Viime viikko kuului taas sarjaan kaikkee-muuta-paitti-treeniä… Alkuviikko lähti liikkeelle vahvasti, mutta jo keskiviikon Balance piti peruuttaa kampaajan takia. En voinut vaan lähteä Indiedays-bileisiin ilman, että kuontaloa vähän ruokottiin. Torstai meni ompeluhommissa ja muussa säätämisessä, vaikka aikaoptimistina olin suunnitellut ehtiväni pienelle lenkille kaiken lomassa. Viikonloppu meni kaikenlaisessa hulinassa, niinkuin täällä onkin jo raportoitu. Sunnuntaina käytiin Vesan kanssa kylläkin Rauhaniemessä saunomassa ja avannossa, mutta enempi tuo menee “hyvinvointi”-kategoriaan. Eipä sitä pikaista avantoon pulahtamista oikein uimiseksi voi kutsua. 🙂

TREENIT VKO 11

Maanantai, SATS Boxing 75 min

• Oli huippuhyvä boxingmaanantai! Tunnin pituus on oikeasti 75 min, mutta ohjaaja oli niin vedossa, että vedettiin ainakin 5 min yliaikaa. Lopuksi vielä venyteltiin Peetun kanssa pikaisesti salin puolella. Jotenkin ihana alku viikolle tuollainen kunnon treenisessio.

Tiistai, SATS Body Pump 55 min

• Ihan ookoo treeni, vaikka meinasi kyllä mennä hermo, kun ohjaaja ei oikein osannut uutta ohjelmaa. Muutenkin tuntuu, että varsinkin pumpissa menee helposti hermot, jos ohjaaja ei ole tehtäviensä tasalla. Se on kuitenkin niin “mekaaninen” tunti, että kaiken pitäisi toimia kuin kello. Nih! Ja kun en enää käy kuin harvoin pumpissa, ei niitä ohjelmia tule opittua ulkoakaan. Nojoo, paikat tuli kipeiksi, eli viesti oli mennyt perille – ja sehän se on pääasia!

Tällä viikolla onkin sitten paljon rauhallisempaa kaiken muun elämän kanssa – eli pitäisi ehtiä treenata taas vaihteeksi ihan kunnolla. Oikein mukavaa! Ja huomisesta lähtien on luvattu mieletöntä kevätkeliä, joten lenkkipolutkin voisivat kutsua taas.

Jotain uuttakin tekisi mieleni kokeilla, mutta en vaan keksi mitä. Tavallaan olisi hauska esimerkiksi verrytellä vanhoja tennis-taitoja, mutta tuollaiset lajit, jotka vaativat kovasti säätöä, on aika haastavia. Ei nyt tennis tietenkään ole pahimmasta päästä säätölajeja, mutta pitää siinäkin varata kenttä ja löytää pelikaveri ja kaikkea muuta vaivalloista… Muut pallolajit ei oikein iske, vaikka jotain sulkapalloa taitaisi olla helpompi päästä pelaamaan.

Eilinen meni aika kiitettävästi sohvan nurkassa löhöten… Ensin tiskattiin Peetun kanssa massiivinen cocktail party -tiski ja sitten parkkeerattiin olkkariin Spriten, pop cornien ja Greekin kolmossesongin kanssa. Jotenkin jopa treenaamisen ajatteleminen tuntui liian raskaalta. Haha! Tästä syystä viime viikon treeniraportti tulee vasta tänään…

Viikon suurin uutinen on se, että kävin pitkästä aikaa lenkillä! Juoksin – tai lähinnä hölkkäilin hyvin varovaisesti – noin 40 minuutin lenkin. Mittaan aina lenkkini ajassa enkä pituuden mukaan ihan laiskuuttani. En jaksa selvittää montako kilometriä lenkkini ovat ja koska en juokse valmiilla radoilla, ei tietoa myöskään tarjoilla valmiina.

