Aamulla oli harmaata ja sateista. Marimekon grafiitinharmaa-valkoinen kuosi matsasi täydellisesti niin taivaan väriin kuin sadepisaroihinkin. Nyt iltaa kohden taivas on kirkastunut ja aurinkokin pilkahtelee välillä. Tehdään juuri lähtöä Peetun kanssa Beyond Retron järkkäämään tapahtumaan, mutta en ajatellut vaihtaa vaatteita. Kyllähän tämä Marimekon paitamekko käy ihan hyvin, vaikkei sävyt nyt niin aurinkoon rimmaakaan.

Mekko on peräisin Indiedaysin ja Marimekon yhteistyökampanjasta, johon sain kunnian osallistua. Tykkään hurjasti mekon kuosista, mutta malli on hiukan hankala ja siksi se on jäänyt aika vähälle käytölle. Joku kurvikkaampi sopisi ehkä mekkoon paremmin, mutta tällainen vyötärötön pötkylä näyttää helposti entistä pötkylämmältä… Olen kuitenkin iloinen, että kaapintutkimusretkelläni törmäsin mekkoon – onhan se tervetullut lisä laihaksi havaittuun kesäisten toimistovaatteiden valikoimaani.

• mekko, Marimekko (saatu)
• toppi (alla), Primark
• puukengät, Moheda

Kolme kuukautta The Artist Way -kurssitusta on nyt takanapäin. Yllättävän nopeaasti aika menee – se täytyy kyllä sanoa! Keväällä postaussarjaa aloitellessani mietin tulevaa ja tuntui suorastaan omituiselta ajatella, että on jo keskikesä, kun olemme kahlanneet kirjan läpi. Aika tuntui niin kovin pitkältä ja suuretkin muutokset mahdollisilta.

Mitään järisyttäviä muutoksia ei tähän aikaan kuitenkaan, ainakaan ulkoisesti, ole sisältynyt. Sen sijaan on aika vahvasti sellainen fiilis, että itsetuntemukseni on kasvanut huikeasti. Tunnistan varsin selkeästi, mistä kenkä puristaa, mitkä asiat hidastaa ja aiheuttaa “muutosvastarintaa” ja pikkuhiljaa alan myös saada tulevaisuutta koskevien ajatusten ja toiveiden langan päästä kiinni.

Tästä on siis hyvä jatkaa…

Mitenkäs viimeisen viikon tsemppaus sujui?

Aamusivut

Pientä matkaväsymystä ja kesähuithapeliutta on ollut ilmassa. Vuodatin ajatuksia paperille peräti neljänä päivänä, vaikka jos nyt ihan totta puhun niin ei kyllä ihan älyttömästi inspiroinut. Yritän pitää mielessä, että kirjan mukaan aamusivut ovat elintärkeät juuri silloin, kun niiden kirjoittaminen tuntuu takkuisimmalta…

Taiteilijatreffit

Varsinaisia treffejä en oikeastaan itseni kanssa pitänyt. Sen sijaan olen yrittänyt “installoida” taiteilijatreffityyppisen ajattelutavan koko elämääni. Se, miten monet asiat kokee ja miltä ne tuntuu, on kuitenkin aika paljon omasta asenteesta kiinni. Mikä tahansa rutiininomainenkin juttu sisältää mahdollisuuden “leikkiin” ja toisaalta mikä tahansa hauskuus voi tuntua tympeältä ja tylsältä, jos ei jaksa suhtautua positiivisesti. Jopa laskujen maksu tuntui – jos ei nyt suorastaan seikkailulta, niin ainakin jotenkin jännemmältä, kun päätin, että olen Minttu, joka leikkii aikuista… Haha!

Viimeisenä The Artist Way -kirjan eväänä jatkoa varten on kehoitus pysyä vahvana ja uskoa lujasti mahanpohjan tuntemuksiin.

Hyvin usein, kun on matkalla kohti unelmiaan, tulee hetki, jolloin kohtalo yrittää laittaa kapuloita rattaisiin. Sitä voi esimerkiksi olla vaihtamassa työpaikkaa ja yhtäkkiä vanha esimies tarjoaakin palkankorotusta tai uutta toimenkuvaa. Sellaisena hetkenä on tärkeää pysähtyä ja miettiä tarkasti, minne haluaa olla matkalla. Mukavuudenhalulle ei saisi antaa periksi vaan tehdä rohkeasti itsestä oikealta tuntuvat päätökset. Ja jos on epävarma siitä, mitä oikein haluaa, aamusivujen kirjoittaminen on paras keino saada yhteys omaan alitajuntaan.

Toivottavasti tuntuu siltä, että  The Artist Way -postauksista on ollut iloa ja hyötyä! Itselläni on ainakin ollut tosi kivaa näitä kirjoittaessani. Ajattelin jatkaa tulevaisuudessakin erilaisten tsemppi- ja hyvänolonpostausten kirjoittamista. Tuleepahan siinä samalla mietittyä omaakin elämää ja mitä siltä oikein odottaa…

Hyvää kesän jatkoa kaikille “kurssilaisille”! 

Koko postaussarja löytyy The Artist Way -tagin alta ja jää tänne myöhempääkin käyttöä varten luettavaksi!

Pähkäilin tuossa yhtenä päivänä kesäkenkätilannettani. Joitakin kivoja sandaaleja toki löytyy varastoistani, mutta koska korkokenkien ostaminen on jostain syystä noin ziljoona kertaa hauskempaa kuin järkevien matalakantaisten, on ns. juhlakenkävalikoimani kasvanut kohtuuttoman suureksi. Ei niin, että niitä korkojakaan millään muotibloggari-mittakaavalla kovin monia olisi, mutta kun ottaa huomioon, miten harvoin oikeasti käyn varsinaisesti juhlimassa, on niitä ehtinyt kertyä kaappiin suhteessa käyttökertoihin aikas monet.

En oikeastaan osaa käyttää kovin korkeita kenkiä arkisin. Jotenkin olo on niin helposti ylipukeutunut, vaikka muuten mitään esim. liikkumisteknisiä esteitä ei olisikaan. Nyt kuitenkin päätin tsempata ja ottaa liian vähälle käytölle jääneet korot myös arkikäyttöön. Ihan kaikkia glitterikorkoversioita ei tietenkään saa taipumaan osaksi arkiasua, mutta tänään yhdistin Zaran nudet mokkasandaalit Peetun garderobista löytämiini rentoihin farkkuihin ja jakkuun. Lopputulos on mielestäni ihan toimistokelpoinen.

• jakku, H&M
• toppi, Primark
• farkut, Cheap Monday
• sandaalit, Zara
• korvikset, gTie

Marc Jacobsin luotsaama muotitalo Louis Vuitton julkaisi eilen New Yorkissa yhteistyömalliston japanilaisen taiteilijan Yayoi Kusaman kanssa. Pilkuistaan tunnettu monitaiteilija koristeli Limited Edition -malliston kengät, laukut ja vaatteet niinikään riehakkaan (psykedeelisen?) pilkullisiksi.

Odotettavissa on, että pilkkukuume leviää kulovalkean lailla ja viimeistään syksyllä notkuu ketjuputiikkien tangot samaista kuosia. Saa nähdä tuleeko tuosta Yayoi Kusaman -mallistosta yhtä kopioitu kuin Louis Vuittonin ensimmäinen, vuonna 2001 Stephen Sprousen kanssa toteutettu. Nuo graffitilogoin koristellut luikkarit olivat lopulta niin tavallisia (tai niiden kopiot!), että moni kopiolaukun kantaja tuskin oli edes tietoinen alkuperäisestä esikuvasta.

Taiteilijayhteistyö Yayoi Kusaman kanssa on neljäs, jonka taiteen rakastajana ja keräilijänä tunnettu Marc Jacobs toteuttaa Louis Vuitton muotitalossa. Aikaisempien yhteistyöprojektien tuloksena on tosin ollut vain rajattu määrä laukkuja ja asusteita, kun tällä kertaa on kysymyksessä huomattavasti laajemmasta mallistosta, jossa on mukana myös kenkiä ja vaatteita. Lisäksi toteutetaan pilkullisen teeman mukaisia koseptimyymälöitä, taideinstallaatioita näyteikkunoissa ja Louis Vuittonin sponsoroima retrospektiivinen taidenäyttely.

Pilkkumalliston pääkohderyhmä on varmaankin Aasian rikkaat nuoret – tai ainakin Yayoi Kusama on yksi Aasian tunnetuimmista ja suosituimmista taiteilijoista. Voisin kuvitella, että yksi jos toinen täkäläinenkin luksuslaukkuihin hurahtanut alkaa himoita pirteää versiota ultimate statement -laukusta… Pirtsakka kuosi, luksus status ja taiteilijan uskottavuus ovat omiaan vahvistamaan “pakko saada” -fiiliksiä.

Jotenkin taidan olla kyyninen – enkä oikein edes ymmärrä miksi. Siis niin hauskalta ja kivalta kuin pilkkuluikkarit näyttävätkin, en voi olla ajattelematta, että kysymyksessä on “vain” markkinointitemppu. Että Marc Jacobs on jälleen kerran hokannut, mitä nuoret raharikkaat haluavat ja toteuttanut sen laajempaa kuuluisuutta ja suuremman yleisön tietoisuutta himoavan taiteilijan kanssa. Toisaalta esimerkiksi Elsa Schiaparellin ja Salvador Dalin yhteistyönä toteuttama hummerimekko “The Lobster Dress” vain lisää kunnioitusta surrealistista muotisuunnittelijaa kohtaan. Eli taitaa olla tässäkin niin, että happamia ovat pihlajanmarjat ja aivan liian söpöt ja totaalisen kalliit laukut!

Ihan huippu päivä tänään – kaikki on mennyt klassista (lue: kulunutta) sanontaa käyttääkseni – aivan putkeen. Aamulla oli ihana herätä mahtavan miehen vierestä. Töihin ei tullut kiire, kaikki julkisen liikenteen välineet kulkivat ajallaan ja töissä oli sen verran rauhallista, että sain vapautuksen peräti 2 tuntia etuajassa. Aurinko paistoi iltapäivällä lähestulkoon pilvettömältä taivaalta, lojuin reilun tunnin puoliunessa bikinit päällä parvekkeella ja nyt istuskelen samaisella partsilla lämpöisessä kesäillassa kirjoittelemassa tätä postausta ja kuulen kuinka keittiössä valmistuu joku herkullinen salaatti illalliseksi.

Ei tunnu yhtään maanantailta! Ehkä kesämaanantait eivät tunnusta samaa kastia kuin ne kaikki muut tahmeantakkuiset perusmaanantait?

Töissä yritin näyttää sivistyneeltä valkoisessa kauluspaidassa ja mustassa hameessa. Ehkä lopputulos oli enemmänkin “tarjoilija”… Päätin, että tuo kevyesti vohvelikankaalta näyttävä kauluspaidan materiaali on kuitenkin sen verran epämuodollinen, että tuo yhdistelmä toimii. Kukaan ei ainkaan yrittänyt tilata isoa tuoppia!

• paita, Forever21
• neuletoppi (alla), Mexx
• hame, H&M
• ballerinat, Marc by Marc Jacobs