Olihan siellä Stockholm Music & Arts -festareilla paljon ihanasti pukeutuneita miehiäkin! Yksi heistä oli Johannes, joka kuvaili päivän asuaan “dagen efter festival” -tyyliksi. Tärkeintä kuulemma on, että vaatteet ovat mukavat päällä. Sen voi näköjään toteuttaa myös erittäin tyylikkäästi!

Johanneksen lempparimerkki on V Ave Shoe Repair ja sen tarkemmin erittelemättä tälläkin kertaa suurin osa vaatteista oli peräisin kyseiseltä merkiltä.  Lippis on kuulemma herran signature ja niitä löytyy varastosta useita erilaisia. Kipparilippis sopi täydellisesti festarin merisatamafiilikseen!

En ole varmasti ikinä koskaan nähnyt festareilla yhtä paljon raskaana olevia musiikin ystäviä kuin viime viikonloppuna Stockholm Music & Artsissa. Yksi upeavatsaisista kaunokaisista oli Eira. Eiran asu käy kyllä inspiraatiosta myös meille muillekin. Lempeä metsänvihreä terästyy ruskeilla luonnonläheisillä asusteilla ja pienellä pilkahduksella tomaatinpunaista, joka toistuu niin hiuskoristeessa kuin käsivarsikorussakin. Ja tiedättekö – tuo ylös käsivarteen pujotettava koru on mielestäni aivan pudottavan hieno ja sopii festariasuun aivan täydellisesti.

Eiran kengät ovat vanhaa ruotsalaista käsityöperinnettä edustavan Knulpin, mekko on peräisin H&M:ltä, korut ovat matkamuistoja Intiasta ja laukku on käsityötä ja ostettu Italiasta. Festaripukeutumisfilosofiaa tiedustellessa Eira vastasi, että hänellä on ison masunsa kanssa melkein aina kuuma, joten tärkeintä hänelle on ilmavuus ja mukavuus!

Kuvailin viikonloppuna Stockholm Music & Arts -tapahtumassa muutamia ihania festarityylejä. Ensimmäisenä vuorossa Veronica ja kertakaikkiaan ihastuttava kombinaatio surffihippityyliä ja rokkiasennetta. Tukevat maihinnousubootsit antavat särmää rentoon asuun. Suuri kanvas-laukku nielee sisäänsä kaiken tarvittavan.

Veronican farkut – Nudie Jeans, kengät vanhat.. toppi ostettu alennusmyynnistä Gotlannista, sulkakorvis on kesän virallinen festarikoru ja saatu lahjaksi ystävältä, hopearannekorun Veronica on tehnyt itse ja turkoosi helmirannekoru on Masai-koru, matkamuisto Afrikan reissulta. Kaiken kruunaa kauniit pitkät hiukset surffilaineilla!

Taannoinen tyyli-ikonipostaukseni sai aikaan sen, että olen viime aikoina tsiigaillut celebrity-kuvia vähän sillä silmällä, että josko sieltä löytyisi käyttökelpoista tyyli-ikonia Mintulle.

Yksi, jonka pukeutuminen vakuuttaa kerta toisensa jälkeen, on Olivia Palermo. Kapeat housut, istuvat jakut, naiselliset helmat ja trendikkäät shortsit ovat Palermo-tyylin perusrakennuspalikat. Kengiksi käy niin korkeat korot kuin ballerinatkin. Printtikuoseja ei tarvitse pelätä – soinnukkaasti yhdisteltynä niistä saa hyvinkin rauhallisia kokonaisuuksia. Ja Olivia Palermo, jos kuka, hallitsee statemant-kaulakorun käytön!

