Lupasin heinäkuiselta Berliinin reissultani vähän muitakin kuin ravintola-/kahvila-/baarivinkkejä. Tässä niitä nyt sitten tulee!
Berliini on siitä ihana kaupunki, että sinne voi matkustaa miten usein tahansa ja aina on jotain uutta ja mielenkiintoista, mitä voi kokea. Itse en ole oikeastaan kertaakaan ollut siellä ihan puhtaasti turistireissulla ja siksi en ole esimerkiksi tehnyt mitään “virallista” koetaan-kaikki-nähtävyydet-kerralla -kierrosta milloinkaan. Toisaalta monien kiinnostavien suurkaupunkien kohdalla voisikin olla parempi, että nähtävyyksiä voisi maistella vähän pala kerrallaan eikä kaikkea yhtenä helposti toisiinsa sekoittuvana pötkönä.
Virallisista Berliini-nähtävyyksistä tämän kerran ohjelmassa oli juutalaisten muistomerkki. Suosittelen ehdottomasti käymään tutustumassa siihen, miten kuluneelta tai itsestäänselvältä se tuntuisikaan. Itselläni oli hiukan sellainen tunne, että olen nähnyt niin monia kavereiden valokuvia, joissa tyypit kurkkii hilpeänä muistomerkin kivipaasien takaa, että hiukan tuntui, että olen jo nähnyt ihan tarpeeksi. Olin kuitenkin väärässä. Muistomerkki on todella vaikuttava – ja itselleni teki todella tiukkaa edes hymyillä kuvassa. Saatika sitten vehtailla pelleilevästi..

Karkki yliopistonsa edessä.

Humboldtin yliopiston edessä on kadussa muistomerkit keskitysleirillä menehtyneistä yliopistolaisista.

Lakitieteellinen laitos – eli Karkin Berliinin ajan kotipaikka. Laitoksen edessä on maassa – tai maan alla paremminkin – natsien kirjarovion muistomerkki. Pleksi-ikkunan kautta voi katsoa maanpinnan alla olleen kirjaston lukuisia tyhjiä hyllyjä. Yksinkertaisuudessaan aika hirveän karmea muistomerkki…

Karkin laitoksen sisääntuloaulan arkkitehtuuria.

Juridiikan tiedekunnan kirjaston ikkunoiden sosialistista lasitaidetta. En nyt ihan tarkkaan muista ketä kaikkia suurmiehiä tuossa on edustettuna – Stalin ainakin..

Tämä nyt ei ole varsinaisesti mikään menovinkki, mutta nähtävyys sinänsä, miten makea tietokonesali Humboldtin yliopiston lakitieteen opiskelijoilla on käytössään..

Tietokoneluokan vieressä on myös muistomerkki, jossa on säästetty osa vanhaa, alkuperäistä yliopiston seinää.

Karkki & Minttu Karkin koulun edessä. <3

Yksi tämän reissun mielenkiintoisimpia nähtävyyksiä oli visiitti Deutscher Bundestagiin. Aivan huikea rakennus, todella hyvin toteutetut selostukset (englanniksi), jotka käsittivät itse rakennuksen lisäksi ison osan Berliinin keskeisistä nähtävyyksistä – joihin katolla olevasta arkkitehtoonisesta hässäkästä oli ihan mielettömän hienot näköalat! Ja kaikki tämä oli aivan ilmaista! Ennakkoilmoittautuminen on pakollinen, mutta muuten koko lysti ei tosiaankaan maksa mitään ja kokemus on todella hieno! Suosittelen ehdottomasti sekä kokeneille Berliinin-kävijöille että ekakertalaisille!

Vähän oli kyllä sellainen olo, että justiinsa täällä varmaan aletaan kuvata seuraavaa James Bond -leffaa, sen verran oli futuristinen ja tärkeän oloinen mesta.. 😀

Tiergarten oli sekin itselleni uusi tuttavuus. Suosittelen ehdottomasti vuokraamaan pyörät muutamaksi tunniksi ja polkemaan ristiin rastiin suurta puistoaluetta. Auringon laskiessa illalla on kultainen Siegessäule-muistomerkki Tiergartenissa varmasti kauneimmillaan.

Berliinin TV-torni oli yksi viime reissun kohteista, johon ei sitten lopulta ehditty. Kuulemma kuitenkin ehdottomasti visiitin arvoinen sekin – eli ainakin tuo täytyy kokea seuraavalla reissulla.

Potsdamer Platz oli meidän kohde sunnuntaina, joka oli viimeinen matkapäiväni tällä reissulla – ja valitettavasti sateen vuoksi emme halunneet mennä kiertelemään ulkoilmakirppiksiä (jotka tuskin olivat sateessa parhaimmillaan…).
Samalla pääsin vihdoinkin tutustumaan Berliinin elokuvamuseoon, joka oli todellakin kaikkien kehujen arvoinen paikka!

Leffamuseo keskittyy luonnollisesti erityisesti saksalaisen elokuvan historiaan. Marlene Dietrichillä on ihan oma osastonsa. Paljon siellä on myös dokumetti-osastoa ja ihan piti laittaa muistiin tuo, miten se Berliini oikeasti oli jaettu aikoinaan.

Elokuvamuseon lipulla pääsee tutustumaan myös tv-museon näyttelyyn, joka tosin on niin saksalaiseen telkkariin keskittyvä, että siitä ei meille paljon ollut iloa.
Mutta jos varsinaiset museot eivät kiinnosta, Euroopan lähihistoria on aina lähellä Berliinissä!