Pari viikkoa sitten mainitsinkin, että nykyinen tiimini on todella kansainvälinen. Yksi läheisimmistä kollegoistani on vasta vajaat kaksi vuotta sitten Italiasta Tukholmaan muuttanut Eleonora. Lounastamme usein yhdessä ja puhumme paljon ruuasta ja ruokakulttuuriemme eroista.
Yhtenä päivänä ihastelin Eleonoran syvän keltaista, huumaavan tuoksuista risottoa ja maistettuani sitä pienen haarukallisen tuntui, että en ole ikinä syönyt mitään niin hyvää! Yksi hauskoista kulttuurieroista on muuten juuri tuo, että italialainen tarjoaa, melkeinpä puoliväkisin tuputtaa, maistipaloja ruuastaan, jos on sanallakaan kommentoinut sitä. Kaikkea saa ja pitää maistaa.
Ihana keltainen sahramirisotto on tyypillinen ruokalaji Lombardian alueella. Eleonoran poikaystävä on kotoisin juuri sieltä ja hän itse on vähän lännempää Piemontesta. Risotto allo Zafferano ei kuulemma ole ollenkaan sama asia kuin Risotto alla Milanese, vaikka siinäkin käytetään sahramia. Tarkkaa hommaa, sano.

Sain Eleonoran poikaystävän äidin reseptin risottoon ja päätin seurata ohjetta supertarkasti, jotta saisin mahdollisimman autenttisen makuelämyksen. No myönnettäköön, sen verran oioin, että en keittänyt kasvislientä itse kasviksista, vaan käytin kasvisliemikuutiota. Lopputulos oli kuitenkin taivaallisen herkullinen siitä huolimatta.
RISOTTO ALLO ZAFFERANO
(2 annosta, 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:
Kasvisliemi:

• 1 iso porkkana
• 1 sipuli
• 1 iso sellerinvarsi
• 1 l vettä
• suolaa
• tai: litra vettä ja kaksi kasvisliemikuutiota

Risotto:

• 350 g risottoriisiä (Arborio rice)
• 1 sipuli
• 150 g Grana Padano -juustoa
• 0,5 g paketti sahramia (jauhe)
• 125 g voita
• 2 dl valkoviiniä
• 1 hyppysellinen sahramin emi-kukintoja koristeluun

Valmistus:

• Kasvisliemen valmistukseen ei tullut oikein selkeää ohjetta, mutta kaiketi kasvikset pilkotaan ja niitä keitellään aikansa, kunnes sitten lopuksi sattumat siivilöidään pois. Itse sulatin kasvisliemikuutiot kiehuvaan veteen. Kumman tahansa vaihtoehdon valitsee, tärkeää tässä kohtaa on se, että kasvislientä ei saa päästää jäähtymään. Itse pidin liemikattilaa viereisellä levyllä, levy ykkösellä, kun kokkailin risottoa.
• Aloita itse risoton teko pilkkomalla sipuli hyvin pieneksi silpuksi. Sen jälkeen sulata miedolla lämmöllä 80 g voita kattilassa ja lisää sipulisilppu voisulaan. Varo paistamasta, sipulin kuuluu vain kuullottua, siksi mieto lämpö. Sekoita puulusikalla (tämä on kuulemma tärkeä yksityiskohta..) herkeämättä.
• Kun sipuli on kauniin läpikuultavaa, lisää riisit kattilaan. Paistele edelleen miedolla lämmöllä niin kauan, että riisi on imenyt kaiken voin itseensä. Nosta lämpötilaa hiukan ja kaada sekaan valkoviini. Kun viini on haihtunut kokonaan pois ja riisi tuntuu kuivahkolta, lisää kattilaan kaksi kauhallista kuumaa kasvislientä. Sekoita puukauhalla ja anna kiehua, kunnes lähes kaikki liemi on hävinnyt. Lisää jälleen kaksi kauhallista ja keittele puukauhalla sekoitellen. Toista, kunnes riisi on lähes kypsää ja käytännöllisesti kaikki kasvisliemi on mennyt.
• Kun riisin keittoaikaa on jäljellä noin 5 minuuttia, liota sahramijauhe pieneen määrään kasvislientä ja kaada liemi riisin sekaan. Sekoita hyvin, puukauhalla, naturalmente. Kun riisi tuntuu kypsältä (pehmeä, mutta kuitenkin hammastuntumaa keskellä), ota kattila pois levyltä, lisää raastettu Grana Padano ja loppu voi. Maista tässä vaiheessa suolatilanne ja lisää, jos on tarpeen (usein ei).

Risotto saisi nyt tässä vaiheessa levähtää muutaman minuutin ennen tarjoilua. Koristele annokset sahramin emi-kukinnoilla autenttisen lookin aikaansaamiseksi.
Valmis risotto saisi olla aika puuromaista, mutta ei ihan juoksevaa. Vakuutan, että oma risottoni oli vähemmän tönkköä heti valmistuttuaan kuin miltä kuvissa näyttää. Nyt kävi kuitenkin niin epäbloggarimaisesti, että söin ensin ja otin kuvat vasta sitten! Tuon tuokion aikana koostumus muuttui huomattavasti kiinteämmäksi kuin mitä se alunperin oli.

Taivaallisen herkullinen risotto on ehdottomasti parhaimmillaan heti nautittuna. Varsinkin koostumus muuttuu jonkin verran säilytyksen aikana, vaikka maku pysyykin edelleen yhtä hyvänä. Toisaalta kyllä jääkaapissa yöpynyt herkkurisotto voittaa aika monet vähän vähemmän harkitut lounaslaatikon täytteet. Minulle ainakin maistui – ja kollegat olivat asiaankuuluvan kateellisia! (BTW – aikas söpöjä nuo Granitin lasiset lounaslaatikot – eikö vaan? Kävisivät ihan ruokakulhosta!)
Eleonoran mukaan Risotto allo Zafferano on erityisesti foodieiden ja trendikkäiden nuorten aikuisten suosiossa. Vähän toista kuin täkäläiset sushi-kulho- ja tuorepuurovillitykset. Haha! Itsekin hiukan nikottelin risottoon käytetyn voin määrää, vaikka etenkään näin viikonloppuna en todellakaan pingota ja laske jokaista suupalaa, jonka suuhuni pistän.
Tämä oli itseasiassa ihan ensimmäinen kerta, kun tein itse risottoa. Peetu meillä yleensä on se ansioitunut risottokokki. Yllättävän mutkattomasti tuo kuitenkin valmistui, vaikka etukäteen hiukan epäröinkin. Samaan aikaan ei oikein voi puuhailla muuta, sen verran tiukasti pitää koko prosessin ajan olla puukauhan varressa kiinni, mutta lopputulos kuitenkin palkitsee moninkertaisesti!