Jälleen yksi rehab-treeniviikko takana. Viime viikolla pohdiskelin, onko normaalia, että reagoin niin voimakkaasti fysioterapeutin selkään kohdistamiin toimenpiteisiin. Fyssari vastasi, että monet huolet, murheet ja henkiset ongelmat kasaantuvat ristiselän alueelle ja silloin manipulaation jälkeen voi tuntea itsensä todella heikoksi. Hmh… Eihän tuo nyt oikeastaan mikään suuri yllätys ole. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus eikä fyysistä ja henkistä puolta pitäsi erotella niin selkeästi kuin nykyään niin helposti tehdään.

Täytyy nyt vaan uskoa siihen, että saamani selkäjumppaohjeet tehoavat myös noihin selkään säilöttyihin vanhoihin murheisiin. Uusiakin kun tässä tuntuu olevan ihan jonoksi asti…

TREENIT VKO 21

Maanantai, SATS Boxing 75 min, venyttely ja reipas kävely 30 min

• Maanantai-illan boxing lähi-SATSissamme on palannut takaisin ohjelmaan. Oli oikein kivaa ja rentouttavaa mäiskiä menemään pitkästä aikaa! Otin tuohon treeniaikaan mukaan myös kävelymatkan, sillä varsinkin ennen tuntia lähdemme aina niin viimetipassa, että saamme pinkoa ihan hiki päässä ehtiäksemme tunnille.

Lauantai, kävely 40 min, jumpat kotona 20 min

• Oikeastaan olin ajatellut mennä SATSiin crosstrainerilla treenailemaan ja tekemään fysioterapiasta saamiani jumppaliikkeitä. Viime visiitillä sain suosituksen tasapainolaudalla tehtävistä liikkeistä, mutta sitten tuumasin, että ilma on aivan liian ihana, että voisin mennä sisälle liikkumaan. Korvasin tasapainolaudan seisomalla vuoretellen yhdellä jalalla samalla, kun tiskasin. 😀

Sunnuntai, kävely 40 min, jumpat kotona 20 min

• Sama 40 minuutin lenkki Sickla Sjön ympäri ja samat rehab-treenit kotona. Oikeastaan siis täysin sama meininki kuin lauantainakin – paitsi että sunnuntaina en edes teoriassa kuvitellut meneväni mihinkään sisätiloihin treenaamaan.

Tälle viikolle on suunnitelmissa jälleen boxingia ja muuten aika sama meininki. Yritän tehdä rehab-jumpat joka päivä, mutta ihan joka päivä niitä ei tule kyllä tehtyä aivan yhtä perusteellisesti. Tänään vaikuttaisi ihanat kesäkelitkin olevan vähän lomilla, joten ehkä pääsen tasapainolautailemaankin jonain iltana…

Tällä viikolla puhutaan rahasta! Rahasta ja luksuksesta. Oikeastaan voin paljastaa koko viikon sanoman heti tähän alkuun. Tärkeintä on tehdä juuri sitä, mitä haluaa ja rakastaa tehdä – silloin raha ei ole ongelma. Ja jotta tämä onnistuisi, pitää hemmotella itseään – löytää ne omat jutut, jotka juuri minulle ovat sitä parasta luksusta.

Ihania aiheita ja lupaavalta kuullostavaa juttua, mutta tsekataan ensin, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui?

Viikonloppuna jäi taas pari päivää väliin. Lähinnä kai siksi, että päivä oli jo pitkällä, kun ylipäätään muistin koko kirjoittamisen. Muuten alkaa tuntua, että alan pikkuhiljaa sen saman jauhamisen lisäksi tehdä vähän suunnitelmia ja saada pienenpieniä ideanpoikasia. Ei nyt mitään suurta ja mullistavaa, mutta jotenkin tuntuu hyvältä silti. Ehkä se johtuu aamusivuista, ehkä siitä, tämä ihana valon ja lämmön lisääntyminen antaa muutenkin voimaa ja optimismia.

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Mitä teit? Oletko jo alkanut suunnitella, että viikkoon mahtuisti toisetkin treffit?

Sunnuntainen fillarireissu oli minun taiteilijatreffini. Tai oikeastaan koko projekti talven ulkona seisoneen mummopyörän kunnostuksesta siihen, että poljin pitkin Söderin rantoja auringosta nauttien. Oli tosi ihanaa ja nautin kovasti. Ja pyöräkin pysyi kasassa, joten kaikki meni oikeastaan ihan erinomaisesti.

Varsinaisia toisia taiteilijatreffejä en ole suunnitellut, mutta kylläkin yritän keskittyä paremmin siihen, että nauttisin pienistä hetkistä, joita tupsahtaa kaiken arjen keskelle. Niin helposti sitä vain stressaa seuraavaa asiaa, mikä pitäisi tehdä tai mieli ja ajatukset on vain yleisesti jossain muualla kuin juuri siinä käsillä olevassa hetkessä.

Miten viime viikko meni muuten? Havaitsitko jotain positiivista kehitystä tai onnellisia yhteensattumia, jotka veivät sinua kohti päämääräänsä.

Viikko meni ihan mukavasti. En kyllä havainnut mitään merkittävää synkronia ja täytyy tunnustaa, että unohdin aivan täysin viime viikon haasteen esittää toive tai kysymys, johon haluaa vastauksen ennen nukkumaanmenoa. Niinpä en juuri kokenut saavani vastauksiakaan. Tällä viikolla aion yrittää uudelleen. Onneksi itsensä kanssa sinuiksi tuleminen ja elämän suunnan muuttaminen toivomaansa suuntaan on prosessi, jota voi toteuttaa ihan omassa tahdissaan!

