Olen tainnut jo aikaisemminkin paljastaa, että tapanani on – turhamaista kyllä – miettiä jo etukäteen seuraavan päivän vaatteita. Garderobini on aika staattinen, eli suomeksi sanottuna shoppailen tosi vähän. Silti yritän kehitellä kaikenlaisia uusia kombinaatioita ja koska rakastan muotia, myös tehdä omanlaisiani tulkintoja siitä.
Ihan pikku vinkkinä kaikille, jotka samaistuvat tuohon edelliseen: kantsii testata “innovatiivisia” elementtejä sisältävä asu mahdollisimman hyvissä ajoin. Kun aamukiireessä kiskoo päällensä kokonaisuuden, joka teoriassa toimi tosi hyvin, mutta viisi minuuttia ennenkuin on aivan tasan pakko lähteä vipeltämään Tvärbanalle, näyttää lähinnä.. öö.. tosi karsealta, päälleliimatulta (tiedän, että tuota ei oikeasti voisi suomentaa, mutta ruotsin påklistrat on vaan niin hyvä sanonta…) ja vähintäänkin väkisin väännetyltä. Siinä vaiheessa tulee yleensä pikkuisen kiire miettiä yhtään mitään.
Ajatus oli siis rakentaa aikuismainen Isabel Marant -henkinen toimistokäyttöön sopiva kokonaisuus. Ihan hyvä suunnitelma, mutta valitettavasti sellainen, joka ei ainakaan tuon Indiedaysin kampiksen kautta saadun Marimekon mekon kanssa toiminut. Mutta toimimattomuus ei ollut pelkästään mekon vika. Ainoat ehjät sukkikset, jotka löysin, olivat aivan liian paksut. Ja mustat. (Sukkahousuvarastojen niukkuus on vähintään yhtä varma syksyn saapumisen merkki kuin facebook-kavereitten “vitsi miten paljon kanttarelleja” -päivitykset…)
Marimekon liukuvärjätyn oloinen takkimekko on silti oikein kiva – ja kaikille kiinnostuneille voin kertoa, että ehdin nippanappa töihin siitä huolimatta, että testasin peräti kolmet kengät tuon ikivanhan western-henkisen vyön kanssa. (yhdet omat ja kahdet Peetun).
- mekko, Marimekko
- neuletoppi, Esprit
- ruskea nahkavyö, “vanha” (=oma en muista mistä…)
- kengät, Palmroth
