Olin eilen kaverini Geraldinen luona tyttöjen illallisella (onko parempia ehdotuksia, miten “tjejmiddag” kääntyisi suomeksi??). Meitä oli yhteensä kymmenen, ikähaitari 23-41 (joo – olin vanhin…). G oli laittanut hyvää ruokaa: hunajassa marinoitua kanaa, joka oli maustettu chilillä ja valkosipulilla, cous-cous salaattia (rukolaa, fetajuustoa, aurinkokuivattua tomaattia, rusinoita ja tietenkin cous-cousia) ja kreikkalaistyyppistä mintulla ja valkosipulilla maustettua jogurttikastiketta. Jälkkäriksi Tiramisua.

Illallisen jälkeen lähdettiin Café Operaan. G oli varannut meille drinkkipöydän, mikä tuntui vähintäänkin siistiltä. Pöydässä meitä odotti iso jäähdytin täynnä jääpaloja ja pullo vodkaa + miksereitä. Tarjoilija toi lisäksi limen paloja, pillejä, coctail-tikkuja ja muuta reksvisiittaa drinkkien rakentamista varten. Mielenkiintoinen elämys ja varsinkin visuaalisesti hauska yhdistelmä kotibilemäistä drinkkien sekoittelua ja toisaalta ympärillä Café Operan upeat puitteet. Noin periaatteessa olen kyllä sitä mieltä, että yksi yökerhon ideoista on se, että ammattitaitoinen baarimikko sekoittaa kauniita ja herkullisia drinkkejä ja käsivaralta sekoitetut vodka-russian paukut kuuluu, niinkuin sanottu, kotibileisiin. No, pöytää ei kuulemma voi varata, jos ei tilaa ns. drinkkipöytää ja toisaalta, kun on varannut pöydän saa marssia jonon ohi – mikä on tietysti aina itsetuntoa hivelevä kokemus.

Puolen yön aikaan paikka oli aivan iskettynä täynnä väkeä. Paikalla olevaa naisväkeä tarkastellessani tajusin, että dress code on lähes käsittämättömän yksiselitteinen. Noin 95 % naisista oli pukeutunut empire-linjaiseen/baby-doll -malliseen toppiin, pillifarkkuihin ja korkeisiin saapikkaisiin, jotka oli vedetty farkkujen päälle! Vaihtelua toi lähinnä topin väri (pääsääntöisesti kuitenkin musta), mahdollinen glitteri ja se oliko kantaja valinnut nirunaru-olkaimet vai peräti täysin olkaimettoman topin… Ehkä Café Operassa ei viihdy Tukholman trendi-eliitti, mutta eikö nyt edes joku olisi voinut laittaa päällensä metallinhohtoisen tunikan, säihkyvän superminin tai Balenciaga-henkiset hopea-legginsit??

Kiitos kaunis uusiseelantilaisille, että keksivät BodyPumpin! Mikä mahtava tapa saada vähän punttitreeniä, jos sattuu olemaan niinkuin meikäläinen – eli ei niin kovin kiinnostunut saati motivoitunut varsinaiseen salitreenaukseen. No tiedän kyllä, että tiukkapipoiset fitness-fasistit ovat sitä mieltä, että BodyPump ei ole lainkaan painoharjoittelua. Mutta jos vaihtoehtona on joko BodyPump tai ei painoharjoitteua ollenkaan, on pumppi tietenkin sata kertaa parempi vaihtoehto.

Tänään Kistan SATSissa oli yllättävän täyttä. Ekakertalaisia oli kuin sesongin alussa uuden vuoden lupauksiaan pitämässä. Toivottavasti eivät säikähtäneet ohjaajaa, joka on kyllä ihan mukava (vaikka onnistuukin kimittämään falsetissa, kun hengästyy), mutta ei aina ihan pysy ohjelmissa mukana… En silti valita – lihakset on ihanasti väsyneet ja muutenkin hyvä olo kropassa. Vasen olkapää, joka on vihoitellut koko kevään, kesti hyvin koko treenin. Dippejä tehdessä heräsi kyllä epäilys, että just tuo liike on syypää kipeytyneeseen olkapäähän. Olisi kiva kuulla, onko muilla ollut samoja ongelmia.

Eilen luennolla käytiin mielenkiintoinen keskustelu siitä, onko muoti taidetta vai ei. Näkemyksiä on tietysti sekä puolesta että vastaan. Joidenkin mielestä muoti ei ole taidetta, koska se on tarkoitettu käytettäväksi ja itseasiassa muoti muodostuu vain käytön kautta. Eli, jos vaatetta/designia ei käytetä, siitä ei tule myöskään muotia. Yksittäiset luomukset voivat tietty saavuttaa taideteoksen aseman, mutta onko ne silloin enemmän veistoksia tms. kuin muotia… Olisi mielenkiintoista kuulla, miten taiteen tuntijat määrittelevät taiteen – mikä teos on taidetta ja mikä ei (ja kuka sen päättää!). Mikäli kriteerinä on se, miten paljon “teos” aiheuttaa mielihyvää/tunteita/herättää ajatuksia, on helppo väittää, että muoti on enemmän taidetta – tai ainakin taidetta useammille – kuin ns. perinteinen taide, joka on aika evvk suurelle osalle ihmisiä. Muodin vetovoiman voi havaita myös siitä, että monet museot lyövät kävijäennätyksiä muotiin ja pukeutumiseen liittyvillä näyttelyillään. Mielenkiintoista nähdä kuinka paljon kävijöitä kerää esim. Victoria & Albert Museumin Kylie -näyttely.

Omasta mielestäni keskustelu siitä, onko muoti taidetta vai ei on itseasiassa täysin epäolennainen ja antaa vain kuvan siitä, että muoti sinänsä ei ole riittävän kiinnostavaa eikä ainakaan riitävän “hienoa”. Tuntuu kuitenkin älyttömältä ja turhalta, että muodin täytyisi ensin raivata itselleen taiteen asema, että se voitaisiin ottaa vakavasti.