RAHA

Julia Cameron esittää kirjassa aika radikaalin näkemyksen rahaan. Hänen mukaansa se, että alkaa tehdä juuri niitä asioita, joita itse rakastaa ja haluaa tehdä, ei raha ole ongelma. Että rahan puute on pelkkä tekosyy olla tekemättä itselle tärkeitä – ja suorastaan välttämättömiä asioita.

Tavallaan allekirjoitan tuon. Ei tarvitse kuin ajatella kaikkia yrittäjiä ja taiteilijoita, jotka ovat menestyneet juuri siksi, että he suhtautuvat intohimoisesti siihen, mitä tekevät. Harva heistä kuitenkaan suhtautuu intohimoisesti rahaan. Raha on vaihdon väline – ei sinänsä hyvä tai paha.

Tämän viikon ensimmäinen – ja ehdottomasti työläin tehtävä liittyy rahaan. Tavoitteena on selvittää oma suhtautuminen rahankäyttöön ja avata hiukan sitä, mihin se kaikki oikein menee. Tehtävänä on kirjoittaa viikon ajan tilikirjaa kaikista menoista. Siis aivan kaikista. Kannattaa ehkä ostaa joku sievä pieni vihko, joka kulkee kätevästi mukana ja johon voi kirjoittaa menot sitä mukaa, kun rahaa käytetään. Vähemmän muistikirjafriikit voivat pitää tilikirjaansa vaikka kännykässä. Tärkeintä on, että kaikki menot kirjataan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun on rahaa käyttänyt. Muuten kaikki pienet menot, postimerkki sinne, kahvikuppi tänne ja vessamaksu tuonne, jäävät helposti merkkaamatta.

Tarkoitus on siis kirjata kaikki ylös pikkutarkasti ja pedantisti, mutta täysin tuomitsematta tai moralisoimatta!

Seuraava tehtävä antaa lisävalaistusta siihen, miten suhtaudut rahaan.

Täydennä seuraavat lauseet:

1. Ihmiset, joilla on rahaa ovat…
2. Raha tekee ihmisistä…
3. Minulla olisi rahaa, jos…
4. Isäni mielestä raha oli…
5. Äitini mielestä raha saisi…
6. Lapsuudenperheessäni raha aiheutti…
7. Raha on yhtäkuin…
8. Jos minulla olisi rahaa, niin…
9. Jos minulla olisi varaa, niin…
10. Jos minulla olisi vähäsen rahaa, niin…
11. Pelkään, että jos minulla olisi rahaa, niin…
12. Raha on…
13. Raha aiheuttaa…
14. Rahan omistaminen ei ole…
15. Jotta minulla olisi enemmän rahaa, minun pitäisi…
16. Silloin, kun minulla on rahaa, minä yleensä…
17. Minusta raha on…
18. Jos en olisi niin PA, niin…
19. Ihmiset ajattelevat, että raha…
20. Se, että minulla ei ole tarpeeksi rahaa, kertoo että…

 HEMMOTTELU JA LUKSUS

Toinen tämän viikon tärkeistä opetuksista on löytää juuri ne asiat, jotka juuri sinusta tuntuu ihanan ylelliseltä, hemmottelulta ja luksukselta. Ei ole itsestäänselvää, että se, mitä “virallisesti” kutsutaan luksukseksi, tuntuu siltä. Lentoemäntä ei ehkä kaipaakaan kaukomatkaa, kun hänellä on hetki vapaata, eikä lastentarhanopettaja ehkä näe mitään itua siinä, että omistaisi aikaansa kukkien prässäämiseen, kun sitä saa tehdä töissäkin jo ihan tarpeeksi.

Jos on hukassa itsensä kanssa, ei yhtäkkiä olekaan niin helppoa ajatella, mistä sitä oikeastaan nauttii. Saattaa vain ihmetellä, että miksi tämä, minkä piti olla hurjan hienoa ja mahtavaa ei tunnukaan oikeastaan yhtään miltään. Onneksi tällä viikolla on ohjelmassa muutamia tehtäviä, jotka auttavat alitajuntaa oikeille reiteille ja pikkuhiljaa voi löytää ne omat mansikkapaikkansa.

TEHTÄVÄ

Kerää viisi kaunista, hauskaa, erikoista luonnonkiveä. Valitse sellaisia, jotka jotenkin liikuttavat sinua. Laita kivet jonnekin, jossa voit ihailla niitä tai vaihtoehtoisesti voit kantaa kiviä mukanasi muistuttamassa tästä itsensä löytämisen matkasta.

Nyt ollaan siis matkalla kohti sitä tulevaisuutta, jonka toivomme ja haluamme. Muutoksen aikaan tulee tarve karsia ja muuttaa asioita elämässään. Liian suuret muutokset tuntuvat vaikeilta ja hankalilta. Siksi onkin parempi ja lempeämpi aloittaa yksinkertaisista ja konkreettisista asioista.

 TEHTÄVIÄ

Karsi vaatekaapistasi viisi vaatetta, jota et ole pitänyt pitkään aikaan. Hyvä testi siihen, mitkä vaatteet kannattaa heittää pois tai laittaa kiertoon on se, että jos vaate päällä ei tee mieli tanssahdella, sen on aika häipyä. Yritä olla mahdollisimman vähän järkevä. Mitä siitä, jos vaate on vielä hyvässä kunnossa, oli hankintahinnaltaan kallis tai se on hienon merkkinen? Jos se ei saa sinua tuntemaan oloasi kuplivan iloiseksi, et tarvitse sitä. Laita hyvät, itsellesi sopimattomat vaatteet eteenpäin – jollekin muulle ne saattavat tuottaa vaikka miten paljon iloa.

