Ehkä joku teistä vielä muistaa viime vuodeksi asettamani shoppailuhaasteen. Yksinkertaisuudessaan se meni niin, että koko vuodelle oli sallittu vain 15 muotiostokseksi laskettavaa hankintaa. Haasteen ulkopuolella oli siis sukkahousujen tapaiset kulutustavarat ja deodoranttien, kasvojenpesuaineiden tapaiset kosmetiikkajutut. En myöskään laskenut niitä paria urheiluvaatetta, jotka ostin ihan vain liikkumista varten, tähän kategoriaan.
Ihan mielenkiinnosta ajattelin vetää yhteen, miten haastevuosi meni.

Bobbi Brownin luomiväripaletti oli vuoden 2015 ensimmäinen ostokseni. Tax free hintaan lentokoneesta hankittu luomiväripaletti oli tavallaan turha, koska kyllähän varastoistani löytyy vaikka minkälaista luomiväriä.
Kuvasta näkyy kuitenkin totuus – olen käyttänyt meikkipalettia todella paljon ja tykännyt sekä laadusta että käytettävyydestä todella paljon. Oikeastaan ainoat kysymysmerkkisävyt ovat nuo sekä ylä- että alatason vasemmassa alakulmassa olevat glitteriset sävyt. Niistä en ole oikein saanut tolkkua, miten niitä käyttäisi edes juhlameikissä.

New Balancen superihanat tennarit oli vastaus vuosikausia kestäneeseen New Balance -himotukseeni. Vihdoinkin olisin minäkin yhtä cool, kuin kaikki kööpenhaminalaiset kanssasisareni.
Nooh – tennarit olivat kauniit ja ihanat, mutta valitettavasti ihan liian pienet (vaikka muuta yritin tietenkin itselleni vakuuttaa). Parin toimistokeikan jälkeen annoin tossut Karkille (jolla on melkein yhtä kokoa pienempi jalka), mutta kun varpaat tulivat kipeiksi myös hänellä, tossut pantiin myyntiin.

Nellyltä ostettu pitkän mallinen tummansininen kashmir-neule, vuoden kolmas ostokseni, on ollut todellisessa tehokäytössä ympäri vuoden. Välillä pitää oikein pidätellä, etten olisi ihan tasan joka päivä samassa neuleessa. Toki tuollaista perusvaatetta on varsin helppo varioida erilaisiin kokonaisuuksiin, mutta ihan joka päivä ei ehkä kannata kuitenkaan mennä töihin samassa neuleessa.

H&M:n Conscious Collectionin korvikset on mielestäni tosi kivat! En yleensä juuri käytä korvakoruja, mutta mielellään silloin, kun on sen aika, ripustan killumaan jotain näyttävää.
Näyttävät-korvikset -tilaisuuksia ei tietty ole kovin usein, mutta jotenkin pikkuisen miinusmerkkiseltä arvosanalta kyllä tuntuu, että en ole käyttänyt ko. korviksia kuin yhden ainokaisen kerran. Vuoden 2015 neljäs muotiostos ei nyt näin jälkeenpäin tunnu toisin sanoen mitenkään nappisuoritukselta.

Edellisen ostoksen täydellinen vastakohta on COS:in tumman mariininsininen valkoraitainen puuvillaneulemekko. Tuota on tullut käytettyä niin juhlassa kuin arjessa ja kesäfiiliksillä sekä melko viileään aikaan stailattuna.
Todellinen monikäyttömekko, joka on ollut aktiivisessa ja melkein ylikäytössä heti alusta asti. Tosin trendiheiluri on nyt heilahtanut sen verran, että hameen helma tuntuu takaraivossa vähän lyhyeltä. Mustien sukkisten kanssa se vielä menee, mutta en usko, että toimistolle kuitenkaan.

Rodebjerin viskoosipaita on yksi vaatehankinnoista, joista olen ollut niin iloinen jälkikäteen. Olin toki tsekkaillut paitaa jo pidemmän aikaa – ja jossain vaiheessa sovittanutkin sitä toista, vähän vihreämpää värisävyä samasta kuosista (jonka kuvittelin olevan mun värini).
Tällaiselle patologiselle t-paidan käyttäjälle tuollainen fiksu, kaunis, mutta t-paitamaisen simppeli ja helppo vaate, on ihan pelastus. Annan itselleni täydet pisteet vuoden kuudennen muotiostoksen onnistuneisuudesta.