Juokseminen sujui keskinkertaisesti. Pikkuisen paremmin kuin pelkäsin, mutta selkeästi huonommin kuin toivoin. Lenkin jälkeen päätin pyhästi ottaa vihdoinkin yhteyttä fysioterapeuttiin. Sitä suositeltiin työpaikan kuntokartoituksessakin. Olen vaan niin toivottoman huono käymään lääkärissä tai mihinkään siihen viittaavassa. Mutta kyllä nyt on otettava kaikki keinot käyttöön, että saadaan tuo selkä kuntoon.

TREENIT VKO 10

Maanantai, SATS Boxning 75 min

• Maanantai-illan huippukohta on ilman muuta boxning! Saatiin onneksi molemmat Peetun kanssa piletit tunnille, vaikka Peetu oli ensin jonotuslistalla. Tuntuu, että juuri tämän tapainen liikunta tekee erityisen hyvää tietokonehommissa jumittuneille hartioille.

Keskiviikko, SATS Balance 55 min

• Jostain syystä Balance tuntuu sopivan selälleni paremmin kuin jooga, vaikka aika paljon niissä on samanlaisia liikkeitä. Tällä kertaa balanseerausta haittasi oikean jalan hillitön suonenveto. Ihan älytöntä, millaiseen kramppiin pohje ja takareisi voi tietyissä liikkeissä mennä! Olen yrittänyt muistaa aina silloin tällöin napsia magnesiumia, jonka pitäisi auttaa suonenvetoon, mutta näköjään välillä ei auta yhtikäs mikään.

Lauantai, lenkki 40 min lihaskunto kotona 20 min + venytykset

• Lenkki tosiaan meni vähän sådär, mutta olen silti iloinen, että sain kuitenkin lähdettyä. Kaikkea takkuisuutta en tietenkään voi laittaa selän piikkiin – kyllähän pitkä tauko juoksemisessa tuntui myös. Tunsin oloni tosi reippaaksi, kun tein kotona vielä perusteellisen vatsa- ja selkälihastreenin osittain kahvakuulan avulla. Yleensä kotiin tullessa on vain kiire suihkuun. 🙂

Tykkään kovasti juosta täällä meidän kotikulmilla. Kanaalin rannalla riittää puulaitureita, joilla lenkkeily tuntuu miellyttävämmältä kuin asfaltilla, mutta kuitenkin saa olla “ihmisten ilmoilla”. Olen aika arka juoksemaan missään metiköissä yksinäni, vaikka miten olisi päivänvaloa ja muita lenkkeilijöitä.

Joskus aikoinaan, kun vielä asuimme Tampereella, sain yhden iltalenkin päätteeksi hullun äijän kimppuuni ja siitä on jäänyt vähän epärationaalinen pelko… Tuo episodi päättyi kyllä hyvin. Olin lenkillä alueella, jossa on pääasiassa omakotitaloja. Pinkaisin pakoon yhden talon luokse ja soitin ovikelloa, vaikka kello oli jo melkein 23.00 sunnuntai-iltana. Vanhempi rouva tuli aukaisemaan ja nappasi minut oven taakse turvaan, kun tajusi tilanteen. Ahdistelijani jäi huutelemaan ulkopuolelle hävyttömyyksiä niin pitkäksi aikaa, että rouvan soittamat poliisit saivat poimittua hänet rauhoittumaan. Itse sain loppumatkalle kyydin poliisiautolla kotiin.

Loppu hyvin kaikki hyvin tässäkin tapauksessa, mutta tästä syystä lenkkeilen mieluiten asuinalueilla ja kaduilla, joilla on ihmisiä liikenteessä.

Vanheneminen sinänsä on lakannut olemasta varsinaiseti kivaa jo aika kauan aikaa sitten. Synttärit sen sijaan ovat aina ihan yhtä upea juttu. Facebook täyttyy toivotuksista, Peetu leipoo lempparikakkuani, pöydän ympärille kerääntyy liuta rakkaita nauttimaan Vesan tekemästä loistavasta illallisesta ja kaiken muun kivan lisäksi sitä saa vielä lahjojakin!

Nyt riittää taas pokkareita luettavaksi työmatkoille ja aamiaistreffit Grand Hotelliin on sovittuna. Tässä kuitenkin esittelyssä vimpain, joka tulee varmasti värittämään jokasunnuntaisia Treenaus-postauksiani… Paketista paljastui hieno hiekanvärinen Polar-sykemittari!