Milloin olet viimeksi tehnyt muutoksia kotonasi? Ehkä nyt olisi aika? Mieti pystyisitkö omimaan jonkun nurkan, tuolin, tyynyn, hyllyn pätkän tms. Pitää muistaa, että sisäinen taiteilija on lapsi ja lapset rakastavat kaikkea, mikä on minun.

Opettele sanomaan kyllä kaikille eteesi tupsahtaville hyville asioille. Vaaditaan ehkä vähän uskallusta ja halua heittäytyä, mutta palkintona on todennäköisesti iloisempi ja tyytyväisempi minä. Kirjoita ensi viikon aikana muistiin kaikki pienet hauskat tapahtumat ja yhteensattumat (esim. aamusivuille). Kirjoita myös, miten niihin suhtauduit. Asioiden ei tarvitse olla merkitykseltään suurensuuria. Oikeastaan tärkeitä olisi, jos huomaat suhtautuvasi eri tavalla, avoimemmin ja optimistisemmin kuin aikaisemmin.

Kirjoita aamusivuille kaikki muutokset taloudellisessa tlanteessasi. Huomaa kaikki pienet ja hulluiltakin kuullostavat ideat, jotka saattaisivat parantaa tulevaisuudennäkymiäsi. Ideoita ei tarvitse alkaa toteuttaa, riittää, kun ne merkitsee muistiin.

Hyvin mielenkiintoisia asioita pohdittavaksi ensi viikolle mielestäni. Toisaalta tuntuu, että varsinkin raha-asioita tulee kyllä pohdittua välillä vähän liikaakin, mutta ehkä näkökulman muuttaminen muuttaa myös omaa suhtautumista. Että “tilanteen hallinnan” sjaan, alkaisin miettiä enemmän tulevaisuutta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia.

Erityisesti aion keskittyä miettimään omaa käsitystäni luksuksesta. Täällä muotiblogimaailmassa luksus ja ajatukset hemmottelusta muuttuu niin kovin helposti aika materiakeskeisiksi ja stereotyyppisksi. Siis en väitä, ettenkö tulisi iloiseksi Louboutinin punapohjaisista avokkaista, mutta onko se ihan oikeasti juuri se, mitä eniten toivon?

Kaikki aikaisemmat kurssikerrat löytyvät täältä: The Artist Way

Viime viikolla jatkui tylsä, mutta ilmeisestikin äärimmäisen tarpeellinen rehab-treenaus. Vältin hyppelyä ja juoksentelua, mutta tein ahkerasti (melkein) joka päivä fysioterapeutilta saamani jumppaliikkeet.

Tuo fysioterapia on muuten aika jännä juttu. En ole aikaisemmin käynyt missään vastaavassa ja välillä tuntuu, että ovatko nämä minun reaktioni ihan sellaisia kuin pitää. Viime tiistaina oli toka aikani fysioterapiassa. Ensimmäisen kerran jälkeen muistan olleeni aivan poikki ja nukahdin päänsärkyisenä huomattavasti normaalia aikaisemmmin. Jotenkin ajattelin tuolloin, että voihan se olla jotain muutakin väsymystä – eikä välttämättä johdu fysioterapiasta..

Tiistaina fiilikset itse käynnillä oli samat.. Aika “lällyn” oloisia perusjumppaliikkeitä testailtiin ja lisäksi fyssari “venyttteli” selkääni. Tuo venyttely tuntui lähinnä lääppimiseltä – eikä totta puhuakseni mitenkään erityisen tehokkaalta. Kun lähdin kotia kohti tunsin aivan jäätävää väsymystä ja vähintään yhtä jäätävää sokerihimoa. Jalat lyijynpainavina raahauduin kotiin, tankkasin vähän hunajaa ja taistelin pysyäkseni hereillä. Yhdeksältä illalla annoin periksi ja menin nukkumaan.

Vielä keskiviikkonakin tunsin itseni täysin voimattomaksi. Aamulla en voinut uskoa, että on jo aika herätä, vaikka olin nukkunut vähintäänkin reilut yöunet. Selkä tuntui aralta ja oli pakko liikkua pehmeästi ja varovaisesti. Vasta torstaina tuo väsymys alkoi helpottaa ja tunsin taas olevani enemmän oma itseni.

Paitsi, että nyt olen enemmän kuin ihmeissäni – mitä himputtia siellä fysioterapeutilla oikein tapahtuu??

TREENIT VKO 20

Maanantai, sauvakävely 40 min lihaskunto kotona 20 min

• Peetukaan ei mennyt Corepulseen, joten teimme yhdessä reippaan power walk -kierroksen Sickla Sjön ympäri ihanassa kevätillassa. Ja painelimme menemään niin, että tuli ihan kunnolla hiki – oikein mukavaa. Paitsi että vasta puolessavälin matkaa tajusin, että olin unohtanut sauvakävelysauvat kotiin… Oh well. :DD

Keskiviikko, SATS crosstrainer 30 min, lihaskunto 30 min

• Keskiviikoksi oltiin varattu Peetun kanssa Energy, mutta en uskaltanut lähteä hyppyyttään selkääni sitäkään vähää tunnille. Vetelin crosstraineria suht matalalla sykkeellä ja tein perusteelliset lihaskuntoliikkeet sillä aikaa, kun Peetu oli tunnilla. Ihan hyvä päätös, sillä tunnilla oli ollut sijaisohjaaja, joka oli kuulemma höykyttänyt ihan kunnolla…

Sununtai, pyörälenkki 1 h 30 min

• Mielettömän ihana kesäsää (melkein 25 astetta lämmintä!) houkutteli ulkoilemaan. Pyöräilin Peetun vanhalla mummopyörällä pitkin Söderin rantoja – ja oli kyllä ihan mahtavaa! Otin tosi rauhallisesti, mutta kyllä sitä ihan hyvän hien sai pintaan, vaikka ei millään mielettömällä racing-fiiliksellä ollutkaan liikkeellä.