Itseasiassa hoksasin, että Olivia Palermon ja ikisuosikkini Kate Mossin tyylissä on jännällä tavalla jotain samaa. Siis vaikka Kate Moss on 100 % enemmän rock ja Palermo ennemminkin naisellinen ja vähän preppy, on molempien garderobin perustukipilarit suunnilleen ne samat… 🙂

Laiskalle tyyli-ikonin metsästäjälle Olivia Palermo on loistava kohde myös siksi, että säärikaunokaisella on oma blogi: Olivia Palermo. Tyylivinkkejä kalastellessa ei siis ole mikään pakko haravoida kaikenmaailman juorusaittien kuvamateriaalia, vaan voi ihan hyvillä mielin ja puhtaalla omatunnolla nautiskella niistä kuvista ja asuista, jotka neito itsekin on katsonut julkaisemisen arvoisiksi.

Se s:llä alkava juttu on tulossa. Eilen illalla piti sytyttää valot keittöön, että näki pistellä illallismunakasta suuhunsa. Päätettiin tosin, että pimeys johtui paksusta pilvipeitteestä eikä vielä siitä syk… aargh… no, kyllä te tiedätte!

Vaikka kyllähän se kaikista kulmista tuntuu pikkuhiljaa hyökkivän kimppuun. Ruokaohjeet saavat eteensä “sadonkorjuu”-liitteen, kauppojen näyteikkunoista putsataan pois kesäale-kyltit ja postiluukusta kolahtaa lattialle syyskatalogi toisensa perään. Niin että kai se on parasta pikkuhiljaa totutella siihen, että tämä sesonki alkaa vedellä viimeisiään jo ennen ennekuin ehti kunnolla koittaakaan.

Kurkistelin varovaisesti ensi syksyn mallistoja Style.comista. En oikeastaan vastustele syksylle tyypillistä mustanpuhuvaa ja murrettuja sävyjä tulvillaan olevaa värimaailmaa. Miten voisinkaan, kun varsinkin mustaa löytyy garderobistani yllinkyllin. Siitä huolimatta inspiroidun paljon enemmän väreistä ja kevätmallistot ovat mielestäni aina paljon ihanampia ja valloittavampia kuin syysmallistot.

Suureksi ilokseni huomasin, että ensi syksyksi ei todellakaan ole tulossa pelkkää synkkyyttä!

Alexander Wang näyttää, että valkoiset chinot ja vaalea kaupunkisoturitakki taipuu mainiosti syys-lookiin mustilla yksityiskohdilla asustettuna. Muistaakseni olen tästä sauhunnut jo aikaisemminkin, mutta sanotaan nyt vielä kerran: verkkosukat siisteissä avokkaissa näyttää todella hyvältä, kun ne yhdistetään rentojen housujen kanssa. Ehdottomasti trendi, jonka tulen omimaan heti, kun syksy ihan tosissaan alkaa painaa päälle. 

Punaisen, pinkin ja voimakkaan korallin yhdistelmä on sekä iloinen että raikas – ja toimii erinomaisesti myös syksyn pimeydessä, kuten Clements Ribeiro todistaa. Ja hei – tsekatkaas – kevyesti kiiltopintaiset legginssit ovat taas/yhä menossa mukana. Rikkoontuviin ja helposti kulahtaviin sukkiksiin tuskastunut Minttu kiittää.

Väriblokkiasut ovat syksyllä ehkä aavistuksen syvemmän, voimakkaamman ja pehmeämmän sävyisiä kuin kevät- ja kesäsesongilla. Yhtä kaikki, rrrrakastan tuota Diane von Furstenbergin asua! Siinä on kohdallaan kaikki: värit, linjat, siluetti, yksityiskohdat, stailaus. Voi, kun olisikin pokkaa kulkea arkisin kyynärpäät peittävissä nahkahanskoissa… 🙂 

Entinen Western-fani minussa ei voi olla ihastumatta  Isabel Marantin cowboy-henkiseen syysmallistoon. Trendi on äärimmäisen vaikea toteuttaa käytännössä niin, että se ei näytä kammottavalta kitchiltä – etenkään, kun ei ole todennäköistä, että ainakaan Mintun garderobi yhtäkkiä täyttyisi aidoilla Maranteilla. Sen sijaan asun alhaalta kapea ja yläosasta rento silhuetti on hyvinkin kaunis ja sovellettavissa käytäntöön. Myös persikkaisen vaaleanpunaisten housujen yhdistäminen mustaan ja tiilenpunaiseen houkuttelee.