Nyt tulee sitten Mintustakin oikein kunnon insinööri-urheilija. HA! Aikaisemmin olen seuraillut sykettäni ainoastaan kuntosalivempeleissä kiinteänä olevien mittareitten avulla muutaman kerran treenin aikana. Keskisykkeen olen arvioinut ihan fiiliksen mukaan. Nyt siihen tulee muutos!

Sykemittari tallentaa liikunnan aikana kaikenmaailman tietoa, joista saa vaikka mitä analyysejä (hmmm… huomaako tästä, että olen vasta selannut mukana tullutta manuaalia??). Periaatteessa en ole erityisen kiinnostunut esmes treenin aikana kulutetusta kalorimäärästä, koska treenaan ensisijaisesti hyvän olon ja terveyden vuoksi. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten sitä sekoaa hifistelemään. 😀

Aikaisemmin olen testannut sykemittarin käyttöä joskus 90-luvun lopulla. Silloin en jaksanut innostua leikkimään tekniikkapelleä. Ja sitäpaitsi silloiset mittarit olivat niin rumia, että eihän sellaisen kanssa viitsinyt lähteä edes lenkille, saatika sitten ihmisten ilmoille. Tämä FT40 on niin söötti (näkyyhän nuo kevyet pintapainetut kukkaset kuvassa??) just sopivalla sporttisella tavalla, että voisin jopa ajatella yhdistäväni sen tietynlaisten asujen kanssa ihan arkikäyttöönkin.

Jahas, nyt ei tarvitse muuta kuin voittaa luontainen vastustukseni kaikkia maailman manuaaleja kohtaan… Ja sitten vaan kuntotasoa testaamaan ja harjoittelutunteja keräämään!

Koska olen aivan totaalinen noviisi sykemittareitten suhteen, olen tosi iloinen, jos jollakulla olisi jakaa kokemuksia. Miten laitetta olisi paras käyttää? Onko kaikista ohjelmista hyötyä vai seuraatteko sykettä vain mielenkiinnosta?

Jos aikoo viettää sellaisen hippasen vajaan vuorokauden taivaalla kiitävässä metallituubissa, jossa liikkumatila on hyvin rajallinen, on syytä olla hyvin varustautunut, jotta ensimmäiset lomapäivät ei mene täysin matkasta toipumiseen. Lisäksi lennon aikainen erikoinen paine ja hyvin kuiva ilma aiheuttavat omat haasteensa viihtyvyydelle.

Tavaraa ei tietenkään voi olla mukana määräänsä enempää, mutta muutamalla harkitulla jutulla pitkästäkin lentomatkasta selviää suhteellisen tuskattomasti. Balin lentomme on parin välilaskun kanssa noin 20 tuntia. Tässä hyväksi havaittu lentomatkustajan survival kit:

Puhallettava niskatyyny ei ehkä ole maailman mukavin, mutta ainakin itse pystyn sen avulla nukkumaan ihan siedettävästi turistiluokan ahtaudessakin. Korvatulpat ovat ehdottomat, sillä jostain syystä onnistun aina saamaan viereeni/eteeni/taakse jonkun viisilapsisen perheen, josta pienimmällä on koliikki ja muut kiukuttelevat tai tappelevat äänekkäästi keskenään ihan muuten vaan. Korvatulppien lisäksi illuusion omasta rauhasta saavuttaa kuuntelemalla omaa musaa kuulokkeilla. Pitää vain muistaa riittävä volume.

Jostain syystä lentokoneessa on aina kylmä. Ei siis kannata mennä siihen halpaan, että päiväntasaajaa kohtihan tässä ollaan menossa – koneessa paleltaa jokatapauksessa. Pakkasin mukaan kevyen, mutta ison ja lämpimän pashminan, sekä superlämpöiset sukat. Huiviin on ihana kietoutua, vaikka lentsikassa saisikin jonkun peiton tapaisen. Ja jostain syystä sitä tuntee olonsa aina lämpimämmäksi, kun varpaat ovat lämpimät.

