Joskus on sellainen olo, että tekisi mieli vain liihotella ympäriinsä vaaleansinisessä hiutupilvessä.

Eilinen huonojen uutisten päivä jatkui vielä illallakin, kun poimin postilaatikosta taloyhtiön kirjeen, jossa kerrottiin melkoisen tuntuvasta vuokran korotuksesta. Ja että korotus astuu voimaan takautuvasti viime toukokuun alusta alkaen. Onneksi ei ollut mitään ylimääräisiä lomamatkasäästöjä ehtinyt kertyä. Kyllä ottaisi päähän iskeä ne vuokraan….

Kaikesta päähänpotkimisesta suivaantuneena pingoin harrastamaan shoppailuterapiaa. Kun saavuin kotiin yhtä neuletakkia, jakkua ja statement-kaularorua rikkaampana (köyhempänä?) oli jo niin pimeää, etten saanut uutukaisia kuvattua. Viimeistään viikonloppuna sitten.

Rasittava blues-olo on vaivannut vielä tänäänkin. Onneksi illaksi on kivaa ohjelmaa. Beyond Retro on järkännyt tatuointi-häppeningin Åsögatanin putiikkiin ja ollaan menossa sinne vähän Karkin ja Peetun kanssa kurkistelemaan.

Kaikkein mieluiten pakenisin harmaansateista syksyä ja liihottelisin Beyond Retron kutsuille vaaleansinisessä hattaramekossa.

Ja näyttäisin tietysti muutenkin yhtä ihanalta ja keveältä kuin Zooey Deschanel Emmy Awardsien punaisella matolla.

Kuva: Style.com

Ajatukset vaikuttavat tunteisiin, tunteet vaikuttavat uskomuksiin, uskomukset valintoihin ja valinnat siihen millaista elämää elämme. Tunteisiin tai uskomuksiin voi olla hankala vaikuttaa, mutta ajatukset voi valita.

Kukaan tai mikään ei voi määrätä tai määritellä, mitä ja miten pitäisi ajatella. Kuka tahansa voi valita itse omat ajatuksensa.

Positiivisen ajattelun voimasta on puhuttu varmaan pidempään kuin tupakoinnin vaarallisuudesta. Sanotaan, että ajattelemalla postiivisia asioita sitä jotenkin huomaamattaan vetää puoleensa lisää positiivisuutta ja positiivisia tapahtumia. Että asiat vaan alkavat lutviutua, vapaa parkkipaikka löytyy, kampaajalla on peruutusaika ja bussi ei karkaakaan nenän edestä.

Miksi kirjoitan tästä juuri tänään? No siksi, että olen aika perusteellisen think positive -tsemppauksen tarpeessa. Kuulin juuri hetki sitten, että yksi aivan hillittömän mahtava projekti, jonka vetäjänä minun piti aloittaa nyt kuun vaihteessa, ei toteudukaan. Voin kertoa, että ottaa aivan tajuttomasti päähän! Tykkään ihan ookoo duunistani – ei siinä mitään – mutta olen tehnyt samaa jo parisen vuotta ja suoraan sanottuna olisin jo hyvinkin valmis tekemään jotain muuta. Etenkin, kun tuo projekti olisi ollut niin kiinnostava! 

Onneksi uskon vahvasti siihen, että kaikella, mikä tapahtuu, on joku merkitys – mikään ei ole sattumaa. Ja että yhden oven sulkeutuminen tarkoittaa vain sitä, että nyt on aikaa huomata, mitkä kaikki muut ovet ovat avoinna.

Tiedän olevani välillä raivostuttavankin positiivinen. Ajattelen, että kohtaamani ihmiset ovat hyviä, heidän tarkoitusperänsä ja motiivinsa samoin. Oikeastaan vain ne harvat pessimistit, jotka olen elämäni varrella kohdannut, ovat olleet hankalia. Pessimisti imee helposti kaiken energian ympäriltään. (Vaikka siinäkin vaiheessa on tärkeä muistaa, että omat ajatuksensa voi edelleen valita!). Kannattaa lisäksi olla tarkkana, sillä yksikään pessimisti ei ole koskaan kutsunut itseään pessimistiksi. Eipä tietenkään! Pessimisti on omasta mielestään aina realisti.

