Tukholman muotiviikko on alkanut – mahtavaa!! Tervetuloa yliannostus tyyli-inspiraatiota, kenkäkateutta, punattuja huulia ja turkishattuja! (joo, turkishatut näyttää olevan tämän sesongin revityt farkkushortsit..)

Varsin vaikuttava jono kiemurteli Bernsin edessä ennen ensimmäistä, Altewai.Saomen, näytöstä. Eli tervetuloa myös loppumattomalta tuntuva jonoissa seisoskelu. Sehän se on olennainen osa muotiviikkohommaa. Haha!

Viehättävät Altewai.Saome designerit pressitilaisuudessa ennen näytöstä. Muutkin arvovaltaiset puhujat korostivat, että enää ei pitäisi puhua ruotsalaisesta muodista pelkästään ilmiönä. Nykyään ala on jo niin vakiintunut ja merkittävä osa täkäläistä liike-elämää.

Muotiviikon avasi virallisesti näyttelijä Noomi Rapace ja sitten alkoi Altewai.Saomen näytös.

Mustaa, valkoista ja harmaata, mausteena puhdasta punaista, mustaa kiiltonahkaa ja hopean hohtoa. Kapeita housuja, leveitä helmoja, laatikkomaisia takaa pitkiä yläosia. Me likes big time!! Ja bonuksena muutama asukokonaisuus myös miehille.

Nyt pitää juosta jo! Seuraavaksi Stylein. 🙂

Noniin. Täällä sitä taas ollaan kylmässä Pohjolassa. Kotimatka sujui niin hyvin kuin nyt tuollainen melkein vuorokauden mittainen matkustus ylipäätänsä voi sujua. Tukholmassa oli taivaallinen auringonpaiste ja vain pari miinusastetta, kun laskeuduttiin – eikä raikkaan pakkasilman hengittäminen tuntunut yhtään hassummalta.

Täällä on nyt sinnitelty jet lagin kourissa ja yritetty pysyä hereillä riittävän myöhään, ettei mene päivärytmi ihan sekaisin. “Valvomista” helpottaa reissun aikana tullut mukava posti.

Muotiviikkokutsuja!!

On ihan mahtavan ihanaa, että jotkut vielä lähettelevät kutsuja oikein postissa! Suurin osa tulee toki sähköpostilla nykyään. Osa sähköisistäkin kutsuista on tosi hienoja tekeleitä, jossa yhdistetään videota, ääntä, etc, mutta kyllä on kivaa, että ihan oikeitakin kutsuja vielä joku jaksaa lähettää.

Itse kutsujen lisäksi on tietty mahtavaa, että Tukholman muotiviikko pyörähtää käyntiin heti huomenna! Raporttia on tulossa joka päivä ja yritän ehtiä tsekkailla sekä vanhojen tuttujen brändien näytöksiä että bongata jotain uusia kiinnostavia tulokkaita. Parit kekkeritkin olisi tiedossa, joten kaikenlaista kuvamatskua luulisi kertyvän.

Mutta nyt mun täytyy mennä nukkumaan, etten sippaa tähän sohvalle, läppäri sylissä… 🙂

Jokaisella Suomen reissulla hamstraan mukaani pinon suomenkielisiä muotilehtiä. Vaihtelee hiukan fiiliksen ja juttujen mukaan, mitä lehtiä ostan, mutta Olivia pitää ehdottomasti saada joka kerta!

Suureksi ilokseni saan nyt arpoa lukijoideni kesken Olivian vuosikerran!! Kilpailu on osa syssymmällä alkanutta yhteistyötä.

