Huomenna on ensimmäinen adventti – eli tuskin kukaan on vielä ehtinyt kyllästyä glögiin. Itse olen glögifani siinä mielessä, että tykkään suomalaisesta, mausteisesta, marjamehuisesta ja hiukan jopa happoisesta punaviiniglögistä tosi paljon. Sen sijaan täkäläiset, supermakeat ja suhteellisen tömäkät versiot eivät ole ihan yhtä paljon makuuni.
Siltä varalta, että joku kaipailee kivaa, ihanasti lämmittävää ja jouluista drinksua, mikä ei kuitenkaan ole glögi, tässä yksi loistava vahtoehto. Idean sain taannoisilta Esprit-illallisilta, jossa tervetuliaismaljana oli kuumaa omenamehua vaniljavodkalla terästettynä. Myöhemmin tätä tämäniltaista vinkkiä miettiessäni muistin, että bestikseni Tinni tarjoili jo muutama vuosi sitten tuorepuristettua kuumaa omenamehua tuoreella inkiväärillä ja tummalla rommilla terästettynä.

OMENATOTI
Ainekset:

• noin 1 – 1,5 dl tuorepuristettua omenamehua/hlö (tai jotain vastaavaa “sameaa” oikeaa omenatuoremehua)
• 4 cl vaniljavodkaa/hlö
• kanelitankoja, tuoretta inkivääriä mausteeksi (n. yksi kanelitanko ja 1 cm inkivääriä/hlö)

Valmistus:
Kuumenna omenatuoremehu kattilassa yhdessä kanelitankojen ja tuoreen inkiväärin kanssa. Mittaa kuumuutta kestäviin laseihin 4 cl vaniljavodkaa/henkilö. Kaada kiehuvan kuuma omenamehu siivilän läpi laseihin ja koristele kanelitangoilla tai omenalohkolla. Tarjoile heti.
Tämä on kiva isompienkin glögijuhlien tervetuliaismalja, sillä lasit voi laittaa muuten valmiiksi ja vieraiden saapuessa kaataa vain kuuma omenamehu niin monelle kuin tarvitaan.

 
Eilen illalla – tai oikeastaan melkein yöllä, koska oltiin jo molemmat oikeastaan menossa nukkumaan – puhuttiin Peetun kanssa yli tunti puhelimessa siitä, mitä kaikkia jouluvalmisteluja tässä on nyt edessä ja miten kaikki organisoidaan, kun ollaan kaikki eri osoitteissa. Joku voisi varmaan olla sitä mieltä, että kuullostaa siltä kuin olisin jo pahimmassa joulustressissä, mutta päinvastoin – nukuin viime yön paremmin kuin pitkään aikaan.
Ja hei, huomenna on ensimmäinen adventti! Vähänkö ihanaa – enää ei tarvitse pyydellä sitäkään vähää anteeksi tätä jouluhösäämistä!

Huh, huh, millainen päivä! Olen jännittänyt jo eilisestä alkaen suomalaisen tasa-arvon puolesta ja vaikka olin toimistolla, en voinut estää onnen kyyneleitä, kun kuulin, että eduskunta on hyväksynyt äänin 105 – 92 aloitteen sukupuolineutraalista avioliitosta. Päivän mittaan oli kyyneleet koko ajan lähellä, kun luin facebookista ihmisten onnellisia reaktioita. Hienoa, että eduskunta vihdoinkin ymmärsi itselleen perustuslaissa määrätyn tehtävän: ihmisten diskriminoinnin ja epätasa-arvoisen kohtelun poistamisen lainsäädännön avulla.
Sen lisäksi tämä päivä jää historiankirjoituksiin päivänä, jolloin ensimmäinen kansalaisaloite ikinä, meni läpi. Hienoa ja merkittavää sekin.
Voittotunnelmien lisäksi olen pääasiassa yrittänyt vältellä kaikkien ziljoonien nettikauppojen erittäin houkuttelevia “Black Friday” -tarjouksia. Jotta eläisin niinkuin opettaisin, on nyt korkea aika pitää huolta, että joulunalusajan budjetti ei räjähdä käsiin.
Shoppailun sijaan olen surffannut inspiraatiota ensi viikon perjantain pikkujouluihin. Meillä töissä on tapana, että juhlatoimikunta keksii tapahtumalle aina jonkun teeman ja yleensä koko toimiston väki pukeutuu ainakin jossain määrin sen mukaisesti. Tämän vuoden pikkujouluja juhlitaan 90-luvun hengessä. Hiukan vaikeaksi pukeutumisen tekee se, että kysymyksessä ei varsinaisesti ole naamiaiset, vaan tavoitteena olisi jotenkin hauskasti ja/tai tyylikkäästi ilmaista teemaa asussaan. Onneksi ysäriltä ei esikuvia puutu… Tässä suosikkini tähän mennessä:
CLUELESS

