Yksi uudenvuodenlupauksistani taisi olla, että ryhdistäydyn vihdoinkin ompelimon puolella. Tavoite oli toteuttaa jokaisesta ilmestyneestä Burda Style -lehdestä ainakin jokin malli. Reipasta alkua kesti noin kuukauden tai kaksi – eli aika normisuoritus uudenvuodenlupaukselle, eikö vaan?
Jatkoin kuitenkin Burdan ostamista vielä aika monta kuukautta, kunnes se alkoi tuntua hullun hommalta. Peetun ylioppilaspuvun ompelu vei sen verran paljon aikaa, että mitään muita projekteja en siinä vaiheessa voinut edes ajatella.
Henkilökohtainen arkistointijärjestelmäni on vielä aika vaiheessa, joten kaavalehdet päätyvät helposti samoihin pinoihin kaiken muun “parempaa aikaa” odottavan luettavan kanssa. Onneksi hoksasin, että myös lähikirjastostani saa lainata Burdaa. Laina-aika on vain viikon, joten se kaikkein tylsin vaihe – kaavojen piirtäminen – pitää suorittaa varsin napakassa aikataulussa.
Tuorein Burda, joka meidän lähikirjastosta löytyi, on reilun kuukauden vanha numero 9. Pikkuisen kesäiseltähän tuo tavallaan vaikuttaa, mutta löysin lehdestä todella monta potentiaalisesti aivan mahtavan hyvää kaavaa.
Mutta kyllä vaan kirjasto on hieno asia! Joskus pentuna hengailtiin tosi paljon kirjastossa Tampereella. Monesti istuttiin siellä kaikessa hiljaisuudessa lukemassa kirjoja ja kotiin kannettiin aina hillittömät pinot luettavaa. Jossain vaiheessa kirjastojen loistavuus pääsi ainakin itseltäni unohtumaan, mutta nyt kun olen vihdoin sisäistänyt, että meillä on varsin hyvin varusteltu sivukirjasto ihan kulman takana, olen päättänyt ryhtyä jälleen kanta-asiakkaaksi!
Mutta takaisin Burdan mallivalikoimaan.
Olen edelleenkin kaikkein eniten vailla täydennystä toimistovaatevalikoimaani. Erityisesti kaipailen kivoja mekkoja, miellyttäviä (mutta fiksun näköisiä – vaikea yhtälö!) alaosia ja jokuselle kauniille paidallekin olisi tarvetta. Burdasta nro 9 löytyi parikin hyvää hametta, yksi todella kivan oloinen mekko (materiaali ja stailaus on tuossa mekkokuvassa aika extreme, mutta tuo leikkaus tekee ihan ihmeitä muodoille!) ja moderni tulkinta klassisesta solmukepaidasta.
Lisäksi lehdessä on erittäin toimivan näköinen shift dress -kaava seikkaperäisten ohjeiden kanssa. Shift dress on siis vähän sama kuin suomen “kotelomekko”, mutta yleensä valjempi mitoitukseltaan ja joustavampi käyttötarkoitukseltaan. Kotelomekko on helposti tyköistuvampi ja juhlavampi kuin shift dress – joka tosin alunperin on ollut nimitys vain hihattomille mekoille.
Yksi ehdoton suosikkini Burdassa on vanhat vintage-kaavat. Esmes tämä kukkamekko, jota käytin Karkin lakkiaisissa on ommeltu juuri niillä. Tuosta jakusta en ole ihan varma… Tuliskohan sille oikeasti käyttöä? Kaunis se on kyllä – sitä ei voi kiistää. Ehkä kaivelen varastoistani lisää silkkipaperia ja otan talteen tuonkin kaavan!
