Muotimaailman Oscareiksi nimitetty MET gaalaa vietettiin taas viime yönä. Olin myöhästyä töistä, kun jumituin herätyskellon soimisen jälkeen selaamaan Instagramin kuvavirtaa täynnä toinen toistaan huikeampia pukuja. Oikeisiin Oscareihin verrattuna MET gaalan pukukoodi on selkeästi kokeilevampi, uskaliaampi ja enemmän fashion. Niin nautittavaa katseltavaa, kun tähdet ottavat puvuillaan mittaa toisistaan.
Suurimmaksi puheenaiheiksi on noussut Beyonce Givenchyn nakupuvussa ja Rihanna vähintäänkin näyttävässä Guo Pein virityksessä.

Beyoncella, jos kellä, on itsevarmuutta, pokkaa ja tyylitajua kantaa harsomainen, kristallein koristeltu puku. Monet ovat sitä mieltä, että hän oli punaisen maton voittaja tällä kertaa.

Myös Jennifer Lopez ja se Kardashian olivat valinneet – ei kovin yllättäen – siluettia myöten saman tyylisen nakupuvun. Lopez oli mielestäni myös varsin vetävä, mutta siitä toisesta en viitsi paljoa sanoa.

Täytyy sanoa, että en kyllä tykännyt Rihannan puvusta lainkaan – eikä syy ole pelkästään se, että olen turkisten vastustaja. Kuitenkin annan pisteet siitä, että hän uskaltaa ottaa häpeilemättä tilaa ihan fyysisesti.
Omat suosikkini ovat kuitenkin sieltä aavistuksen hillitymmästä päästä.

Prada oli pukenut juhliin useammankin celebrityn. Emily Blunt helmenharmaassa kapealinjaisessa mekossa ja yönsinisessä viitassa, jotka molemmat on kirjailtu kristallein ja hopealangoin, on ehkä ihaninta, mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Todistaa jälleen kerran, että ollakseen elegantti ja sensuelli, ei ole ollenkaan pakollista näyttää ylenpalttisesti paljasta pintaa!

Girl crushini Jennifer Lawrenciin ei osoita hiipumisen merkkejä. Diorin Haute Couture -puku on tyylikäs, valoisa ja iloinen. Kokonaisuus on juuri niin heleä kuin vain voi toivoa.

Tykkään myös kovasti Madonnan Jeremy Scottin Moschinolle suunnittelemasta puvusta (toisin kuin Katy Perryn samasta osoitteesta tulleesta asusta…). Jotenkin ihana nähdä vanha idolini vaihteeksi jossain muussa kuin gootti-kuningatar-lookissa…

En useinkaan poimi miespuolisia staroja listoilleni, mutta nyt on pakko tehdä poikkeus! Miten hurmaava onkaan Justin Bieber Balmainin asussa. Kultaisin lohikäärmein kirjailtu smokkitakki on kertakaikkiaan mieletön!

Aivan uskomattoman tyylikäs on myös Stella McCartney mustassa luomuksessaan. Tästä täytyy laittaa muistiin luova ja elegantti tapa peittää käsivarret.
H&M teki henkilökohtaista historiaa pukemalla useammankin kutsuvieraan MET Gaalaan. Kaikki luomukset eivät ollet ihan makuuni – nimiä mainitsematta…

Vanessa Hudgensin H&M-asu on kuitenkin mielestäni onnisunut ja kokonaisuus on oikein hurmaava. Näköjään kristallikirjailut muodossa tai toisessa on se kaikkein eniten in-juttu tämän hetken juhlapukeutumisessa.
Kaikki nämä kuvat – ja monta lisää löytyy täältä: Elle.se

Terkkuja Norwegianin free wi-fi lennolta Tukholmaan! Ihana olla matkalla kotiin – vaikka kyllä oli taas niin huippu reissu, että kyllä kannatti pienet valvomiset sun muut. Tulen varmasti kirjoittelemaan enemmänkin viikonlopusta, mutta tässä päällimmäiset fiilikset ja ensimmäiset kuvat.

Parasta koko reissussa – ja tällaisissa tapahtumissa ylipäätään – on bloggarikollegojen tapaaminen. Jotenkin tuntuu, että tämän puuhan pariin, joko harrastusmielessä tai ihan ammattimaisesti, on päätynyt harvinaisen ihania tyyppejä, maailmaan avoimen kiinnostuneesti ja optimistisesti elämään suhtautuvia ihmisiä.
Jokaisen blogitapahtuman jälkeen olen aina niin täynnä energiaa, inspiraatiota ja uskoa ihmisiin. Ehkä se, että sitä asettaa julkisesti alttiiksi itsensä, persoonansa, mielipiteensä, tyylinsä ja ison osan elämäänsä, tekee sen, että sitä suhtautuu livenäkin ihmisiin avoimesti, ystävällisesti ja hyväksyvästi. Edes suurimmat blogistarat, joita olen tavannut (ja jotka saattavat blogissaan olla aika jyrkkiä mielipiteiltään), eivät ole mitään muuta kuin ystävällisiä, kivoja, avoimia ja hurjan herttaisia ihmisiä (ja kyllä, käytän sanaa “herttainen” myös miespuolisista muoti- ja lifestyle-bloggareista), kun heidät tapaa nokakkain.

