Noniin, se olis sitten kesäloman loppu tässä. Pikkuisen ihmetyttää, että milläköhän keinoilla sitä saa itsensä huomenna toimistolle, mutta eiköhän se siitä. Pitää vain laittaa herätyskello soittamaan normaaliin aikaan vartin yli kuusi, siitä se sitten mene autopilotilla eteenpäin toivottavasti ihan vanhasta muistista. Se hyvä puoli näissä viime päivien ei-niin-aurinkoisissa lomakeleissä on ollut, että eilen tuli silitettyä kasa toimistovaatteita valmiiksi kaappiin odottamaan. Ei siis tarvitse pelätä, että hyökkään takaisin sorvin ääreen lomaunivormussani, Filippa K:n farkkushortseissa ja jossain epämääräisessä nirunarutopissa. Ainakaan toivoakseni.
Tänään on kyllä kesäkelit hemmotelleet ja päästiin vihdoinkin vähän makoilemaan Peetun kanssa bikinit päällä tuohon meidän brygganille. Sain luettua loppuun Gotlannin hotellin pokkarihyllystä löytyneen Jeanette Wintersonin “Ei appelsiini ole ainoa hedelmä” -romaanin (ruotsiksi tosin…). Ihan mielenkiintoinen lukukokemus tällaiselle normaalisti vain kevyitä pokkareita ahmivalle peruslukijalle. En kyllä voi väittää, että olisin ollut ihan koko ajan kympillä mukana kaikissa lyyrisissä fantasia-jaksoissa.
Viimeisen lomapäivän ohjelmaan on kuulunut myös iltauinti lähijärvessä (edelleenkin jaksaa harmittaa, että tuo ihan vieressä oleva kanaali, merivettä siis, ei ole uimakelpoinen!). En ollut uskoa silmiäni, kun näin, että järvivesi on mittarin mukaan vain karvan verran alle 26 astetta! Aikas ihanaa!!
Kuumaa on kyllä ollut muutenkin. Sisällä kämpässä aivan paistuu. Ikkunoita vaan ei oikein uskalla pitää kovin isolla auki, kun Sailor Moon on niin pieni ja hölmö ja käsittämättömän nopea käänteissään. Tosin tänään on kyllä ollut niin älyttömän lämmin, että kissatkin vaan makaa reporankana.
Töihin paluu on taas kerran pistänyt miettimään omaa garderobia ja miten sen eri osa-alueet voisi saada toimimaan saumattomasti keskenään. Vähemmälläkin pärjäisi, jos olisi edes jonkinlaiset suuntaviivat tiedossa. Ja kiinnostavaan, vaihtelevaan pukeutumiseenkaan ei välttämättä tarvitse mitään ihan tolkutonta vaatevarastoa.
Nämä ajatukset lähtivät itseasiassa hyrräämään päässäni Tinnin kanssa Gotlannissa reissatessani. Kauniisti ja inspiroivasti pukeutuva ystäväni on mm. todennut, että keltainen on hänen värinsä. Niinpä kaikki aksentit pelaavat kivalla tavalla yhteen ja tuovat vaihtelua mihin tahansa kokonaisuuteen.
Reissun jälkeen päätin, että teen kaikkeni, jotta edes toimistovaatevarastoni muodostaisi jonkinlaisen kokonaisuuden ja että yritän opetella käyttämään edes joitakin muita värejä suojavärieni mustan, valkoisen ja harmaan lisäksi.
Toinen asia, johon haluan keskittyä vielä tähän astista enemmän on se, että hankin vain hyviä, laadukkaita ja ajattomia vaatteita kaikenkarvaisten “pikahankintojen” sijaan. Tosin omassa käytössäni nuo pikahankinnatkin kestävät yleensä vuosikausia – eli sikäli en harrasta mitään kertakulutusta, mutta laadukkaampien ja harkitumpien hankintojen käyttämisessä on ihan toisenlainen ilo ja mielihyvän tunne kuin jossain keskinkertaisenookoossa alehankinnassa.
Tosin nyt täytyy tunnustaa, että ennen näitä pohdintoja tulin tilanneeksi sekä Henkalta että Nellyltä vähän alekampetta, hyviä ostoksia mielestäni kyllä, joita ei ole vielä täällä blogissa esitelty. Eli ihan uudenvuodenlupaustyyppiseen uuteen alkuun ei täydellisen garderobin metsästyksessä päästä tälläkään kertaa.
Nyt täytyy sanoa, että en oikein tiedä Tinnin ihanan Gotlannin ilta-asun yksityiskohtia. Aurinkolasit on Miu Miu, korut Lapponia ja sandaalit ostettu Tinnin muutaman viikon takaiselta Italian reissulta. Muuten pyydän saada palata aiheeseen. Aivan ihanan inspiroiva asukokonaisuus eniveis!
EDIT: toppi on Hoss, ostettu Barcelonasta ja housut Alan Red, ostettu Muotikuusta.
