Niinkuin kerroinkin, Tinni oli Tukholmassa viime viikolla. Kaiken muun mukavan lisäksi, se tarkoitti visiittiä moneen ihanaan ravintolaan. Yksi itselleni uusista tuttavuuksista oli Ruotsin ensimmäinen Nikkei-ravintola Indio Kitchen.
Eikä uutta ollut vain itse ravintola – vaan koko “tyylisuunta”. Etukäteen en niin miettinyt, että miksi Indio Kitchen ilmoittaa olevansa japanilais-perulainen. Tukholmassa on useampikin paikka, jossa cross kitchen -ajattelu on ihan oma lukunsa siksi, että ravintoloitsijat ovat päättäneet yhdistää ruokakulttuuriltaan villistikin erilaiset taustansa perustaessaan yhteisen ravintolan.
Siitä ei kuitenkaan ole Indio Kitchenin kohdalla kyse. Japanilais-perulainen keittiö, Nikkei, syntyi, kun suuri joukko japanilaisia muutti 1800-luvulla Peruun ja alkoi valmistaa japanilaista ruokaa paikallisista raaka-aineista.
Indio Kitchenin listalta löytyy niin sushia kuin cevicheä, sashimia ja canchitaa. Painopiste on selkeästi kalassa ja muissa meren antimissa. Kasvissyöjälle löytyy vaihtoehtoja, mutta vannoutuneen lihansyöjän kantsii valita joku muu ravintola.
Ruoka on aivan taivaallisen herkullista! Sushi on ollut lempiruokaani siitä lähtien, kun muutimme Tukholmaan. Osittain Indio Kitchenin maut ovat tuttuja ja turvallisia, lohturuokaa jopa. Toisaalta annokset ovat kypsennetympiä ja makumaailmaltaan vahvempia kuin perinteinen japanilainen.
Illallinen koostetaan useammasta keskisuuresta annoksesta ja varsinkin sushi sopii hyvin jaettavaksi kaikkien ruokailijoiden kesken. Meidän ateriat koostui chevicestä, tonnikala-carpacciosta, sushista ja lisukkeista (suosittelen höyrytettyjä soijapapuja, mutta paahdetut maissinsiemenet oli vähän turhankin outoja).
Palvelu Indio Kitchenissä on todella loistavaa, iloista ja joustavaa. Peetulle räätälöitiin allergiat huomioon ottava menu ja kaikkiin muihinkin ziljooniin kysymyksiimme vastattiin asiantuntevasti, perusteellisesti ja ystävällisesti. Tulee kyllä aina niin hyvä mieli, kun palveluammatissa oleva ihminen on tehtävänsä mittainen – ja tässä tapauksessa ylitsekin.
Bloggarin kanssa ravintolassa. Onneksi sushi ei jäähdy, vaikka kuvaaja olisi hitaalla.
Tarjoilija suositteli ottamaan kolme eri annosta per nenä – ja se tuntui järkevältä. Etenkin, kun aluksi otimme kaikille vain kaksi, minkä seurauksena tilasimme “jälkkäriksi” vielä setin sushia. Haha!