Tälle viikolle on nyt bookattuna pitkästä aikaa boksingia. Sitä onneksi pystyy tekemään ihan hyvin hyppyjä vältellen. Samoin keskiviikoksi ollaan varattu Energy, mutta hiukan tässä vielä harkitsen, uskallanko sinne mennä vai en…

Torstaina on seuraava visiitti fysioterapeutille. Täytyy kyllä tunnustaa, että tuon viimeviikkoisen kokemuksen jälkeen suorastaan pikkuisen jännittää mennä sinne. En mitenkään haluaisi taas olla ihan kanttuvei montaa päivää. Toisaalta, jos sillä saa taas selän kuntoon, olen kyllä valmis kestämään ihan mitä tahansa…

Viides The Artis Way -kurssiviikko on mielestäni yksi koko kirjan tärkeimpiä. Viime syksynä, kun osallistuin kurssille, oli juuri tämä viikko täysin käänteentekevä itselleni. Tajusin, että vaikka olenkin aina uskonut, että jokainen on “oman onnensa seppä”, suhtautumalla oikein, uskomalla omaan itseensä ja katsomalla avoimin silmin eteen tupsahtavia mahdollisuuksia, elämästä tulee paljon hauskempaa ja sen onnenkin takominen kaikkea muuta kuin lohdutonta puurtamista.

Viikon 5 tärkeimmät opetukset:

• Onni ja onnistuminen eivät ole mikään niukkuustavara – sitä riittää kaikille, eikä sinun onnesi ole keneltäkään muulta pois.
• Maailmankaikkeus/kohtalo/jumala kuuntelee ja vastaa toivomuksiin, yleensä “sitä saa mitä tilaa”. Paitsi, että “kun ravistaa omenapuuta, syli tupsahtaa täyteen appelsiineja” – eli vastaukset toivomuksiin ei aina tule ihan siinä muodossa, mitä haluamme tai toivomme.
• Ulkoisten vaatimusten ja sääntöjen mukaan eläminen voi johtaa todelliseen pahoinvointiin. Eli on täysin välttämätöntä antaa tilaa ja aikaa sisäiselle lapselleen säännöllisesti ihan oman hyvinvoinnin takia. Vaikka olisikin suurimman osan ajasta kunnollinen aikuinen, vastuuntuntoinen vanhempi, luotettava työntekijä ja vakava ystävä, on todella tärkeää säännöllisesti olla myös vähän itsekäs, varata omaa aikaa, hassutella ja leikkiä juuri siten kuin itsestä tuntuu hyvältä.

Ennen tämän viikon tehtäviin siirtymistä tsekataan, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Miltä tuntui? Alkaako puolentoistasivun “totuuspiste” löytyä? (Useimmat kirjoittavat ensimmäiset 1,5 sivua enemmän tai vähemmän “poliittisesti korrektia” tekstiä, mutta sitten alkaa jutunaiheet vähentyä ja “totuus” pyrkii esiin…)

Putosin jälleen kirjoittamisen “viikonloppukuoppaan”. Karkki oli kotona viikonlopun ja lauantaina Peetu laittoi meille ihanan aamiaisen. Istuimme pitkään keittiön pöydän ympärillä jutellen ja nautiskellen. Sen jälkeen ei aamusivujen kirjoittaminen tullut enää mieleen. Sunnuntaina olinkin sitten aamiaisella Grand Hotellissa. Treffasimme Camillan kanssa jo kasilta aamulla cityssä – jotenkin en raatsinut herätä aikaisemmin kirjoittamaan sivuja… oli sentään sunnuntai. Muina päivinä sivujen kirjoittaminen sujui jo ihan rutiinilla. Mitään truth point -ilmiötä en kyllä ole havainnut, vaan ihan samaa puppua tuntuvat sivut tulevan täyteen. 🙂

Taiteilijatreffit 

Kävitkö treffeillä? Mitä teit? Oliko kivaa? Oletko vielä kertaakaan pitänyt treffejä, joissa olisi vähän seikkailun maku?

Treffirintamalla oli aika laihaa tällä viikolla… Suunnittelin suuria, mutta sitten päätinkin lähteä pienelle lyhytlomalle. Olen jo jonkin aikaa unelmoinut pienestä lomasta Lapissa, Alpeilla, Himalajalla tai miksei vaikka Norjan vuonomaisemissa. Jossain kuitenkin, missä voisi trekkailla luonnossa, kiivetä korkeille paikoille ja ihailla maisemia. Päätin leikkiä keskenäni vuoren herraa ja kiipesin parinakin päivänä tuon meidän lähellä olevan laskettelurinteen päälle. Eihän tuo nyt ihan Alpeille vedä vertoja, mutta yllättävän upeat näköalat Tukholman yli kuitenkin.

Mediapaasto

Pystyitkö paastoamaan? Miltä se tuntui? Saitko ahaa-elämyksiä?

Mediapaaston kanssa oli vähän niin ja näin. Ei tietysti ole mikään kovin hedelmällinen lähtökohta, kun jo alunperin suhtauduin tähän hiukan vastahankaisesti. “Turhanaikaista” mediamässäilyä yritin kuitenkin välttää ja esim. haahuilu kaikenmaailman nettisivuilla ja facebookissa jäi kyllä vähäisemmälle. Sen sijaan en voinut luopua viikonloppuisesta leffaillastamme Karkin ja Peetun kanssa – ja taisi sitä tulla luettua lehtiäkin.

