Peetu on tulossa tänään myöhemmin illalla kotiin kesäksi. Sen kunniaksi ryhdistäydyin ja laitoin pikkumakuuhuoneen kuntoon. Tai ainakin vähän kunnompaan – ainahan sitä on kaikenlaista projektiajatusta mielessä, mutta nyt on kuitenkin paljon valmiimpaa jo.
Jotenkin en haluan kutsua tuota huonetta vierashuoneeksi, vaikka sellainen se kai nyt virallisesti on. Kumpikaan tytöistä ei asu enää vakituisesti kotona, mutta pääasiassa pikkumakkari on kuitenkin varusteltu heidän käyttöönsä. Toki sinne majoitetaan kaikki vieraatkin silloin, kun neidot ovat jossain muualla.
Sängyn päällä olevan tyynykasan tarkoitus on sekä tuoda tunnelmaa että toimia selkätyynyinä, kun sängyssä vietetään Netflix-maratonia. Samasta syystä taulut ja hyllyt ovat sen verran korkealla, että istuskelu sujuu mukavasti.
Seinällä oleva julistetaulu on siitä merkityksellinen, että juliste on hankittu, kun olimme katsomassa Mirón näyttelyä Moderna Museetissa tyttöjen ensimmäisellä Tukholman reissulla. Halusin ehdottomasti sen juuri tuohon siitä syystä.
Ikkunasta näkyy pilkahdus vehreyttä. Tyttöjen itse tekemiin keramiikkamukeihin istutetut kaktukset olen saanut äitienpäivälahjaksi noin about kymmenen vuotta sitten.
Huone on tosi pieni, täysleveä parisänky vie lähes kaiken tilan. Ikkunan puolella nukkuvalle yöpöytänä toimii String-hylly.
Unilamput väsäsin Granitista hankituista lampuista ja Clas Ohlsonin tekstiilipäällysteisistä johdoista. Oli muuten aika homma löytää johdot, joissa on valmiina katkaisija!
Oviseinällä on vanha massiivinen Lundia-hylly. Se nielee kiitettävän määrän kampetta sisäänsä ja sain tyhjennettyä vähän säilytystilaa myös kesälapsille. Yhteen hyllynnurkkaan jäi kolonen Linumin tyynyä varten. Siinä on kisujen mukava tarkkailla tilannetta ja ottaa iltapäivänokosia.
Unilamppujen ripustukseen hankin söpöt Mama-koukut.
Täällä blogissa en ole tainnutkaan niin huhuilla remonttiavun perään, mutta Facebookissa sitäkin enemmän. Yritin löytää jonkun, joka olisi tullut poramaan hyllyjä ja koukkuja superkovaan teräsbetoniin. Olin valmistautunnut maksamaan aivan täyden hinnan yrittäjälle, mutta toivoin, että olisi löytynyt joku, josta olisi saanut tutuilta suosituksia.
No, sellaista tyyppiä ei viikkokausien huhuilun jälkeen löytynyt, joten päätin ryhtyä toimeen itse. Ihan hyvinhän nuo seinällä ovat – hyllykin vatupassin mukaan täysin suorassa!