Asuksen pisteellä sai kirjoittaa inspiraatiosanoja, eli asioita, jotka juuri nyt inspiroi. Aurinko, valo, kevät ja lämpö olisivat olleet omankin listani ykkösenä, mutta koska halusin (tietenkin..) olla erilainen, lisäsin yhden, k:lla alkavan sanan (jatkuu i:llä), joka inspiroi aina – vuodenajasta riippumatta. Mikähän ihmeen sana se voisi olla… 😀

Fresitan ständillä sai ihanien drinksujen ja suloisten mini cup cakesien nauttimisen lisäksi käydä fiksaamassa kyntensä juhlakuntoon. Yleensä olen aina ensimmäisenä jonossa kaikkiin hoitohommeleihin ja pikafiksauksiin, mutta nyt olin laittanut niin kivat hopeiset ranskikset tapahtumaa varten, etten raaskinut poistattaa niitä.

Tällainen söötti nuori mies – kuulemma joku Voice of Finland -stara – oli paikalla myös ja ahkerasta kuvaksesta päätellen hyvin arvostettu vieras. Pisteet poitsulle vanhasta Guns’n’Roses teepparista. (hastag: #mummoonihanpihalla)

Tykkäsin tosi paljon Inspiration Dayn uudesta tilasta (ilmeisesti joskus ollut Tiger-niminen yökerho?). Siellä oli huomattavasti aikaisempaa enemmän tilaa, happea ja kivoja lounce-tyyppisiä istumapaikkoja. Porukkaa oli entiseen tapaan ihan tolkuttomasti, mutta tuolla se ei tuntunut ollenkaan niin ahdistavalta – päinvastoin – oli tosi kiva, että “meitä bloggareita” oli paikalla niin paljon!

Suloinen Silja opastaa koruhommissa ja kilpailuun osallistumisessa.

Päivätapahtuman sponsorihommaa. Ihan kaikkeen en kyennyt paneutua hirmu syvällisesti, mutta kaikki näytteilleasettajat olivat kyllä satsanneet tosi paljon ja olivat liikkeellä kivalla ja positiivisella asenteella. Olympuksella sain jälleen kerran aivan uskomattoman hyvää palvelua, mutta myös L’Oréalin hiusväripisteellä samoin kuin Philipsin ja BikBokin ständeillä oli ihanan ammattitaitoista ja ystävällistä porukkaa. Ja varmasti muilla myös, mutta en vain ehtinyt kaikkialle niin perusteellisesti.

Indiedays Blog Awards iltameininkiä. Jonna oli sitä mieltä, että tämä “Paperi T” on kuvaamisen arvoinen juttu. Ihan ookoolta kuullosti ja ihan hauskaa, että räppihomma on Suomessa niin iso juttu.

Illan aikana jaettiin myös Indiedays Blog Awards -palkinnot. Olin ehdokkaana “Viihdyttävin” -sarjassa, mutta niinkuin näkyy, en selvinnyt kolmen parhaan joukkoon. Suurkiitokset kuitenkin kaikille äänestäjille! Kilpailu palkintosijoista oli kova ja olen kyllä henkilökohtaisesti sitä mieltä, että palkinnot menivät täysin oikeisiin osoitteisiin. Kaikki voittajat voi tsekata täältä.

Parasta koko tapahtumassa on – niinkuin sanottu – upeiden blogikollegoiden tapaaminen. Emilia & Rilla – kiitos seurasta ja ihanasta illasta.

Juhlalauantain jälkeisen aamun suuria kysymyksiä oli mm. miten “kasviksia” ovat makkarat, jos kyltissä lukee “kasvispaistos” ja että onko nyt Arabia kehittänyt oman iittala-tarran? Ottakaa nyt hyvä ihme tarrat pois edes ruokailuastioista on Mintun mielipide!

Viimeisin Netflix-koukuttmiseni on Gossip Girl. Tiedetään, että olen auttamattomasti myöhässä ja koko sarjan ympärillä vellonut omg-miten-ihania-asuja -kuhina on laantunut jo aika päivää sitten. Ehkä päivättäinen GG-annokseni on ylittänyt kaikki mahdolliset suositeltavat rajat, mutta itse sarjan lisäksi olen huomannut tulleeni riippuvaiseksi Lily van der Woodsin täydellisestä tyylistä.
Jotkut asukokonaisuuksista on ehkä aavistuksen hienostoleidimäisiä ihan suoraan itselleni, mutta voi kuinka haluaisinkaan vaihtaa garderobeja tuon viileän, upean sarja-äidin kanssa!

