Tapanani on innostua aina yhdestä kynsilakkasävystä tai -tyylistä kerralla. Jumitan sitten siinä, kunnes iskee totaalikyllästyminen tai jokin uusi inspis iskee.
Loppukesällä alkanut kimalluspakkomielle kesti yllättävän pitkään ja alkoi hiipua vasta alkutalvesta. Sen jälkeen olen elänyt kummallisessa “sävyvälivaiheessa”. Mikään ei ole oikein tuntunut siltä oikealta ja kynnet ovat saaneet olla lähinnä nudeina tai korkeintaan haalean vaalealla vähän siistittyinä.
Viimeksi lakkausta suunnitellessani alkoi tuntua, että nyt olisi kuitenkin oikea hetki saada vähän särmää kynsiosastolle. Täysin randomilla valikoitui Peetun kynsilakkalaatikosta aavistuksen kultaista terää sisältävä musta lakka. Mikään uutuus tuo ei ole, mutta tuntuu, että siinä kiteytyy kaikki, mitä just nyt haluan. Niin tavanomaista kuin musta kynsilakka nykyään onkin, on efekti ainakin toimistopukeutumisen yhteydessä kuitenkin vähän toinen kuin vaaleanpunaisella helmiäislakalla.
Käytössäni on musta, aavistuksen kullankiiltävä sävy L’Orealin jostain muutaman sesongin takaisesta spesiaalivalikoimasta. Tarkka sävynumero on näköjään kulunut pois pullosta, mutta käsitykseni mukaan vastaavia löytyy kyllä tällä hetkellä pilvin pimein eri valmistajien valikoimista.
