Jotenkin kroppa on niin tottunut pyjamassa ja kotiverkkareissa löhöämiseen, että kapeiden, vartalonmyötäisten vaatteiden päälle kiskominen tuntuu sulalta mahdottomuudelta. Tänään käytiin tapaamassa ystäväpariskuntaa, jota ei oltu nähty pariin vuoteen. Sitten viimenäkemän heidän perheensä oli lisääntynyt yhdellä pienellä ihmisellä. Vierailulle piti löytää päälle kiristämättömät mukavat vaatteet, jotka olisivat riittävän sivistyneet joulun välipäivien fikahetkeen.
Vanha palvelija, Helsingistä pikkuputiikista vuonna zero hankittu mekko, sopi tilaisuuteen kuin manteli hampaankoloon. Pikkukukallinen vinoon leikattu viskoosimekko antoi riittävästi liikkumavaraa myös vauvan kanssa lattialla konttailuun.

• mekko, vanha…
• neuletakki, Monki
• sukkikset, H&M
• kynsilakka, Essien Sole Mate, niinkuin on ollut käytännössä koko syksyn

Tsekkasimme eilen miähen kanssa lähes kolme tuntia kestävän spektaakkeli-leffan Australia. Elokuvan tuotanto on yksi Australian historian kalleimmista ja sen kyllä huomaa. Elokuvan ohjaaja Baz Luhrmann ei ole säästellyt sen paremmin pyro-efekteissä kuin eeppisissä maisemakuvauksissakaan.
Juoneltaan Australia on vähän sitä sun tätä. Rakkauselokuva, joka kääntyy sotaleffaksi, petturimainen bisnestarina sekä aboriginaali-kultturin ja valkoisen miehen maailman törmäyksen kuvaus. Jo tekovaiheessa suurelokuvaksi suunnitelluilla tarinoilla on hiukan tuollaista lapamatotaipumusta. Toisaalta se kuuluu genreen – eihän sitä mitenkään jaksaisi pelkästään pohdiskelevia indie-leffoja, joiden tapahtumien kulissina on yksi rähjäinen hotellihuone, jossain kulloinkin katu-uskottavuutta nauttivassa karussa suurkaupungissa.
Nicole Kidman on uskottava roolissaan hemmoteltuna britti-aristokraattina, josta kuoriutuu jämäkkä ja periksiantamaton tilallinen. Ei kai voida syyttää taitavaa näyttelijää siitä, että roolihahmo Lady Sarah Ashleynä on ladattu täyteen ziljoonaan kertaan nähtyjä kliseitä? Elokuvan aikana Kidmanin roolisuoritusta kuitenkin katselee ihan mielikseen ja liekö sitten syynä juorulehdistön syytökset botox-riippuvuudesta, mutta mielestäni juuri ilmeet tekevät tunteista tosia.
Jos Kidmanin rooli on hiukan kliseinen, on australialaisen Hugh Jackmanin esittämä The Drover niin stereotyyppinen macho-hunk kuin vain voi olla! Mua ei omista kukaan, pakko kulkee omia polkujani, vapaus on mulle kaikkein tärkeintä, miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä… etcetera. No, miehen karisma (ja six-pack) antaa kaiken anteeksi ja olen valmis tapetoimaan virtuaalisen huoneeni seinät Hugh Jackmanin kuvilla.
Elokuvan parasta antia on ehdottomasti kaunis kuvaus, maisemat ja tunnelma. Tätä leffaa ei kannata vuokrata DVD:nä vaan se pitää ehdottomasti katsoa isolta valkokankaalta. Mitä isompi kuva sen parempi ja hyvä äänentoisto myös!
Annan pisteitä myös elokuvan puvustukselle. Kauniit yksityiskohdat ja huolellinen taustatyö näkyy joka kohtauksessa.

Kaikesta huolimatta suosittelen Australia-leffaa lämpimästi kaikille, jotka haluavat viettää lähes kolme tuntia oikean tarinan parissa. Hetkeäkään en ollut pitkästynyt, vaikka elokuva onkin pitkä kuin mikä (eikä ollut miäskään – ei ainakaan tunnustanut). Erinomaisen hyvää viihdettä siis. Joskus se riittää.

Kun on kolme päivää hyssytellyt kotona vertseissä – korkeintaan vetänyt päällensä jotain vähän asiallisempaa illallisaikaan tai lenkkivetimet päivän juoksusessiolle – maistuikin kunnon kaupunkivaatteet pitkästä aikaa makoisalta.

Testailin ensimmäisen kerran uutta jalustaani ja ajastimella kuvaaminen tuntuu olevan ihan helppoa. Pikkuisen outoa vääntää hymyä pelkälle kameralle, mutta toisaalta eipähän tarvitse kiusata ketään ottamaan vielä yhtä kuvaa ja pikkuisen lähempään ja saisko kengistä myös…
Tänään ollaan ehditty tehdä jo pieni retki alennusmyynteihin. Mukaan ei tarttunut muuta kuin yksi J.Lindebergin teeppari – aika perusversio, mutta mahtavan pehmoista puuvillaa ja kaunis maitokaakaon väri viettelivät. Miehelle tosin löytyi kolmet farkut (Acnet ja kahdet J.Lindeberg) sekä Gore Tex -lasketteluasu (Peak Performance).

