Ihana MouMou-Iina heitti hauskalla haasteella. Tuntui, että aikaisemmin blogeissa kiersi kaikenlaisia haasteita ihan yhtenään, jopa melkein kyllästymiseen asti. Nykyisin niihin ei törmää enää niin usein – tai sitten minä ja blogini vain olemme jääneet haasterinkien ulkopuolelle…
Edellisestä haasteesta on sen verran aikaa, että nyt tuntuukin oikein hauskalta vastailla kysymyksiin! Haastan tässä samantien Iinan tavoin kolme bloggaria mukaan. Tervetuloa Lady of the Mess -blogin Lady, Sara S. -blogin Sara ja Mami Go Go -blogin Minttu paljastamaan salaisuuksianne!

Ihan ensimmäisenä pitää tunnustaa, että nyt tässä esittelyssä oleva asu on eiliseltä, eikä suinkaan tältä päivältä. Outfit piti laittaa eetteriin jo eilen, mutta siinä blogihommia tehdessäni jämähdin ensin lukemaan juttuja kruunuprinsessa Victorian syntymäpäiväjuhlista ja sitten selailemaan muita Vickan-kuvia. Lopulta oli pakko siirtää asukuvat tälle päivälle ja blogata ihanasta Victoriasta eilen.
Mutta nyt siis eilisen asun ohessa vastailut Iinan heittämään haasteeseen.
1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?
Tuntuu, että olen blogannut jo niin kauan, että kaikki mahdollinen on tullut kerrottua täällä blogissa! Mutta Riminin reissumme innoittamana paljastan ystävyytemme alkutaipaleen Tinnin kanssa.
Tinni tuli meidän luokalle alakoulun viidennellä, kun hän ja perheensä muuttivat Hämeenlinnasta Tampereelle. Opettajamme laittoi “ulkoilutusohjelman” meille tytöille niin, että luokan tulokkaalla olisi aina joku kaveri myös koulun jälkeen. 11-vuotiaan vakaumuksella inhosimme tällaista pakottamista ja muistan, että olimme Tinnille aika kurjia, kun ensimmäisen kerran mentiin iltapäivällä Pyynikille kävelylle. Onneksi tajusin hyvin nopeasti, että eihän se Tinnin vika ole, että meidät on pakotettu hänen kanssaan leikkimään ja että tuo uusi tyttöhän on nokkela, fiksu, hyväsydäminen ja hauska. On myös onni, että Tinni ei suhtautunut niin vakavasti alkuaikojen härnäykseen (11-vuotiaat tytöt voivat kyllä olla aika kauheita!) ja halusi kaikesta huolimatta olla ystäväni!
2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi? Miksi?
Kyllä on. Ei niin, että muokkaisin ajatuksiani, tyyliäni tai kirjoitustapaani lukijoiden kommenttien ja mielipiteiden mukaan, mutta välitän silti paljon siitä, mitä he ajattelevat blogistani. Toivon, että ihmiset tykkäävät jutuistani, saavat inspiraatiota ja viihtyvät. Olen valinnut kirjoittaa julkista blogia – ja siitä syystä sillä on suuri merkitys, mitä lukijat ajattelevat. En esimerkiksi haluaisi sellaista tilannetta, että blogillani olisi aivan järkyn paljon lukijoita, mutta suurin osa kävisi täällä, koska rakastaisivat inhota juttujani. Olen onnellinen siitä, että blogissani on mukava tunnelma ja selkeästi aivan ihanat lukijat!
3. Miten bloggariminä eroaa ”reaaliminästäsi”?
No, periaatteessa ei mitenkään. Tosin en kirjoita “päiväkirjablogia” vaan hyvän mielen lifestyle-blogia. En tilitä täällä jokaikistä vastoinkäymistä ja sanaharkkaa, joita kohtaan elämässäni. Välillä tulee tietty avauduttua, jos on suurempia kysymyksiä tai pohdinnanaiheita edessä, mutta muuten pyrin keskittymään jutuissani aina siihen pilven kultareunukseen. Uskon, että se on itsellenikin hyväksi. Silti en ole sitä mieltä, että bloggariminäni eroasi jotenkin reaaliminästäni – en vain tee tiliä ihan jokaikisestä asiastani blogissa. Tai ehkä sittenkin olen vielä kovempi sähläämään oikeassa elämässä kuin blogissa? Haha!

4. Mikä saa sinut nauramaan?
Hassuttelu, tilannekomiikka, ihanat kisut Sunshine ja Sailor Moon, parhaat lapsukaiset Karkki ja Peetu, hysteriakohtaukset, yliväsymys, yleinen pöljäily, hyvät elokuvat, jalkapohjien kutittaminen, nasevat kommentit, hölmöt kissavideot, iloiset sattumukset, yllättävät onnistumiset ja varmaan vielä monet muutkin asiat, jotka eivät tule nyt tässä mieleen. Nauran paljon. 😀
5. Mitä luovuus merkitsee sinulle?
Luovuus on minulle oman jutun tekemistä ja siihen uskomista muiden mielipiteistä välittämättä. Luovuus on paljon muuta kuin taito soittaa, piirtää tai tehdä jotain “virallisesti” luovaa – se on oman sisäisen äänen kuuntelemista ja siihen uskomista. Luovuus on myös leikkiä ja mielikuvitusta, asioiden tekemistä eri tavalla.

6. Ketä läheistäsi ihailet?
Ihailen monia läheisiäni. Kaikki ystäväni ovat omalla tavallaan menestyneitä, luovia, herkkiä ja upeita ihmisiä, jotka ovat selvinneet elämässä vastaan tulleista tosi vaikeistakin asioista elämänilonsa ja uskonsa ihmisiin säilyttäen.
Kaikkein eniten ihailen kuitenkin tyttäriäni Karkkia ja Peetua. Fiksuja, lahjakkaita, älykkäitä, suvaitsevaisia ja lämpimiä upeita nuoria naisia, joilla on koko elämä edessä. On ihan uskomaton kunnia, että juuri minulla on ilo ja onni saada olla heidän äitinsä! Miten paljon olenkaan heidän ansiosta oppinut – ja niin paljon opin edelleen.
7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?
Olen aika kova haaveksija ja taivaanrannanmaalari. Välillä ärsyttää, että saan niin vähän aikaiseksi. Iso osa suunnitelmista – isoista ja pienistä – jää roikkumaan ikiajoiksi todo-listalle. Mutta toisaalta, yritän hyväksyä myös tämän puolen itsestäni ja todeta, että mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa… Haha!
8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?
Tätä pitäisi tietty ensisijaisesti kysyä niiltä “muilta”. Kuvittelisin kuitenkin, että iloisuuteni, positiivisuuteni ja aina-valmis-seikkailuun -asenteeni on valttejani.

9. Mikä sinusta tulee ”isona”?
No sen kun tietäisi… Haha! Isoäiti – tai mielummin mummu – toivottavasti ainakin! Työuralla on tällä hetkellä tavoitteena hyvin voiminen, mutta jotenkin tuntuu, että tässä ei ole vielä kaikki, mitä minulla on annettavana.
10. Uskotko onnellisiin loppuihin? Perustele.
En usko. Loppu on loppu – eikä siinä ole mitään onnellista. Uskon onnelliseen matkaan, onnelliseen liikkeeseen ja onnelliseen kehittymiseen – uskon jopa onnelliseen muutokseen. Mutta onnellisiin loppuihin en usko.

• t-paita, Primark
• housut, Mintun ompelimosta
• jakku, Mintun ompelimosta
• laukku, Michael Kors
• sandaalit, Marni for H&M