 
Vain parin viikon päästä on taas aika pinkaista Helsinkiin viettämään Bloggers’ Inspiration Day:tä ja juhlimaan Indiedays Blog Awardseja. Asukriisi on jo nyt tosiasia – enkä todellakaan tiedä yhtään, mitä laittaisin päälleni kumpaankaan tilaisuuteen! Varmastikin verotan jonkun vuoden viidestätoista ostoksestani tähän tarkoitukseen. Inspiraationa toimikoon Lily van der Woodsen!
Kuvat Lily van der Woodsen facebook-sivuilta

En väitä, etteikö jo päättymässä olevat pääsiäisenpyhät olisi vaikuttanut tämän päivän postausideaan. Virallinen pääsiäisväri – keltainen – on periaatteessa inhokkivärini numero yksi. Mutta vain periaatteessa, sillä niin paljon kuin inhoankin keltaisia vaatteita, samainen väri asusteissa on ihan suosikkini.
Skidinä lempivärini olivat keltainen ja vihreä. Osittain se johtui varmasti siitä, että noin neljä-viisi -vuotiaana rakastuin korviani myöten bestikseni pari vuotta vanhempaan veljeen, joka pelasi Ilveksessä. (Ihan älytöntä googlata blogijuttua kirjoittaessa ihminen, jota ei ole tavannut noin kahteen ziljoonaan vuoteen ja tajuta, että hänellä on oma Wikipedia-sivu!) Kaikki päikkärissä tekemäni askartelut oliva kelta-vihreitä ja muistan rakastaneeni varsinkin keltaista tosi paljon.
Ainoa ongelma on, että keltainen – lähestulkoon riippumatta värisävystä – ei todellakaan sovi ihoni sävyyn! Oma perusväritykseni on aivan liian pliisu ja sopii huomattavasti paremmin yhteen murrettujen ja maanläheisten sävyjen kanssa. Aksenttivärinäkin käytän mieluiten punaista tai sähkönsinistä. Tosin joskus en vaan voi vastustaa keltaisen kutsua!

Laukut ja kengät toimivat mielestäni hyvin ihan missä häly-värissä tahansa. Se on sikäli hyvä, jos välillä iskee hillitön halu ympäröidä itsensä sävyllä, joka periaatteessa ei sovi ollenkaan.
Kuvat: Minttu, net-a-porter, shopbop, Acne

Prada Candy Kiss par VOGUEPARIS
Ihana filmi – keväinen, kepeä ja kupliva. Ei tosin helpota lainkaan Pariisin matkakuumettani! Muistaakseni joku noista kolmesta tuoksustakin oli ihan ookoo.

Sain jo joskus alkusyksystä testattavakseni Casall-merkkiset treenitrikoot. Taisin olla juuri silloin aloittamassa jotain lukuisista “nyt kyllä jumankekka” -tyyppisistä silmänräpäyksessä-huippukuntoon -projekteistani. Ja kun mitään kahden viikon pikaihmettä ei tapahtunutkaan jäi treenipöksytkin kuvaamatta.
Nyt, kun taas ulkoilukelit ovat olleet mitä mainioimmat, olen kaivellut esiin juoksutyyppiseen liikuntaan sopivia vetimiäni. Ensimmäisenä käteen osui samaiset Casallin Sculpture-sarjaan kuuluvat trikoot. Pieni vilkaisu peiliin – ja mitä ihmettä!

En nyt varmastikaan seuraavaksi ryntää ilmoittautumaan mihinkään bikini-fitness -kisaan, mutta aika ällistyttävän timmiltä sitä voi näköjään näyttää ihan vain hyvien, oikeasta paikoista tukevien trikoiden avulla! Peppu kohoaa, vatsa litistyy ja lihaksien kaaret piirtyvät mukavasti esiin. Kuka muka vielä uskaltaa väittää, etteikö täydelliseen kroppaan olisi ainakin jonkinlainen oikotie!

Enkä nyt siis tosiaankaan yritä väittää, että kuvissa näkyisi mikään virallinen täydellinen body – olenpahan vain vilpittömän iloinen siitä, että jopa urheillessa voi näyttää parhaimmalta itseltään, kun valitsee oikeat, kropan hyviä puolia korostavat vetimet.
Sen lisäksi, että trikoot näyttävät tosi kivalta, ne tukevat liikkuessa oikein mukavasti ja ei-ahdistavalla tavalla, materiaali on erittäin miellyttävää ja se tuntuu kuivalta iholla jopa silloin, kun hikoilu on kovimmillaan.

Olen aina ollut pikkuisen skeptinen urheilutekstiilien suhteen. Varsinkin juostessa on ollut se fiilis, että kunhan tossut ja liivit ovat hyvät, muun ei niin ole väliä. Nyt olen kyllä täysin valmis kääntämään takkini tässäkin suhteessa – ihanat, tekniset trikoot siivittävät askelia ja kyllä täytyy sanoa, että ajatus siitä, miten pelkät juoksupöksyt voi muokata ulkonäköä positiiviseen suuntaan ilahduttaa oikein kovasti!

Nyt ei muuta kuin toivotaan, että se takatalvi ei iske ihan liian kovaa. Nyt on niin hyvä ulkoliikuntaputki käynnissä, että ihan harmittaa, jos juoksureitit (ilman talvikunnossapitoa) menisi uudelleen umpeen!