Omien löytöjen vähyys tänään on itseasiassa vain positiivista, sillä olen ajatellut säästellä budjettiani NK:n aleen. Kaverillani on NK:n platinakortti, jolla pääsee kaksi henkilöä VIP-ennakkoaleen. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi seuralaiseksi, mutta nyt sen mieskin taitaa haluta sinne, joten en tiedä kuinka mahtaa VIP-shoppailujen käydä. No, koittaa se ale sitten aikanaan rahvaallekin!
Tänään illalla ollaan menossa katsomaan täällä joulupäivänä ensi-illassa ollutta Australia-leffaa. En ole mikään ihan hurja spektaakkeli-fani, mutta kyllähän sitä kauniita kuvia katselee suurelta valkokankaalta. Jotenkin voisin myös kuvitella, että tuollainen suuria tunteita ja ihmiskohtaloita sisältävä elokuva sopii hyvin joulun ajan mahtipontiseen tunnelmaan.
Päivän asun lähtökohtana oli, että halusin ehdottomasti laittaa päälleni joulupaketista paljastuneen upean Acnen kashmir-neuleen. Koska neule on varsin lyhyt, pitää alla olla jotain korkeavyötäröistä. Joulun pyhinä sitä on ehtinyt tottua niin yltiömukaviin vetimiin, että minkään kovan tai kiristävän päälle kiskominen ei tullut kysymykseen.

Kaappia penkoessa käteen osui viime kevään ja kesän asujeni kulmakivi, vanha kunnon kynähame! Onhan tuo jo hiukan elämää nähneen oloinen – eikä mikään ihme – niin kovassa käytössä se on ollut. Pestykin varmasti 20 kertaa. Toimii kuitenkin edelleen mainiosti rentojen arkiasujen osana.

• neule, Acne
• hame, Monki
• bootsit, Vagabond

Odotetut hoitolapsukaiset Harry ja Moksu saapuivat vihdoin tänään. Kumpikin inhoaa kuulemma perusteellisesti sekä matkustuskoppaansa että automatkailua. Kisujen isäntä kertoi, että edellisen automatkan päätteeksi Moksu oli saanut ripuli- ja oksennuskohtauksen silkasta kauhusta. Onneksi ihan niin dramaattisia kokemuksia ei ollut ohjelmassa tänään.
Harry rentoutui aika nopeasti. Vain 10 – 15 minuuttia epäluuloista tilanteen tarkastelua eteisen takanurkasta ja karvakasa oli valmis tutkimusmatkailemaan. Lomakoti sai roppakaupalla snäpsejä, kun keittiöstä löytyi ruoka- ja vesikupit.

Kierreltyään hetken aikaa alakerrassa rohkaistui Harry kiipeämään rappuset yläkertaan. Ja kyllä kannatti! Peetun huoneen pehmeä sohva tyyny- ja torkkupeittokasoineen sai välittömän hyväksynnän.
Mmmmauu! Eipä silti pidä erehtyä silittämään karvamasua, vaikka kuinka houkuttaisi. Hellimisjutskat pitää suunnata selkäpuolelle, muuten tulee tassusta. Ja lujaa!

Moksua jänskitti hiukan enemmän.
Vietettyään sohvan alla pari tuntia uskaltautui Moksuliinikin heittämään epäluuloisen katseen lomakotiin. Tosin turvallisesti sohvan reunan alta. Eihän sitä nyt pidä ihan hurjaksi heittäytyä!
Pientä juuston palaa apuna käyttäen sai Peetu lopulta houkuteltua Moksun ulos piilopaikastaan. Hätäisen kierroksen jälkeen piti vielä palata pari kertaa turvaan sohvan alle, mutta nyt on varovaisempikin kisusiskoksista päätynyt Peetun huoneeseen viettämään hyvin ansaittua lepohetkeä.

Grande Finale -arvontaviikolla oli torstain palkintopaketissa mm. BikBokin musta huppuhuivi. Muistaakseni joku kyseli teko-ohjeita, mikäli onni ei satu kohdalle. Laiskanpulskeisiin joulun välipäiviin sopiikin passelisti pieni näprääminen.

Näyttäisi siltä, että toteutus ei vaadi mitenkään poskettoman edistyneitä superneulojataitoja. Huppuhuivi koostuu parista suorasta palasta, jotka kiinnitetään yhteen kahdella lyhyellä saumalla. Kuvat Karkin huivista, joka on siis samanlainen kuin arvonnan palkintohuivi.
BikBokin huivi ei ole mitenkään hurjan paksua lankaa, mutta itse voi luonnollisesti valita niin muhkean vaihtoehdon kuin haluaa. Itse olisin ehkä tehnyt huiviosuudesta pikkuisen leveämmän.

Tarvitaan siis kaksi suorakaiteen muotoista palaa, joista pidempi on itse huivi. Lyhyemmän pätkän pituus on suunnilleen olkapäältä pään yli toiselle olkapäälle. Huppupala taitetaan kahtia ja takasauma ommellaan kiinni. Yläkulmaa voi hiukan pyöristää, jos ei halua tonttulakki-efektiä. Kiinnitä lopuksi hupun alareuna huivin keskikohtaan.
Ohuehkosta langasta – kuten BikBokin huivi – toteutettuna on se etu, että huppu on aika huomaamaton silloin, kun se ei ole päässä. Eli huivi toimii ihan perushuivinakin. Paksusta langasta toteutettuna huppu on näkyvämpi, koska se ei sulaudu osaksi huivia yhtä helposti.