No niin. Blogin kirjoittaminen rauhoitti – niinkuin aina. Kiitos, että kuuntelit! Kyllä tämä tästä taas… 🙂

Terkkuja vaan Lindexin kassajonosta. Ajattelin, että voin tän hippasen pitkäksi venähtäneen kassajonossa seisomisen käyttää sitten vaikka bloggaamiseen.

Tällainen näky odotti, kun saavuin Lindexiin noin puoli tuntia ovien avaamisen jälkeen:

Eli paljon mitään muuta kuin jotain yksittäisiä huiveja, pipoja, pikkuisia clutcheja ja t-paitoja ei ollut jäljellä. Sovituskoppien ja kassan läheltä bongasin kuitenkin muutaman ihanan vetimen, jotka kiikutin soviteltavaksi. (Kokeneen kaaosshoppailijan vinkki: käy metsästämässä siellä, minne ihmiset hylkäävät ne vaatteet, joita eivät haluakaan ostaa!)

Tosi kaunis neulemekko, valitettavasti vain Aivan Totaalisen Liian Iso. Harmi. Ja tosiaan vain tuo yksi ainokainen kappale…

Sama kohtalo oli ihanaakin ihanammalla neuletakilla.

Kovasti yritin uskotella itselleni, että neule on vain muhkea ja siksi täydellinen lämmin syksyn pelastaja. Pyörin aikani pitkin putiikkia vakaana aikomuksena kotiuttaa se, mutta onneksi tulin järkiini ja tajusin, että liian iso on liian iso. Muhkea ja ihana on ihan eri asia.

Suunnittelemani ostoslista oli aika pitkä. Missoni-shoppailujen piti olla ratkaisu koko syksyn työpukeutumisongelmiin, mutta ihan niin paljon shoppailuonnea ei nyt ollut matkassa.

Jotain sentään löytyi…

Pinkki-viininpunaiset perhoshousut – jee!!

Eikä kukaan toimistolla ollut edes vihainen, vaikka lounastunti venähti *hieman*.

Kuvittelin tosiaan, että pahin ryysis olisi keskustan myymälöissä. Toivorikkaana ajattelin, että työpaikan lähellä Sundbybergissä oleva Lindex olisi aika varma paikka shoppailua ajatellen. Mutta toisin siis kävi.

Facebookista luin, että ainakin Hämeenlinnan Lindexissä olisi saanut shoppailla ihan ylhäisessä yksinäisyydessä. No, sinne nyt on liian pitkä matka, mutta mahtaiskohan sitä kannattaa piipahtaa jossain esikaupunkialueella… Nyt, kun on oikein päässyt hiplailemaan neuleita, hinku saada jotain omaan garderobiin senkuin kasvoi!

Jos ei paria välilaskua ja muutamien tuntien lentokenttähengailuja lasketa, en ole koskaan käynyt New Yorkissa. Mieli on kyllä kovasti tehnyt ja jossain vaiheessa sinne on kyllä ihan pakko päästä. Toistaiseksi olen tyytynyt ahmimaan kaikki mahdolliset NY-aiheiset matkaraportit ja kuuntelemaan (vain pikkuriikkisen aavistuksen kateudesta vihertäen) kavereitten reissukertomuksia.

Shoppailu on oikeastaan aika väistämättä yksi New Yorkin matkan ohjelmanumeroista. Yksikin kaveri kertoi viettäneensä yhden kokonaisen päivän maailman suurimmaksi mainostetussa Macy’s -tavaratalossa !!

Hoksasin juuri, että kevyeen NY-henkiseen shoppailufiilikseen voi päästä ihan kotisohvalta – Macy’sin nettikauppa toimittaa nimittäin myös Suomeen (ja Ruotsiin)! Taisin ihan vahingossa surffailla vähän Michael Korsin laukkuja ja päädyin tuonne. Kovin perusteellista hintavertailua tulli- ja postituskuluineen en ole vielä ehtinyt tehdä, mutta itse tuotteet ovat kyllä selkeästi vähintään 30 pinnaa edullisempia kuin Tukholman putiikeissa. Esmes monikäyttöinen vetoketjulla suljettava tote, jota olen tsiigaillut vähän sillä silmällä, irtoisi aika kohtuuhintaan…

Lisäksi kävin uteliaisuuttani kurkistelemassa Nicole Richien Macyn omalle merkille Impulselle suunnittelemaa mallistoa. En ole mitenkään erityisen suuri Nicole Richie fani enkä juurikaan pukeudu hänelle tunnusomaiseen bohemian luxury -tyyliin. Siksi olin vähän ihmeissäni, että päädyin ihastelemaan useampiakin malliston vetimistä.