Tämän viikon tehtävien tavoitteena on luoda uskoa siihen, että sitä voi, pystyy ja kykenee toteuttamaan kaikki unelmansa! Ja mikä parasta – sitä ei tarvitse tehdä yksin. Ottamalla itse yhden askeleen oikeaan suuntaan antaa maailmankaikkeus/kohtalo/jumala vetoapua viiteen seuraavaan. Ensimmäinen tehtävä on oikeastaan harjoitus: Mieti joka ilta ennen nukkumaan menoa jokin toive, jonka haluaisit toteutuvan, elämänalue, jolle tarvitset opastusta tai kysymys, johon tarvitset vastauksen. Havainnoi seuraavana päivänä avoimin silmin vastausta. Mutta muista – toive/kysymys ei saa sisältää vastausta (“haluan rikastua” on toive, “haluan lottovoiton” on vastaus/ratkaisu – ei toive), koska sen verran täytyy olla höveli, että maailmankaikkeus saa itse valita, miten haluaa toiveeseesi vastata (“no mä laitan sit tän rahasäkin pois, kun toi toivookin vaan lottovoittoa…”). Ja koska vastaus saattaa tulla odottamattoman oloisessa paketissa, pitää olla silmät auki, ettei vaan lähetä saamaansa lahjaa takaisin.

 Tehtävä:

Oletko kiltin tytön/kunnon pojan ansassa? Jatka seuraavia lauseita:

1. Suurin puute elämässäni on….
2. Elämäni suurin ilonaihe on….
3. Käytän eniten aikaani…
4. Kun teen enemmän hauskoja asioita, työni…
5. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen…
6. Olen huolissani että…
7. Jos unelmani toteuttuvat, perheeni todennäköisesti…
8. Sabotoin omaa aikaani, koska ihmiset…
9. Jos oikein kuullostelen tunteitani, tunnustan, että olen vihainen, että…
10. Yksi syy, miksi olen silloin tällöin surullinen on…

Tehtäviä:

Kirjoita lista kymmenestä asiasta, joiden tekemistä rakastat, mutta jotka eivät syystä tai toisesta ole sinulle sallittuja juuri nyt. (Siis tyyliin: mennä tanssimaan, osallistua sukelluskurssille, värjätä hiukset punaisiksi, osallistua keramiikkakurssille…).

Kiinnitä lista jollekin paikalle, vaikka ilmoitustaululle, jossa voit nähdä sen kokoajan.

Toiveita tajunnanvirralla. Seuraava tehtävä on tarkoitus tehdä kirjoittamalla niin nopeasti kuin pystyt, mieluiten täysin ajattelematta. Kirjoita 20 lausetta, jotka jokainen, paitsi viimeinen, alkaa “Minä toivon…” Viimeinen lause alkaa “Ihan erityisen paljon toivon…”

Tehtäviä:

Miksi et luota siihen, että maailmankaikkeus/kohtalo/jumala haluaa auttaa sinua pyrkimyksissäsi? Kirjoita viisi surua tai pettymystä.

Ihan samoin kuin positiivisten asioiden ja haaveiden kirjoittaminen auttaa niitä saamaan muotoa ja sitä kautta toteutumaan, negatiivisten asioiden kirjoittaminen auttaa pääsemään niistä lopullisesti eroon.

Kirjoita lista kymmenestä asiasta tai tavasta, miten olet ilkeä itsellesi.

Tehtävä:

Aloitetaan hahmotella millaiselta se unelmien elämä voisikaan maistua…

Listaa viisi haavetta, jotka haluaisit toteuttaa, jos sinulla olisi tarpeeksi joko uskoa itseesi tai rahaa. Kerää koko ensi viikon ajan kuvia, juttuja, itse otettuja kuvia aiheista tai teemoista, jotka liittyvät niihin.

Jälleen kerran – kirjoita lista viidestä unelma-ammatista/vaihtoehtoisesta elämästä. Onko listassasi tapahtunut muutoksia ensimmäisen kurssikerran jälkeen? Teetkö jo jotain elementtejä listasi ammattikuvista?

Kirjoita kymmenen asiaa, jotka haluaisit omistaa. Kerää kuvia ja kiinnitä ne johonkin, missä voit ne nähdä.

Tehtäviä:

Aikamatkaillaanpas jälleen kerran..

Mitä tekisit, jos olisit nyt 20-vuotias ja voisit tehdä mitä vaan – jos raha tai talouskaan ei olisi rajoite? Seikkailua kenties?

Mitä tekisit, jos olisit nyt 65-vuotias ja voisit tehdä mitä vaan – tälläkään kertaa raha tai talous ei olisi rajoite? Unelmien talo Italiassa ehkä?

Ensi viikolle on siis aika paljon melko paljon työtäkin sisältäviä tehtäviä. Itse muistan testanneeni tuota, että esitin kysymyksen/toiveen aina ennen nukkumaanmenoa ja jotenkin käsittämättömällä tavalla monet asiat alkoivat ratketa “kuin itsestään”. Olisi hauska kuulla viikon päästä, miten tuo on toiminut muilla.

Jatketaan aamusivujen kirjoittamista ja taiteilijatreffien pitämistä. Olisi kyllä kiva saada vähän vinkkejä, mitä olette tehneet taiteilijatreffeilläni. Tuntuu, että olen aika surkea keksimään mitään kivaa sisäiselle lapselleni. (Tai että mun sisäinen lapseni on oikeasti ihan lapsi ja se haluaa aina karkkiostoksille…).

Muuten tsemppiä ensi viikolle ja tapaamisiin kommenttiboksissa! 🙂

Täältä löytyvät kaikki vanhemmat The Artist way -postaukset!