Ultimate suosikkihömppäleffani ysärin puolivälistä! Aikana ennen Gossip Girlsejä ja SATSia Cluelessin tyyli ja meininki tuntui ihan hillittömän raikkaalta ja vapauttavalta. Okei, olin tietty tuohon aikaan pikkulapsi- ja vauvakoomassa elävä äiti, joten mitään järin älyllistä en kai olisi pystynyt sulattamaankaan.
Kun kuulin pikkujoulujen ysäriteemasta, ensimmäinen ajatukseni oli, että haluan hakea inspiraationi nimenomaan Clueless-elokuvasta. Juuri nyt en ole kuitenkaan ihan varma, kuinka kivan näköinen superlyhyt tartan-hame, leveä hiuspanta tai nailonpolvisukat olisivat… Sen sijaan mary-janet toimii mainiosti ja Cherin (Alicia Silverstone) hiukset olisivat kaiketi toteutettavissa.
FRIENDS

Varmasti mikään ei kiteytä paremmin ysärin “tavallista” – siis eri musiikki-genrejen ulkopuolella olevaa – muotia kuin edelleen yhtä ihana tv-sarja Frendit. Keräsin kollaasiin kuvia vuosien 1994 – 97 tuotantokausilta. Skottiruutuinen superlyhyt hame ja polvisukat näkyy tässäkin, mutta myös kaulaa kuristavat kaulakorut, ysärin puolivälin yllättävänkin pöyhkeät kampaukset ja alusvaatemaiset juhlamekot.
Hämmästyttävän pienestä on välillä ajan henki luettavissa. Itselläni pisti silmään esimerkiksi tuo, miten spagetti-olkaimisten mekkojen olkaimet lähtevät melkein kainaloista. Ja juuri niinhän ne silloin teki! Samoin tuon alarivissä vasemmalla Rachelin päällä olevan topin pääntie on suora flashback 90-luvulle.
SPICE GIRLS

Vähän myöhempää ja aavistuksen rajumpaa ysäriä edustaa meidän perheen naisväen keskuudessa yltiösuurta suosiota nauttinut Spice Girls. Jos pikkujoulumme olisi naamiaiset, asia olisi aivan selvä, pukeutuisin ehdottomasti Mel C:n Sporty Spice -hahmoon! Hän oli suosikkini kaikista jo aikoinaan – ja tekisin sen vähintäänkin tribuuttina Girl Powerille. Mutta kysymyksessä ei ole naamiaiset, joten jotain muuta on kehitettävä.
Hauskoilla paksupohjaisilla popoilla ja baby-doll -mallisella juhlamekolla homma olisi hoidettavissa ihan kätsysti. Ajatuksena on kuitenkin, että en investoisi mitään merkittäviä summia vetimiin, joille aivan varmasti ei tule olemaan jatkossa enää mitään käyttöä.
No, onhan tässä vielä melkein viikko aikaa miettiä. Kai sitten juoksen perjantaina lounastunnilla lähimpään urheiluvaatekauppaan Adidaksen track suitia etsimään, jos en muuta keksi.
Kuvat: Clueless, Friends, Spice Girls