Pradan syysmalliston printtikuosit ovat kertakaikkiaan huikeita. Tykkään mallistosta kovasti, joskin päästä varpaisiin printtikuosiin verhoutuminen ei ehkä ole ihan ajankohtaista itseni kohdalla. Sen sijaan alkoi kovasti himottaa saada yhdet kunnon printtihousut, joissa olisi kapeat, vajaamittaiset lahkeet. Sävymaailma saisi mielellään olla tuota Pradan puhdasta heleää violettia. Voisin kuvitella, että sisustuskangasosastoilta saattaisi löytyä jotain saman suuntaista. Pitäisikin puhaltaa kesäpölyt pois ompelukoneesta tässä pikkuhiljaa. 

Kautta linjan näyttää siltä, että hameen helmat noin yleisesti ovat edelleen pitenemään päin. Etenkin kapeat hameet ovat käytännöllisesti katsoen kaikissa syksyn mallistoissa lyhyimmilläänkin vain pikkuriikkisen polven yläpuolelle. Jostain syystä liian lyhyet helmat eivät vaan enää näytä silmään raikkailta ja moderneilta. Täydellinen poikkeus on Stella McCartneyn musta-valkoinen asu. Lyhyet valkoiset helmat ovat saaneet seurakseen muhkean musta-harmaan neuleen ja kiiltonahkaiset nilkkurit. Ehdottomasti yksi niistä kesäisen syksyisistä asuinspiraatioista, jotka helpottaa kesän päättymisestä johtuvaa angstia.

Muutenkin Stella McCarneyn koko syysmallisto on vaan niin hieno ja onnistunut, että mielellään omisin siitä vaikka jokaikisen asun! Vaikka ei kai tuo mikään yllätys ole. Mallisto on saanut selkeästi vielä aikaisempaakin enemmän inspiraatiota sport-maailmasta – ja sehän nyt on jo vanha juttu, että se jos mikä saa Mintun trendiviikset hyrräämään. 🙂

En pidä itseäni kovin kaksisena sisustajana. Kotimme huonekalut on hankittu matkan varrella – ja lähinnä tarpeeseen ennemmin kuin sisustusmielessä. Lopputulos on mielestäni kuitenkin kodikas, toimiva ja meidän näköinen. Viihtyvyys on itselleni paljon tärkeämpää kuin joidenkin sisustusnormien noudattaminen – enkä haluaisi asua minimalistisen tyylikkäässä kodissa, vaikka sellaisia ystävieni luona saatankin kovasti ihailla.

Sisustusinnokkuuttani kuvaa aika hyvin se, että pianon yläpuolella olevat kolme valokuvataulua roikkuvat edellisen asukkaan seinään jättämissä koukuissa. Karkki ripusti taulut siihen muuton tiimellyksessä reilut kolme vuotta sitten lähinnä turvaan muuttoapulaisten kulkuväyliltä. Siinä ne ovat roikkuneet siitä lähtien…

Tunnustinkin tuossa taannoin, että olen onnistunut koukkuuntumaan korviani myöten Pinterestiin.  Uuden harrastukseni, kuvien “pinnailun”, oheistuotteena olen löytänyt sisäisen sisustajani! Aloin keräillä randomisti bongailemiani, omaa silmääni miellyttäviä sisustuskuvia “Home” -nimiseen kansioon. Yhtenä päivänä avasin kansion ja huomasin hämmästyksekseni, että kuvissa oli selkeä punainen lanka!

Tässä kuvassa on aivan ihana tunnelma! Voisin niin kuvitella itseni korallinpunaisen sohvan nurkkaan selailemaan 60-luvun New Yorkista kertovaa kirjaa karvatyynyn viereen käpertyneenä. Tumma puulattia ei ehkä ole sitä ominta itseäni, mutta vaalean pehmoisen maton kanssa toimii näköjään oikein hyvin.