Eilen oli jännä päivä! Osallistuin nimittäin ensimmäisen kerran elämässäni ruuanlaittokurssille. Aikamoista seikkailua tyypille, joka ei käytännössä ikinä laita ruokaa. Kurssi oli järjestetty omalle tiimilleni työn puolesta – eli ihan ypönä ei tarvinnut kattiloiden keskellä seikkailla.

 Tarvittavat raaka-aineet oli aseteltu nätisti esille. Tunsin oloni vähän epämukavaksi ja yritin piileskellä takarivissä kunnon kouluajoilta tuttuun tyyliin, ettei vain joku vaikea nakki viuhahtaisi.

Illan menu näytti kyllä sen verran houkuttelevalta, että herkkusuu-puoleni voitti keittiökammon…

 Alkupalaksi oli siis luvassa (vapaa käännös, en ole ihan varma tuosta ruokasanastosta) röstiperunaa mädin, smetanan ja punasipulisilpun kanssa. Pääruuaksi saimme valmistaa höyryssä kypsennettyä lohta, parsaa ja papusalaattia, uusia perunoita (!!) kermaviilin kanssa. Jälkiruuaksi herkuttelimme ihanasti vaniljalla maustetulla omenakompotilla biscottimurskan ja kermavaahdon kera.

Tiimi jaettiin kolmeen ryhmään ja kaikki saivat oman ruokalajin valmistettavaksi. Minttu heilui mukana alkupalaryhmässä.

Kurssin ope, kokki Petter, esittelee meille höyryuunin loistavia etuja ruuanvalmistuksessa. Tuo kuullosti niin hyvältä (ja taitamattomalle noviisillekin sopivalta) laitteelta, että sellainen on kyllä ihan pakko saada omaankin keittiöön, jos tässä joskus vielä ryhtyy keittiöremonttia tekemään. 

 Hih – Mintustakin on jotain hyötyä.. Röstiperunoitten kuoriminen sujuu, vaikka ei niin tuota keittiökokemusta olisikaan! Sen verran olin näköjään jännässä, että puristin kuorimaveistä ihan rysytset valkoisina. 😀

 Taivaalliset röstiperunat – ohje ja vinkkejä!

• Röstiperunoihin sopii parhaiten vähän jauhoisemmat lajikkeet. Meillä oli käytössä mandelpotatis – eli kai siis manteliperuna suomeksi.
• Kuoritut perunat kannattaa laittaa lillumaan kylmään veteen, etteivät ne tummu.
• Perunat raastetaan raastimen karkeimmalla puolella. Jos kerralla tehdään isompi määrä röstilättysiä, kannattaa perunat raastaa vasta sitä mukaa, kun ne saa paistinpannulle. Raaste tummuu ällön väriseksi tosi nopeasti.

•  Perunaraaste suolataan kevyesti ja pippuroidaan hyvin.
• Suolaamisen jälkeen raaste pitäisi saada välittömästi pannulle, sillä suola erottelee tärkkelyksen perunoista ja sen jälkeen lättyset eivät enää paistu kauniisti.

• Röstiperunat paistetaan runsaassa voissa (ja nyt tarkoitan todella runsaassa ihan oikeasti!) ja keskimiedossa lämpötilassa.
• Perunaraasteen voi laittaa pannulle, kun voi on sulanut ja “kuohunta” loppunut.

• Pannu ei saisi missään vaiheessa olla “kuiva”. Eli lisää voita kehiin, jos perunat ovat imeneet itseensä kaiken!
• Röstilättysten paistaminen kestää aika kauan ja lopputuloksen pitäisi olla rapea ja keskeltäkin kiinteän tuntuinen.

 Visuaalisuus on puoli nautintoa! Petter opettaa kädestä pitäen, miten smetanasta saa lämmitetyn lusikan avulla tehtyä kauniita sileitä molluskoita lautaselle. Komeus koristeltiin vielä tillinhöytyvillä ja taiteellisella rouhautuksella pippurimyllystä.

 Tuli ihan siisti, vaikka itse sanonkin! No, käsityöt ja näprääminen kai ovatkin ne Mintun vahvuusalueet ennemmin kuin ruuanlaitto. Annosten asettelu menee mielestäni enemmän sinne askartelun puolelle… 🙂

 Valmis alkupala-annos! Ja oli kyllä niiiiin hyvää! Innostuin jopa niin paljon, että ajattelin uskaltautua kokeilemaan röstiperunoiden valmistamista joskus kotonakin. Pitäsi varmaan ryhtyä puuhaan jo ensi viikonloppuna. Muuten voi olla, että ruuanvalmistuskurssin antama pikkuriikkinen itsetunto haihtuu taivaan tuuliin.

 Höyryuunissa valmistettu lohi oli ehkä ihaninta lohta, mitä olen ikinä koskaan missään maistanut! Niin suussasulavan mehevää ja maukasta! Uudet perunat oli pyöritelty voisulassa ja tillisilpussa ennen tarjoilua – mums! Ja viimeistellään tämä huutomerkki-yliannostus sanomalla vielä, että niinikään höyryuunissa valmistettu parsa oli aivan pökerryttävän hyvää!

 Jälkkärin tullessa pöytään olin jo aika tainnuksissa kaikista herkuista. Jälkiruokaryhmään oli valikoitunut tiimimme ainoa miespuolinen jäsen ja hänen rakentamat “pikkuiset” annokset olivat viedä tajun koko tiimiltä. Hyvää kyllä oli tämäkin. Erinomaisesti sopii yhteen biscotti-muruset vaniljalla maustetun omenan ja kermavaahdon kanssa.