Arvonnan ohjeet:

• täydennä tämän postauksen kommenttiboksiin lause: Tarvitsen Olivia-lehden vuosikerran, koska… 
• vastausaikaa on keskiviikkoon 1.2.2012 klo 24.00 asti. Kaikki tuohon mennessä jätetyt vastaukset osallistuvat arvontaan. En siis arvostele vastauksia, mutta hauskoja vastauksia on tietysti aina mukavampi lukea. 🙂
• ilmoita vastauksen yhteydessä toimiva sähköpostiosoite, jotta saan sinut kiinni mahdollisen voiton osuessa kohdalle!
• voittaja ilmoitetaan täällä blogissa torstaina 2.2.2012

Eikä sitten muuta kuin… Tarvitsen Olivia-lehden vuosikerran, koska:

Heips! Täällä Gili Trawanganilla ollaan edelleen. Mitkään laivat, sen paremmin isot kuin pienetkään, ei kulje Balille myrskyn takia. Nyt alkaa kotiinlähtölento olla jo niin lähellä, että on pakko ottaa kovemmat keinot käyttöön. Lähisaarelle Lombokille pääsee (toivottavasti) laivalla huomenna ja illaksi meillä on nyt ostettuna lentoliput sieltä Balille.

Suunniteltu visiitti Balin Suomen konsulaattiin äänestämään taitaa nyt jäädä tekemättä. Toivottavasti paras voittaa siitä huolimatta.

Nyt on ihan pakko esitellä muutama Reggae baarin vakiasukasta:

Mini-Stigu reggae-henkisillä kevyillä päiväunosilla.

Pirkko ja Musta Mouruaja ottavat matsia. 🙂

Rantapummikisulauman ehdoton kunkku, Pirkko, pistää kampoihin kaksi kertaa isommillekin kissoille.

Kisujen elämästä voi lukea lisää naapuribambumajan valtiattaren blogista Moottoritiellä on Puuma.

Ja ollaan täällä mekin…

Rakkain terkuin Minttu ja Vesa! <3

Tänä aamuna meidän piti olla matkalla pois Gililtä kohti Balia ja Ubudin kylää. Säiden haltijat olivat toista mieltä. Kaikki meriliikenne on pysähdyksissä liian kovan merenkäynnin vuoksi. Fast-boat -liikenne on seis varmuudella ainakin huomisen, ehkä myös perjantain. Paluulippumme on juuri noille pikaveneille. Päätimme silti uhmata aaltoja ja lähteä huomenna Lombokin kautta “isolla” laivalla, vaikka siihen taitaa mennä kyllä ihan koko päivä.

Oikeastaan ihan kiva ja hyvä tällainen ylimääräinen löhöyspäivä. Onnistuin nimittäin hankkimaan oikein kunnollisen turisti/tropiikkimahataudin… Toissayö meni aika mielenkiintoisessa horkassa ja eilisen käytännössä nukuin. Biitsillä toki, mutta kohtuullisen vetämättömänä. Vielä aamulla en olisi ollut kovinkaan pirtsakkaa matkaseuraa. Ha ha! Nyt iltapäivää kohden olen alkanut taas olla oma itseni. Vaikka mikäs tässä on kölliessä, kun aurinko paistaa, vieressä on pullo jääkylmää vettä ja meidän bambumaja-hotellin wi-fi ulottuu vesirajaan asti. 🙂

Sitten esittelyyn huikeat ja moninaiset reissuostokset:

Reissun ensimmäinen ostos jo välilaskulla Amsterdamissa – aidot Polaroid-aurinkolasit! En raatsinut ottaa yksiäkään merkkisanikoistani rantahiekkaan raappiintumaan, mutta en myöskään halua riskeerata silmiäni rantareibaneillä. Oikeastaan ihan siistin malliset…

Virallinen lomahuitula-ostos, josta kotona taas ihmettelee, että WHY.. No nyt on hyvä selitys – muukin kuin auringon pehmentämä arvostelukyky – tarvitsin kipeästi housuja, että voin osallistua paikalliseen joogaan. Hyvät ja toimivat olivat. Hmmm, ja kuka tietää, ehkä noita voisi käyttää kotonakin! 😀

Kahvinpapukuvioiset surffiuikkarishortsit!! En vain voinut vastustaa! Toisaalta samalla shortsivarantoni kasvoi 100 % joten ihastus tuli kieltämättä oikeaan aikaan.

Saronki… Jotkut ostavat joka reissukohteestaan päänsärkykarseen turistiteepparin, Minttu näköjään sarongin. 🙂 Mutta katsokaa nyt, miten kauniit sävyt ja kultapainatus ja kaikkee.

Siinä ne sitten olivatkin. Mikäli päästään Ubudiin olisi tarkoitus katsastaa vielä paikallista hopeakorutarjontaa.