Sain jo jokin aika sitten Fab Forty Something -blogin Marjukalta haasteen kertoa 10 muistojeni vaatetta. Varsin oikeaan osoitteeseen haaste tuli, sillä muutenkin olen sentimentaalinen nössö, mutta varsinkin vaatteiden kohdalla tunteiden lataaminen nousee ihan erityisiin mittakaavoihin. En periaatteessa ole mikään kaman rakastaja tai kerääjä, mutta tuntuu kuin kaikki kivat koetut hetket ja ihanat muistot säilööntyisivät juuri niihin rakkaimpiin vetimiin.
Oli aika vaikea valita vain 10 muistojen vaatetta, mutta tässä nyt ainakin tämänhetkinen top 10 suunnilleen aika- ja käyttöjärjestyksessä.
1. Keltainen kellohelmainen merimiesmekko
Keltainen oli lempivärini ja alakoulun ensimmäiselle luokalle mennessäni sain mielestäni maailman upeimman mekon. Se oli näin jälkikäteen ajateltuna aivan järkyttävää polyester-jerseytä ja niin lyhyt, että kellohelma juuri ja juuri peitti pikkuhousut. Miehusta oli t-paitamallinen, mutta pääntiellä oli selkään leviävä oikeaoppinen merimieskaulus. Helmaa, hihansuita ja ja kauluksen reunaa kiersi kaksi valkoista koristenauhaa. Kahdella parhaimmalla kaverillani oli samanlainen mekko, mutta sininen. Kävelimme kouluun käsikynkkää, minä keltaisen mekkoni kanssa keskellä, ja olimme mielestämme maailman cooleimmat ja sievimmät ekaluokkalaiset!
Kouluajalle olisi muutama muukin aivan ihana muistojen vaate. Esimerkiksi valkoiset maalarin lappuhaalarit, joita käytin ensin valkoisena ja värjäsin sitten kirkkaan keltaisiksi. Oikeastaan olisin halunnut sellaiset oikeilla maaliroiskeilla sotketut haalarit (isäni oli maalari, joten periaatteessa se olisi onnistunut), mutta vanhempieni mielestä se oli vähän liian avantgardi ajatus.
Juuri ennen yläkoulua hurahdimme koko likkaporukka 50-luvun muotiin (Grease -elokuva oli silloin the thing) ja sieltä löytyy myös muutama tosi helmi asu. Tai, kun äitini ompeli Tinnille ja minulle teddy-karvaiset liivit, joita sitten käytimme paksujen villaneuleiden kanssa koko talven. Päästiin kerran liiveissämme oikein Aamulehden kanteenkin!
Hypätään nyt kuitenkin suoraan lukioon…
2. Vaaleanpuna-harmaa raitaiset housut
Oikeastaan koko tuo kuvassa näkyvä asu, eli vaaleanpuna-harmaat raitahousut ja harmaa venepääntie-paita olivat univormuni lukion ensimmäisellä luokalla. Housujen merkki on Emmanuelle, josta myöhemmin miesten Moustachen kanssa yhdistyttyään tuli Mexx. Ne olivat aivan liian kalliit silloisiin käyttövaroihini nähden, mutta pitkän himoamisen jälkeen tein kuitenkin ostopäätöksen. Sinänsä hyvä, sillä hinta/käyttökerta -indeksi on raitahousujen kohdalla todella alhainen.
Kaikkia rakkaimpiakaan vanhoja vaatteitani en ole säilyttänyt, mutta yksi pieni arkistolaatikollinen aarteita löytyy. Ja siellä nuo raitahousutkin yhä ovat!