Olen kaipaillut pikkuisen skarpimpia toppeja töissä jakkujen ja neuletakkien alla käytettäväksi. Valkoinen kauluspaita toimii tietty aina, mutta silti olisi kiva saada vähän vaihtelua. Ihastuin tähän solmutoppiin kovasti. Pääntie on riittävän avara niin, että solmuke asettuu hiukan perinteistä kasaritanttamallia alemmaksi. Värikin olisi just eikä melkein…

Graafinen lepakkohihainen neulepaita oli oikeastaan juuri se vaate, joka pysäytti tutkimaan mallistoa tarkemmin. On vaikea kuvitella neulepaitaa, joka olisi enemmän tyyliseni kuin tämä. Rrrrrakastan vyötäröpituista väljää mallia, vinoja pitsireikärivistöjä, ranteet paljastavia hihoja, väriä, eikä materiaalissakaan (viskoosi/puuvilla) ole ainakaan näin “paperilla” mitään vikaa.

Itselläni ei ole kyllä mitään käsitystä, mikä tuon Impulsen laatutaso noin yleensä on. Sitähän on tuntemattomista tapauksista täysin mahdoton nettikuvien perusteella päätellä.

Pikainen googlaus osoitti, että ainakin Nicole Richie viihtyy itse tosi hyvin mallistonsa asuissa.

Itseasiassa tuo mustavalkoinenkin paita sopisi mainiosti täydentämään Mintun garderobia. Ihan tässä nyt alkaa vaikuttaa siltä, että pitää laittaa tilausta Macy’sille menemään…

Lähestulkoon kaikki blogeissa esiintyvät nettikauppajutut ovat nykyään erilaisia yhteistyövirityksiä. Niinpä  taitaa olla paikallaan mainita, että tämä postaus EI ole millään tavalla sponsoroitu tahi muutoin laskettavissa kaupalliseksi mainokseksi. 🙂

Kuvat: Macy’s logo – Wikipedia, vaatekuvat – Macy’s, Nicole Richie – Just Jared

Hiphei – viikon treenikatsaus is back!

Tällä viikolla löyhästi laatimani liikuntasuunnitelma piti aika hyvin – eli sekä lihaskunto- että venyttelytyyppistä treeniä mahtui ohjelmaan ja lisäksi pari mukavaa juoksulla höystettyä  kävelylenkkiä. Olo on oikein energinen ja selänkin kanssa tuli pärjättyä ihan ookoo. Ainoa ongelma on se, että illat alkavat olla jo sen verran pimeitä, että on ihan pakko keksiä vähän valoisammilla reiteillä kulkeva lenkkipolku. Olen niin onneton nössö, että pimeässä metsässä pinkominen ei oikein jaksa huvittaa. Suosikkilenkkini jää nyt toistaiseksi vain viikonloppujen iloksi.

TREENIT VKO 38

• Maanantai – BodyBalance 55 min
• Tiistai – Crosstrainer 20 min + BodyPump 55 min
• Torstai – Lenkki 1 h 30 min
• Sunnuntai – Lenkki 1 h

Ensi viikolle on suunnitelmissa oikeastaan aika samaa settiä. Olen varannut SATSista jumpat melkein kaikille arki-illoille. Tosin yleensä aina joku suunnitelluista tunneista jää toteutumatta, kun jotain (lue: elämä) tulee väliin. Toisaalta toimistopäivän jälkeen olisi ihaninta painua hetkeksi raikkaaseen ulkoilmaan. Mutta toisaalta sitten taas tiedän, että tuskin saisin raahattua itseäni kovinkaan usein salille/jumppaan, jos en mene sinne suoraan töistä. Pikkuisen kaipaan sitä fiilistä, että jumppaan oli oikein kova hinku ja halu – enkä olisi mistään hinnasta jättänyt yhtään tuntia väliin. Ihan samaa flowta ei ole ollut enää vuosikausiin, mutta ehkä se sieltä vielä heräilee, kun vaan jaksaa käydä ahkerasti tunneilla.

Kuva täältä.