Eipä tullut sitten eilen kuvattua päivän asua ollenkaan. Maha oli kaikesta syömisestä niin piukeena, että oli aivan pakko hypätä suoraan verkkareihin, kun pääsin kotiin… Haha!

Ensinnä: sorisorisori, että olen näin kamalan myöhässä!! Meillä oli tänään töissä ruuanlaittokurssi meidän tiimille. Olin tietenkin unohtanut koko kurssin, niinpä en ollut valmistellut edes kuvia tänne koneelle valmiiksi. Ja sitten itse kurssi venähti luonnollisesti, kun oli niin mukava syödä kaikessa rauhassa yhdessä. Lupaan, että tästä lähtien tsemppaan paremmin luvatun klo 18.00 The Artist Date -postauksen kanssa!

Neljännen viikon keskeisin teema on oikeastaan omat tunteet. Miten pystymme erottelemaan todelliset tunteet niistä – usein “poliittisesti korrekteista” – tunteista, jotka näytämme ulospäin? Luvassa on jälleen läjäpäin kivoja ja ajatuksia herättäviä tehtäviä, mutta ensin tsekataan, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako aamuna kirjoitit? (Kaikkina toivottavasti, mutta kannattaa miettiä erityisen tarkkaan, miksi sivut jäivät kirjoittamatta, jos jäivät)

Hah! Lupasin viimeviikolla skarppausta ja tällä viikolla olen kirjoittanut ihan joka päivä. Tosin tuntuu, että tällä viikolla on myös ollut kirjoitettavaa… Asioita, joiden selkiintymistä sekä toivon, että tavallaan myös pelkään. Mutta olen aika huono elämään epävarmuudessa ja jotenkin ihmeellisellä tavalla aamusivut ovat toimineet kuin kainalosauva. Eivät varsinaisesti paranna tilannetta, mutta helpottavat kulkua kummasti.

Taiteilijatreffit

Toteutitko taiteilijatreffit tällä viikolla? (… ja saako sisäinen taiteilijasi tehdä muutakin kuin vuokrata leffoja?) Mitä teit? Miltä se tuntui?

Leikin solmuvärjäyshommaa treffeilläni – lopputulos on ollut täällä jo esittelyssä. Mutta vaikkei lopputulos ollutkaan ihan – kröhöm – toivomani kaltainen tyrmäävän tyylikä kokonaisuus, täytyy sanoa, että näin kivaa ei ole ollut aikoihin! Aion ehdottomasti jatkaa kokeilujani vielä ja varmasti koitan pelastaa nuo reppanat ensimmäisen kokeilun uhritkin.

Synkroni

Havaitsitko synkronia tällä viikolla? Mitä se oli?

Synkronihan voi olla pientä (“ehdin bussiin, enkä siksi myöhästynyt palaverista”) tai suurta (“halusin perustaa upean berliiniläistyylisen ravintolan ja yhtäkkiä sille löytyi rahoittaja”) ja sikäli sitä on aina joskus hankala tunnistaa. Harva meistä kuitenkaan niitä lottovoittoja kahmii. Itse olen sitä mieltä, että tuohon solmuvärjäyspostaukseen saamani kommentit ovat ihan silkkaa synkronia. Tätä mun blogia ei yleensä niin paljon kommentoida, mutta tuohon tuli ihan käytänönläheisiä vinkkejä, miten projektissa pääsisi eteenpäin. Kutsuisin sitä synkroniksi, koska yhtä hyvin olisin voinut olla saamatta noita kommentteja.

Neljännellä viikolla alleviivataan aamusivujen kirjoittamisen tärkeyttä. Ilmeisesti tässä vaiheessa monilta alkaa vauhti loppua ja tulee ehkä tunne, että eihän tässä mitään kummempaa muutosta ole tapahtunut. Mutta muutoksen havaitseminen on tosi vaikeaa. Jos verrataan esim. lentokoneella matkustamiseen niin moniko oikeasti tajuaa, miten lujaa se liikkuu eteenpäin? Vasta, kun kohdalle osuu turbulenssia tai muuta jytyytystä, tulee pieni muistutus, että eteenpäin menossa ollaan – ja aika kovaa.

Vaikka oikeastaan en ole mikään lentopelkoinen, on muutaman kerran tullut eteen sen verran massiivista turbulenssia, että olisin mieluiten hypännyt pois koneesta, jos se nyt olisi ollut ylipäätään mahdollista. Samanlainen tilanne voi tulla kohdalle tässäkin prosessissa nyt neljännen viikon kohdalla – tai vähän myöhemmin. Silloin on tärkeä muistaa pitää turvavyö (=aamusivut) tiukasti paikallaan ja luottaa siihen, että kone on rakennettu kestämään paljon kovempaakin turbulenssia ja kohti unelmaelämää (toisin kuin sillä konkreettisella matkalla, jonka määränpää on yleensä se unelmaloma…) tässä ollaan matkalla.

Tälle viikolle osuu yksi tehtävä, jonka tehokkuudesta/järkevyydestä/toimivuudesta en ollut niinkään varma edes silloin syksyn kurssille osallistuessani. Se on kuitenkin The Artist Way -kirjan kirjoittajan Julia Cameronin mukaan Hyvin Tärkeä ja Erittäin Keskeinen, joten esittelen sen täällä kuitenkin.

Lukemattomuusviikko

Seuraavan viikon ajan tulisi pidättäytyä lukemasta. Tämä koskee pääasiassa kirjallisuutta ja kaikenlaisia lehtiä (aamu- , aikakaus-, sanoma-, ammatti-, naisten-, you got it?), sillä ihan totaalisesti ei voi lopettaa lukemista ja käydä samalla töissä… Harjoituksen on tarkoitus antaa tilaa omalle luovalle itselle. Tavallaan tässä on järkeä, sillä sanotaanhan, että lapsetkin on luovimmillaan silloin, kun niillä on tylsää. Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että harvalle meistä on mikään hillittömän suuri ongelma, että luemme liikaa kirjoja. Vai?

