Sain yhden aikas ison jutun hoidettua kunnialla kotiin, joten ihan pakkohan sitä oli vähän juhlia. Päätin heittäytyä oikein hurjaksi ja pistäydyin sekä NK:lla että Filippa K:n Second Handissä. Täytyy kyllä tunnustaa, että tarkoitus oli hemmotella itseä vain ja ainoastaan visuaalisilla ja ei ostotapahtumaan johtavilla inspiraatiohetkillä, mutta tietäähän sen, miten siinä käy. Kun sitä törmää siihen juttuun, mitä ilman ei pysty elämään (vaikka hetki sitten se oli ihan helppoa, kun ei tiennyt kyseisen tuotteen olevan olemassakaan…), ei siinä paljoa järkipuheet auta.

Olen jo pitempään etsinyt “keskikokoista” hyvää nahkalaukkua, tukevalla pitkällä hihnalla. Oikeastaan oli ajatuksissa hankkia kivasti kulunut keskiruskea satulalaukku, mutta kun törmäsin Filippa K:n 2:nd hand putiikissa tuohon lähes käyttämättömään mustaan pikkumessengeriin, en voinut muuta kuin kiikuttaa sen kassalle.

Totaalisen täydellinen heräteostos hyökkäsi kimppuun NK:n M.A.C:in osastolla. Kynämallinen nude-sävyinen kynä, joka käy mm. peitepuikoksi (elämäni ihka ensimmäinen “peitepuikko”! Jee! ;D) ja mikä parasta – sitä voi käyttää koostumuksensa ansiosta myös ihan kajalin/eye-liner-kynän tapaan. Olen aina vierastanut puhtaanvalkoisella tehtyjä “silmää kirkastavia” kajaleita – hei haloo, kaikki näkee, että silmissä on kajalia! Vaalea nude rajauskynä tekee juuri sen, mitä haluaakin – peittää, korostaa ja kirkastaa. Ihan huomaamatta.

KappAhl ei varsinaisesti ole niitä kauppoja/ketjuja, johon suuntaisin… hmh… ylipäätään juuri koskaan. Ehkä juuri siksi olin erityisen yllättynyt pressiviikon esittelyssä, että syksyn mallistossa oli ihan oikeasti tosi kivoja vetimiä vaikka kuinka paljon!

Ehkä KappAhlin vintage stories -konseptin innoittamana on valmistukseen otettu pari päällystakkimallia jokaiselta vuosikymmeneltä alkaen 50-luvulta ja päättyen 80-luvun tyyleihin. Tykkään kovasti tämän linjan “niskalapusta”, jossa on aito mainoskuva KappAhlin alkuajoilta.

Tyylitelty kukonaskelkuvioinen malli on kuulemma 60-luvun ja 70-luvun vaihteesta ja nimeltään “Twiggy”. Yhteensä näitä vintage-henkisiä talvitakkeja tulee 6 erilaista (2 mallia 60-luvulta, 70-luvulta ja 80-luvulta kultakin) ja vaikkei kysymyksessä ole varsinaisesti mikään “limited edition” ei malleja kuulemma tehdä kuin murto-osa KappAhlin tavallisiin mallistoihin verrattuna.

Suosikkitakkini ehdottomasti! 50-luvun leikkaus, muhkea shaalikaulus ja ryhdikkään oloinen villahuopa tuntuvat ihan täydellisiltä!

Päällystakkien lisäksi onnistuin tykästymään perusteellisesti muutamaan muuhunkin vetimeen. Esimerkiksi tuo periaatteessa ihan perus neliskanttinen neuletakki on vaan jotenkin niin paljon hauskempi, kun sitä voi vähän ryppyillä etuosan nirunarujen avulla mielensä mukaan…

En kyllä vielä vähän aikaa sitten voinut mitenkään uskoa, että postaisin tänne kuvan intianpuuvillaisesta paidasta ilman “ei näin” (ja mielellään pari huutomerkkiä!) -mainintaa. Siis intianpuuvilla – tuo halpisketjujen lahja työtätekevälle kansanosalle, jolla ei ole aikaa/varaa silittää/silityttää paitojaan. Kammotus, jonka (suomalaiset) turistit ovat pienten lasten äitien ohella omineet univormumateriaalikseen on nyt sitten päätynyt tänne merkinnällä “paita on tulossa kauppoihin jo kesäkuussa, väri on kivempi (savi/kitti) kuin kuvassa – got to have!”