Yksi vuoden parhaimmista ostoksista oli aivan ehdottomasti Marc Jacobs Beautyn musta rajauskynä. Olen käyttänyt aikaisemmin oikeastaan pelkästään kakkumaista eyelineriä, koska en ole milloinkaan ollut täysin tyytyväinen testaamiini kyniin.
MJ:n rajauskynä levittyy pehmeästi, on helppo häivytellä, pysyy paikoillaan ja intensiivisenä koko päivän ja on kaiken lisäksi vaivaton puhdistaa. Kuvittelin sen olevan täysin mahdoton kombo, mutta ei näköjään.

River Islandin kaunokaiselle kimonolle kuvittelin tulevan ihan superpaljon käyttöä. Mutta muistatteko viime kesän? Sehän alkoi oikeastaan vasta elokuussa, joten kunnon kesävetimiä pääsi ulkoiluttamaan vasta, kun syysmallistot alkoivat vyöryä kauppoihin. En ole kuitenkaan lainkaan huolissani hapsukaunokaisen kohtalosta. Sormet jo ihan syyhyävät, että pääsen taas käyttämään sitä!

Aina ei voi onnistua eikä näköjään edes joka kerta. Klassista Adidaksen verkkatakkia piti mennä oikein erikseen hakemaan kaiken muun kiireen keskellä, vaikka siihen ei olisi ollut oikein aikaa. Kuvittelin mielessäni moniakin rennontyylikkäitä city-sport-chic -tyylisiä asuja ja olin aivan varma, että takista tulee sneakersien kaltainen garderobini tukipilari.
Toisin kuitenkin kävi. Verkkatakkiparka on edelleen kaapissa kaikki hintalaput ja muut lipuskat kiinni. En edes oikein tajua, miten tässä näin kävi. Ehkä kysymyksessä on vain väliaikainen tilanne ja vaate vaatii pienen muhimisajan ennen käyttöön päätymistä?

Seuraava Adidas-hankintani onkin sitten ihan toinen juttu. Ensisijaisesti myyntiin päätyneiden New Balancejen jättämää henkistä ja fyysistä tyhjiötä paikkaamaan hankitut klassiset valkoiset, mustaraitaiset Superstarit ovat olleet yksi vuoden parhaimmista hankinnoistani! Todella kovassa käytössä toisin sanoen ja täytyy sanoa, että vaikka tunsinkin itseni aavistuksen hölmöksi tilatessani tossut nimikoituna kultaisin “Minttu”-tekstein, ne ilahduttaa joka kerta, kun kiskon tennarit jalkaani.

Perusraitapaita t-paitojen suurkuluttajalla – eli ei varmasti ole uutinen, että tämäkään ei paljoa vaatekaapin hyllyjä lämmitä. Sen sijaan olen kyllä positiivisesti yllättynyt perus-Primark-paidan mukavasti käyttöä, kulutusta ja pesua kestävästä laadusta.
Syksyn alkuun on taas suunnitteilla Berliinin reissu. Aivan varmasti aion täydentää myös teepparivalikoimaani siellä.

Taisin jo ostohetkellä ymmärtää, että Sephoran alesta mukaan tarttuneet kynsikorut oli vähän älytön juttu. Toisaalta joskus kyllä innostun väsäilemään kynsieni kanssa ja kokeilla kaikenlaista. No, nyt on ollut sellainen periodi jo aika pitkään, että ihan luonnolliset, nudelakalla tai kirkkaalla lakatut kynnet ovat tuntuneet parhaimmalta.
Kynsikorut on siis toisin sanoen jääneet täysin testaamatta. Tosin huomaan, että itselläni nämä asiat menevät vähän tuureissa ja nyt taas olen alkanut alitajuisesti kerätä inspiraatiota lakkaushommiin. Eli eihän sitä tiedä, vaikka innostuisin vaikka mihin taiteiluihin. 😀

Adidaksen Stella McCartney -mallistosta hankittu laukku on palvellut mainiosti. Tarkoitus ei ollutkaan, että se olisi treenikassi, vaan tarvitsin ensisijaisesti kivan ja neutraalin, vetoketjulla varustetun kantovälineen käsimatkatavaralaukuksi. Siihen hankintani on sopinut moitteettomasti – ja lisäksi viime syksyn kroki-kurssilla tuo oli ainoa kassi, mihin suuri lehtiöni mahtui vaivatta.

Lindexin vajaamittaiset housut oli täydellinen, kesken työpäivän tehty ex tempore -hankinta. Ihan kohtuullisesti niitä on tullut myös käytettyä. Kyllä se vähän niin on, että mustille, alennusmyynnistä löytyneille, lähtöhinnaltaan jo edullisille housuille yleensä muodostuu aika ekonominen hinta/käyttökerta arvo.