Ehkä tätä voisi hiukan modernisoida ja julistaa viikoksi mahdollisimman kattava mediapaasto.  Netti, sähköposti, facebook, blogit, telkkari, lehdet (kaikki yllä mainitut ja ne, mitä en huomannut mainita) ja ehkä sitten kai ne kirjatkin (etenkin, jos niitä luetaan siksi, että ne “kuuluu” lukea pysyäkseen “ajan hermolla” tai työn vuoksi..) ja kaikki muu media (kännykät etc..) minimiin ensi viikon ajaksi ja katso, mitä tapahtuu, kun sinulla on tylsää. Tässä pari vinkkiä, ettei vain tule paniikki: opettele neulomaan, maalaa kylppärin seinät, meditoi, kutsu kavereita illalliselle, maksa laskut, kunnosta polkupyöräsi, vaihda mullat ruukkukasveille, lähde tanssimaan. 🙂

 Tehtävä

Nyt olisi taas tarkoitus kirjoittaa nopeasti, sen kummempia pohtimatta, jokaiseen kysymykseen viisi vastausta, jotka tulevat mieleen ensimmäisenä.

1. Listaa viisi harrastusta, jotka kuullostavat hauskalta
2. Listaa viisi koulutusta/kurssia, jotka kuullostavat hauskalta
3. Listaa viisi asiaa, jotka kuullostaa hauskalta, mutta joita et voisi ikinä kuvitella tekeväsi itse
4. Listaa viisi taitoa, joiden osaaminen tuntuisi hauskalta
5. Listaa viisi asiaa, joiden tekemisestä olet nauttinut
6. Listaa viisi hullua juttua, joita haluaisit kokeilla kerran

Tehtävä

Kuvaile itsellesi täydellisin ympäristö. Onko se suurkaupunki, pikkukylä, maaseutu, trendikäs, tunnelmallinen, romanttinen, perinteikäs. Kirjoita ja kuvaile muutamalla rivillä mielestäsi täydellinen ympäristö. Etsi jostain (vaikka lehdestä – tosin se kyllä on ristiriidassa tämän lukemattomuusviikon kanssa…) kuva, joka on mahdollisimman lähellä tuota paikka – tai piirrä se itse. Laita kuva johonkin, missä voit nähdä sen säännölisesti.

Tehtävä – Aikamatkailua

Kuvaile millainen olet 80-vuotiaana. Kerro, mitä kaikkea kivaa olet tehnyt 50-vuotta täytettyäsi. Yritä olla mahdollisimman yksityiskohtainen kuvailussa. Kirjoita kirja 80-vuotiaalta itseltäsi nykyiselle itsellesi. Mitä unelmia 80-vuotias itsesi kehottaisi sinun seuraamaan nyt?

Kirjoita millainen olit 8-vuotiaana. Mistä tykkäsit, mitä teit kaikkein mieluiten? Kirjoita kirje 8-vuotiaalta itseltäsi osoitettuna sinulle juuri nyt. Mitä asioita 8-vuotias itsesi haluaisi sanoa sinulle nyt?

 Tehtävä

Katso kotiasi. Löytyisikö sieltä mitään soppea, josta voisit tehdä sinun omasi? (amerikkalaisessa alkuperäisteoksessa kehotetaan tarkastelemaan “oman talon” ylimääräisiä huoneita. Myös sen voi toki tehdä. Tuntui vain jotenkin todellisuudelle vieraalta täällä meillä Pohjolassa…). Omaa soppea varten ei oikeastaa tarvitse kuin yhden nojatuolin, mukavan tyynyn tai pienen pöydän ja hyvän tuolin. Tärkeintä olisi, että voisit kutsua paikkaa omaksesi (vaikka lapset ja kissat siinä välillä hyppelehtisikin) ja että voisit sisustaa se oman makusi mukaan. Ja nyt ei puhuta siitä virallisesta hyvästä mausta, jolla kotisi on ehkä muuten – sinun halustasi – sisustettu, vaan siitä mausta, joka saa sinut sisältäpäin lämpimäksi. Vaikka se sitten tarkoittaisi My Little Pony -tyynyjä tai tummaksi petsattuja rukinlapoja seinillä. Olisi hyvä, jos omassa paikassasi olisi tilaa sytyttää kynttilöitä ja pitää tuoreita kukkia vaasissa.

Tehtäviä

1. Suunnittele laajennettu taiteilijatreffipäivä. Treffien olisi tarkoitus kestää aamusta iltaan (mutta ei välttämättä yön yli) yhtenä päivänä. Tätä ei tarvitse vielä toteuttaa, kunhan nyt vain mietitään, mitä sitä tekisi, jos saisi yhden kokonaisen päivän vain itsensä kanssa.
2. Avaa vaatekaappisi ja poimi sieltä vähintään yksi lihava-ruma-tyhmä-paska-idiootti -päivän vaate. (Luulen, että tiedätte, mitä vaatetta tarkoitan…) Heitä tuo vaate pois tai anna jollekin, jolle se merkitsee jotain positiivista. Yksi vaate riittää. Saa olla useampiakin.
3. Mieti elämääsi. Mitä asioita haluaisit muuttaa? Mikä estää sinua tekemästä sitä? Mitä etua tai hyötyä sinulle on siitä, että et tee tätä muutosta?
4. Kirjoita viikon aikana fiiliksiä mediapaastosta.