Jotkut teistä saattavat muistaakin Americana Classic Vintage -putiikin aikaisemmista blogipostauksista. Reilut kolme vuotta sitten  (ehkä jo neljä?) Tukholman Gamla Brogatanille avattu liike on vakiinnuttanut paikkansa täkäläisenä in-vintagekauppana. Stylistit, huippubloggarit ja monet artistit, First Aid Kit etunenässä (ne ihanat hatut!), ovat Americanan kanta-asiakkaita. Eikä kyllä tosiaankaan suotta! Laadukasta, hyvällä maulla valittua western-vintagea, laaja valikoima ja säällinen hintataso – siihen ei moni pysty.
Ja vaikuttaa siltä, että ei tosiaankaan pysty. Hiukan blogiarkistoa kaiveltuani löysin ensimmäisen Americanasta kirjoittamani jutun. Keväällä 2010 oltiin Peetun kanssa täkäläisillä vintagehenkisillä Bakåt:Framåt -kirppismessuilla ja törmättiin siellä Ginaan ja muuhun Americanan porukkaan. Toisin kuin tuossa vanhassa postauksessa annan ymmärtää, silloin ei vielä mitään fyysistä putiikkia ollut olemassakaan, suunnitelmia kylläkin. Tällä hetkellä toiminta on laajentunut niin paljon, että Americana osallistui ensimmäistä kertaa Stockholm Retail Fashion Weekin viralliseen ohjelmaan.

Mikä sitten on muuttunut? Gamla Brogatanin putiikki on yhä edelleen viihtyisä ja kotoisa paikka, jossa voi inspiroitua niin vintage-vaatteista kuin americana-henkisestä sisustuksesta. Tarjontaa on ehdottomasti enemmän ja monipuolisemmin kuin alkuaikoina. Painopiste on edelleen vaatepuolella, mutta random-second-hand on jäänyt käytännössä kokonaan pois. Tosin kivaa ja persoonallista bilemekkoa hyvään hintaan etsivien kannattaa edelleenkin suunnata Gamla Brogatanille.
Uutta on se, että kaikenlaisen sisustustavaran, keittiöjuttujen ja muun ihanan tipehöörin määrä on kasvanut. Itse poden akuuttia haluan-uudistaa-kotiani -kuumetta ja pressi-ilta ei suinkaan helpottanut sitä. Varsinkin kaikki puiset tai paksulle pahvipohjalle viritetyt vanhat julisteet ja meksikohenkiset matot/peitteet saivat visuaaliset hermoni kutisemaan innosta.

Francis J. Rencoret veti svengaavan ja koskettavan setin keskiviikko-iltana. Tukholman kävijöille vinkiksi kerrottakoon, että Americanassa on joka lauantai live-esiintymisiä ja muutenkin hyvä meininki – eli kannattaa tosiaankin poiketa, jos yhtään genre kiinnostaa!

Tässä onkin sitten esittelyssä oma viimeisin pakkomielteeni: Mason Jars. Olen kyllä muutenkin heikkona kaikkeen, mikä vähänkään viittaa astioihin tai laseihin. Yhden hengen taloudessani on tällä hetkellä sen verran sitä osastoa, että pitäisin kevyesti viiden lajin, ja viiden eri juoman päivälliset kahdellekymmenelle hengelle… Siitä huolimatta tuntuu, että on ihan pakko saada ainakin kuuden setti juomalasikokoisia Mason Jar -lasipurkkeja. Onhan ne vaan niin järkyttävän söpöjä!
Lisäksi Americana houkuttelee Mason Jar -faneja kaikenlaisilla erikoiskansilla: löytyy värillisiä, värillisiä pillireiällä, öljylamppuversio, kynttilänpidike, käsisaippuapumppu, kukkamaljakko ja säästölipas nyt ainakin. Jos koko Mason Jar -hulluus on mennyt ohitse, ei tarvitse kuin tsekkaa tämä Pinterest-haku.

