myös kotiompelijattaren ystävä – ihan vinkkinä vaan).

Upeiden, omannäköisten ja kauniisti kannettujen juhla-asujen kärkikolmikko:

Jääkiekkovaimo Mirella Koullias, jota tituleerattiin ainakin jossain myös malliksi, osaa todella kantaa kauniin pukunsa. Tykkään hurjasti puvun graafisuuden ja laahuksen hörselömäisyyden kontrastista.  Tosin ilman näyttäviä koruja kokonaisuus jäisi vaisuksi.

Jenni Vartiainen on Mintulle täysin tuntematon suuruus, mutta ilmeisesti Suomessa suosittu laulajatar. Häkellyttävän upeaa leiskuvan oranssia pukua täydentää näyttävät tilaisuutta varten teetetyt korut. Sileä kampaus, meikki ja Alexander McQueenin magee clutch tasapainottavat ja antavat särmää. Täyosuma!

Ihanin ja paras kaikista oli kuitenkin:

Makkonen <3

Kuvalainasta kiitos Iltalehdelle ja Keskisuomalaisen Heikki Saukkomaalle. Kiitos ja anteeks.