En ole tänä kesänä juuri viitsinyt alennusmyynneissä kierrellä monestakin syystä. Suurin syy on kuitenkin varmaan ollut se, että kesä nyt on ollut, mitä se on ollut – kaikki kesävaatteet on muutenkin jäänyt ihan supervähäiselle käytölle. Mitä sitä silloin enää uusia kesävaatteita ostamaan…

Eilen kuitenkin kävelin sattumalta H&M:n ohi ja ovesuuhun oli pystytetty teline strategisesti juuri niin, että ohikulkija ei voi olla huomaamatta kylttiä, joka julisti: “tästä kaikki vaatteet 30,- kruunua”. Siis noin 3 euroa… Sisäinen hamsteri ja sulo vilénini heräsi välittömästi ja tuumasin, että josko vain pikaisesti kurkistan, mitä tuossa on tarjolla. Suurin osa oli tietty sellaista kamaa, mitä en olisi kantanut kotiin eurollakaan, mutta kuinka ollakaan, hyppysiin tarttui kaunokaiset kukalliset viskoosishortsit.

Tykästyin ihan ensimmäisenä shortsien lilanroosaan, syvän keltaisella pimpattuun värimaailmaan, vilpoisan oloiseen materiaaliin (viskoosi) ja väljään, vähän bokserimaiseen malliin. Hetken mietin, että tuleeko kukallisia shortseja oikeasti joskus käytettyä, mutta nuo ovat malliltaan niin väljät, että seistessä näyttää melkein siltä kuin päällä olisi lyhyt hame. Paitsi että shortseissa tuo lyhyys toimii – hameena se olisi aivan käyttökelvoton.

Edessä on pari laskosta antamassa väljyyttä. Pikkuisen vinoon menevä kiinnitys on hauska yksityiskohta, epäsymmetrinen juju, joka taisi ratkaista sen, että otan 3 euron riskin ja toivon, että ainakin nyt loman ajalle riittäisi vielä lämpöisiä shortsikelejä.

Käytiin eilen katsomassa tuorein Batman-leffa – eli The Dark Knight Rises. Olin jostain syystä kuvitellut, että se aika, jolloin elokuvien nimet käännettiin suomeksi, on ohi – mutta näköjään olin väärässä. No, Yön Ritarin Paluu on kieltämättä ihan järkevän kuuloinen käännös. Toista se oli esmes silloin, kun American Graffiti piti väkisin suomentaa Svengijengi ’62…

En tavallisesti kirjoita tänne blogiin elokuva-arvosteluja näkemistäni leffoista. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että haluan suositella tuoretta Batmania kaikille niillekin, jotka eivät varsinaisesti kuuluu ns. kohderyhmään, mutta jotka aina joskus silloin tällöin salaa nauttivat hyvin tehdystä actionista ja uskottavasta mäiskeestä, joka on riittävän todellisuudelle vierasta ollakseen aiheuttamatta eksistentiaalista ahdistusta.

The Dark Knight Rises noudattaa klassista kunnon draaman kaarta: vaikeuksien kautta voittoon ja takaiskujen jälkeen hyvä voittaa pahan. Tämän verran voin varmasti paljastaa juonesta ilman spoilerivaroitusta. Eli juonessa ei sinänsä ole mitään “uutta”, mutta Christian Bale on hämmästyttävän uskottava lepakkopuvun hylänneenä ex-herona, joka sitten päättää kuitenkin vielä kerran pelastaa rakastamansa kaupungin ja sen ihmiset pahan kynsistä.

Tarinan päänaishahmo on Anne Hathawayn esittämä versio kissanaisesta. Suurin kritiikki, mitä olen kuullut/lukenut elokuvaan liittyen, on kohdistunut juuri Hathawayhin. Hän ei ole missään tapauksessa lempparinäyttelijäni, mutta onnistuu mielestäni täydellisesti Selina Kylen roolissaan. Milloin on kritisoitu, että hän näyttää eksyksissä olevalta jopa action-kohtauksissa (mielestäni se on ihan loogista, hänen roolihahmonsa ei ole varsinaisesti kissanainen, vaan varas ja huijari, joka on olosuhteiden pakosta päätynyt tekemään sitä mitä tekee – ja haluaa kiihkesti “aloittaa alusta” ilman rikosrekisteriä ja merkintöjä tietokannassa), milloin sitä, että ei ole uskottavaa, että hän pinkoo koko ajan 15 cm stiletoissa (ja sekö sitten on uskottavaa, että Batman lentelee BAT-lentsikallaan pitkin Gotham Cityä???).

Leffan pahis on toisaalta aika perinteinen, Batman-tyyliin vinksahtanut alamaailman diktaattori, mutta toisaalta tällä kertaa jotenkin vähemmän fantasia-hahmo kuin esimerkiksi joku Pingviinimies (taisi olla kyllä eri ohjaajan Batman…). Oikestaan monet hyvien ihmisten ja pahisporukan yhteenotot elokuvassa toivat mieleen jengisotiin ja mielenosoituksiin liittyvät uutisoinnit… Kunnon Batman-tyyliin pahiksellekin annettiin inhimillisiä jopa kivoja ja rakastettavia piirteitä – edes pahuus ei ole aina täysin mustavalkoista. En halua paljastaa liikaa juonesta niille, jotka eivät vielä ole elokuvaa nähneet, mutta aika yllättäviä käänteitä pahispuolellakin selviää.

Lisäksi härvelit olivat elokuvassa hienoja, kamalasti tehtiin romua ja räjäyteltiin, pikkusen pussailtiin, parit kyyneleet tirauteltiin ja mitä sitä nyt oikeastaan muuta haluaisikaan? Siis elokuvalta, jonka on tarkoituskin olla toimintaviihdettä? Minttu, Peetu, Karkki, Eric ja Vesa eivät ainakaan jääneet kaipaamaan yhtään mitään, vaan poistuivat hyvillä mielin leffateatterista!