Liioittelen yleensä aina mukaan otettavan lukemisen kanssa. Aika harvoin sitä yhden lennon aikan ehtii ja viitsii lukea kaksi kirjaa ja yhden muotilehden… Mutta pitäähän sitä olla jostain mistä valita!

Lopuksi vielä vesipullo – tyhjä – täytettäväksi turvatarkastuksen jälkeen ja hyvä huulirasva. Pitkän lennon jälkeen on olo huomattavasti parempi, jos muistaa juoda kunnolla vettä lennon aikana. Koneessa on niin kuiva ilma, että elimistö kuivuu ihan totaalisesti, jos unohtaa juoda. Ja koska lennon aikana pitäisi muistaa myös liikkua, ei ole ollenkaan haitaksi, jos pitää rampata vessassa vähän väliä. Hyvä rasvainen huulivoide pitää sekä huulet pehmeinä että toimii myös kynsinauhavoiteena tarpeen vaatiessa.

Hmmm… Nyt jo vähän nolottaa, että lupasin tilittää joka sunnuntai viikon treenit. Mutta ehkä tämä nyt käy sellaisesta ruotsalaistyyppisestä pehmeästä alusta.. Ei kyllä ollut muuten mitään tunkua SATSilla täällä ainakaan alkuviikosta. Eli ehkä meitä mjukstarttaajia on muitakin.

Suunnitelmat olivat (luonnollisesti) huomattavasti polleammat, mutta tuli sitä nyt kuitenkin liikuttua ihan oikeastikin muutakin kuin haaveissa.

TREENIT VKO 1

Maanantai SATS Boxing 75 min

• Oli ihan hyvä fiilis ja treeni sujui hyvin. Tunnin lopussa tosin kädet alkoivat olla jo ihan muusia ja piti ihan tietoisesti keskittyä, etten jännitä niskaa kompensoidakseni makaronikäsivarsia. Niskajännityspäänsärky ei ole kiva treenituliainen. Ohjaaja kertoi, että se oli hänen viimeinen tuntinsa meidän vakisalilla Sicklassa. Harmi – juuri, kun ehdittiin tottua hänen ohjaustyyliinsä ja saamaan kunnon fiilis tunnista. Huomasin, että Peetu alkaa olla jo aika hurja treenikaveri. On ihan täysi työ ottaa vastaan iskuja ja potkuja…

Tiistai SATS stepperi 30 min ja venytykset

• Oikeastaan inhoan sydämeni pohjasta salilla käymistä ja varsinkin niitä kammottavan näköisiä aerobisia laitteita. Mutta kun rikkoontunut selkä ei kestä ihan oikeaa juoksemista, on stepperi paras vaihtoehto. Tolkutan itselleni “tämä on rehabia ei treeniä, tämä on rehabia ei treeniä…”. Ja niin ehkä pääsen ihan oikeasti juoksukuntoon vielä kevääksi. 30 min kohtuullisella vastuksella ja kiitettävällä, mutta ei läkähdyttävällä tempolla. Ok fiilikset, vaikka aina noista koneista noustessa on pää vähän pyörällä. 🙂

Sunnuntai kahvakuula 45 min kotona

• Ei oikeastaan olisi ollut aikaa ja kaikkea muutakin olisi pitänyt tehdä. Kotitreenauksessa on kyllä ihan omanlaisensa stressitekijät. Kun on SATSissa tai ulkona lenkillä, niin sitä on sitten siellä eikä muuta voi. Kotona on aina kaikenlaista, mitä pitäis tehdä – tai olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten. Keskity nyt siinä sitten johonkin treenihommaan. Varsinkin joogaaminen on lähestulkoon mahdotonta kotona. Kahvakuulan kanssa heiluminen on vähän helpompaa, varsinkin, kun sain about 45 min kestävän ohjelman, jota voi katsella tietokoneelta ja tehdä liikkeet sen mukaan. Melkein kuin olisi tunnilla. 😀

Hyvällä tahdolla voidaan siis laskea, että vuoden ensimmäiseen viikkoon mahtui kolme treenikertaa. Jotenkin nuo alle tunnin sessiot ei oikein tunnu oikeilta, mutta joskus joku liikuntaguru on sanonut mielestäni tosi kannustavasti/lohduttavasti: jokaikinen otettu askel on parempi kuin ei mitään! Eli siis lasketaan viikolle yksi yhteensä kolme treeniä. Ja toisaalta voisin kyllä väittää, että perjantainen joulukuusen poisvienti – ja etenkin neulasten imurointi koko kämpästä – kävi kyllä ihan urheilusta sekin..