Lukioaikojen pukeutumistani kuvasi aika hyvin jumittaminen. Alakoulun viimeisillä luokilla alkanut ja lähes koko yläkoulun jatkunut eksperimentointi tyylien kanssa tyssäsi aivan täysin. Ehkä siksi niitä paljon muistoja kuituihinsa tallentaneita vaatteita löytyy tuolta ajalta niin paljon? Yksi rakkaimmista on:
3. Harmaa kenttäpaita
Armeijan kenttäpaita, jota kaiketi myös peltipaidaksi kutsutaan, teki entréen garderobiini samoihin aikoihin, kun 13-vuotiaana liityin partioon. Vähitellen siitä tuli perusvaate, joka tuntui sopivan kaiken kanssa. Koulussakin kuljin pääasiassa farkuissa ja harmaassa kenttäpaidassa – ihan kuten parhaimmat kaverinikin. Sävyltään teräksenharmaa puuvillapaita oli (on? kai niitä edelleen tehdään?) 100 % sisältä flanellimaisen pehmeäksi harjattua puuvillaa. Kapea pystykaulus kiinnitettiin napilla molemmilta olkapäiltä. Kun napit jätti auki, paita sai rennon boheemin venepääntiemäisen efektin. Joillakin oli myös vihreä versio ko. paidasta (jota me tosiaan kutsuttiin kenttäpaidaksi), mutta itse pitäydyin aina samassa harmaassa.
Luulisin, että sekin vielä löytyy jostain partiokamojeni seasta kellarista.
4. Punainen mokkanahkamekko
Minttu kuvassa oikealla seisomassa. Kuva meidän “sisarusparvesta” on otettu Suomen kotimme keittiössä, Ruotsiin muuttomme kunniaksi järjestetyissä läksiäisjuhlissa. Keittiön kellosta näkee, että kuvanottohetki on viisi minuuttia vaille kolme aamuyöllä. Vähän kuvauksen jälkeen joku rakkaista ystävistäni alkoi suunnitella kotiin lähtöä – ja minä olin aivan totaalisen hämmästynyt, että nyt jo, juhlathan ovat vasta alkaneet!
Punaisen nahkamekon olen ommellut itse, eivätkä nämä olleet ensimmäiset (eivätkä ihan viimeisetkään…) juhlat sen kanssa. Jotenkin tuohon yhteen vaatekappaleeseen on kiteytynyt kaikkea ihanaa, huoletonta, kevytkenkäistä, naurua kuplivaa iloa. Siksi se on ehdottomasti yksi muistojeni kymmenestä vaatteesta. Ja kyllä, se roikkuu edelleen vaatehuoneessa ja odottaa sitä päivää, joilloin voin kiskoa sen taas päälleni. Haha!
Osa vaatteistani on oikeasti ikivanhoja, mutta edelleen käytössä. Yksi niistä on heti lukion jälkeen Helsingissä asuessani Hakaniemen hallin 2nd hand -myymälästä ostamani paljettitoppi.
5. Sulkakuvioinen paljettitoppi
Muistaakseni myyjä väitti silloin, että neulepohjainen paita olisi peräisin 50-luvulta. No, niin tai näin, aika kiitettävästi ikää tuolle on kertynyt. Eihän sitä nyt mitenkään taukoamatta tule enää käytettyä, mutta vuosikausia se oli kaikkien juhlien luottovaatteeni – ja on se täällä blogissakin vilahtanut useamman kerran. Parikymppisenä tosin puin topin nurinpäin niin, että pääntien V on selässä ja selän vetoketju ja pyöreä pääntie tuli eteen antaen hiukan neuletakkimaisen vaikutelman.
6. Violetti puuvillapitsineule
Äitini on sekä ommellut että neulonut valtavan määrän upeita ja toinen toistaan rakkaampia vaatteitani – usein vielä täysin toivomusteni mukaan. Oikeastaan tähän muistojen tärkeimpien listalle kuuluisi upea Pirkanmaan kotityön ihanista villalangoista toteutettu ruusuneule, jonka sain joululahjaksi joskus 90-luvun alkupuolella (löysin googlaamalla linkin samalla mallilla toteutettuun neuleeseen, omassani oli kyllä syvemmät sävyt). Aika monta vuotta ehdin sitä käyttää, mutta eräänä lumimyrskyisenä itsenäisyyspäivänä se varastettiin GoGo:n pukuhuoneesta. Vieläkin kirvelee.