On aina superilahduttavaa, kun on voinut nähdä aloittelevan yrityksen ensin pääsevän jaloilleen ja sen jälkeen laajentuvan sille itselleen luonnollisella ja hyvällä tavalla. Americana Classic Vintage päätyi Stockholm Retail Fashion Weekille ensisijaisesti siksi, että niin monet toimittajat ja stylistit käyttävät putiikkia suoraan sanottuna show roomin tapaan – eli sieltä käydään hakemassa kuvauslainoja niin muoti- kuin sisustuskuvauksiin.
Tämän postauksen pointti on sekä muistuttaa kaikkia Tukholman kävijöitä ihanasta Americana Classic Vintage -putiikista, että myös kertoa, että oman myymälänsä lisäksi Americanan porukka tekee nykyään myös paljon tukkukauppaa – ja tosi monet putiikeista löytyy Suomesta! Store Locatorin avulla löytyy tarkemmat tiedot, mutta jälleenmyyjiä on ainakin Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Lappeenrannassa. Muista en ole nähnyt kuvia, mutta ainakin Lappeenrannan myymälä näyttää todella hienolta!

Hobby Hall oli mukana Bloggers’ Inspiration Dayn tapahtumissa muutama viikko sitten. Heidän osastollaan oli aivan mielettömän kiva haaste, jossa bloggarit sai stailata mielensä mukaisen makuuhuoneen 10 minuutin aikana. Halusin osallistua, tietenkin, vaikka en todellakaan ole mikään suuri sisustusihminen.
Itselleni mukavuus ja toimivuus on aina ykkössijalla, vaikka visuaalisena ihmisenä toki mieluiten haluaisin, että kaikki olisi silti kaunista. Yllä olevassa kuvassa näkyy, mitä sain kymmenessä minuutissa aikaiseksi. Tavoitteena oli muhkea ja kutsuva bloggarin pesä, sänky, jossa ei vain nukuta ja loikoilla vaan myös vietetään puoli elämää nauttien ja omia juttuja hommaillen.
Näkee kyllä, että en ole mikään sisustusammattilainen, sillä vaikka pöyheä ja kutsuva sotkuisuus olikin tavoitteena, olisin silti halunnut peittää sängyn patjat näkyvistä. Kotona meillä on kaikissa sängyissä helmalakanat, joten en tullut tuota ajatelleeksi ennenkuin näin kuvat… Oh well.

Stailaukseen oli käytettävissä runsas valikoima Hobby Hallin sisustustekstiilejä. Rakastuin ihan täysillä noihin harmaaruudullisiin flanellilakanoihin – niin täydellisen pehmeän ihanat talvilakanat kuin vain voi olla! Flanellin kaverina puhtaan harmaata pellavaa. Tyynyvuoresta halusin runsaan, mutta sävyiltään hillityn ja koska tykkään ristiriidoista, yölampun virkaa sai luvan toimittaa moderni kaksihaarainen pompulalamppu.
Ajatukseni oli, että sänkystailaus henkisi ei-mitään-aikaa – eli siis kuva voisi olla otettu ihan yhtä hyvin melkein mihin aikaan tahansa päivästä ja lähestulkoon mihin vuodenaikaan tahansa. Tosin flanellilakanat ovat ehkä jopa täällä keskikesällä vähän too much, mutta pellava kyllä toimii kesät, talvet – samoin muhkeana kutsuva sänky!  Koristelin kokonaisuuden vielä viinilasilla (Bloggers’ Inspiration Dayn tarjoiluja – ei siis Hobby Hallin lasi), ihanalla Iittalan kahvikupilla, tuikkulyhdyllä ja avoimella tietokoneella (Mac Book Pro, stylistin oma, niinkuin sanonta kuuluu.. :D).

Supersisustusstailaaja polleana luomuksensa edessä! No ei vais, oli tosi hauskaa ja mielestäni makuunurkkauksesta tuli aika pitkälle juuri sellainen, mitä ajattelinkin – ja hyvin näköiseni. Tosin sen jälkeen, kun näin tottuneempien sisustajien toteutuksia, olisin halunnut mennä tekemään monta asiaa uusiksi.
Mikäli sisustushommat kiinnostaa, kantsii käydä Indiedaysin ja Hobby Hallin yhteisellä kampanjasivulla. Siellä voi nähdä kaikkien muidenkin haasteeseen osallistuneiden makuuhuonestailaukset. Lisäksi sivustolla on menossa ihana arvonta, jossa haluamaansa stailausta kommentoimalla osallistuu arvontaan, jossa voi voittaa ihanan palkinnon: Koodin flanelliruutupussilakanasetti + flanellialuslakana kahdelle ja kaksi Iittalan Taika-mukia, arvo 117,70 €.
Elikkä kampanjasivusto löytyy siis täältä – ja täytyy sanoa, että olen ihan ällikällä päähän lyöty, koska niin monet ovat tykänneet Mintun pehmoiseksi myllätystä makuuhuoneesta! 
Kuvat: Kilpinen Toni