Ja tästäkin tykkään yllättävän paljon! Tarkoituksena oli siis kuvata tuota mekkoa – ei vyötä tai neuletakkia, vaikka varmaan nekin on jonkun mielestä tosi kauniita… Mutta siis tuo mekko on ihanaa ohuenohutta puuvillaa, hihaton toppimainen yläosa ja kiva vetskari pääntiellä. Oivaltavasti rynkytetty (kamoon, KappAhl ei kuitenkaan ole mikään Fifth Avenue Shoe Repair…) helma näyttää niin paljon paremmalta tuon kuvassa olevan “nuken” päällä kuin henkarissa, joten saatte tyytyä tuollaiseen neuletakilla verhoiltuun versioon.

Eilen torstaina oli pressiviikon virallinen päätöspäivä ja varmaankin just sen kunniaksi oli samalle illalle kasaantunut aikamoinen häppeningsuma. Minttu on tässä justiinsa suuntaamassa kesälomille (ja siksi ihan älyttömän sikakiireinen tietty ;D), mutta Peetu ja Lizzie kävivät fjortistelemassa sekä japanilaisen taidenäyttelyn avajaisissa East-ravintolassa (“ai, oliks ne pilkut seinillä se juttu, mitä piti katsoa”) että Diesel Storen “Be Stupid” -tapahtumassa (“ihan parasta feta-juusto/marinoitu-punajuurisalaattia” kuulemma).

Sometimes life just is… good. 🙂

Pressiviikon häppeningit on lisännyt mukavasti vauhtia muutenkin kiireiseen viikkoon. Perusteellisempia raportteja on tulossa, mutta tässä muutama hauska bongaus eiliseltä kierrokselta. 🙂

Taskupeili ikkarilla valaistuksella on ehkä hassuin idea mihin olen törmännyt pitkään aikaan. Mutta toisaalta – voisihan tuo olla käteväkin, kun pitää tarkistaa tilanne keskellä pimeyttä… 😀 (peili tulee muistaakseni Red Footilta…)

Mansikkasiivutin tuntuu vähintään yhtä tarpeelliselta kuin… öö – shamppanjavispilä. Tosin Peetun mielestä se on aivan ehdoton ja tulee kuulemma kovaan käyttöön. Saa nyt sitten nähdä syödäänkö meillä pelkästään siivutettuja manskikoita tänä kesänä.

Biancon superkorkeat paljettiset OTK:t on vaan niin kertakaikkiaan överit, että ne on suorastaan ihanat. Kuuluvat tosin ehdottomasti “ei ikinä omaan jalkaan” -kategoriaan. :DD

Elloksen syysuutuuksista sen sijaan löytyi hamonen, joka sopisi paremmin kuin hyvin täydentämään mustavalkoista garderobiani. Jotenkin aina yhtä ihanaa, kun tuo suurikokoinen kukonaskelkuvio palaa mukaan kuvioihin.

En ole mikään volankien ystävä, mutta jostain syystä vetoketjuhammastus röyhelön reunassa tekee koko hökötyksestä aika kiinnostavan. Niinhän se usein on, vähän twistiä kehiin ja vanhatkin ideat vaikuttavat ihan raikkailta.

Beckmansista tänä keväänä valmistuvat muotisuunnittelijat esittelivät eilen lopputöitään Bernsissä. Monet asuista oli varsin erikoisia ja tuskin tarkoitettukaan sellaisenaan tavalliseen käyttöön. Muutamia hauskoja ja yllättävänkin käyttökelpoisia ideoita tuli kuitenkin nähtyä.

Opiskelijoiden loppunäytökset on jotenkin aina hurjan virkistävää katsottavaa. Tietenkin aika monet tietävät, että näytöstä tulee katsomaan paljon mm. mahdollisia työnantajia ja uusia kykyjä metsästäviä alan ammattilaisia (mm. H&M-guru Margareta Van der Bosch istuu aina eturivillä), mutta muuten kaupalliset tosiasiat eivät rajoita luovuutta ihan samalla tavalla kuin bisneksessä mukana olevia suunnittelijoita.

Näytöksen jälkeen harpottiin Kungsträdgårdenin poikki Modecenterin iltapäivämingeliin. Kirsikkapuiden kukinta alkaa olla jo tältä keväältä ohitse, mutta puistikko on silti keväisentunnelmallinen ja yksi lempparipaikkojani Tukholmassa.

Kaikenkarvaiset vitamiineilla pimpatut juomat taitavat olla sesongin kuumintahottia juttu… Itse en ole kyllä mikään makeiden juomien fani ja nämäkin Friggsin versiot saavat siksi varsin laimean arvostelun. Mielummin vesi vetenä ja vitamiinit vitamiineina.

Kotimatkalla sattui samalle lautalle jonkun ruotsalaisen iskelmätähtösen videon kuvaukset. Valitettavasti en tunnistanut poppoota, mutta muutenkin varsin kiva muutaman minuutin laivamatka Söderistä Hammarby Sjöstadiin sujui tavallistakin leppoisammin musaa kuunnellen!