Lämpimät sävyt, erityisesti lempeä koralli, tuovat kodikasta pehmeää tunnelmaa. Musta-valkoiset kuosit ryhdistävät ja erilaisia kuviointeja yhdistelemällä syntyy mielenkiintoisia kokonaisuuksia. Taulukollaasiseiniä kansiossani on noin ziljoona. Sellaisen toteuttaminen ei onneksi vaadi välttämättä mitään suuria investointeja. Kivoja valokuvia, pieniä julisteita, kehystämisen arvoisia kortteja löytynee jo valmiiksi varastoista. Tietty aito grafiikka, taulut ja valokuvataide olisi hienoa (hienompaa), mutta jotenkin helpompi lähteä toteuttamaan, kun voi ajatella, että kaiken ei tarvitse maksaa puolta omaisuutta.

Keittiössä arvostan eniten lämminhenkistä kutsuvaa tunnelmaa. En juuri laita ruokaa, mutta ymmärrän toki käytännöllisyydenkin merkityksen… 😀 Vierastan siitä huolimatta yltiömoderneja tehokeittiöitä – haluaisin, että omassa kodissani olisi rustiikki-italialainen hurlum-hei -meininki, ja tietenkin siihen sopiva tyyli. Keittiö on mielestäni kodin sydän ja toivosin, että siellä olisi tilaa myös muuhun puuhailuun kuin vain suorituskeskeiseen ruuan valmistamiseen.

Vaakasuora suorakaidekaakelointi tuo mieleen valkoisen tiiliseinän. Siinä on jotain kodikasta ja vähemmän steriiliä kuin perinteisissä neliön mallisissa kaakeleissa. Inspiraatiokansiossani on myös vähintään yksi kuva valkoiseksi maalatusta tiiliseinästä – sekin on tosi kaunis ja jotenkin rauhoittava. Huomasin vasta nyt, että molemmissa näissä keittiökuvissa kaapistoissa on samanlaiset vetimet!

Sama hiukan rustiikki, lämminhenkinen tyyli jatkuu kylppärissä. Vanhahtavan oloiset altaat ja hanat ovat mielestäni todella hienot. Oikeastaan haluaisin, että altaiden yllä roikkuisi peilit antiikkikehyksissä, mielellään vielä vähän keskenään erilaisissa. Toisaalta kylpyhuoneessa jos missä arvostaa sitä, että peilipintaa on riittävästi. Lavuaarien metallijalat raamittavat tosi kivasti tilaa. Tietty usein säilytystilaa on sen verran vähän, että allaskaappi on lähestulkoon pakollinen, mutta näin haaveillessa sitä voi onneksi toteuttaa myös niitä vähän epäkäytännöllisempiä unelmia!

Kylpyamme on ihan must! Mieluiten sekin vähän vanhanaikaisen oloinen, tassuilla seisoskeleva malli. Ja tarpeeksi iso, että siihen mahtuu tarvittaessa kaksikin henkilöä loikoilemaan… Ammeen läheisyydessä pitäisi olla hylly tai helposti siirreltävä hyllykkö, jolle voisi asetella kylpemisen tärkeät tykötarpeet, kuten muotilehdet ja sampanjalasin.

Nyt menee kieltämättä aika raskaasti haaveilun puolelle, mutta kyllä vaan olisi aivan täydellisen mieletön tuollainen kattokorkeus ja mahtavat ikkunapinta-alat! Huikaiseva valo ja uskomaton tilan tuntu – täällä ei heti kaadu seinät niskaan. Kodikas sisustus tuo lämpöä ja elämän tuntua tilaan, joka muuten saattaisi helposti tuntua kolkolta ja tehdassalimaiselta (mitä se epäilemättä alunperin onkin).