Pieni vinkki kaikille Victoria’s Secret -faneille: Tukholmassa on nyt lentokenttämyymälän lisäksi ihan oikea putiikki. Muutama viikko sitten avattu liike sijaitsee cityn kultaisessa shoppailukolmiossa Hamngatanilla Gallerian pääsisäänkäynnin vieressä vastapäätä NK:ta.
Aikaisemmin enkelien maailmaan on päässyt näillä leveysasteilla vain Tukholman ja Göteborgin lentokentillä. Kuulemani mukaan ihan näillä näppäimillä pitäisi myös Viking Linen laivoille aueta oma Victoria’s Secret -myymälä.

Odotin etukäteen aikas innoissani putiikin aukeamista. Sen piti lehdistä lukemieni ennakkotietojen mukaan olla kooltaan ja valikoimaltaan keskisuuri. En ole ikinä käynyt oikeassa Victoria’s Secretissä, mutta tämän tästä New Yorkissa reissaava ystäväni vannoo täysin heidän rintsikoiden ja bikinien nimeen. Eli toisin sanoen ne sopivat aivan mainiosti myös aikuisen naisen kropalle.
Kuulin juuri jostain, että Victoria’s Secret on suurin yksittäinen alusvaatteiden myyjä Jenkeissä. Sinänsä siis varsin loogista, että valikoimasta löytyy myös muita kuin teinejä ja juuri teini-iästä selvinneitä nuoria naisia kiinnostavia asioita.

Valitettavasti Tukholman myymälän valikoimaa päätettäessä ei oltu uskottu siihen, että aikuisempi – ja kenties jopa hiukan ostovoimaisempi – asiakaskunta olisi kovin kiinnostunut VS:n rantautumisesta. Valikoimassa on nimittäin vain jonkin verran simppelimpää pikkuhousuosastoa, mutta muuten kaikki hyllyt notkuvat nesessäärejä, tuoksuja, rasvoja etcetera.
Olo oli kuin karkkikaupassa ja suurilla screeneillä pyörivät filmit kuuluisista Victoria’s Secret -näytöksistä vielä vahvistavat intensiivistä sokerihumalaista fiilistä.

Parit pikkuhousut tuli taas hankittua – perusversiot ovat hinta-laatusuhteeltaan aivan erinomaisia. Muuten en kyllä tuntenut oloani kovin kotoisaksi kaiken pinkin keskellä. Tosin Supersöötti matkalaukku, hilpeän makeat passin kannet ja kultanimikirjaimisesta pikkupussukasta löytyvä monitoimiadapteri sai hetkeksi toivomaan, että heräisin jonain aamuna Travel Barbiena…

Eli peruspikkareita kummempaa alusvaateosastoa kaipaavien ei kannata vaivautua Tukholman uuteen Victoria’s Secret myymälään. Laukkuja, lompakkoja, meikkipusseja ja kaikkia mahdollisia VS:n kosmetiikkalinjoja himoitsevat sen sijaan tulevat aivan varmasti poistumaan putiikista erittäin tyytyväisinä!

Muutamia viikkoja sitten Indiedaysin järjestämän Bloggers’ Inspiration Dayn yksi workshopeista käsitteli valokuvissa poseeraamista. Brand-mallitoimiston Head Booker Nora Ojala antoi meille bloggareille hyviä vinkkejä, miten onnistua kameran edessä. Monet ohjeista käyvät mainiosti myös ihan kaikenlaiseen kameran edessä olemiseen. Kun nyt näin pikkujoulusesongin kynnyksellä – ja sen varsinaisen ison J:n aikanakin – yleensä napsitaan paljon kaikenlaisia kuvia, ajattelin, että vinkeistä on hyötyä muillekin kuin bloggareille.
Aivan kaikkia Ojalan viisauksia en ihan pureksimatta kuitenkaan allekirjoita, joten tässä tulee kombinaatio omia ajatuksiani ja ammattilaisen ohjeita.