H&M:n Balmain -yhteistyömallistosta olisin mielelläni hankkinut vaikka ja mitä. Pystyraitainen silkkinen erotuomaripaita kultanapein koristeltuna ei ollut ensimmäisenä eikä vielä toisenakaan toivelistallani. Työpäivä ja erinomaisen pahasti takkuava nettiputiikki pitivät kuitenkin huolen siitä, että ylempänä listalla olevat asiat olivat ehtineet loppua jo moneen kertaan siihen mennessä, kun onnistuin viemään ostoskoriin klikkaamani tuotteet ihan maksuun asti.
Siitä huolimatta raitapaita on osoittautunut mainioksi ostokseksi ja olen käyttänyt sitä tosi paljon. Farkkujen kanssa toimistolla ja hameen kanssa ravintolassa ja töiden iltamenoissa. Olen ollut vähän sitä mieltä, että vain anonyymit vaatteet taipuu helposti erilaisiin tilaisuuksiin, mutta toimii näköjään hyvin myös sellaisten yksilöitten kanssa, joilla on vähän enemmän luonnetta.

Pelkästään käyttökertojen määrällä ei voi mielestäni tuomita jonkin ostoksen onnistuneisuutta. Ei ainakaan kovin lyhyellä aikavälillä. Puolustuspuhe on suunnattu samaisesta H&M:n Balmain mallistosta hankkimalleni tajuttoman ihanalle hopeakimallus-clutchille. Toistaiseksi käyttökertoja on tasan nolla, eikä edes näköpiirissä ole yhtään tilaisuutta, jossa aikoisin ulkoiluttaa ihanuutta.
Mutta toisaalta – laukku on kuin koru ja sen elinikä ei ole trendeistä riippuvainen. Olen aivan varma, että sillä hetkellä, kun joku päättää, että nyt on kimallus-clutchin aika päätyä laukkutaivaaseen, se on palvellut pitkään ja hyvin monissa ikimuistoisissa juhlissa. Ja sanamuodostakin jo näkee, että olen asennoitunut niin, etten suinkaan ole clutchin viimeinen omistaja.

Haasteen päättymisen kannalta tilinpäätökseni tulee aika myöhään. Olen silti sitä mieltä, että sekä itselle asetettu tavoite että miten meni -arviointi tekee tosi hyvää ja auttaa ymmärtämään omaa ostoskäyttäytymistä. Haluan todellakin ostaa mahdollisimman vähän ja vain asioita, joista tykkään niin paljon, että tuntuu kurjalta olla ilman. Tavoitteena ei missään tapauksessa olla täydellisyyttä tavoitteleva puritanisti, mutta ihan oman hyvinvoinnin kannalta haluan minimoida johonkin muuhun kuin tarpeeseen perustuvat hankinnat.
Olen aina pitänyt itseäni hyvin harkitsevaisena ja pidättyväisenä shoppailijana, mutta vuoden kestävä kuuri auttoi kyllä huomaamaan, että se ei ihan aina pidä paikkansa. Pelkästään se, että shoppailen vähemmän ja pienemmällä budjetilla kuin jotkut ystäväni, ei vielä teekään Mintusta kestävästi muotishoppailevaa mallikansalaista. En mitenkään väheksy pelkästään ihanuuden takia ostettuja asioita, kuten hopeatimangilaukkuani, mutta en olisi ikinä uskonut, että jopa tällaisen skarppausvuoden aikana garderobiini päätyy vaatteita, joista en saa edes lappuja irroitettua.
Vuodelle 2016 en laittanut uutta haastetta, mutta näppituntuma on, että ostoksia ei ole tullut erityisesti enempää. Koska New York. Ihan samaan en kyllä enää haluaisikaan ryhtyä, sillä huomasin, että haaste saattoi olla jopa osasyyllinen muutamaan totaaliseen virheostokseeni. Niin hullulta kuin se kuullostaakin, olin jakanut vuoden 15 sallittua ostosta mielessäni yhden joka kuukaudelle plus pari ekstraa. Tämä sitten puolestaan taipui helposti alitajunnassa muotoon en-ole-vielä-tehnyt-tämän-kuun-ostostani. Eli siis ostoksille oli päästävä.
Seuraavaksi kiinnostaa yksi-sisään-yksi-ulos -haaste. Voisi helpottaa myös selkeästi poistoon kuuluvia vaatteita kohtaan tuntemaani eroahdistusta. Tai jos nokittaisi vielä ja muuttaisi haasteen kaksi-ulos-yksi-sisään -muotoon?