Sen sijaan päätin ottaa listalle kauniin violetin pitsineulepaidan. Se oli oma suosikkipaitani pitkään – yksi lukioajan jumitusvaatteista – ja sen jälkeen Karkki käytti sitä todella ahkerasti. En edes muistanut, että Peetukin on ollut violetin pitsineuleen fani, mutta tuon vanhan linkin perusteella kyllä.
7. Vagabondin ruskeat prätkäbootsit
Ostin bootsit itselleni palkkioksi siitä hyvästä, että pääsin yliopistoon lukemaan kauppatieteitä vuonna -92. Pariin kertaan ne on ommeltu kasaan suutarilla ja pohja on tiivistetty sisäpuolelta jesarilla (joku talloi rikkinäisiä kaljatuoppeja Doriksessa ja pohja lakkasi pitämästä vettä…). Nyt on mennyt pari talvea, ettei kukaan ole enää käyttänyt bootseja, mutta vuodet 1992 – 2012 ne oli todellisessa tehokäytössä. Milloin en itse ollut sillä fiiliksellä Karkki ja Peetu pitivät huolen, että saappaita ei paljoa tarvinnut varastoida. Kirjastosta klubiin, kaupungilta kirkkoon – kaikkialle on nuo jalassa päädytty!
Pitäisikin mennä kellariin ja katsoa, missä kunnossa vanhat raksut ovat.
8. Marimekon kankaista ommellut vaatteet
Tähän en osannut valita vain yhtä, mutta passelisti tuossa edellisessä kuvassa on yksi kategoriaan sopiva hame. Ensimmäiset Marimekon kankaista ommellut vaatteet teki äitini, kun olin yläasteella. Lempparihame, flanellivuorinen parka, raitahousut, jakkupuku yo-juhliin… Listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkään. Sittemmin opin itse ompelemaan, mutta kyllä nuo itse suunnittelemani ja äidin toteuttamat ovat kuitenkin ne kaikkein rakkaimmat.
9. Acnen Biker
Ei tule varmaan hirmuisena yllätyksenä, että rakas nahkarotsini pääsee 10 muistojen vaatteen listalleni? Shoppailutilanne oli aika dramaattinen, mutta tein sen päätöksen, että nyt ei auta muu kuin hankkia takki, jota sekä tarvitsen että himoitsen. Jotenkin vaikea uskoa, että tuosta hetkestä on kohta seitsemän vuotta! Ei ihme, että ompeleet alkaa pikkuhiljaa osoittaa kulumisen merkkejä. Blogiani vähänkään seuranneet tietävät, että käytännöllisesti katsoen asun rotsissani.
10. By Malene Birgerin pinkki villahuivi
Uusin tulokas listallani on Karkilta synttärilahjaksi saatu By Malene Birgerin hurmaava lämpimän pinkki villahuivi. Oikeastaan tämän myötä vasta oikein aloin oppia, miltä hyvä, laadukas ja kaunis huivi tuntuu ja näyttää. Rakastan myös tuota sävyä. Jostain syystä tunnen oloni aina jotenkin erityisen hehkeäksi huivin kanssa – se tuntuu sopivan sävyihini – ja väri tuo aina ihan erityistä iloa olemukseen. Yritän olla käyttämättä sitä liikaa, sillä pinkki ei maastoudu samalla tavalla kuin musta tai harmaa, enkä halua, että ihmiset alkavat ajatella ai sillä on TAAS tuo sama huivi.
Sellainen memory lane tällä kertaa! Onneksi ei ollut lapsuudenkodin valokuvavarastoja käytettävissä, muuten en olisi saanut postausta ikinä valmiiksi. Yllättävän monta tuntia saa hassattua pelkkään blogiarkiston haravointiinkin… Haha!
Seuraavaksi haluaisin haastaa mukaan kertomaan omista 10 tärkeimmästä/rakkaimmasta/muistorikkaimmasta vaatteistaan Oi mutsi, mutsi -blogin Elsan, Polka Dotsin, Pupulandian Jennin ja Tyyliä metsästämässä -blogin Veeran.