Tässä on näköjään yksi niistä valkoiseksi-maalattu-tiiliseinä -kuvista, joita olen keräillyt. Ja yksi taulukollaasiseinä lisää. Rrakastan myös tilan korkeutta, ikkunoista tulvivaa valoa ja korkeuseroja. Kasvit, simppelin oloiset huonekalut ja vihreälle ovelle johtavat tikapuuportaat antavat fiiliksen kuin kyseessä olisikin viihtyisänboheemi sisäpiha – eikä keittiö/oleskeluhuone niinkuin se todellisuudessa taitaa olla.

Värit, valtavat ikkunat, ihanan epäviimeistelty kodikas tunnelma. Keittiön lattia saisi tosin mieluiten olla joko puuta tai sitten klassinen musta-valkoinen klinkkeriruudukko.

Yllättäviä väripilkkuja – kyllä kiitos! Yleisväritys kodissa saa mielestäni olla mielellään aika neutraalilla musta-valkoinen-beige-harmaa-puu -akselilla, mutta ripaus sitruunankeltaista piristää kyllä kummasti.

 Joskus kuulin sellaisen jutun, että jokaisessa kodissa pitäisi olla ainakin yksi keltainen yksityiskohta, kodin aurinko. Siitä lähtien keittiömme seinällä roikkui Karkin tai Peetun päiväkodissa askartelema puhtaan keltainen aurinko aina siihen asti, kun oikea aurinko oli haalistanut sen kaikkea muuta kuin kauniin väriseksi. Tällä hetkellä meillä ei ole sisustuksessa mitään, mikä viittaisi aurinkoon. Olisikohan aika hankkia kimppu keltaisia kukkia piristykseksi?

Miten hauska idea! Vispilöistä tuunattu kattolamppuhommeli ei ehkä ole ihan niin helppo toteuttaa kuin miltä se ensisilmäyksellä näyttää. Tosin tykkään kovasti myös sellaisista kattolamppu-comboista, joissa hehkulampun näköisistä johdon päässä roikkuvista jutuista on koottu näyttävä kokonaisuus. Varmaan sillä on joku nimikin, mutta sisustus-name-dropping ei todellakaan kuulu vahvuusalueisiini. 🙂

Aivan ihania ruokailuvälineitä! Nuo olisivat tosi kauniit yhdistettynä johonkin valkoiseen selkeälinjaiseen astiastoon. Vaikuttaa vähän siltä, että pitää alkaa kierrellä vanhojen tavaroiden liikkeissä… Tosin tykkään kovasti meidän nykyisistä ruokailuvälineistäkin. Hackmann Memory -sarja on kivasti moderni ja vanhanaikainen samanaikaisesti. (Ja aaaaargh!! Juuri nyt huomasin tuolta Hackmannin sivuilta, että sarjan valmistus on lopetettu! Meillä ei ole lähimainkaan tarpeeksi ruokailuvälineitä, enkä mitenkään haluaisi mitään muuta sarjaa…)

Olen asunut aikoinaan paritalossa, talossa ja rivitalossa. Kaikissa niissä oli enemmän tai vähemmän pihaa, talossa ihan reilulla kädellä enemmän.  Tykkäsin puuhastella pihassa varsinkin silloin, kun tytöt olivat pieniä. Aluksi oli nastaa, kun itselläkin oli jotain tekemistä samalla, kun piti vahtia taaperoitten hiekkalaatikkoleikkejä. Myöhemmin oli kiva puuhastella yhdessä pihahommissa. City-kauriit kävivät tosin aina yöllä pistelemässä poskeensa Karkin kesäkurpitsaviljelmän kukkaset.

Lapsuuteni asuin kerrostalossa ja nyt, kun olen palannut tuohon asumismuotoon, en todellakaan kaipaa pihan asettamia velvollisuuksia. Silti tykkään ihan mielettömästi sotkea sormeni multaan ihan pikkuisen – ja muutenkin viettää aikaa parvekkeella. Hiukan isompi partsi tai jopa terassi olisi unelma… Sen verran nykyistä isompi, että ruokapöydän lisälevyä ei tarvitsisi aina kääntää alas, kun haluaa ottaa aurinkoa. Eikä tuollainen baaritiski suoraan keittiöön olisi yhtään hullumpi!