Kuvien rajauksesta sain monta ideaa, vaikka nyt tätä kirjoittaessani huomaan, että kovin en niitä ole vielä omissa päivän asukuvissani muistanut toteuttaa. Yhteenveto tälle inspiraatioaukeamalle on kuitenkin se ajatus, että aina ei tarvitse katsoa suoraan kameraan.
Puhuimme workshopissa paljon maneereista ja kuinka sitä helposti aina ottaa tismalleen saman asennon ja ilmeen, kun kamera lennähtää esiin. Tiedän olevani varsinainen poseerausjumittaja ja vaikka joskus asukuvia otettaessa yritänkin jotain viileämpää posetusta, ne yleensä päätyvät roskakoriin aivan välittömästi.
Sain kuulla, että itselleni tyypillisin “yksi-tai-kaksi-kättä-vyötäröllä” -pose on etenkin iäkkäämpien (köh!) naisten suosima missiposeeraus! Haha! Tunsin itseni todella ajankohtaiseksi ja trendikkääksi tuomion kuultuani!!

Tässä random rivistö Mintun missityyliä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos ei ole luonnostaan kurvikas, on ihan eduksi markkeerata vyötärön paikkaa käsillä. Pötkylävaikutelmaa voi myös hälventää kehittämällä siluettiin muita mutkia – esimerkiksi jalkojen tai lantion kaaren avulla. Aivan totaalisen suoraan edestä otetut kuvat on myös helposti haastavia. Tästä syystä yritän itse aina kääntää jotain vinkkeliä kameraa kohti kuvanottohetkellä.
Ihan tasan vierekkäin olevat jalat näyttävät myös helposti yhdeltä pötköltä. Bloggareitten suosimat “jalat-ristissä” ja “jalkaterät-sisäänpäin” -asennot kuulemmat antavat sääristä pidemmän vaikutelman. Itse en ole niihin oikein kotiutunut, vaikka yritetty on. Sen sijaan koitan aina muistaa asentaa jalkani jotenkin vähän edes limittäin.

Poikkeavia asentoja, lattialla istuskelua ja jalkojen ristimistä voi hyvin testailla kotona vaikka aattoiltana. Työpaikan pikkujouluissa joutuu yleensä tyytymään perinteisempään skenografiaan. Ongelmaksi saattaa sen sijaan muodostua se, että kasvoille jämähtää teennäinen ja epäimarteleva tekohymy.
Itse yritän pitää ilmeeni luomuna siten, että katson kameran “läpi” ja kuvittelen hymyileväni suoraan kuvaajalle. Aina sekään ei onnistu ja silloin voi testata vinkkiä, jota kuulemma huippumalli Claudia Schiffer käyttää: kun kuvaushetkellä alkaa toistaa mielessään kauppalistalla olevia asioita, kasvojen lihakset rentoutuu ja ilmeestä tulee kuvassa luonnollinen. Pitää tietty hiukan harkita minkälaisia asioita sieltä kauppalistalta löytyy…

Bloggarit mietteliäinä poseerausopissa..
Yksi tosi hyvä Nora Ojalan vinkki on se, että leukaa kannattaa yleensä aina laskea hiukan alas. Siis kun kuvittelee olevansa hyvässä kuvausryhdissä, hartiat takana, selkä suorassa ja muutenkin valmiina, viimeinen tarkistuspiste on leuan kärjessä. Suurimmalla osalla on kuulemma taipumus kuvaustilanteessa nostaa leukaa, mikä saa helposti kaulan näyttämään paksulta, silmien pieneltä ja ilmeen ylimieliseltä.
Harjoittelu auttaa kuulemma tässäkin – vaikka en kyllä oikein tiedä, mihin kaikki blogivuosien aikana keräämäni kokemusperäinen oppi on oikein joutunut. No, ehkä ensi kerralla yritän testata jotain muutakin kuin missihommaa… 😀