Ensi viikoksi on suunnitteilla jälleen boxingia Peetun kanssa, joogaa/body balancea (pitäisi niiiin venytellä enemmän…) ja jotain hikiaerobista vielä. Saa nyt nähdä jaksanko nousta taas stepperille, se on niin kuolettavan tylsää – vaikka kuulemma tosi hyväksi selälle.

Pukkaako kiirettä? Onko joulun lahjahankinnat vielä kesken?

Joululahjaostospaniikissa on helppo tukeutua erilaisiin suosikkilahjalistoihin. Ruotsissa varsinaiseksi trendi-ilmiöksi on noussut käsite Årets Julklapp, vuoden joululahja. Kaupan alan järjestö julkistaa “virallisen” voittajan, joka tänä vuonna on kuulemma Lina’s matkasse – kotiin toimitettu kassillinen ruokaa, josta mukana seuraavan reseptin avulla kiireinenkin kuulemma valmistaa nopsasti illallisen neljälle hengelle. Lisäksi eri lehdet äänestävät omia vaihtoehtojaan (Metro-lehden ykköslahjaksi äänestettiin matka) ja kauppiaat julistavat milloin minkäkin härpäkkeen vuoden joululahjaksi lisämyynnin toivossa.

Epävirallisen facebook-statuspäivitys-tutkimuksen ja Mintun henkilökohtaisen päätöksen perusteella julistan tämän vuoden Vuoden Joululahjaksi hyväntekeväisyyden!

Lahja on aina kivempi antaa silloin, kun lahjan vastaanottan toivomukset, elämäntyyli ja persoonallisuus on otettu huomioon. Hyväntekeväisyyslahjojen ei tarvitse olla tästä poikkeus! Tässä Mintun vinkit onnistuneen hyväntekeväisyyslahjan hankintaan.

Eläinrakkaalle pikkusiskolle, tyttärelle tai kummilapselle oma kelpaisi varmasti oma vuohi!

Lahjoita vuohi täällä!

Kamahullua veljeä, iskää, appiukkoa ilahduttaa kaikki, missä on liikkuvia osia – Mintun ehdotus on KAIVO!

Maailmanmatkaajaystäviä tai sellaiseksi hinkuavia löytynee kaikkien lähipiiristä pilvin pimein. Globe trotter arvostaa aivan varmasti käytännöllistä ja hyödyllistä malariaverkkoa.

Hypokondrikko-anopille hankkisin ilman muuta vähän rokotteita ja kulinaristikaverin pakettiin sujahtaisi luonnollisesti maapähkinätahnaa.

Hellämieliselle äidille/mummolle/muulle sukulaiselle paketoisin parempaa joulua lapsille. Vaihtoehtona aina ajankohtainen Mannerheimin Lastensuojeluliitto.

Sopii erityisen hyvin annettavaksi sille uteliaalle sukulaiselle, joka piinaa koskas teille on niitä pikkuisia tulossa -kysymyksillään…

Jokainen joulushoppaaja tietää, että aina siinä sivussa tulee ostiskeltua jotain kivaa myös itselle.

Mintun omaan hyväntekeväisyyspakettiin sujahtaa apuja Kissojen Katastrofiyhdistykselle.

Hyväntekeväisyyslahjoilla lahjoitat hyvää mieltä niin lahjoituksen vastaanottajalle kuin lahjan saajallekin. Lisäksi lahjat on helppo hankkia muutamalla klikkauksella! Vältät kaupoissa tungeksimisen ja näin kolme yötä ennen joulua, olet erittäin hyvissä ajoin liikkeellä. Todellinen win-win-win -tilanne!

Teemaan sopivasti vielä päivän soundtrack: