Viime maanantain kilpailun vastauksia lukiessani aloin pohtia suhdettani auringon ottamiseen ja rusketukseen. Toisaalta olen täysin tietoinen kaikista vaaroista ja haitoista. Hurjasti yleistynyt ihosyöpä on – niinkuin tiedetään – hengenvaarallinen eikä sitä oikein voi väittää vastaan myöskään auringon säteiden ihoa vanhentavalle vaikutukselle. Tässä iässä.
Mutta kuitenkin…
Olen armoton auringonpalvoja. Kesä tuntuu vasta kunnolla kesältä, kun hehkuva lämpö sulattaa talvella kohmettuneet jäsenet. Sukellan kesälomatunnelmaan samalla sekunnilla, kun kellahdan bikineissä auringon hyväiltäväksi. Mikä onkin ihan käytännöllistä, kun kesäloma on otettava tunnin-parin pätkissä kesken ison G:n…
Ehkä auringonpalvontataipumuksesta pitäsikin syyttää äitiä. Tai ennenvanhaisia tapoja. Kuulen vieläkin korvissani kehoituksen menes ny vähän pihalle, että saat väriä pintaas. Sellaista se oli. Aikana ennen melanomaa.
Jos vielä oikein jatkan tunnustuksien tekemistä, niin voin paljastaa, että en käytä aurinkorasvaa kuin ääriolosuhteissa. Ääriolosuhteilla tarkoitan Thaimaan reissua tai kolmen tunnin juoksulenkkiä auringonpaisteessa. Päiväntasaajan tuntumassa on iho pakko suojata perusteellisesti ja lenkille rasvaan korvalehdet sekä nenänpään. Muuten olen sitä mieltä, että ihon polttamisen välttäminen on paras mahdollinen suojauskeino.
Jotenkin en vain voi uskoa, että aurinko olisi niin hillittömän kamalan pahasta kuin mitä lehdistä voi ennen jokaista kesäkautta lukea. Saahan auringosta vitamiineja, elinvoimaa, hyvää mieltä ja tietty myös kauniin terveellisen sävyn ihoonsa. Toki ymmärrän, että kaikkien ihonlaatu ei kestä lyhyttäkään altistusta auringolle palamatta. Ja palaminen on ihan varmasti pahasta…
9 Comments
Niinpä. Kannattaa myös muistaa, ettei aurinkorasvojen kanssa läträäminen todellakaan ole se paras (taikka turvallisin) vaihtoehto auringon haittavaikutuksilta suojautumiseen.
Seireeni: Jotenkin tuntuu, ettei suojakertoimien sisältämät kemikaalitkaan välttämättä ole iholle kaikkein paras tai turvallisin vaihtoehto…
Itse rakastan auringonottoa. On ihana maata rannalla ystävien kanssa, lukea hyvää kirjaa tai pelata koko päivä rantalentopalloa (mitä en ole voinut tehdä koko kesänä nilkkani takia!). Ruskettunut iho on vain plussaa, ei minulle päätarkoitus. Käytän kyllä suojakerrointa, mutta yleensä vain 4-8, vaikka pitäisikin käyttää vähintään viittätoista. En yleensä pala enkä ole kovin herkkä auringolle, joten olen kokenut tarpeettomaksi vahvemmat suojakertoimet. Vaikka auringonotto onkin vaarallista liian usein toistuvasti ja pitkinä aikoina, aion silti maata rannalla jokaisen mahdollisen hetken. Niitä kun ei ole tänäkään kesänä kovin montaa ollut.
Tuttu tunne. Kesä ei ole kesä jos ei pääse ruskettumaan, kalpeana on vaikea olla (= talvella pitää lähteä etelään tai jos ei pääse, solariumiin muutaman kerran), aurinkorasvaa käytetään vain lomamatkalla tai jos on jo onnistunut polttamaan itsensä (= silloin vasta ymmärtää, että siitä voi olla hyötyä).. huoh, olen auringon orja.
Marika: Tuntuu tosiaan, että näillä keleillä auringonpalvonta on sellaista luksusta, että siitä ei hevillä luovu!
Getpalmd: Ihanaa, mulla on kohtalotovereita!! Tosin solariumissa en ole käynyt sitten teinivuosien… 🙂
Olen (ollut tähän asti hiljaa :)) samaa mieltä kanssasi. Aurinko ja sen aiheuttama miedosti päivettynyt iho ovat niin suuri mielialalääke, etteivät ne yksinkertaisesti voi olla pahaksi! Sit vähän oon miettinyt, että mitenkäs jos aurinkorasvat jatkuvasti kasvavine suojakertoimineen olisivatkin kemian- ja kosmetiikkateollisuuden masinoima ns. kusetus? Noora Vanhasen Kemikaalicocktail-blogissa on aiheesta mielenkintoinen kirjoitus : http://kemikaalicocktail.blogspot.com/2008/05/aurinkorasvojen-kemikaalicocktail-on.html
Itse en ole auringossa tuntikausia köllöttelevää tyyppiä, menee hermo, mutta kyllä tänään oli poikaa heittäytyä VIhDOINKIN lepolasseen suoraan iltapäivän paahteeseen!
Oma ihoni ei onnekseni helposti pala, ja näillä leveysasteilla menen enimmäkseen ilman suojakertoimia – normirasvoilla lotraaminen on oleelliseempaa kauniin kesäihon tavoittelussa. Joskus yläselkä tahtoo kärvähtää, mutta silloin noudatetaankin tervettä järkeä ja joko laitetaan paita päälle tai mennään varjoon istumaan.
Ja joo, muakin kehotettiin aina pienenä menemään ulos hankkimaan tervettä väriä, mää luin mieluummin vinnillä Pientä Runotytöä. Now I’m turning into my mother, tässäkin asiassa 😉
Sugar Kane: Kiitti e r i n o m a i s e s t a linkistä! Kerrankin tuli fiilis, että olen vaistonvaraisesti tehnyt jotain oikein (minimoinut aurinkorasvojen käytön), vaikka about kaikkialla julistetaan päinvastaista. 🙂
niin… auringon hyötyvaikutukset vaan on saavutettu jo paljon ennen kun iho alkaa ruskettua. Auringosta saatavan hyödyn (vitamiinit yms.) kun saa jo pitämällä käsivartta vartin verran ikkunasta ulkona puolipilvisenä päivänä. 🙂 Mutta myönnän, kaipaan ja nautin itsekin lämmöstä ja auringosta, sekä fyysisesti että henkisesti. Ja kuinka paljon virkeämmältä ja terveemmältä iho näyttää pienen päivetyksen kanssa… Koitetaan vaan muistaa se vanha totuus “kohtuus kaikessa”. 🙂
Mya: Jep! Kohtuus – tuo ah niin vaikea asia… 😉